Tummasävyisten kukkakuosien ystävänä kukkamekkokausi alkaa nyt. Pursuan pukeutumisinspistä! Tämä vanha mesh-kukkamekko ei ole ihan optimi meikäläisen pitkälle varrelle, sillä vähäinenkin vyötäröni jää 10 senttiä helmaryppyjen alapuolelle. Tämä ongelma on niin perustavaa laatua meidän pitkien keskuudessa ettei tosikaan. Normimittaisella vyötäröleikkaus asettuu kohdilleen, mutta meillä pitkillä mekko on useimmiten empire :D 

Käytössä siihen ei kiinnitä mitään huomiota, mutta näissä kuvissa se näköjään näkyy kun olen tyrkännyt käteni oikean vyötäröni kohdalle. Melkein-empire-mekko on silti ihana, mitoitushäiriöstä huolimatta. 

Billi Bi:n kengät kirppis. 

Olisi joskus hauskaa olla yhden päivän verran normaalipituinen, vaikkapa 165-senttinen, ja lähteä sovittelemaan vaatteita kauppaan. Omissa mielikuvissani 165:t nauttivat yltäkylläistä valikoiman varaa, kun kaikkien mekkojen leikkaukset osuvat täsmälleen vyötäröllle ja vaate imartelee kantajaansa ilman kompromisseja. Puntit eivät ole liian lyhyitä, housujen vyötäröt asettuvat kohdalleen ja ainoa ongelma on runsaudenpula :D

(Todellisuudessa varmastikin lyhyemmillä on myös mitoitusongelmia, ehkä vain erilaisia kuin meillä pitkiksillä.)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 | 

Oikein arvattu, myös tällaisella 165-senttisellä isotissisellä asettuu vyötärö aina just tuolleen liian ylös! Eikä muuten näytä kovin imartelevalta.

Santsa
2/9 | 

165-senttisenä tappijalkana kommentoin, et ei oo kyl puntit liian lyhyitä, mutta liian pitkiä on lähes poikkeuksetta. Nykyisen muodin vajaamittaiset housut on aikalailla sopivia pituuden puolesta. Mut mulla on kyllä pitkä selkä suhteessa jalkoihin, et luultavasti jollain muulla 165-senttisellä ehkä housunpuntitkin on sopivia!

Vierailija
3/9 | 

Pitkänä naisena yhdyn tähän tekstiin :) Tyttäreni on alle 160 cm ja hänellä myös vaatteiden pituusongelma, tosin eri suuntaan kuin äidillään :)

stiku
4/9 | 

150cm "pitkä" tumppi täällä! Vaatekaupoilla käynti on aina haaste,yläosia toki löytyy,nekin monesti jää pitkiksi,jos ei halua kaikkia makkaroita nuolevia ja housuista saa melkein poikkeuksetta lyhentää 15cm.. Eikä löydy lastenosastoltakaan pöksyjä kun tuppaavat olevan aika suoria malliltaan eli reisistä ahdistaa vaikkei paksut kintut olekaan..

Merru
5/9 | 

Niin allekirjoitan tuon! Ostin muuan kesä sitten mekon ja ihastelin kun se oli liki nilkkapituinen. Myyjä vastasi varsin lakonisesti että meillä muilla sen helman kuuluu laahata maata.

Vierailija
6/9 | 

Harva meistä on standardikokoa. Isotissisellä mekkojen vyötäröt (varsinkin kuminauhalliset rypytetyt) kuroutuvat rinnan alle. Paidat jäävät samasta syystä lyhyiksi edestä. Niin, ja 160-senttisenä on vaikea löytää sopivan mittaisia lahkeita. Onneksi olen ompelutaitoinen. Culottesit olen minäkin hyväksi havainnut, vaikka malli sinänsä ei niin imartele.

Vierailija
7/9 | 

Olen itse 162cm, ja mulla taas on ongelmana että kaikki kivasti takamuksen peittävät pitkät hupparit ja neulemekot ylettävät minulla melkein polviin asti...

Vierailija
8/9 | 

Tää on mulle ihan mysteeri. Lähestulkoon kaikissa vaatteiden mainoskuvissa on pitkiä ja lähes yhtä poikkeuksetta hoikkia malleja vaatteita esittelemässä ja niihin kuviin ne saadaan näyttämään oikein hyviltä ja sopusuhtaisilta. Siksi en olekaan erityisemmin koskaan yllättynyt siitä, ettei ne samat koltut istu kauniisti 164cm pitkään ja normaalipainoiseen varteeni.

Mutta että ne ei sitten oikeassa elämässä toimi myöskään mallipituisilla? Jestas, kellehän niitä tehdään? :D

Vierailija
9/9 | 

Täällä yks 167-senttinen, eli aika tasan ”keskipituinen”, jolle vaatteiden ostaminen on yhtä tuskaa. Olen tosi pienikokoinen varsinkin yläkropasta, lisäksi lyhyt selkä ja pitkät koivet = housut ovat liian lyhyitä lahkeesta ja leveitä vyötäröstä ja paidar aina helmasra liian pitkiä. Tovi sitten koin suuren onnistumisen elämyksen housukaupoilla, kun hupimielessä sovitin alerekistä löytyneitä ekstrapientä kokoa olevia porkkanamallisia housuja ja, yllätys yllätys, ne istuivat vyötäröltä täydellisesti, eksoottista ja ennenkuulumatonta! Harmi vain, että 32-kokoisia vaatteita on aika vähän tarjolla. Välillä shoppailen lasten osastolla, vaikka hellokittyt ja minnihiiret eivät oikein olekaan sitä ominta tyyliäni eivätkä etenkään lapsille suunnitellut housut yleensä istu pyöreälantioiselle aikuiselle naiselle. Pari vuotta sitten myös silmälasien hankkiminen oli tällaiselle pienipäiselle ja kapeakasvoiselle painajaismaista. Kolusin läpi suunnilleen kaupungin jokaisen optikkoliikkeen, joista osassa tarjottiin lasten hellokittysankoja ja yhdestä myyjä ajoi mut tylysti pihalle toteamalla, että ”ei meillä mitään tuon kokoisille ole”! Täysin luovuttaneena lopulta osuin liikkeeseen, jossa sattui olemaan viimeistä päivää tarjolla valtava valikoima ekstrapieniä ja pyöreitä (halusin pyöreät, John Lennon -tyyliset) pokia. Mikä autuus ja onni, kun oli suorastaan valinnanvaraa!!! Toisaalta on kyllä helppoa olla ekologinen minimalisti vaateasioissa, kun valikoimaa oman mallisille ei kerta kaikkiaan ole 😏

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010