Leikkaus on ohi ja minä palautunut kotiin, ja kaikki meni tietääkseni hyvin. Polvista löytyi joku plica-vamma lisäyllärinä, joka kuulemma kondromalasian lisäksi aiheutti kipua, joten sekin poistettiin. En tiedä tuosta plicasta sen enempää, en ole vielä jaksanut keskittyä juuri muuhun kuin hautomaan turvonneita muumiojalkojani jääpussien alla ja manaamaan miksi vessassa käynti on ihmiselle pakollista, koska sinne meneminen on melkoinen operaatio.


Saan avata nämä kääreet vasta huomenna, ja mennä sitten vasta suihkuun, on varmasti tosi sievät koivet odottamassa siteiden poistoa :D Kaikki sympatia kipsipotilaille jotka joutuvat sietämään kääreitä viikkotolkulla.


Hyvä lääkitys, kun töpötelin itse sairaalasta ulos. Tosin luulen, että kroppa ei ollut eilen vielä ihan tajunnut mitä on tapahtunut, koska tällä hetkellä kävely on erittäin kivuliasta, siinä missä eilen olin että jee, eihän tää nyt ole pahakaan.


Hoitaja nauroi että haalariani pitäisi alkaa markkinoimaan leikkauspotilaille, sitä myöten näppärä vekotin tämä OnePiecen (saatu blogin kautta) versio missä vetoketju on punttien sisäreunoissa. Pehmopuvun voi pukea pään yli vetämällä kuin paidan, ja sulkea vetskat punteissa lopuksi, tai jättää ne auki jos pitää hautoa polvia kylmäpussien alla.

Vilukissa on iloinen.


Tässäpä se lokaationi nyt sitten hetken aikaa, sohva ja tyynymeri.

Ps. kun kerroin aikaisemmin että kärsin melkoisesta piikkipelosta, niin kävi sitten niin että heti kun sairaanhoitaja haki minut odotushuoneesta, olin tippa linssissä ihan kirjaimellisesti siihen asti että sain rauhoittavat. Tajuan kyllä että pelkoni on ihan älytön, mutta kyyneleitä ja pyörtymisen tunnetta ei vain voi estää, vaikka kuinka hävettää että mikä minua vaivaa, aikuinen ihminen. Onneksi sairaalassa taidetaan olla tottuneita meihin itkupilleihin, ja henkilökunta osaa ihan näppärästi rauhoitella potilasta. Selkäydinpuudutuksen koittaessa olin niin taju kankaalla, että en muista siitä mitään.

Kommentit (38)

Tahtoo haalarin

Pikaista toipumista toivottelen! Ei ole jalatonna mukava olla :(
Loppuun vielä utelen mitä mallia tuo haalarisi on? Tahtoisin onepiecen, mutta tuommoisen mallin jossa vetskari punteissa. En ole löytänyt.

A

Hei! Miksi polvesi leikattiin? Oliko syynä jokin muukin kuin plica ja kondromalasia? Itseltäni on toinen polvi operoitu kaksi kertaa ja nyt löytyi tästä terveestä polvesta myöskin tuo plica (joka on muuten eräänlainen poimu) ja tuota kondromalasiaa. Eivät suostuneet kuitenkaan leikkaamaan, vaikka kävelykin on pirun tuskallista. Käskivät vain syödä nivelrikkolääkekuurin?! Huoh..Parane pian!

Moikka!
Olen uusi lukija, mutta meinaan ehdottomasti seurata sun kuntoutumista. Minulta leikattiin nimittäin juuri toi plica (nivelpoimu) + nivelkierukan repeämä 1,5v sitten. Miksi sinulle tehtiin leikkaukset?
Jos haluat tietää enemmän mun kokemuksesta niin voit laittaa s-postia. Olin 7vko sairaslomalla töistä. Tosta plicasta turhauduin hyvin nopeasti, koska kuntoutuminen kesti/kestää.
Paljon tsemppiä!!!!!

Mun polvi memo:
http://www.jonna.info/2012/09/knaet.html

Terhi

Tsemppiä toipilaalle! Nyt kaikki ihanat kirjat ympärille, leffat pyörimään ja parhaat tyynyt tukemaan :) (ja mies leipomaan jotain ihanaa!)
Mulla oli ala-asteella toinen koipi 5,5 kk kipsissä ja myöhemmin samaa koipea on leikelty välillä, joten sympatiat sulle, kun on molemmat tassut siteessä.

Hieno homma että selvisit hienosti ja nyt voit ainakin huokaista helpotuksesta että ohi on, vaikka toipuminen aikaa viekin. Minulla ainakin ikävien operaatioiden odottelu on melkein pahempaa kuin itse toimenpide olisikaan, jotenkin olen niin ikuinen stressaaja että jännittää hirveästi kaikki tuollainen. Nyt vain paljon lepoa, tv-sarja putkia, kirjoja, herkkuja ja leffoja :) Pikaista toipumista!

~ http://tartu-hetkeen.blogspot.fi/ ~

Aika nopeeta siitä sitten toipuu jos huomenna saa jo siteet poistaa. Ohhoh.

Onneksi on vielä myöskin nuori luu joka paranee O:)

Selvisit hienosti! Kyllä hoitajat näkee jos jonkinmoista ja kyyneleet tollasessa tilanteessa on ihan normaali reaktio. Minä varmaan vollottaisin ihan täyttä kurkkua! T. Piikkikammoinen sairaanhoitaja :'D

Ja hei paranemisia, oot korkkareissa ennenkuin huomaatkaan!

Jonanna

Odottelinkin jo päivitystä =) Nyt voit keskittyä vaan paranemiseen ja nukut univelkoja pois. Pistät miehen passaamaan ;) Tiedän niin tunteen kun kaikki ihan perus asiat on kamalan vaivan takana. Sairaalassa kävin siis vain kaksi kertaa päivässä vessassa! Huh! Pelkkä vessaan siirtyminen oli tuskaa, hikeä ja jännittämistä koska olen maassa kun ainut ehjä jalka horjahtaa. Sittemmin olen kotona saanut varmuutta :) Minua vielä odottaa kepit jotka toivottavasti saan ensi viikolla jos käsi saa "puhtaat paperit". Tsemppiä paranemiseen! Terveisin se tytteli joka kaatui moottoripyörällä ja katkoi jalkansa ja kätensä :)

Käyttäjä1690
Liittynyt16.11.2015

Voi itku tuota sun tilannetta. Kauanko nyt joudut makaamaan laakereillas, voisin tulla ens viikolla moikkaamaan kun sijaisten viikon käytännössä takapihallanne.

Gepa

Paranemisia sinne! Oon itsekin semmoinen jännittäjä ja pelkään piikkejä, että hyihyi vähemmästäkin itkua vääntäisi. Onneksi tuo on nyt ohi, niin sun ei tarvitse sitä enää jännittää :)

Ihan mielenkiinnosta tiedustelen onko Nöpö kuinka aiheuttanut kipuja pomppimalla jalkojen päällä? :D

Sannie

Tsemppiä toipilaalle! Tsekkaa hyviä leffoja ja ympäröi itsesi kaikilla maailman muotilehdillä niin paraneminen käy kuin siivillä:)

Tuii

myötätuntokipu tms.. Aina kun nään jollain siteitä, kepit tai ihan suoraan verisen ruumiinosan, alan vaistomaisesti itsekin pyörittelemään kehonosaa pakkomielteisesti.. Nyt olen sitten näitä kuvia katsellessa pyöritellyt polviani ja miettinyt oman polveni kohtaloa, joka on vielä selvityksiä vailla.

atomi

Pikaista paranemista! Kirjoja, leffoja, tyynyjä, kissahaleja ja oman kullan passausta:) Yritä ottaa pakkolepo rennosti, kyllä se siitä!

Jatta

Et ole ainoa aikuinen joka potee piikkikammoa!
Mulle lähinnä nauretaan aina verikokeissa ja muissa piikki "tapahtumissa", sillä olen aika monesta kohtaa lävistetty ja tatuoitu. Mutta kukaan ei selkeästi näe sitä eroa noiden piikkien välillä, niinkuin minä näen. Muistan kun jouduin verikokeeseen ensimmäistä kertaa noin 14vuotiaana. Ensin ulvoin ja tärisin siellä odotus tilassa ja muut odottajat tuijottivat kun mitäkin hullua... Minun vuoron tultua itkin ja huisin entistä kovempaa, vaikka kuinka se hoitsutätyli koitti rauhoitella. Päästyäni pois oli muilla odottajilla kauhun ilmeen.. Selkeesti huutoni oli kuulunut odotus tilaan asti. Kaikista naurettavintahan on se kun piikki operaatio on ohi ja nauran vähän ajan päästä sille että 'eihän se sattunut'. Vaikka olen jo käynyt monet verikokeet ja muut piikit, joka kerta ulvon enennen ja operaation aikana vaikka TIEDÄN ETTÄ SE EI SATU, kammoan niitä silti.

HeliJ

Tsemppiä paranemiseen!! Eipä noille fobioille ole mitään järkiperustetta ja niille ei vaan voi mitään! Itselläni on järjetön korkeanpaikankammo, ja jo pelkästään esim. Serenan liukumäkien portaissa kiipeily on ylivoimainen ponnistus. Jää tekemättä :(

Mimi de Paris

Voi urheutta! Jaettu kokemus rohkaisee muitakin. Take care. Bien à toi, oikein nopeaa paranemista! Pianhan jo Parikoissakin taas sipsuttelet!

Mimi de Paris

Unohdin kertoa oman kokemukseni, vuosia sitten. Ennen leikkausta oli eräässä pääkaupungin sairaalassa vuoteista pula. Minä ja eräs toinen naispotilas saimme esilääkityksen ja jouduimme siirtymään hissillä omin jaloin hoitajan kanssa leikkausalueella. Voi sitä lääkehihitystä hississä... Kauhuissamme olimme molemmat, mutta nauru helpotti ja kun sairaalavuoteet loytyivät olimme molemmat ready,steady go... Nauru helpottaa aina....

Paranemisia<3 Voin samaistua tuohon jalattomuuden tunteeseen vaikka kysymys on ollutkin vaan varpaista, tosin on siinnäkin omat rajoitteensa kun molemmat isovarpaat ovat olleet lähes tyveen asti auki yhtäaikaa yhteensä 3 kertaa.. Toivon, ettei enään koskaan...

Elisa

Hyi että melkein pyörryn (jo) tuosta ekasta kuvasta!! En tajua miten ikinä selviäisin tollasesta ja todellakin itkisin ihan koko ajan!!

taaii

Hienoa että kaikki meni hyvin! Nyt on pakko hoitoalan ammattilaisena kysyä että tuliko sanomista pitkistä lakatuista kynsistä? Kun saturaatiomittari ei oikein tykkää jos kynnen päällä on jotain "ylimäärästä" (mm. lakka, rakennekynnet) :)

Anne

Pikaista toipumista! Muista syödä särkylääkkeitä ohjeen mukaan säännöllisesti niin toivut nopeammin. Plika on sellainen limakalvopoimu joka on synnynnäinen ja joillekin aiheuttaa oireita, toivottavasti toimenpide auttaa.

T100

Mulle tuli jotenkin tosi kova tarve halata sinua, tuntematonta. :') Näytät niin urhealta ja vähän reppanalta samaan aikaan onepiece ylläsi keppeihin nojaten. Jalat voi näyttää vähän karuilta kun siteet poistetaan, turvotus ja verenpurkaumat osaavat olla toisinaan todella herkullinen yhdistelmä. Voimia toipumiseen!

Jasmin

Pikaista paranemista toipilaalle, hyvä että kaikki meni hyvin <3 <3

Ja vikasta kappaleesta tuli väkisinkin mieleen oma viimeisin käynti lääkärissä, kun meinasin pyörtyä SORMENPÄÄSTÄ otettavan pikku verinäytteen takia..... että tekis mieli sanoo ettei niissä peloissa oo mitään hävettävää mutta en tiä onko mulla varaa :D en vaan yhtään kestä sitä, kun veri virtaa vaan menee väkisinkin heti taju kankaalle!

tiinu

Ihana kuulla, että kaikki meni hyvin. Nyt vaan kärsivällisyyttä ja hyvää viihdykettä peliin! Oot taas rullilla ennen kesää! :)

Ems

Oma operointikammo aiheutti sen, että menin lääkärille jo niin itkusta ulkoen, ettei lekuri meinannut saada sanoistakaan selvää enää :D huh, että hävetti, varsinkin kun kyseessä ei ollut edes mikään suuri operaatio. Sairaanhoitajat onneksi piti kädestä koko käynnin ajan :)

Marpalo

Tsemppiä paranemiseen! Nopeastihan sä pääsit kotiutumaan, jos vain yhden yön sua pitivät sairaalassa :)

Sini

Piti jo aiemmin kommentoida tuota piikkikammojuttua. Ei siinä mitään hävettävää ole että piikkejä pelkää, itsekin meinasin piikkikammoni vuoksi jättää sairaanhoitajahaaveeni nurkkaan ja keksiä jotain muuta. Onneksi tajusin silti lähteä tätä alaa opiskelemaan, sillä niinkuin kaikki sanoo niin pelosta pääsee eroon, varsinkin kun itse niiden neulojen kanssa niin paljon tulee tuttavuutta tehtyä. Oikeastaan varmaan on ihan hyvä, että itsekin kammosin neuloja, sillä ainakin osaan samaistua myöhemmin niitä kammoaviin potilaisiin ja auttaa parhaani mukaan :)

Kaisu

Voi, jaksamista itselläkin on ollut kepit 3 kk. Koska, jalka murtui pahasti... Jaksamista! ♥♥♥

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011