Kaupallinen yhteistyö

- Kaupallinen yhteistyö: Akaan Kaupunki

Eräänä kesäisenä päivänä kävin tutustumassa akaalaiseen Tolvilan kartanoon, jonka pihassa hyönteisten surinaa ja satoja vuosia vanhojen tammien havinaa rikkoo vain kaukaa metsän takaa kuuluva satunnainen bääääää. 2012 luomutilaksi muutetun Tolvilan kaikki lampaat ovat suomenlampaita. Kyseessä on jalostamaton alkuperäinen lammasrotu, joiden esivanhempien arvellaan saapuneen Suomeen jo 4000 vuotta sitten. 

Sain kunnian tutustua Tolvilaan isännän ja paimenen, Jarmo Latvasen, kanssa. Tolvilassa elelee paimenen perheen ja muutaman työntekijän lisäksi noin 200 suomenlammasta, saman verran karitsoja sekä paimenkoira Vesa, joka olikin pihaan saapuessani ihan ensimmäinen tuttavuutta tehnyt tilan asukas.

Jarmosta tuli tilallinen vuonna 2002 sukupolvenvaihdoksen myötä. 

Minä ja Tolvilan kartano

Siihen on syynsä, miksi tämä vierailu oli minulle ihan erityisen kiinnostava. Minulla on yhteistä historiaa Tolvilan kartanon kanssa yli 30 vuoden takaa! 

Olen asunut lapsuuteni Akaan Viialassa, jossa perheellämme oli paitsi koti, myös mökki. Mökki oli fillarimatkan päässä kotoa, mitä kauneimman Vanajaveden rannalla. Lapsuuden kesiin liittyy olennaisesti myös mökkitien varrella laiduntaneet ravihevoset, karja sekä lampaat. Kaikki edellä mainituista liittyivät läheiseen Tolvilan kartanoon, joka näyttäytyi meille lapsille mystisenä valtavana linnana peltojen toisella puolella. 

Jarmo muisteli, että minun pappani on ollut aikoinaan sähkömiehenä kartanolla. Itse tiesin, että hän oli sähkärinä ainakin läheisellä Mantereen tilalla, josta papalla oli kerrottavana niin hiuksia nostattavia kummitusjuttuja, että jokainen niitä kuunnellut muksu vietti taatusti unettomia öitä miettiessään pitävätkö ne paikkansa. En ole vieläkään ihan varma, sillä pappani ei ollut yleisesti ajatellen mikään hölösuu. Kun hän kertoi tarinan, siinä oli taatusti jotain perää. 

Tolvilan kartanoon ei liity meheviä kummitusjuttuja, mutta meidän lasten keskuudessa eli sitkeästi huhu kuinka päärakennuksessa olisi täytetty jääkarhu. Kukaan ei ole tähän mennessä voinut legendaa vahvistaa, eikä Jarmokaan ollut moisesta kuullut :D

Hinkan tila osaksi Tolvilaa

Nykyiseen Tolvilaan kuuluu myös naapuritila Hinkka, jonka Tolvilan isäntä osti vuonna 2005. Siinä missä Tolvilan kartanon metsät ja pellot ovat olleet leikkikenttäni lapsena, Hinkan tilaan taas liittyy toisenlaisia muistoja.

1980-luvulla Hinkan sikalan perällä oli pieni hevostalli, jossa ystäväni kävivät ratsastamassa. Olin jo silloin varautunut hevosten kanssa, mutta hevoskauhuni viimeisteltiin lopullisesti, kun valtavan suuri Ferro-niminen ori potkaisi itsensä pilttuustaan ulos ja lähti rynnimään tallin käytävällä minua kohti. Peruutin viime hetkellä ponin karsinaan ja totesin, että nämä valtavat eläimet eivät tosiaan ole minua varten. Roikuin silti talleilla ystävieni mukana, mutta rapsuttelin mielummin vuohia kuin heppoja.

Hinkan tilaan puolestaan liittyy perinteisiä pelottelujuttuja, joita me lapset kerroimme toisillemme taskulampun valossa kesäisillä telttaretkillä. Milloin tallista heinien keskeltä oli ampaissut esiin pelottava kulkuri, milloin sikalan vintiltä kuului omituisia ääniä. Juttuihin antoi vauhtia sikalan ylisen erikoinen ikkunalasi, joka ulkoa katsoen näytti siltä kuin irvokkaat kasvot olisivat katsoneet ikkunasta ulos. Sisältä tiiraillessa ikkuna taas näytti ihan tavalliselta. Keräsin viikkokaupalla rohkeutta, että uskalsin kiivetä ylisille tarkistamaan ikkunan todellisen tilanteen. Lapsen mielikuvitus on hieno asia. Muistelen kaiholla noita lapsuuden kesiä ja sitä jännityksen kihelmöintiä vatsanpohjassa, kun lopulta uskaltautui kohtaamaan oletetun aaveen. 

Hinkan vanha sikala on tätä nykyä Tolvilan lampola, joskin parhaillaan tyhjillään, sillä lampaat ovat laitumilla. Erikoista ikkunalasia ei enää ikkunassa ole, sillä huonoon kuntoon ehtinyt rakennus uudistettiin kokonaan lampolan tarpeita vastaamaan. 

Lappalaisten ajoista tähän päivään

Harva nykyihminen tulee ajatelleeksi, että Hämekin on ollut muinoin saamelaisten aluetta. Tolvilan kartanon maiden mainitaan olevan viimeisiä alueita Akaan seudulla, joilta lappalaiset lopulta siirtyivät kohti pohjoista. Kartanon historia tiedetään ainakin 1400-luvulle, jolloin maanomistajaksi on mainittu Martti Tolvila.

1600-luvulla Tolvila oli Viialan ainoa rälssitila, mutta vuosisadan lopulla se muutettiin ratsusäteriksi. Vuonna 1772 Lempäälän kirkkoherrana toiminut Erik Edner sai tilan lahjaksi. On arveltu, että hänen aikanaan on rakennettu nykyinen päärakennus, joka muistuttaa pohjaratkaisultaan ennemminkin perinteistä pappilaa kuin ajalle tyypillistä kartanoa. 

1800- ja 1900-lukujen taitteessa pihaan rakennettiin vielä kaunis syytinkirakennus, jota entisöidään parhaillaan. 

Hypätään ajassa vielä kertaalleen taaksepäin, aikaan ennen kartanoita aina kivikaudelle asti. Tolvilan mailta on löydetty kaksi muinaismuistolailla suojeltua kivikautista asuinpaikkaa. Lisäksi Tolvilan kartanon historia saattaa kietoutua myös Sääksmäellä sijaitsevaan Rapolan muinaislinnaan, joka on yksi lempipaikkojani koko maailmassa. Tarina kertoo, että Tolvilan mailta löytyvä valtava siirtolohkare, "kellokivi", olisi osa Rapolan linnavuoren varoitusmerkkituliketjua. Kun vihollinen lähestyi, sytytettiin merkkitulet varoittamaan lähestyjistä puolustusketjun seuraavaa pistettä, esimerkiksi juuri Rapolaa. Vanajaveden laajalla selällä tulet näkyivät kauas, etenkin järkälemäisen siirtolohkareen päältä. 

Aion ensi syksynä tarpoa katsomaan Tolvilan kellokiveä sekä läheistä kivikehää, jossa olen lapsena seikkaillut. Muistoissani kivikasat olivat ihan valtavia ja niitä ympäröi se kuuluisa muinaisuuden tuntu, joka mainitaan usein näiden paikkojen yhteydessä. 

Hevostilasta luomuviljelyyn ja lammastilaksi

Tolvilasta tuli lammastila vasta vuonna 2012. Sitä ennen tilaa oli vuokrattu ravihevostoimintaan, ja itsellänikin on tuoreessa muistissa upeat liinaharjat mökkitiemme varrella.

Alkysysäys lampaisiin lähti siitä, kun läheisen Mantereen tilan lampaat olivat "lainassa" Tolvilassa. Lampaat pitivät huolta perinnebiotooppi-laitumista. Jarmo kertoo, että nykyaikainen maatalous on niin tehostettua, että perinnebiotoopit ovat kadonneet Suomesta lähes kokonaan. Tolvilan kartano on mukana LUMO-hankkeessa, jonka tavoitteena on säilyttää suomalaisen luonnon monimuotoisuus niittyineen, hyönteisineen ja lintuineen. 

Lainalampaiden jälkeen Tolvilaan otettiin ensimmäiset 15 suomenlammasta ja taitojen karttuessa uuhiluku nousi pikkuhiljaa reiluun kahteensataan. Jarmo kertoi, että uuhilukua ei ole tarkoitus enää kasvattaa vaikka Tolvilaan mahtuisi tilojen puolesta jopa 600 lammasta. Tuotannon maksimointi ei ole tilan arvojen mukaista. Tolvilan luomulihasta suurin osa menee vähittäismyyntiin (tilalta suoraan loppukäyttäjälle) ja ravintoloille sekä tukuille myydään ei-oota. 

Yllä näkyvä kuva on Tolvilan lampaista, mutta se on otettu viime kesänä mökillä. Meillä on tapana pysähtyä katselemaan näitä karvakavereita mökkitien varteen, jos lampaat vain sattuvat olemaan sillä suunnalla. Jarmo totesikin tilakierrosta tehdessä pilke silmäkulmassa, että se lienee luomutilalla hyvä merkki, ettei lampaita ole näkyvissä lainkaan vaan ne saavat laiduntaa valtavilla niitty- ja metsäalueilla mielensä mukaan. 

Suomenlampaan villan potentiaalia ei vielä ymmärretä

Suomenlampaan villa on ainoa villa maailmassa, joka pärjää vertailussa merinolampaiden villalle. Lisäksi suomenlampaan villa sisältää poikkeuksellisen paljon lanoliinia, jota käytetään esimerkiksi kosmetiikkateollisuudessa. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet suomenlampaiden villoista jää täysin hyödyntämättä. 

Tolvilan tilalla tilannetta ratkotaan esimerkiksi omalla tilamyymälällä, jossa on myynnissä lankoja joka lähtöön. Lisäksi valikoimissa on taljoja sekä laadukkaita villasta valmistettuja torkkupeittoja ja kaulahuiveja. Mainittakoon, että tässäkin blogissa usein nähty Myssyfarmi valmistaa tuotteensa myös suomenlampaiden villasta. Muistan, kuinka Myssyfarmin emäntä Anna tuskaili ihan saman asian kanssa kuin Tolvilan Jarmo - kansallisrotumme suomenlampaan villan potentiaalia ei vielä hyödynnetä riittävästi. 

Jarmo näkeekin tilansa kasvumahdollisuudet nimenomaan villapuolella. Lähituotettu suomenlampaan villalanka on ekotuotteiden aatelia. Harmittaa entistä enemmän, etten osaa neuloa. Olisin mielelläni mukana edistämässä suomenlampaan villojen hyötykäyttöä. 

Tilamyymälässä myytävät Tolvilan villalangat kehrätään Virtain villakehräämössä ja valmistuotteiden osalta yhteistyökumppanina on kotimainen Karkelo

Tolvilan tilamyymälärakennus, Paimenen makasiini, on laitettu Hinkan tilan entiseen viljamakasiiniin. Uniikki punatiilinen viljamakasiini on rakennettu 1890-luvulla ja siihen otettiin vaikutteita mm. Tampereen ortodoksikirkosta. Makasiini entisöitiin vanhaa kunnioittaen, sillä rakennus on paitsi erikoinen myös museoviraston suojelukohde.

Paimenen makasiinin syyskauden aukioloajat löytyvät täältä.

Nostan vielä erikseen esille Akaan Läheltä lähtee! -lähiruokatapahtumaa, joka järjestetään 31.8. Päivän aikana moni alueen lähiruokatila pitää avoimien ovien päivää, niin myös Tolvila. Lähiruokatapahtuma on hyvä tapa tutustua tilojen toimintaan. 

Viimeinen mieleen jäänyt asia Tolvilasta lähtiessä oli tuoksu. Apiloiden, heinien ja ylipäätään niittyjen huumava tuoksu, jota ei nykyään enää juurikaan koe. 

Kommentit (4)

jennii
1/4 | 

Onpa mieletön paikka! Suurkiitos vinkistä! Tällaisiin kohteisiin törmätessä tulee aina mieleen, että Suomessa on runsaasti ainutlaatuisia paikkoja, joissa kävisi ehdottomasti, jos vain tietäisi niistä. Vaikka Tampereen seutu on tuttu, koko ajan sieltäkin löytyy uutta ja ihanaa!

Hellu
2/4 | 

Olipa mielenkiintoinen juttu. Kartano pitänee ottaa reissukohteeksi kotimaankierroksella. Kiitos myös omakohtaisisten kokemusten esittelystä! Se sai jutun elämään. Kummitusikkuna...huh. Ja sun vaari vaikuttaa huikeelta tyypiltä, tarinankertojien parhaimmistoa kuten ilmiselvästi lapsenlapsensakin. Se on näköjään geeneissä:D

mmagic
4/4 | 

Olipa mielenkiintoinen postaus lukea ja ihanaa että viet eteenpäin tällaisten suomalaisten kohteiden ja tuotteiden sanomaa. Täytyy painaa tuo lähiruokatapahtuma mieleen ja tulla sinne kotiseudulle silloin katsastamaan paikka itsekin, suomenlampaanvillainen huivi ei kuulostaisi yhtään hullummalta talveksi :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010