Sain ihan valtavasti vinkkejä atooppisen ihon hoitoa varten kommenttiboxiini (kiitos paljon niistä!), suurin ongelmanihan oli jostain syystä kädet eikä kasvojen iho. Joskin sekin on rutikuiva, muttei mitään verrattuna käsiin. Siinä mielessä ihanaa että pakkanen on lauhtunut, sillä sitä myöten myös ihon kutina ja kiristys on lieventynyt.

Suolakuorinta oli aivan julmetun hyvä muistutus, en voi ymmärtää miten en itse tajunnut kuoria käsiäni! Vetoan siihen että kosmetologin oppinnoista on jo sata vuotta aikaa. Ihan yksinkertaisesti suolakuorinnan voi suorittaa siten että ottaa käteen ruokasuolaa ja joko vettä, vähän kosteusvoidetta tai oliiviöljyä, ja hieroo kädet läpi. Johan pehmiää! Jos iho on rikki, älä kokeile tätä. Suolaa haavoille saattaa konkretisoitua vähän liian hyvin.

Kuorinta toimii hyvänä pohjana kosteusvoiteen imeytymiselle, kun kuollutta karheaa ihoa on saatu tieltä pois. Hyvä kosteusvoide on kultaakin kalliimpi. Minulla on ollut tässä kuukauden aikana käsillä parikin hyvää tuotetta, sekä kasvoille että käsille.

Gamarden vartalovoiteessa (saatu blogin kautta) tuoksuu eteeriset öljyt melko voimakkaasti. Eteeristen öljyjen ruohoinen tuoksu on sellainen että siitä joko pitää, tai sitten ei todellakaan pidä. Minä pidän, kunhan ei tarvitse koskaan enää tehdä aromaterapiaa kenellekään. Siinä oli ehkä se ainoa asia mistä en pahemmin välittänyt kouluaikoina, hissutteluhieronta.

Ranskalaisen luonnonkosmetiikkasarja Gamarden tuotteet eivät sisällä synteettisiä raaka-aineita (inci löytyy täältä). Vaikka voide on vartalovoide, se toimii paksuna täyteläisenä käsivoiteena paremmin kuin mikään käsivoiteeni tähän mennessä. Nimesin tämän SOS voiteeksi, se helpotti aika nopeasti käsieni tilannetta. Tuoteselosteessa kerrotaan sen toimivan myös pakkasvoiteena koko perheelle, eli sitä voi käyttää paikallisesti myös kasvoille.

Vaikka voide on todella paksua, se imeytyy jopa hämmästyttävän nopeasti. Tämä tuote ei myöskään kirvellyt rutikuivissa käsissä, mikä helpotti käyttöä.

L'Occitanen Shea Butter Hand Creamin sain mieheltäni tuliaisina, kun hän käväisi pari viikkoa sitten Belgiassa. En todellakaan voi käsittää miten hän oli osannut hankkia juuri tämän voiteen, meillä on selvästi jokin korkeampi yhteys sillä olin Lontoon reissulla pari kuukautta sitten testaillut lentokentällä tätä samaa voidetta, mutta jäin vielä harkitsemaan ostaisinko tämän vai normaalisti käyttämäni Weledan käsivoiteen. En ollut sanallakaan edes maininnut koko putelia. Saku oli kuulemma noteerannut kuivien käsien tuskailuni ja valinnut lentokentältä "ihme hippitökötiltä näyttävän brändin" käsivoiteen, koska kuulemma pidän juuri sellaisista. Selvä :D

Vaikka kosmetiikan suhteen pakkauksella ei noin periaatteessa saisi olla väliä (mielikuvamarkkinoinnissa sillä on 100% väliä), L'Occitane on osunut napakymppiin sen suhteen. Näitä purtiloita on ilo pitää näkyvillä. Että kyllä, pidän juuri tällaisista.

Tässä käsivoiteessa on mm. sheavoita, koookosöljyä ja E-vitamiinia, ja tuotteen tuoksu on todella miellyttävä. Itseasiassa aivan ihana. Tämä imeytyy ihoon hetkessä, mutta ikävä kyllä ei riitä kuiville koppurakäsilleni pakkasjakson aikana. Eli tätä käyttäisin ympäri vuoden, mutta keskitalvella pitää olla stydimpää tavaraa. Hauskaa vaihtaa välillä merkkiä, olen käyttänyt Weledaa jo niin monta vuotta.

Dr. Hauschkan Rose Day Cream Light -ruusuvoiteen sain joulukuun alussa testiin blogin kautta. Olen käyttänyt paljon Hausckan tuotteita, eikä ole tarvinnut pettyä niiden suhteen vielä yhteenkään. Tuotesarja klassikoksi mainittu ruusuvoide on tarkoitettu suojaamaan herkkää ja/tai couperosaihoa, ja tämä light -voide on kevyempi versio varsinaisesta ruusuvoiteesta. Koska käytän voidetta aina aamuisin meikkivoiteen alle, kevyempi voide on juuri oikea tuote siihen tarkoitukseen. Illalla taas voi levittää stympiäkin tuotetta, kun on aikaa odotella sen imeytymistä.

Koko joulukuun ajan kevyt ruusuvoide riitti iholleni vallan hyvin, mutta pakkaskauden alkaessa ei enää. Sitten oli pakko siirtyä iltaisin täyteläisempään tuotteeseen. Aamuisin pidän sitkeästi kiinni tästä, sillä se toimii kerta kaikkiaan hienosti meikkivoiteen alla. Imeytyy nopeasti ja tasoittaa pienet karheudet meikkivoiteen tieltä. 

Myös Dr. Hauschka on luonnonkosmetiikkaa. Se ei ole mikään vakio että luonnonkosmetiikassa olisi voimakas tuoksu, mutta tähän postaukseen eksyi nyt kaksi tuoksuvaa tuotetta. Ruusuvoide tuoksuu tottakai ruusulle. Jopa niin paljon, että mieheni kysyi ulkoa tullessaan että oletko taas laittanut sitä ruusuhommelia. Joten varoituksen sana on paikallaan, tuoksu on melko voimakas mutta meille ruusuja rakastaville se toimii todella hyvin. Minä esimerkiksi voisin lutrata ruusuvedellä aamusta iltaan. Luojan kiitos en ole tuoksuyliherkkä.

Kuukauden viimeinen testituote on Lumenen True Mystic Volume ripsiväri. Tämä ripsari on saanut niin paljon kehuja somessa, että ajattelin heittäytyä mainoksen uhriksi. Olin aika yllättynyt että Lumenen ripsiväri oli melkein 20 euroa, ilmeisesti lippulaivaripsari on hilannut hintakategoriaa hieman ylöspäin. Mutta ei siltikään kallis ole, kun on tottunut Cliniquen 38 asteen mascaraan.

True Mysticin harja on kuulemma tähden muotoinen, ja kai harjakset suunnilleen voisivat tähteäkin muistuttaa. Minä olen aina digannut ripsareista joissa on iso jättiharja, ja tämä tipahti juuri siihen kategoriaan. Pääasiassa jako menee niin että suuri harja, enemmän väriä. Ripsiin saa näyttävyyttä helposti, eikä tarvitse tuskailla miniharjan kanssa. Vitsikästä tässä on se, että talvikaudella käytän nimenomaan tuollaista ärsyttävää miniharjaa, eli Cliniquen 38 asteen mascaraa, koska se ei leviä räntä- ja lumisateessa työmatkalla.

Oli suorastaan järisyttävä muutos laittaa Cliniquen jälkeen Lumenen ripsaria, tuntui siltä kuin olisin saanut yhtäkkiä tekoripset! Jos taas on tottunut volyymiripsareihin, tämä WOW-efekti ei luonnollisestikaan ole ihan niin suuri. Minulla on noin äkkiä arvioiden aika perusripset, niissä on kyllä pituutta mutta ei erityisemmin tuuheutta. Tässä alla kuvat ripsarilla ja ilman, että on varmaan aika selvää miksi me suomalaiset blondit olemme naimisissa hyvän ripsarin kanssa :D

True Mysticillä voi aika huoletta vetää yhden harjallisen verran väriä ilman että ripset kökkööntyvät, mutta jos dippaa harjan väriin toisen kerran, aletaan mennä kökkölinjalle. Toki osa tykkääkin siitä lookista, se on olevinaan jopa trendi tällä hetkellä.

Väri ei rapissut päivän aikana, eikä levinnyt. Tosin ilmakin on ollut kuiva, joten en uskalla tällä istumalla antaa säänkestävyyden leimaa. Toisaalta eipä sen tarvitse sitä ollakaan, 38 asteen mascarat ovat sitä varten.

Jos sinulla on tuuheat ripset, voisin kuvitella että tämä ripsari on aika huikea. Meille perusripsisillekin lopputulos oli jo reilusti keskitason yläpuolella. Tuon suuren tähtiharjan ainoa vika on, että jos sen onnistuu tökkäämään ripsiensä tyveen sellaisessa asennossa että pidemmät harjakset ovat tyveä kohti, sillä tökkää helposti suttua yläluomelle. Tämä oli nyt se ainoa miinus mitä tästä keksin, muuten on kyllä todella hyvä ripsiväri.

Kommentit (7)

Moaning Myrtle

Hah, sain taannoin mieheltäni saman shea butter-käsivoiteen tuliaisina melkein samoin saatesanoin, kyllä ne osaa :)

Verotuksesta kiinnostunut

Olipas mahtava ripsarivinkki, kiitos siitä! Ihan pakko kokeilla.
Kuule, jossain blogeissa on viime aikoina keskusteltu paljon siitä, onko bloggaajan työ oikeaa työtä. Minua alkoikin kiinnostaa millaista on bloggaajan työ, kun sitä tekee ammattimaisesti.
Sinä ilmeisesti toimit yrittäjänä? Kirjaatko esim. yrityksiltä saamasi asukuvissa esitellyt vaatteet tai kosmetiikan liiketoiminnan tuottoina (ja käytön jälkeen vähennät ne tulonhankkimiskuluina?) ja tällaisia postauksia varten ostamasi ripsivärin liiketoiminnan kuluna, vai kuinka?
Suurkiitos vastauksestasi jo etukäteen! Itsekin hieman haaveilen toiminimen perustamisesta, mutta verohallinnon ohjeet eivät anna kovinkaan konkreettisia neuvoja liittyen bloggaajan tulonhankkimiskuluihin... 

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Missä kohistaan? En ymmärrä miten tästä voidaan vuodesta toiseen vääntää, sillä jos henkilö x saa bloggaamisesta palkkaa/palkkiota ja maksaa siitä verot, tottakai se on ihan oikeaa työtä :D vähän sama juttu kuin ompelija ompelee ensin harrastuksekseen, sitten perustaa yrityksen ja alkaa myydä tuotteitaan ja tekee sillä elantonsa, kohinalogiikan mukaan hänkään ei siis tekisi oikeita töitä. Mitä ylipäätään ovat ne "oikeat työt". 

Minulla on yritys ja ihan ensimmäinen tekoni oli palkata sellainen kirjanpitäjä joka pysyy kärryillä näistä miljoonista säädöksistä jotka tätä työtä koskevat. Eli laitan hänelle kuitit/tiedot kaikesta minä epäilen vähänkään liittyvän bloggaajan työhön, ja hän tsekkaa ovatko ne vähennyskelposia (kamerat, tietokoneet yms) tai tuloa (mainoskampetta arvokkaammat lahjat, lahjakortit yms). 

Tuo on nimittäin sellainen viidakko että siitä ei tunnu edes verottajalla olevan sukset suorassa joten suosittelen lämmöllä kirjanpitäjää joka selvittää. 

Nykyään ollaan onneksi menty pitkälti siihen, että ammattibloggaajien yhteistyöpostauksista on rahapalkkio eikä tavara, joten se menee yksioikoisesti suoraan yrityksen laskutuksen kautta kirjanpitoon tuloihin eikä tilanteessa ole mitään harmaata aluetta tai tulkinnan varaa. 

Harrastelijabloggaajia koskevat vielä ihan omat säännöt vrt yrittäjiin ja muihin ammattibloggaajiin (verokorttilaiset).

Että mukavan epämääräistä tämä bloggaajaksi ryhtyminen :D Ei kuitenkaan kannata pelästyä näitä byrokratian kuvioita, verotoimistosta saa kyllä nyhdettyä tietoa. 

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Minnininni

Minullakin oli käytössä tuo shea käsivoide, kunnes luin, että L'Occitanen shea voissa on mukana tätä PHMB-säilöntäainetta, josta nyt paljon kohistaan. Oman tuubini olin käyttänyt jo loppuun, enkä päässyt tarkistamaan, oliko juuri siinä samaista ainetta. Mutta uutta en ajatellut enää ostaa. Harmi, sillä minusta jo tuubi itsessään oli niin nätti.

Julleri

Paras käsivoide mitä oon ikinä kokeillu on Lidlin Cien-merkin käsivoide Hydro hand cream with almond oil & shea butter. Maksaa alle 2 €. Kuulun myös korppukäsiporukkaan ja oon testannu kaikkea perusdoveista eight hour creameihin jne. PARAS! Korjaa jopa haavaisia käsiä. Pelkään että tän tekeminen loppuu joten ostan aina varastoon lisää :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat