- Lounas, illallinen ja majoitus sponsoroitu -

Bloggaaminen on välillä vähän yksinäistä puuhaa. Siis duuninäkökulmasta. Sitä kirjoittelee kotona omia juttujaan, eikä näe kollegoita oikeastaan juuri koskaan. Etätyötä. Tavallaan muut bloggaajat ovat niitä työkavereita, vertaistukea parhaimmillaan jos jokin asia blogin kirjoittamisessa askarruttaa.

Yleisesti ottaen bloggaaminen sujuu ihan omalla painollaan, mutta välillä on kiva päästä juttelemaan samassa veneessä olevien kanssa. Idan ja Maj:n järkkäämä Mansen pieni blogitapahtuma oli ehdottomasti juuri tätä, viihdyin ihan älyttömän hyvin. Oli kiva tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin ja tietty Tampere, oi ihana Tampere.

Päivä alkoi kokoontumalla hotelli Ilveksessä. Meidän huoneet olivat Ipan 16. kerroksessa, joten näköala oli luonnollisesti aivan huikea. Asuin opiskeluaikoina muutaman vuoden 13. kerroksessa Hämeenpuistossa VVO:n asunnossa ja vaikka itse kämppä oli aika kälynen, se näköala pelasti. Ja vuokra, joka oli 212 euroa. Ei taida tätä nykyä saada yksiötä keskustasta enää ihan noin halvalla.


Äiti katso kuinka korkeella olen!



Huonekaverini Veera. Veera on yksi vanhimpia blogikavereitani, aina yhtä mahtava tyyppi. Löysin Veeran blogin silloin joskus vuosia sitten googlaamalla kenkäjuttuja, kenkärakkaus yhdistää :D


Saara, arvostan noita korvia, kiitti :D


Yleisten tervetuloa juttujen jälkeen Maj paljasti lounaspaikkamme, Maruseki! Maruseki on suosikkini, on varmaan käynyt selväksi jos tätä blogia on lueskellut. Hands down parasta sushia.



Meille oli valittu sapuskat valmiiksi aina alkupala sashimista jälkkäriin, joten tällä kertaa en voinut toteuttaa kaavoihin kangistunutta tapaani tilata Marusekissa aina täsmälleen samat setit kuin aina. Ei oikeastaan kannattaisi olla niin tylsä ettei koskaan kokeile mitään uutta, mutta en vain voi sille mitään, se on luonnevika. Ei tarvinnut pettyä yllätysruokiin, oli niin hyvää. Hehkuti hehkuti, mutta tämä ravintola todella on meidän perheen suosikki ja syystä.

d7maalis15



Lounaan jälkeen käytiin kiertelemässä Majn ja Idan valitsemissa paikallisissa yrityksissä, ensiksi sisustusliike Design Boulevardissa Koskaria vastapäätä. Olen ilmeisesti elänyt jossain pullossa kun en ole aikaisemmin kyseistä liikettä huomannut, mutta toisaalta se oli väärällä puolen siltaa :D Olen monen manselaisen kanssa jutellut siitä kuinka sitä jumittaa sillä omalla puolellaan kaupunkia ja jakana toimii tietysti Hämeensilta.



Hauskana sattumana Design Boulevardilla oli parhaillaan meneillään Hanna-Riikka Heikkilän näyttely. Hanna-Riikka on hyvän ystäväni veljen vaimo, joten tuttu taiteilija jo entuudestaan.



Sisustushommien jälkeen meidät vietiin Inchiin shoppailemaan. Kauppa lienee tämän blogin lukijoille tuttu, Saku ei juuri muualta vaatteitaan osta. Inch on itsenäinen farkkuliikkeeksi profiloitunut putiikki kävelykadulla, mutta se koituu turmioksi myös muille kuin farkkujen etsijöille. Nimim. liian monta kertaa tili tuli tili.






Seuraavaksi olikin drinkkikoulun aika yläilmoissa, Ilveksen VIP-tiloissa 18. kerroksessa. Minä en henkilökohtaisesti ole drinkkityyppiä (vahvat ei maistu), mutta oli siitä huolimatta hauskaa kokeilla mojiton tekemistä Ilveksen baarimestari Miikan opastuksella. Kuulemma yleisin drinkkitilaus yökerhon tiskillä on vielä tänäkin päivänä jotain hyvää.


Drinkkikoulun jälkeen ohjelmassa oli vielä illallinen Masuunissa, ja tämä ravintola olikin minulle ihan uusi kokemus. Yleensä mielikuvat hotellien ravintoloista ovat vähän vaisuja, mutta Masuuni olikin astetta tasokkaampi. Rafla panostaa vahvasti lähiruokaan, esimerkiksi kuha oli viereisestä Pyhäjärvestä pyydetty. Valitsin listalta Masuuni Menun, mutta vaihdoin alkupalan kyyttövasikkaterriinistä bliniin. Rakastan blinejä! Blinikausi alkaa olla jo lopuillaan, mutta onneksi vielä ehdin. Pitäisi ehdottomasti opetella tekemään näitä itse. Sivuhuomautuksena että team paksu blini, jos aletaan keskustella millainen blinin pitäisi olla ;)



Sunnuntaina oli vielä parin tunnin kamerakoulutus by Veera, joka todella tuli tarpeeseen. En ole vielä ihan sinut tuon PEN E-PL seiskani kanssa, sormeni hakeutuvat edelleen Canonin näppäinpaikoille. Olen jo vuosia harkinnut ilmoittautumista valokuvauskursseille, mutta en ole saanut aikaiseksi raivata kalenterista tilaa. Tavoitteena ei ole olla huippukuvaaja, mutta ihan sivistysmielessä olisi hienoa kehittää itseään. On niin paljon potentiaalisia harrastuksia mutta niin vähän aikaa.




Se on hauska miten Tampereella käyminen tuntuu nykyään ihan kaupunkilomalta, vaikka muutin pois vasta vuosi sitten. Mahtava paikka etenkin kesällä, käykää siellä jos ette vielä ole käyneet :D

 

Kommentit (5)

privjet

Tampere on kyllä kiva kaupunki! Onneksi siellä asuu paljon kavereita niin on syytä usein mennä visiitille! :) Tuli noista blineistä mieleen hauska juttu! Vein viime vuonna bliniviikkojen aikaan venäläisen poikaystäväni syömään blinejä erääseen ravintolaan täällä rakkaassa Hämeenlinnssa ja nähdessään blinit joita niin kovasti hänelle olin kehunut, katsoi minua ja sanoi: "ei tää kyllä mikään blini ole...." :---D Kuulemma venäjällä tavallinen kansa kun syö blinejä niin ne ovat samanlaisia kuin meidän "letut" eli ohuita ja isoja, jotka täytetään hillolla tai "mökkijuustolla". :) Monesti muutoinkin saadaan makeat naurut meidän kulttuurisillista eroista! ps. tykkään blineistä sekä paksuina että ohuina ;D

SatuKoo

Kyllähän sitä tulee siskon luona käytyä minilomilla Tampereella aina vain, kun on mahdollista. Tampere on ihana kaupunki ♥

Vierailija

Aah, olin 90-luvulla Tampereella (lapsena) ja katsoin samaa maisemaa hotellista, ja mietin että Tampereella olisi kiva joskus asua. En sitten koskaan päätynyt sinne. Olen viimeksi käynytkin siellä vuonna 2006, hups.

Tampere on koti ja tulee aina olemaan :) Muutin pois 3kk sitten ja ikävä on, mutta sitä se on näin alkuvaiheessa. Toki ikävä tulee aina olemaan, mutta uusiin tuuliin tottuu. Ja vähän pakkokin kun täältä Amerikasta ei ihan heti ja usein kotikaupungissa käydä. Joten kun pääsee käymään kotikulmilla niin imen itseeni ihan kaikkea. Varmasti kaikkea sitäkin mistä ei niin välittänyt tai mihin ei edes kiinnittänyt huomiota kun samoja maisemia oli tottunut näkemään koko ajan. Tamperelaiseksi synnyin ja sellaisena pysyn, koti vain sattuu nyt olemaan kahdessa paikkaa :)

Ps. Itsekin asuin kolme vuotta Hämeenpuistossa opiskeluaikoina :D En tosin VVO:lla vaan yksityisen vuokranantajan kaksiossa, Tampereen Työväen Teatteria vastapäätä keltaisessa kerrostalossa :)

Sanni

Itse muutin myös tänne Akaaseen n.kolme vuotta sitten.... Mansesta siis. Nykyään kun käy Tampereella se tuntuu niin isolta paikalta eikä enää yhtä kotoisalta :) toisaalta taas Akaa-vuosien jälkeen on alkanut kaipaamaan elämää Tampereella..sitä helppoutta kun bussilla pystyi suhaamaan helposti mihin tahansa, kaupat ja harrastuspaikat lähellä ja ennenkaikkea loistavat palvelut. Nykyään sitä huomaa jumittuneensa tänne Toijalaan eikä kovin usein jaksa enää Treelle lähteä vaikkei matka pitkä ole. Ihan mukavaa täälläkin on, mutta alkanut taas kaipaamaan niitä hyviä palveluja mitä Tampereella oli :) Kuinka usein te käytte nykyään vanhoilla kotikonnuilla Treellä?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011