Kun 2004 olin vuosien haluankissannytheti kärvistelyjen jälkeen vihdoin tehnyt päätöksen, että nyt se kissa otetaan, ei mennyt kauaa kun neiti Nöpö löytyi. Selasin lemmikkieläinpalsta Apulaa, löysin ilmoituksen harmaista maatiaiskateista ja soitin omistajalle. Pentueesta oli jäljellä yksi tyttö jota kukaan ei ollut huolinut, se oli selvästi heiveröisempi ja sen silmät vuosivat eläinlääkärin hoidosta huolimatta jatkuvasti. Totesin, että siinä on meidän kissa sitten.

Sydämeni pakahtui, kun näin ensimmäisen kerran livenä pikkuisen harmaan pyllerön, joka ei osannut edes sohvalle kiivetä. Tässä tulee hyvin esiin minulle hyvin tyypillinen ominaisuus eli en kaipaa upeita ja komeita rotuvalioita, annan mielummin rakastavan kodin hylkiöpirpanalle. Silläkin riskillä, että eläinlääkäri tulee tutuksi. Minua kauhistutti ajatuskin, että joku välinpitämätön olisi saanut Nöpön. Olen siis se tyyppi, jolla meni kilometrin koulumatkalla 3 tuntia kun pelastin karvamatoja autotieltä pois...

Ensimmäisessä kuvassa Nöpö on vielä Laitilalaisessa ensikodissaan, toisessa kuvassa se tuhisee tyytyväisenä tyynylläni. Kissa edelleen hiippailee yöllä tyynylleni nukkumaan. Tosin nyt kun se on iso rontti, herään itse usein kokonaan ilman tyynyä katin tuhistaessa tyytyväisenä pehmoisella alustallaan :D

nops
nops

Ensimmäinen puoli vuotta meni eläinlääkärissä ihmetellessä mikä kisua vaivaa ja tsiljoonien itkujen jälkeen selvisi, että kissalla on astma ja allergisia taipumuksia. Kun oikea lääkitys vihdoin löytyi, kissa siirtyi elämään normaalia elämää ja lopulta lääkkeetkin pystyi jättämään pois, ihan satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Tällä hetkellähän ihmettelemme  ruoka-aineallergian kanssa, mutta vahva luotto elää että kyllä tästäkin selvitään. Nöpö on sitkeä sissi.

Nöpön ei muuten alunperin pitänyt saada noin nössöä nimeä, mutta kaikki suunnittelemani asennenimet eivät vain yksinkertaisesti käyneet sille harmaalle raasulle, jonka Laitilasta kotiin hain.

Ps. Ei-ihan-niin-muotovalioista eläimistä tuli mieleen, että ystävilläni on sijoituksessa Espanjan Koirat Ry:ltä Chip, jolle etsitään rakastavaa kotia. Chip on ollut katukoirana ja ilmeisesti jäänyt auton alle, jolloin karvahanurin silmäosasto on ottanut hieman iskua. Suomalainen eläinlääkäri on kuitenkin hoitanut koiran kuntoon ja jäljellä on enää varsin persoonallisia "taisteluarpia". Käykääpä tutustumassa tulevaan agilitystara Chipiin, jos on näpsäkän kokoinen koira etsinnässä tai tiedätte jonkun joka etsii sopivaa adoptiokoiraa. KLIK!

Pps. nyt on taas käynnistynyt Kissakaveria EI jätetä -kampanja, käy tutustumassa tarkemmin KLIK! Ihan puhtaasta uteliaisuudesta haluaisin joskus jutella tyypin kanssa, jonka mielestä on ok potkaista oma lemmikki pellolle kesän loputtua. Kuka voi olla niin kuutamolla?!

Kommentit (36)

Shayja

Eihän tähän voi muuta sanoa kuin että AWWWW... Toi tyynyn valtaaminen on tuttua täälläkin :)

Pia

Awww <3 Se on niin suloinen <3 Omat kisuvauvat syntyi eilen ja en malta odottaa, että pääsen katsomaan niitä <3

Lothwen

Täällä kanssa yksi raasujen ystävä! Kun olin hakemassa omaa kania, valitsin sen kaikista pienimmän ressukan jolla oli toinen korva vielä vielä pystyssä ja joka ei ylttänyt hyppäämään hyllytasolle niin kuin sisaruksensa. Pakkohan se ressu oli sieltä pelastaa <3

rairai

Voooooiiii! Mikä ihana hylkiö :) myös minulla on hylkiökissa, maailman ihanin karvapallero jonka edellinen omistaja oli hylännyt eikä kukaan muu ollut hakenut eläinsuojelusta. Mutta tuota ihanaa karvapalleroani kesympää ja laiskempaa loikoilijaa saa etsimällä etsiä.

Tulee mieleen meidän hauvavauva - puolet sisaruksia pienempi (ja kun rotu on perhoskoira niin muutkaan eivät oo mitään jättiläisiä) ja silmät vuotaa just niin paljon kun lajille on normaalin rajoissa, eli kuitenkin melko paljon.

...Sen nimi on Sissi :)

oiiii nöpö <3 tuli taas mieleen viime joulu ku näin hanin ekaa kertaa, alkaa itkettää :D ostin sille just ekat aikuistenruuat, apua mun vauva! :D

meinasin muuten iteki laittaa tän niihin toivepostauksiin mutta en sit viittiny laittaa kahta juttua x) hyvä et joku laitto!

iteki heräsin tänää kissa tyynyn viekussa<3 vakiopaikka!

Saara

Oivoi, luulin et oon ainut jolla matkat pienenä mihin millonkin aina pitkitty sen takia kun matoja piti pelastaa.

Ite myös vein kotiin joskus pikkusena variksen poikasen, joka oli tippunu puusta ja loukkaantunu.. yritin sitä hoivata, mutta seuraavana aamuna se olikin jo kuollut ja itkuhan siinä pääsi.

Olin myös aina sateella naamalteen pyörällä ajellessa tai potkulaudalla potkiessa, kun piti väistellä kastematoja. Sitten keräsin aina kaikki kastemadot ja heitin ne takasin nurmikolle. "pelastin ne".. myöhemmin mulle sitten kerrottiin, että ne tulee asfaltille ettei ne huku kun niitten käytävät mullassa täyttyy vedestä..

Annika

Voi ihanaa Nöpöä! :) Ai sullakin kissa valtaa öisin tyynyn. Mulla tuo tyynyn kissalle menettäminen on jokaöinen juttu... Ja se on aina mun tyynyni, ei ikinä mieheni.

char

Hei, kiitokset että muistutit tuosta Kissakaveria EI jätetä-kamppanjasta. Olisin sen itse unohtanut. Tuo laukkukin on tänä vuonna niin hieno, että on varmaan pakko sijoittaa. Ja lahjoittaa vaikka matokuuri vielä kaupan päälle.

Ihana Nöpö. Kissat ovat täydellisiä, kaikki!.

Mekin haettiin kisumme maalta, niille piti löytää koti tai ne ois päätyneet kissataivaaseen.. Sopivasti olimme päättäneet että kissanpennut olisivat siinä tilanteessa ajankohtaisia ja pelastimme pikkuisemme : )

Poikakisumme vielä oli orpo.. se oli ainut joka selvisi pentueesta, koska emo lähti synnyttämään jonnekin korpeen, eikä sitä löydetty ajoissa.

Nöpö on ollut suloinen pentu : ) Tosin melkein kaikki kissanpennut on! Paitsi ne rotukissat.. en tykkää : D

Siskoni täti on Espanjassa tuolla Espanjan koirat RY:llä töissä yhtenä näistä perustajista. Meillä on yksi sieltä tuotu koira, on ne vaan niin ihania tapauksia, vaikka niille on käynyt kaikkea ihan kamalaa. Meidän Milalla on leikattu Espanjassa korvat ja häntä ja sen pennut on tapettu... aika kovaa elämää, mutta nyt se ei lakkaa hymyilemästä :)

Mau

Miten hassua!

Eilen juuri kävin tuolla Espanjan koirat -sivustolla kartoittelemassa koirakaveri-tilannetta tuolle meidän koisulle, ja rakastuin Chipiin kun toinen oli niin herttainen ja persoonallinen <3

Harmi vaan, että käyttäytyi ilm. liian innokkaasti kissoja kohtaan edellisessä kodissaan, ja meilläkin on niitä kaksi. Toivottavasti hyvä ja huolehtiva koti löytyy toiselle!

Tosi sydänlämmittävä muuten tämä postaus (meinasi tulla ihan tippa linssiin, täh mikä herkkis eläinten suhteen), minunkin kissat ovat tavallaan rescuetapauksia molemmat, ja maailman ihanimpia ovatkin!

laara

No voi kurkkiva NÖPÖ... Sillä on ihan sellanen ilme että "haistoin just ruokaa", kieli korvissa.. :D

voi mikä ihanuus!! Itekkin oon ihan rakastunu kissoihin ja meinaan kans vielä joskus tuolta apulasta kissan hankkia:) Toivottavasti selviitte noitten allergia-juttujen kanssa.

ps. aloin just vähän aikaa sit seuraan tätä sun blogia ja täytyy sanoo et on kyllä kiva!:)

Me olemme pelastaneet kissavaavin ulkoa metsänlaidasta.. hän oli Norjalainen metsäkissan poikanen ja just luovutusikäinen.. luoja miten laiha se oli. Mieheni oli parvekkeella tupakalla ja huusi minua katsomaan mitä naapurin mummelit puuhaa, ne tökki kävelysauvoilla jotain karvasta pikkumöykkyä ja huuteli meille et täällä se on ruokaa kerjännyt paripäivää..FUCK!! ja kukaan ei tee mitään.. sanoin miehelle et se on pakko hakea, hetkeä miettimättä otin oman kissamme kuljetuskopin ja hain pennun sisälle.. Sen ruokahalu oli aivan tajuton..joka ainoa luu tuntui. Sen nälkä oli sanoin kuvaamaton..miten joku on voinut jättää/hylätä/hukata sellaisen???Ihan just ja just luovutusikäinen..Voi mikä muru se oli.. Mieheni vanhemmat asuvat myös täällä saaressa ja he ottivat murusen heille, en voinut pitää kuin yhden kissan. Siellä se vieläkin on.. ja saa kaiken mitä osaa haluta..talvella hällä on hiekkalaatikko sisällä ettei tarvii mennä ulos pissalle =)

Ihana Nöpö ;)

Minäkin pelastin meidän karvaisen lapsen maatilalta, jonka emo oli kuollut nälkään, 4vk ikäinen on pieni... :( Mutta nyt se on jo iso ja no, iso :D

En myöskään ymmärrä niitä ihmisiä, joiden mielestä on ihan OK jättää kissa yksin mökille tai muuten vain hylätä, sama koskee mitä tahansa eläimiä, lemmikkipupuja, hiiriä, koiria... Argh!!!

Ihana. Tuollaisia kuvia voisi mielellään katsoa lisää. Ylipäänsä söpöjä eläinkuvia ei voi koskaan olla liikaa.

Oman kissani kanssa kävi niin että olin yhteydessä kasvattajaan jo ennen pentujen syntymää. Synnytyksessä emo kuitenkin puraisi yhtä pentua hännästä niin että siitä lähti pala irti. Pentu vietiin lääkäriin ym. Kun menin katsomaan pentuja olisin voinut valita sen kissan jolla oli ns normaalin mittainen häntä. Varsinkin kun näitä rotukissoja yleensä kai kuljetetaan näyttelyissä ym. Kävi sääliksi koska yhdeltä kissalta vietiin se mahdollisuus. Halusin pelastaa pienen kissan. En olisi vienyt Manaa näyttelyyn vaikka häntä olisikin normaalin mittainen. (Neidin turkki on muuten pentueen parhain) Halusin vain perheenjäsenen. Ei siihen pari senttiä hännän pituudessa vaikuta. Pituuseroa ei huomaa oikeastaan muulloin kuin toiseen kissaan verraten. Mana on maaiman rakkain. Ja elää ympäristössä jossa sen häntä tai muu ei vaikuta elämän onnellisuuteen mitenkään.

C

Aww, voi kun suloinen pikku Nöpö. :) Pennut on kyllä aina suloisia... Meidän mummon kissa sai pentuja tässä reilu kuukausi sitten ja kun olin lomalla Suomessa, kävin niitä katsomassa. Olivat kyllä supersuloisia ja vikkeliä pikkuisia. <3 Meidän pitäisi itse asiassa saada yksi niistä pennuista kotiin (oman Nana-kisan kaveriksi, jos vain Nana ei aiheuta ongelmia asian suhteen) joten odotan innolla toista pentukokemusta. Nana pentuna nukkuin myös aina nimenomaan minun tyynylläni, itse usein sain sitten tyytyä vain patjaan. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kissasöpöliininsä eteen. :)

Yhden pennuista nimi on muuten Söpö, muut ovat Tiikeri ja Satu(kissa). Tosin, jos Söpö tulee meille (jos se on tyttö koska Nana on poika ja kaksi poikakissaa ei välttämättä ole hyvä yhdistelmä) niin sen nimi kyllä vaihtuu koska söpöliini ei mielestäni nimeltään juuri näytä...

Eve

AWWWW! Nuo kuvat pelasti meikäläisen päivän <3

Meidän kissa-neidin kanssa kävi niin, että kun pentueesta piti valita yks niin tämä meidän tyttö oli niin arka että se piileskeli sohvan alla hiljaa... ja meidän matkaanhan se lähti, ujo raasu. Nyt se on jo reipas katti, Ei enää Neiti Ujo-Piimä :)

Sanna

Äääää, mikä söpöläinen :) Meillä asustelee pari puolivuotiasta poikaa, jotka olivat 6vko kun tulivat meille :) Pojat oli niin pieniä sillon, nykyään isoja kolleja jo vaikka ihan vauvoja onkin :) Kissat on rokrok !

Marjo

Hauska yhteensattuma: olen lukenut jo tovin blogiasi ja nyt havaitsin, että kissasi on kotoisin täältä. Varmasti siis valioyksilö :)

katimimuli

Voi hellallettas miten suloinen<3 Ihan syötävän söpö!<3 Tuntuu jotenkin ulkopuolisenakin niin ihanalta, että tietää, että kissanpentu on saanu rakastavan kodin...

AT

Nöpö <3

Olen pitkään halunnut toisen koiran. Chip olisi ihana kaveri meille. Miksi, oi miksi asumme yksiössä??? :´-(

Kesäkissatyypit... Ne todella toivoo etteivät koskaan tapaa mua.

jessi

Mä hankin vuosi sitten vihdoin kissan ja nyt on jäätävä "haluan-toisen-nyt-heti" -kuume meneillään. Mun sosiaalinen elämä on tuhoutunu ku leikin mieluummin kissan kans kotona kuin lähen baariin - eihän kissa nyt yksin pärjää..... Senpä takia päätin syksyllä kaikkien toivomattomien pentujen sesonkiaikana ottaa leikkikaverin toiselle kissalle :) On ne vaan niin ihania lemmikkejä!

Emmie

Ihana postaus! :) Itseni sydäntä lähellä on myös eläimet, joilla on hieman heikompi osa tässä elämässä. Jossain vaiheessa aionkin ottaa Espanjasta koiran itselleni, sitten kun on tilaa :)

Tuli tästä postauksesta hirveä ikävä omaa kissaa, josta jouduin luopumaan, koska muutin yksiöön. Olisi ollut liian ahdasta kissalle + koiralle :( Onneksi tiedän, että Nipsulla on mahtavat oltavat omakotitalossa ainoana lemmikkinä :)

Elina

voi hellyttävyys!!! :)) ihan samannäköinen kaveri kuin mun toinen kattini (harmaa pitkäkarvainen poika), joka on siskonsa kanssa myös pelastettu löytökissakodista pentuna. hetken jo mietin, että olisko sun kissasi ollut se pentueen kolmas, jota ei sitten voitu enää ottaa, mutta vuosi oli meillä 2003, ja jäljelle jäänyt pentu oli terhakka poika :)

mutta 100-prosenttisesti samaa mieltä - rotukissat löytävät aina ostajan ja kodin, mutta löytökissat ovat niitä, jotka tarvitsevat apua.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012