Maatuskahuivin innoittamana tein pikku tripin omaan tyyliini aina viiden vuoden taakse, ja totesin että samat suosikit ne vaan porskuttavat vuodesta toiseen. Tavallaan vähän tylsää kun minua muotibloggarikategoriaan tunnutaan niputtavan (vastustan!), mutta eipä sitä rakkaimpiaan vaihtaisi. Tummanruskeisiin hiuksiinkin tekisin paluun enemmän kuin mielelläni, se on selvä. Saapa nähdä katoaako tämä tunne ikinä, että on syntynyt ihan väärän värisellä tukalla. Mutta hiustenväristä viis, yritän unohtaa kitkeryyteni luonnostaan tummahiuksisia kohtaan (you lucky bastards!), nyt tehdään pikku katselmus syksylemppareihin viiden vuoden ajalta.

Sitä on sitten tullut dokumentoitua omia vaatteitaan monen vuoden ajalta... Se on samaan aikaan uskomattoman typerän kuuloista, ja mielettömän mahtavaa. Voin aina palata esimerkiksi vuoden 2009 kesäkuuhun, ja palauttaa mieleen mitä silloin on tullut tehtyä. Asukuvien lomassa kun vilahtaa välillä palasia elämästäkin.

Vuosi 2008 - värikkäät sukkahousut ja jellonankeltainen.

Hmm.. kuulostaa tutulta. Värikkäät sukkikset taitavat olla kohdallani sellainen ikuisuusasia, että kasikymppisenä mummelinakin taaperran punaisissa säärissä paheksuen nuorisoa apteekin kulmalla. Vagabondin punaiset korkkarit rokkaavat edelleen, joskin vähän kärsineemmän näköisinä mutta käyttökelpoisina kuitenkin.

Myös jellonankeltainen aiheutti ihastusta silloin ja mikään ei ole muuttunut. Taidanpa etsiä tämän röyhelöpaidan käsiini ensitilassa, ja nakata sen silitysraudan alle. Ilmeetkin näköjään yhtä typeriä vuosi toisensa jälkeen :D no, kaikista meistä ei vaan ole valokuvamalleiksi.

Lempparimekkoni, armaani! Tämä on varmasti tuttu jokaiselle, joka tätä blogia on ikinä lukenut. Vuonna 2008 mekossa oli vielä pienet rimpsut hihansuissa, jotka poistin myöhemmin. Trumpettihihat ja -lahkeet ovat sellainen asia, mitä en voi sietää.

Vuosi 2009 - mekkotakkien aikakausi alkoi.

Löysin ensimmäiset mekkohelmaiset takit ja siitä se sitten lähti. Vihdoinkin pystyin käyttämään suurihelmaisia mekkoja ympäri vuoden, eikä niitä tarvinnut sulloa tynnyrimäiseksi muuttuvien suorien takkien alle.

Seuraavassa kuvassa alla on harmaa mekkomallinen villakangastakki (joka alkaa ikävä kyllä näyttää tätä nykyä todella kärsineeltä, mutta en malta vieläkään luopua siitä), ja päällä Zarasta löytynyt elämäni kaulahuivilöytö. Jättimäinen harmaa neuleviitta toimii sekä kuvan mukaisesti viittana, että maailman muhkeimpana kaulahuivina. Tuon neulekasan kanssa kauheinkin talviviima tuntuu siedettävältä. Käytössä joka talvi since 2009.

Acnen ihana jättimäinen parkatakki on ostettu lukijalta, ja kuvassa se on ilman vuorta. Kyseistä takkia käytin viimeksi viime viikolla, eikä se osoita minkäänlaisia kulumisen merkkejä. Vaikka ostin takin erityisesti talvikäyttöä varten (vuoren kanssa se on paksuakin paksumpi), pidän siitä eniten rentona vuorettomana syystakkina. Todellinen vaatekaappini klassikko.

Kuvassa vilahtava musta hapsulaukku sen sijaan tuli elonsa päähän puolisen vuotta sitten, kun haikein mielin heitin kulahtaneen keinonahkakaverin roskiin. Siinä oli enää hyvin vähän jäljellä mustaa nahkamaista pintaa, joka oli kulunut käytössä veke.

Vuosi 2010 - näen punaista

Mekkotakit aiheuttivat riemastusta edelleen, ja mukaan astui kirkkaanpunainen. Aikaisemmin olin käyttänyt värejä lähinnä pieninä piristyksinä muuten melko neurtaaleissa asuissa, mutta tässä vaiheessa totesin että täys hööki päälle vaan. Erityisesti punainen nousi ykkössuosikiksi.

Vastapainona suurille värikkäille pinnoille käytin edelleen mustaa ja harmaata. Indiskan jättineuletakki oli maailman ihanin, ja porskuttaa menossa mukana edelleen. Suuret huput nyt vaan toimivat, oli kyseessä takit tai neuleet.

Mutta vaikka olinkin jo innostunut pukeutumaan päästä varpaisiin punaiseen, myös pienet väriläiskät asuissa toimivat. Vuonna 2010 kenkäni olivat melko käytännöllisiä, enkä käyttänyt arkena himokorkeita korkkareita. Nykyään korot ovat siirtyneet myös arkeen, koska elämässä on ihan liian vähän juhlia. Pidän bileet jaloilleni joka päivä kauniiden korkkareiden muodossa.

Vuosi 2011 - trenssejä ja korkeita korkoja

Tässä vaiheessa olin jo ulottanut väri-innostukseni kenkiin. Metsästin kirkkaita syyskenkiä ja ihmettelin syvästi miksi olin hukannut aikaani tylsiin mustiin peruskenkiin. Ilmekin sen jo sanoo (tsiisus sentään... siihen on syynsä miksi minun on parempi katsella kengänkärkiä kuin kameraa).

Arjessa voi ihan hyvin pukeutua pitsiin ja palleroihin. Tuo parin euron mummolaukku kulki mukana melkein päivittäin, ja se on edelleen hyväkuntoisena kaapissa. Laukun huono puoli oli lähinnä se, että järkkärikamera ei mahtunut pienestä laukunsuusta ilman tunkemista, ja tässä samalla kirjoittaessani ymmärrän, että pieni Sonyn nykykameranihan toimisi tuon laukun kanssa täydellisesti.

No se punainen takki. Tästä löytyy kuvia joka vuodelta, koska se nyt vaan on niin ihana. En voi kuvitella syksyä ilman puolihihaista punaista takkiani.

Vuosi 2012 - megahelmojen vuoro

Viime vuonna päästin tyllini vapaaksi oikein kunnolla, ja käytin muhkeita jättihelmoja aina vaan enemmän ja enemmän. Mekkotakit saivat rinnalleen nahkarotsin, joka vyötärömittaisena toimi överisuurten helmojen kanssa paremmin. Nimittäin mekkohelmaisissakin takeissa tulee raja vastaan, testattu on.

Myssyvarastoni karttui värikkäiden vaatteiden lisääntymisen myötä myös mustalla myssyllä, koska en vielä toistaiseksi halua ylleni kaikkia sateenkaaren värejä samaan aikaan. Huom. toistaiseksi.

Myssyjen seuraksi hattuhyllylleni pääsi iloisen keltainen Klingin huopahattu, joka oli koko viime syksyn ihanin asusteeni. Samainen hattu odottaa ilmojen viilentymistä tälläkin hetkellä, eikä taida mennä enää kauaa että sen voi ottaa takaisin käyttöön.

Vuosi 2013 - iloinen sekasotku kaikkea mahdollista?

Mitähän sitä tänä vuonna keksisi. Ajattelen aina, että minulla ei ole mitään tiettyä omaa tyyliä koska periaatteessa voin vetää ylleni melkein mitä vaan. Mutta kun katsoo edellisen viiden vuoden kuvia, niin aika voimakkaasti sieltä nousevat esille hulmuhelmat, värit ja korot. Ehkä minulla sittenkin on oma tyyli.

Veikkaisin, että tänä vuonna helmat ovat vähän maltillisemmat, sillä minua kiinnostaa taas pitkästä aikaa tulppaanimuoto ja kynähameet, mutta nähtäväksi jää. Kynähame kun on vähän ongelmallinen pyöräilijän arjessa eh...

Löytyikö omaa suosikkivuotta?