Kun olin aikani nyhrännyt höyryttimen kanssa, siirryin kokeilemaan seuraavaa kikkaa. Koska rajansa kaikella, ei kannata tuhlata aikaa konstiin mikä ei selvästikään meidän tapetteihin tepsinyt. Moni oli suositellut Kiillon tapetinpoistajaa, joten ei muuta kun aamulla Starkkiin, 15 litran pönikkä ja levitystela kassan kautta kotiin. 15 litraa maksoi alle 30 euroa, ja myyjä vakuutti että tuolla määrällä saa kahden huoneen tapetit irti.


 

Sitten alkoi jännin osuus, eli geelimäisen mönjän läiskiminen seiniin. Pakko sanoa että se se vasta hauskaa oli! Tapetinpoistoa levitetään aikamoinen kerros, että se säilyy märkänä. Vaikutusaika oli ohjelappusessa mainittu 15-60 minuttia, ja totesin että meidän tapettiin varmaan se tunti on ihan aiheellinen, oli pirulainen sen verran tiukasti seinässä kiinni.

Tässä on tökötit seinässä vaikuttamassa.


 

Tapetti alkoi silmin nähden vettyä ja muuttaa väriä vaikutusajan aikana. Nyt etenkin lattian suojaus oli tarpeen, sillä veikkaisin että tuota tököttiä ei ole kiva pestä lattiasta irti. Mutta edelleen sanomalehti rokkaa suojausmatskuna. Levitin ensin testimielessä vain yhden seinän, kun en tiennyt miten tapetti tuohon reagoi, mutta sitten kun olin todennut homman toimivaksi, laitoin tuulemaan oikein kunnolla. Toisesta päästä sai alkaa jo irroittamaan, kun toisessa päässä huonetta oli vielä vaikutusaika meneillään.


 

Ensimmäisen seinäpätkän vaikuttaessa oli aikaa keittää kaffit ja lukea lehteä, tuli melkein huono omatunto moisesta joutilaisuudesta. Työnarkomaanius ja tehokkuus on jossain niin syvällä selkärangassani, että sitten kun aletaan, tehdään 101 prosentin teholla eikä ihmetellä.


 

Tapettihommista tuli huomattavasti viihtyisämpiä kun hoksasin roudata Tampereelta stereot ja parit valitut levyt mukaan raksalle. Musiikin tahtiin mikään ei voi olla tylsää tekemistä, ei edes juokseminen.


Tapetinpoistoaine oli kultaa purkissa. En voinut uskoa silmiäni miten iisisti (tai no mikä tahansa yli 2 cm suikale oli iisiä verrattuna edellisen päivän nyherrykseen) tapetti lähti! Vähän näytti teräslastaa kulmalle ja alkoi kevyesti hakkaamaan seinän pintaa pitkin ja kyllä irtosi! You see, tapetinpoistopornoa:


 

Jos on vaikuttanut siltä että olen rempannut yksinäni, niin se piti pitkälti paikkansa. Käytin koko talvilomani tapettihommiin, siinä missä mieheni käytti talvilomansa muutamaa viikkoa aikaisemmin roller derbyn maailmanmestaruuskisoihin Birminghamissa. Että onko reilua onko, kysyn vaan. Lieventävänä tekijänä toki se, että lentoliput oli varattu joukkueelle jo ennen kuin meillä oli tietoakaan talosta ;) Mutta ei se mitään, Saku pääsi kyllä hommiin sekin keittiön kanssa iltaisin töiden jälkeen, ja viikoloppuna lattian hiomisen merkeissä.

Keittiössä seinissä ei ollutkaan gyprocia, vaan jonkun sortin vanerilevyä. Mutta siihenkin tepsi samainen Kiillon mönjä paremmin kuin hyvin. Kuten näkyy, tapetti on suurina palasina lattialla, eli hei hei niille sentin pätkille.


 

Keittiön seinästä sähkökaapin reunoilta löytyi sattumalta kaunis pala talon historiaa, kun alta pilkotti mielettömän kauniit tapettikerrokset. Tiedän kyllä että makuasiat ja niin edelleen, mutta kuka helkkari on peittänyt noin upean kuviotapetin, laittanut päälle vaneria ja keltaista oksennustapettia. En olisi koskenut tapetteihin ollenkaan jos seinässä olisi ollut joku noista vanhoista kaunottarista edes suht hyväkuntoisena.


 

Youtubesta löytyi seuraava pätkä Kiillon tapetinpoistosta, mutta veikkaan että kokonaisina irtoavista vuodista saa vain harva nauttia. Parhaimmillaan sain puolikkaan vuodan kerralla irti, mutta sehän oli jo ihan uskomatonta sekin.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=H13wfgbMSGY[/embed]

Joten jos teillä on tapetin irroittamista luvassa, kannattaa testata heti kättelyssä useampaa keinoa eikä jäädä jurruttamaan yhden huonoksi todetun kanssa. Jossain tapauksissa toimii höyry, toisessa tapetinpoistoaine, tai vesisuihke, liisteri ja niin edelleen, konstit on monet.

Kommentit (9)

Ja joskus vaan raaka voima ja työ... :D Nimimerkillä kokemusta samasta hommasta. Meillä sattui kerran huono tuuri ja sellainen pirulainen kuin lasikuitutapetti, joka oli vedetty sellaisen superhöttöisen vanerin päälle. Ei terve. Jälkeenpäin jouduin myös tasoittamaan sen koko seinän, koska pohjaan ei jäänyt juuri ehjää kohtaa. Sattuneista syistä ei viitsinyt alkaa enää levyttämään sitä uusiksi, joten tasoitteella mentiin. Mutta samaistun sentti kertaa sentti -työskentelyyn erittäin elävästi :D ei auttanut mitkään kikka kolmoset, piti vaan hinkata sillä lastalla.

tiina rosti

Mars Tapettitalon sivuille, siellä olis tapetti poikineen teitin kartanoon!!

Jassu

Toivottavasti otit talteen paljastunutta vanhaa tapettia. Siitä tulisi kehystettynä ihana pieni taulu...

napsu

Tuo sähkökaapin vieressä näkyvä vanha tapetti löytyy mm. Tapettitalon valikoimista!

Minna

Jos ja kun aiotte tapetoida joskus jotakin, niin tapettiliisteri toimii ihmeellisesti myös tapetinpoistoaineena. Ne on oikeastaan lähes samaa tavaraa, käyttötavalla vaan saadaan se ero liimaako se jotain seinään vai irroittaako. Eli tuon purkin loputtua voi seuraavaksi ostaa ihan liisteriä vaan.

Ja jos tapettiliisterin innostuu keittämään itse vehnäjauhosta, niin tavara on käytännössä ilmaista ja taatusti muovitonta ja turvallista eikä lopu vahingossakaan kesken. Itse käytän vehnäjauholiisteriä omassa rempassani aina, työmaalla sitten sitä mitä asiakas haluaa.

Lohduttavana seikkana voin todeta että Birmingham ei ole kaksinen paikka! :D Muistelen että muotiblogin puolella sanoit että harkitsit sinne lähtöä mutta liput jäi ostamatta pahoinvoinnin takia, mutta et tosiaan missanut itse kaupungissa yhtäänmitään...

Anna

Haa, mä olisin voinut arvata että siellä oli vanerit alla! Kun äitini taannoin osti nykyisen talonsa, nyhräsin juurikin sellaista 1cmx1cm-tapettisilppua irti vanerilevyistä monta päivää. No fun. Osa oli niin tiukkaan kiinni että ne jätettiin tylysti siihen uuden tapetin alle :D Olispa ollut tuollaista ihmemöhnää meillä silloin!

Minna

Onko se muuten vaneria? Kuvissa näyttää lastulevyltä. Ei sillä muuten mitään merkityseroa ole, mutta lastulevyssä on formaldehydiä sen verran, että sitä kastellessa ja etenkin purkaessa on syytä pitää tuuletus kohdallaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010