Taas on aika Mix Tapen, tällä kertaa omien nuoruusmuisteloideni merkeissä. Koska mieheni esitteli omassa Mix Tape –postauksessa jo ysäripoikabändien toisen helmen, Take Thatin, minä päätin tarttua siihen toiseen 90-luvun alkupuolella jyllänneeseen hittipumppuun.

1. East 17 – Deep

East 17 ja House of Love soi radiossa tuohon aikaan niin paljon, että se on tallentunut muistiini ikuisiksi ajoiksi. East 17 oli poikabändien hard core –osastoa, pahispoppoo puhtoisten patakampausten keskellä. E17 pojat pitivät lippiksiä nurinperin (iiks) ja sitoivat ruudulliset flanellipaitansa vyötärölle lökäpöksyjensä päälle. On ehkä pakko myöntää, että lyhyen hetken hain pukeutumisinspiraatiota Brian Harveyn överileveistä farkuista... tyylikokeilu oli fail, mutta Deep on yksi isoin syy miksi ihastuin hip hopiin ja räppiin. Ei ehkä kovin uskottava alku, mutta ensimmäinen askel on aina otettava. 

Sivuhuomautuksena, että ysäri oli pirullista aikaa sanoitusten kannalta, ei ollut googlea mistä tarkistaa lyriikat. Piti ottaa ruutupaperia käteen ja kuunnella tarkasti, tai luottaa että Suosikki julkaisee sanat jossain vaiheessa.

 

2. Snoop Dogg – Who Am I (What’s My Name)

Jos East 17 oli ensimmäinen askel hip hopin suuntaan, niin Snoop Dogg räjäytti pankin. Snoopin samettinen ääni on edelleen the one and only minulle. Kun kuulin What’s my namen radiosta ensimmäisen kerran, se oli menoa. Snooppia seurasi levyhyllyyni kaikki vanhat helmet kuten Tupac, Wu-Tang Clan, Dr. Dre ja N.W.A. Tämä on edelleen se ainoa oikea räppisuunta minulle, olen jämähtänyt ysärille. Sorry nykyaika, you lose.

 

3. Guns N'Roses – Don’t Cry

Näyttäkää yksikin tuon ajan teini joka ei olisi nojaillut discossa Don’t Cryn tahtiin tai halannut tyynyä kotona sitä kuunnellen, niin väitän että valehteleepi mokoma. Jopa Viialan kaltaisessa perähörölässä vallitsi Gunnarimania, ulottuen aina Kylmäkoskelle asti. Axl Rosen ihqut pitkät punertavat hiukset ja rokkarin huippumallityttöystävät täyttivät Suosikin sivut kerta toisensa jälkeen. Kai sitä väkisinkin altistui Gunnareille, halusi tahi ei. Ja kyllä, olen yrittänyt tuhat kertaa vonguttaa Don’t Cryn loppu-ulvonnan Axlin kanssa, mutta ei happi riitä. Riittääkö sinulla?

 

4. The Prodigy - Poison

Täytyisi melkein pitää hiljainen hetki tähän väliin, ihan vain siksi, että The Prodigyn Poison saa vielä näin 20 vuotta myöhemminkin ihokarvat pystyyn. Silmät kiinni laittaessa voin melkein maistaa sen puhtaan energialatauksen, joka tästä vedosta teini-ikäiselle itselleni aiheutui. Muistan sangen elävästi hyppineeni Prodigyn tahdissa huoneeni sinisellä matolla permanentattu tukka silmillä, ruudullinen flanellipaita lepattaen. 

Se on melkein omituista miten hyvin Poison ja pari muuta Prodigyn vanhaa on kestänyt aikaa. Käyn vieläkin keikalla jos sattuvat Suomen lavoille. 

 

5. 2 Unlimited - No Limit

Mietin pitkään mikä olisi viides valintani alkupuolen ysärilistalleni, ja päädyin lopulta No Limitiin. Tämä on ihan erityisesti omistettu lapsuudenystävälleni Suville, jonka kanssa tuli koettua yksi jos toinenkin seikkailu. Tämä kyseinen eurodancejyystö olisi ehdottomasti meidän elämän yhteisellä soundtrackilla. Oltiin ihan hetki sitten samaisen leidin kanssa tuulettumassa ja naurettiin vedet silmissä vanhoja yhteisiä tempauksia. Mistä tietää olevansa täti-iässä: juo samppanjaa, kuuntelee lapsuudenystävän kanssa ysärimusiikkia ja tanssii innosta soikeana yökerhossa Kaija Koo -putkea. 

2 Unlimited soi varmasti jokaisen aikansa amisviiksen vaaleansinisessä laatikko-Corollassa, jonka peräluukku oli tuupattu täyteen subbaria, diskanttia ja bassoa. Tuohon aikaan auton takarontissa oli tuplasti enemmän rahaa kiinni kuin itse autossa. Nykyajan tunig taitaa keskittyä myös siihen autoon, eikä vain ämyreihin. 

 

Kommentit (7)

Riikkata

Mä olen miettinyt ihan samaa tuon Prodigyn kanssa... miten se voi iskee vieläkin ja kuulostaa ihan kilpailukykyiseltä nykyisen musiikkihutun seassa?? Olen kyllä luullut että se kuulostaa siltä vain koska olen itse jotenkin jumahtanut enkä ilmeisesti juurikaan kehittynyt mentaalitasolla sitten 2000-luvun alun... Mut en näköjään ole ainoa :D

pööpö

Haha, mieheni on todella pitkään muistellut, että mikä biisi lapsuudesta oli väärin kuulluilla sanoilla "jessaun liivit". Sitä ollaan mietitty niin hänen sisarustensa kanssa kuin koitettu googlailla eri variaatioita. Kuuntelin No Limitiä tästä postauksesta ja fiilistelin lapsuutta, kun mieheni innostuu ensimmäisen there's no limitin jälkeen: "Tää on jessaun liivit!" Eli kiitos tästä nostalgiatripistä, sen avulla selvitettiin vuosia vaivannut mysteeri.:D Itse kuvittelin, että jessaun liivit olisi ganesia tai jok ikivihreä, tyyliin Love and Marriage, kuinka väärässä olinkaan!

Camilla

"Mistä tietää olevansa täti-iässä: juo samppanjaa, kuuntelee lapsuudenystävän kanssa ysärimusiikkia ja tanssii innosta soikeana yökerhossa Kaija Koo -putkea." Täti-ikä koitti tänne siis parikymppisenä. :DD

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011