Kun herää siihen että mies mutisee jotain sakeasta lumisateesta, tekee mieli kaivautua entistä syvemmälle peiton alle. Onneksi kuitenkin edes tuo toinen puoliskoni on (välillä jopa ärsyttävän) reipas, ja pinkaisee aina ensimmäisenä keittämään kahvia, koska kahvintuoksu on se juttu jonka avulla minäkin kykenen raahautumaan sängystä. En tajua mistä tämä aamu-unisuus oikein johtuu, vielä pari vuotta sitten nousin tikkana kuudelta ylös ja paheksuin torkuttajia. Nyt kuulun itse tähän torkuttajien pahimpaan ykkösluokkaan!

Aamukahvi ja kirkas kynsilakkaus, siinä ne aseet maanantaihin.


Lumenen vihreä lakka saatu blogin kautta, kirkkaanpinkki lakka KoneHelsinki (Vapaa Valinnasta löydetty). Jaksan vieläkin äimistellä tätä KoneHelsinki asiaa :D


 

Ärtsy väriyhdistelmä tekee välillä gutaa, se on vähintään yhtä brutaali kuin tämän aamuinen herätykseni.

Kuulutteko te aamuisin torkuttajiin vai Risto Reippaisiin? Miten tästä torkuttamisesta pääsee eroon?! Ja kukaan ei sitten näsäviisastele että lopettamalla, en kestä maanantaiaamuisin huumoria.

Kommentit (24)

Az

Oih, onko tuota pinkkiä lakkaa vielä jossain myynnissä Helsingissä, tietääkö joku? Viimeksi jouduin pettymään Tarjoustalossa, mutta ehkä se oli vain tilapäisesti loppu ja tuota upeeta neonväriä vielä saatavilla?!

Grrita

En myöskään ennen harrastanut torkuttamista, mutta ikä painaa (jo 30 voi eiiiiii) ja ehkä lisääntyneellä liikunnallakin on jotain selitystä asiaan? Tai sillä että ei osaa mennä ihmisten aikoihin nukkumaan. Ja talvesta. Kesällä herääminenkin on aina helpompaa.

Oma salainen ja välillä toimiva aseeni on herätysvalo, joka ystävällisesti herättää 30 minuuttia valolla ja sitten linnunviserryksellä. Vähän paranoidina kuitenkin pidän myös kännykkäherätystä, jolla sitten torkutan ja/tai luen twitteriä kunnes linnut visertävät.

Itellä ainakin toimii se, että raahaan puhelimen kauas sängystä, että on pakko kävellä sinne. Kun sen hälytyksen sitten saa pois päältä, niin ei tee enää mieli palata sänkyyn. Toinen kikka on laittaa niin ärsyttävä herätysääni, että ei vaan pysty jatkamaan unia. Tosin ei oo kovin kiva alku päivälle, mutta herääpähän ainakin:D

Taikalintu

Minäkin olen koko ikäni herännyt heti kellon soidessa ja ihan pirteänä, mutta pari viime vuotta herääminen on ollut todella vaikeaa ja sorruin jopa torkuttamaan. Alkuvuodesta kävin vyöhyketerapeutilla kaverin suosituksesta (syy ei kylläkään ollut aamu-unisuus) ja sen jälkeen olen herännyt helposti. Joten jatkossa, jos herääminen muuttuu taas vaikeaksi, menen uudestaan samanlaiseen käsittelyyn - päivät vaan alkavat niin paljon paremmin, kun nousee heti sängystä.

Aamu-unisuutesi johtuu varmaan liikunnan aloittamisesta. Kun kroppa liikkuu, se tarvitsee enemmän lepoa ja unta. Me ei jakseta miehen kanssa koskaan iltamenoihin ainakaan liikuntapäivän jälkeen, ja viikonloppuna tulee kevyesti heitettyä 10-12 unet rankalla liikuntajaksolla (15h/vko). Ei auta muuta kuin laittaa aiemmin nukkumaan :)

Mää kans vastustan (pitkää) torkuttamista, mutta puoliso on toista lajia. :) Hauskoja herätystaistoja meillä siis! Ei ole mitään järkeää huonontaa unenlaatua torkkunapilla.

Oon tosin joskus lukioaikoina harrastanut heräämisen lykkäämistä itsekin, mutta nykyään nousen ekasta tai viimeistään tokasta pirahduksesta. Pieni hidastelu on ok, kunhan ei nukahda torkkujen välillä vaan esim. venyttelee tai miettii aamun toimintajärjestystä.

Paula

Ite herään joka aamu viideltä saman tien kun kello soi. Ennen torkutin vähintään 30 minuuttia. Joskus jopa tunnin. Hyvä tapa päästä torkuttamisesta, on laittaa kello herättämään niin myöhään, että on pakko nousta heti, ettei myöhästy. Ja vie sen kellon niin kauas sängystä, että on käveltävä sen luo. Se jatkuva torkuttaminen vain väsyttää entisestään, laittaa kellon herättämään vasta sitten, kun on oikeasti aika nousta ylös niin saa paljon parempaa unta ne vikat minuutit :) Sitten kun on päässyt torkuttamisesta eroon, voi laittaa herätystä vähän aikasemmaksi, niin voi vähän lorvaillakin aamusella :)

Vaihtelee aamuittain torkutanko vai en. Ennen torkuttelin herkemmin, mutta nyt kun vaihdoin herätysääneni "kauheeaan" punk räminään niin ei tee mieli torkuttaa. Herätysääni alkaa soimaan aina semmoisella räminällä vieressä että säikähdän sitä ja nopea herääminen on taattu : D

Pepa

Mun ratkaisu torkuttamiseen on se et herään puoli h ennen kuin tarvitsisi, ja torkutan sen puol h mikäli siltä tuntuu :) jos ei tunnu niin saan jopa ekstra-aikaa!

Elina

Mieheni osti minulle ajastettavan kahvinkeittimen. Aivan mahtava keksintö :) Sitä jaksaa kummasti nousta ylös kun kahvi on valmiiksi valunut pannuun...on tietenkin näitä kuuluisia aamuja jolloin "nukun vielä hetken" ja herääkin vasta parin tunnin päästä. Lempee kahvin tuoksu-herätys on mukavampi kun jääpalat sänkyyn meininki.

Mäkin joskus muutamia vuosia sitten nousin aina heti kun kello pirahti ekan kerran. Nykyään oon sit aika paha torkuttamaan, mutta mulla on herätyskello asetettu sillee, että voin hyvin mielin torkuttaa kyllä :)

eeelina

Mä olin ennen armoton torkuttaja, mutta nykyään nousen heti kellon soidessa. Tai oikeastaan usein nousen jo vähän ennen, herään nimittäin lähes joka aamu automaattisesti noin kymmenen minuuttia ennen kellon soittoa. Veikkaisin että tähän on syynä se, että menen nykyään aikaisin nukkumaan. Jos unta saa riittävästi, herää pirteänä eikä tarvitse torkuttaa.

tiia

"Aamukahvi ja kirkas kynsilakkaus, siinä ne aseet maanantaihin."
En tiiä millä silmillä minä tätä tekstiä luin kun pääni luki tämän:
"Aamukahvi ja kirkas kynsilakkaus, niistä on ansaittu malaria."
Mietin vaan että mitähän hittoa, miten voi olla.

Multa löytyy kans toi KoneHelsingin lakka, itse asiassa ihan samassa sävyssä. Ja parissa muussakin. Tai oikeastaan useammassakin sävyssä :D Niitä vaan tarttuu aina jotenkin kummassa mukaan, kun pyörähtää esimerkiksi maxissa.

Mä olin ennen torkuttaja tai oikeastaan mulla oli miljoona herätystä, koska tiesin että en muista laittaa puhelinta torkulle, vaan laitan herätyksen kokonaan pois. Lapsen syntymän jälkeen mun ei oo tarvinnut pahemmin herätyskelloa käyttää, mutta niinä muutaminakin kertoina mä olen ollut yllättäen se, joka herää helpoiten ja virkeimpänä. Miehen kello soi aina 04.30 ja mä herään siihen joka aamu, ollen meistä se virkeämpi, aina. Toisaalta on ärsyttävää herätä tuohon aikaan aamusta virkeänä, koska toisinaan joudun odottelemaan nukkumattia parikin tuntia, että kerkeis vielä hetken nukkumaan ennen muksun heräämistä :)

Tilanne voi siis hyvinkin muuttua, ehkä sä oot taas muutaman vuoden päästä aamuvirkku :D

Ellu

Mä olen ennen ollut toivottoman aamu-uninen. Silloin ratkaisuna oli kaksi herätyskelloa. Toinen niin kaukana, että oli pakko nousta hiljentämään se. Nykyään kuulun niihin ärsyttäviin aamukukkujiin, jotka herää ennen herätyskellon soittoa:)

mymmeli

Itseäni huvittaa aina kun ihmiset valittavat aikaisista herätyksistä kun lentokentän työntekijänä herään aamu kolmeksi päivystämään :D eikä tähän oikein totukaan ikinä joten valitan itse vaan kahta äänekkäämmin. Vaikka menisi kuinka aikaisin nukkumaan niin silti aika tuskaista herätä keskelle pimeintä yötä etenkin talvella -.-

hehez

Olin ennen todella ahkera torkuttaja, ja muutenkin herääminen tuottaa tuskaa edelleen. No, keksinpä hyvän ratkaisun: asetin herätyskelloni tarpeeksi kauas sängystä, että joudun nousemaan ylös sängyn pohjalta sammuttamaan kellon. Siinä samalla tulee myös herättyä. Tosin nyt on kelloradio, niin helposti jää vaan kuunteleen NRJ:n aamupoikien höpinöitä:D Mutta oon ottanut tavaksi räplätä kännykkää heti herättyäni, niin siinä heräilee samalla kun tsekkaa facebookin ja instagrammin sun muut:p

Iidis

Itse en ole torkuttaja vaan nousen kuuliaisesti kellon soidessa. Joku tuttuni vie kellon/kännykän kauas sängystä, jopa eteiseen asti, että on pakko nousta sammuttamaan se. Lisäksi eilen näin jekku-videon, jossa joku oli laittanut toisen kännykän päälle hiirenloukun ja kun kello soi niin nukkuja tietysti läimäisi kätensä suoraan siihen loukkuun. Kyllä muuten heräsi! :D tämä pieni viaton vinkki oli ehkä enempi Sakulle annettava...? ;)

Peikkotyttö

Yksi mikä saattaa auttaa, on herätysvalo, siis sellainen joka kirkastuu 20-30 minuuttia ennen kuin pirahtaa soimaan. Ei se nyt mikään ihmelääke ole, mutta takaa ainakin sen ettei ihminen ole ihan siinä syvimmän unen vaihesessa kun kello pärähtää soimaan. Ainakin mulla tämä on vähentänyt torkuttamista, vieressä pidempään nukkuvan miehen iloksi.

riiri

Oon aina kotona nukkuessani tosi kova torkuttaja, joku 40 minuuttia parhaimmillaan tulee rämpättyä aina viiden minsan välein sitä herätystä ja eihän siinä oo yhtään mitään järkeä.

Poikaystävän luona sit ei onneks kehtaa häiritä samalla toista sillä torkulla ja herääminen onkin paljon tehokkaampaa. Mut tää nyt ei ehkä toimi sun kohdalla, kun kerta mies siinä kuitenkin on. Mut kotona oon itse tehnyt niin, et laitan puhelimen vaan sen verran kauas sängystä, että on pakko nousta (ja mun tapauksessa kavuta parvelta alas) sammuttamaan herätys. Siinä samassa onkin sit aika kätevä jo nousta kokonaan. :)

Iina

Mä en ole koskaan ymmärtänyt unen pätkittämistä, sori vaan :D Ennemmin nukun sikeästi niin pitkään kuin mahdollista ja kellon soidessa nousen samantien ylös (tuntuu että torkuttaminen vain väsyttää enemmän) - tyyliin kello herättää kropan ja aivot seuraavat hitaasti perässä. Nopea suihku ja kahvi auttaa mulla, kuten myös venyttely (sen voi tehdä vaikka silmät kiinni sängyssä lojuen jos tekee tiukkaa). En ole mikään aamuvirkku, valitettavasti, mutta ehkä vanhemmiten sitten..?

Heinis

Minäkin olin joskus aikoinaan (:D) tikkana ylös nousija, enkä todellakaaaaan voinut ymmärtää torkuttajia. Sitten retkahdin miehekkeen myötä torkuttamisen ihmeelliseen maailmaan, kun jopa 30-45 saatoin torkuttaa. Tyhmää!! Nyt olen siedättänyt itseni siten, että kun klo soi esim. klo 7, saan kerran siirtää sitä 7.08 asti ja sitten nousen :-). Tämä on toiminut ja mielestäni kokeilemisen arvoinen tapa! Asiaan auttaa tietysti myös se, jos on saanut mentyä edes suht aikaisin illalla sänkyyn... :)

Cerp

Mä oon ihan mielettömän aamu-uninen, mutta en ikinä torkuta. Sen takia, että jos torkuttaisin ni luultavasti nukkuisin koko päivän :D Eli "intopinkeenä" nousen ylös samantien, vaikka herätys olisi viideltä. Tosin avaan silmät varmaan vasta sitten, kun saan ekan hörpyn kahvia :D Just toissapäivänä aamuvuoroon herätessäni harkitsin vakavasti, että pitäis siirtyy tekemään pelkkää iltaa ja yötä, nimimerkillä maailman pahin yökyöpeli.

minna

Mun ratkasu asiaan on lyhyt torkku. 1-2 minuutin torkku on vaan niin rasittavaa, että mieluummin herää kuin kuuntelee herätyskellon ääntä minuutin välein.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011