Irene kirjoitti blogiinsa yltiöpositiivisen postauksen muista bloggareista vastalauseena netin keskustelupalstojen yltiönegatiivisuudelle. Moni varmasti mielessään tuhahtaa että kyllä bloggaajan pitää kestää negatiivinenkin arvostelu, mutta näin ajatteleva ei varmasti ihan loppuun asti ymmärrä miltä tuntuu kun negatiivista sanottavaa löydetään ihan joka asiasta, pahimmillaan vuositolkulla. Kritisoitavaa löytyy pilkkuvirheistä, hiusväristä, kasvojen muodosta, ruuasta mitä syöt, perheestäsi, lapsistasi, koulutuksestasi, meikkaustavasta ja oikeastaan ihan mistä tahansa. Lukija näkee usein vain sen yhden tylyn kommentin ja miettii miksi bloggari nyt noin paljon suuttui, mutta ei ymmärrä kokonaisuutta. Jos kaikkea sinussa arvosteltaisiin negatiivisesti vuosien ajan pahimmillaan päivittäin, miltä se tuntuisi? Haluaisitko sinä muuttaa hiustyylisi ja kaiken itsessäsi anonyymien nettikirjoittajien mielipiteiden mukaiseksi? Jos joku ventovieras ihminen lähettäisi sinulle joka päivä tästä eteenpäin yhden negatiivisen, suoraan sinulle täsmäiskuna osoitetun, vaikkapa tekstarin, miltä se tuntuisi pitkässä juoksussa?

Minä olen sitä mieltä että negatiivisuudella ei koskaan saa aikaan mitään hyvää, ainoastaan pahaa mieltä ja katkeruutta. Tästä syystä keskityn itse mielummin positiiviseen ajattelutapaan, enkä koe tarpeelliseksi jakaa negatiivisuutta ympärilleni. Ystävällisyydellä ja hyvillä käytöstavoilla pääsee paljon pidemmälle. Jos tämä on jonkun mielestä ällöttävää jeesustelua, suosittelen kokeilemaan. Kehu ystäviäsi, halaa perhettäsi, kiitä kassan tätiä silmiin katsomalla ja hymyilemällä, ja kerro työkavereillesi kuinka kiva porukka teillä on. On itsestäänselvyys että kaikilla on huonoja päiviä ja elämä ei mene aina putkeen, that`s life, mutta tuskin on tarpeellista lisätä kenenkään ahdistusta huomauttamalla että kylläpä sulla on sulla ruma tukka. Huonot fiilikset ja päivän purnaukset voi käydä läpi ystävien kanssa, ilman että loukkaa tarkoituksella ketään sivullista. Sen bloggarin ruman tukankin voi haukkua ystävälleen jos se aiheuttaa yltiöpäistä ahdistusta, mutta sopii miettiä onko ihan oikeasti tarvetta sanoa se bloggarille itselleen.


Koska olen kirjoittanut blogia jo niin kauan, olen luonnollisesti tavannut aikamoisen määrän suomalaisia bloggaajia. Ajattelin nostaa tähän postaukseen esimerkeiksi muutaman tyypin, joista osan olen tuntenut vuosia ja osan vasta hetken. Jos luettelisin kaikki tuntemani, postauksesta tulisi pitkä kuin nälkävuosi, mutta kuvissa vilahtaa paljon muitakin ihania.

Magicpoks Maj. Naapuritontin Majn tapasin vasta muutama kuukausi sitten, kun osuimme ihan vahingossa junalakon aikaan samaan Helsingin bussiin. Maj tuli nyppäämään minua hihasta ja kysyi olenko Nelliina. En olisi koskaan ikinä uskonut että Maj on sellainen hysteerisen hauska papupata, jonka puhe ei lakannut ikinä ja poskeni olivat kipeänä nauramisesta tuon parin tunnin bussimatkan jäljiltä. Olin jotenkin ajatellut blogin perusteella että Maj on perinteinen "vakava&hillitty", enkä oikein tiedä edes mistä tämä ennakkoluuloni oikein johtui :D En usko että on ketään joka ei tulisi Majn kanssa toimeen, hän vain on sellainen valoisa ja hauska persoona. Strictly Stylen Hannasta minulla oli vastaava ennakkoluulo, kunnes selvisi että nainen on itse ystävällisyys ja iloisuus! Eli siis minun päässäni kaunotaräidit ovat ilmeisesti asetettu lokeroon "vakava ja hillitty", kunnes toisin todistetaan. Logiikka hoi?


Mungolife Anna. Anna, blogimaailman oma höyryjuna. Jos Anna laittaa tuulemaan, hurrikaani jää kakkoseksi. En voi ymmärtää miten naisella riittää niin paljon ruutia toteuttaa niin montaa asiaa samaan aikaan, pakko nostaa hattua. Jos blogin perusteella vaikuttaa siltä että hänellä on sata rautaa tulessa, se pitää täsmälleen paikkansa. Olen tuntenut Annan jo vuosia ja hän on kertakaikkiaan mahtavaa seuraa. Annan kanssa rentoudun ja olen oma itseni. Viihdyn selkeästi näiden paljon puhuvien iloisten naisten seurassa, vaikka olenkin itse vähän ujonpuoleinen. Lisäksi Anna on tasan ainoa nainen, joka on vauhdikkaan bileillan jälkeen herännyt meidän lattiamajoituksesta Amurista rokkitähden näköisenä. Viuh sängystä ylös ja tadah, kuin suoraan missikisaan lähdössä. Jotkut naiset vain ovat sellaisia. Me loput kärsimme krapulasta lattiarätin näköisenä.


Stella. Stella on ensimmäisiä bloggareita kenet olen ylipäänsä tavannut, tämä oli varmaan joskus 2008. Stella on sellainen kenen kanssa jutellessa tuntuu kuin olisi tuntenut henkilön koko elämänsä, ja aikaa kuluu ihan hujauksessa tuntikaupalla. Jos me kaksi istutaan saman kahvipöydän ääreen, voin vuodattaa vaikka koko elämäni synkimmät salaisuudet niin että tiedän voivani luottaa niiden jäävän vain meidän kahden välille. Livenä Stella on varmasti yksi karismaattisimpia (ja samalla ystävällisimpiä) naisia ketä tiedän, ja välillä melkein ujoltakin vaikuttavan naisen ympärillä on jonkinlainen mystinen vetovoima joka herättää mielenkiintoa muissa ihmisissä.


Tyyliä Metsästämässä Veera. Meitä yhdistää palava rakkaus kenkiin. Meitä yhdistää myös tulessa olevat päkiät, kun kävelimme eräänä yönä ilman kenkiä muutaman kilometrin hulluna nauraen baari-illan jälkeen Bulevardia pitkin hotellille. Veera on ihan hillittömän hauska tyyppi, joka laukoo mielipiteensä suoraan ja häpeilemättä tilanteessa kuin tilanteessa. Ei ole ihan yksi taikka kaksi kertaa kun Veera on sanonut jotain jonka perusteella muilla on purskahtanut mehut nenästä, ja kommentti on aina ollut täsmälleen aiheellinen, kukaan muu vain ei ole uskaltanut avata suutaan. Minulla ei ole koskaan ollut tylsää tai hiljaista jos Veera on ollut paikalla, tässä on seuranainen isolla ässällä. Veera on bloggaajista se henkilö joka suurimmalla todennäköisyydellä saisi yllytettyä minut (itse rauhallisuuden) johonkin ihan älyttömään tempaukseen.


Tunnetila Nina. Luottobloggaajaystäväni, jonka lattialla olen punkannut useammankin kerran. Ninalla on järki päässä ja sydän kohdallaan, mutta tämän lisäksi naiselta löytyy huikea tamperelaismenneisyys nahkahousuineen kaikkineen ^^ Eli siis sama menneisyys kuin minulta. Me ollaan aikoinaan koluttu tasan samoja bileitä Mansessa ja muistetaan kaikki sen ajan baarikärpäset, lukuunottamatta toisiamme :D niin että älkää vaan antako Ninan tyyneltä vaikuttavan habituksen hämätä itseänne, pinnan alta löytyy roima annos hurttia huumoria ja silmistä ilkikurinen pilke. Nina on sellainen nainen kenen kanssa on mahtavaa ottaa iso lasi viiniä käpälään ja juoruta pikkutunneille asti pyjama päällä sohvannurkassa.


White Trash Disease Nata. Vaikka likka liippasi Helsinkiin, pidän Nataa edelleen boheemin Pyynikkilifen kulminoitumana. Sorry, tamperelaisleimaa ei karisteta niin vaan. Nata on blogimaailman pyörremyrsky numero kaksi. Tsiisus sitä energiaa, naurun määrää ja suhaamista, mitä tämä ilopilleri saa aikaan osuessaan samaan tilaan kanssasi! Voin kuvitella kuinka joku erittäin arka persoona saa paniikin pyörremyrskyn iskiessä, sillä Nata on tilanteissa läsnä joka solullaan :D Kun tapasin ex-pyynikkiläisen ensimmäisen kerran, olin tunnin verran silmät pyöreänä että voiko tuo olla oikeasti noin vauhdikas suhari, ja kuiskasin Sakulle ihastuneena että mikä mahtava tyyppi! Nata on parasta seuraa oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa, saa minut nauramaan ja hyvälle tuulelle ihan poikkeuksetta, vaikka olisi millainen mörköpäivä tahansa. Maailma tarvitsee näitä energiapakkauksia, jotka saavat aikaan ja uskaltavat.

***

Nyt haastan teidät tekemään vastaavan listauksen. Jos bloggaat, tee se blogikavereistasi. Jos et bloggaa, tee se ystävistäsi ja lähetä heille päivän piristyksenä pieni kuvailu miksi juuri he ovat mahtavia tyyppejä. Takaan, että positiivisuus on parempaa kuin negatiivisuus.

Kommentit (35)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

siinä on tosiaan vissi ero kritiikin antamisessakin, että millä tyylillä sen tekee. Alentavasti vai fiksusti. Turhan usein blogikritiikki on nimenomaan halventavaa ja rumasti kirjoitettua, vaikka itse kritisoinnin asia voisi olla muuten aiheellinenkin. Koska ilman muuta kritiikkiä saa ja pitääkin laittaa, kunhan vaan muistaa olla kohtelias. (Jos käytöstavat unohtuu, on varmaan turha odottaa kritiikin kohteelta ystävällistä kiitosta).

Maailmaan mahtuu ties mitä trolleja, mutta fiksu painaa deletenappia ja antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos näiden tyyppien jutut. Trollien kanssa on turha käydä taisteluun.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Minua risovat joka kerta ne "sun täytyy vaan ymmärtää, että toi kuuluu tohon duuniin" -kommentit bloggaajan ärähdettyä, että nyt joku roti siellä kommenttiboksissa. Pardon my French, mutta kuka on niin sieluton paska, että tosissaan perustelee tällaisilla laineilla oman huonon käytöksensä? Kertooko hän sitten joskus kiusatulle lapselleen, että sun täytyy vaan ymmärtää, että koulussa kiusataan? o_O Kaupan kassatkin joutuvat sietämään melkoisia kusipääasiakkaita, mutta ei se silti aiheuta minussa hinkua juosta lähikauppaan vittuilemaan kassaparalle.

Tiivistettynä: Miten kenenkään omatunto tai edes looginen ajattelu sallii sen, että jos joku tässä maailmassa käyttäytyy huonosti, niin sitten minäkin voin tehdä niin? Kiusaamalla edes yhtä tuntematonta ihmistä olet se voima, joka pitää koko kiusaamiskulttuuria pystyssä mijööstä riippumatta.

Anteeksi kiukkuni, oikeasti tuli todella hyvä mieli tästä ihanan positiivisesta postauksesta, joten kiitos Niina siitä! :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

kritiikki kuuluu mihin tahansa duuniin, mutta harvemmin työpaikalla kritiikkiä annetaan tyylillä: oot niin mauton ja ruma tyyppi, että voitko pliis ymmärtää lopettaa.

Eli jos bloggaamista pidetään työnä, ja lukijalla on kritiikin antamiseen oikeus, kannattaiskohan hieman miettiä miten sitä kritiikkiä työläiselle antaa, että työmotivaatio säilyy. Perseily ei ole rakentavaa kritiikkiä, eikä sitä tarvitse yhdenkään asiakaspalvelijan sietää, oli sitten kaupan kassa tai bloggaaja.

Eli kyllä, allekirjoitan kommenttisi :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Mä en ymmärrä sellaista anonyymisettiä mitä nykyään ihmiset työntää. Jos jonku blogi ärsyttää ja on kateellinen ja katkera oman elämänsä tilasta niin eikö ois vaan helpompaa lopettaa sen blogin lukeminen. Mulla on yks kaveri joka vihaa tiettyjä bloggaajia vaikka koskaan tavannukkaan ja oon laskenu syyksi tasan vaan kateuden. Alhasta se mun mielestä on kirjotella anonyymisti ihmisistä joita ei ees tunne ja varsinki kasvottomana niinku tuntis kyseiset henkilöt. Ite en koskaan onneks saa mitään outoja kommentteja ja jos saan niin pilkkaan takasi niitä samoja ihmisiä jotka mulle kirjottaa, ihan vaan samalla trollausmeiningillä mitä ne kirjottaa mulle :D mikäpä mä oon olemaan kiltti haukkujille.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

huh mä en jaksa lähteä mukaan noihin trollijuttuihin yhtään, eivät ole ajankäytön arvoisia. Toisaalta olen saanut koko blogihistorian aikana vain muutaman HC-trollikommentin, pääsääntöisesti täällä kommentoi järkeviä tyyppejä kenen kanssa voin ja saan olla eri mieltä asioista ilman että bloggari on automaattisesti m*lkku :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

OOH, ihana Niina <3 Kiitos kaunis, tunne on vahvasti molemminpuolinen! Vieläkin muistan kun tavattiin ekan kerran legendaarisella Nissan-brunssilla!

sanniii88

Oon kyllä samaa mieltä. Kyllä mua usein nyppii kaverit, välillä ihan täysin typeristä syistä, jolloin raivoan niistä 15 min poikaystävälle - problem solved, eikä mun tarvinnut mennä kaverille sanoon että mun mielestä sä oot ihan idiootti tyhmä. Samalla tapaa bloggarit ärsyttää mua joskus, jolloin selitän poikaysävälle että ton kulmakarvat ärsyttää mua, en vaan suoraansanottuna nää MITÄÄN järkeä siinä että menisin kenellekkään suoraan haukkumaan jotain hänessä, koska suoraansanottuna mun mielipiteeni ovat niin epätärkeitä ettei niitä sietäisi kuunnellakkaan. Onhan se nyt ihan selvää ettei kaikkia voi miellyttää, ja jos on jotain asiallista kritiikkiä niin sen voi aina esittää, mutta oikeasti sun paras ystävä/työkaveri/bloggari ei (toivotavasti) tule hiustenväriään muuttamaan vaikka omasta mielestä se olisikin ihan hirveä joten eiköhän ole parasta pitää ne mielipiteet itsellään (tai purkaa slle tietylle kuuntelijalle :D) !

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Näin just, hyvin puettu sanoiksi juuri se mitä tarkoitin :) Varmasti ihan jokainen ihminen ylittää välillä sen oman ärsytyskynnyksen, oli se sitten paras ystävä tai ventovieras bloggari, mutta ei oikeasti ole pakko meuhkata aiheesta henkilölle itselleen, kun voi ensin yrittää rauhoittua itse. Ja purkaa ärsytyksen aihe ihan toisaalla, ja säästää kaikki turhalta mielipahalta.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

miimmu

hihi, hauska postaus :) eipä sitä näin lukijana voi tosiaan edes kuvitella, millaisen kritiikin alle bloggaajat itsensä laittavat. itseäni hirvittää ajatuskin! on rohkeaa jakaa elämäänsä avoimesti ja laittaa itsensä näytille :) kerran sattumalta eksyin erään, krhm, nimeltämainitsemattoman kuvottavan keskustelupalstan ketjuun, jossa keskusteltiin eräästä lempiblogistani, erittäin suosittu sekin. lähes kaikki viestit olivat negatiivisia, ja bloggaajalla uskottiin olevan ties mitä mielenterveysongelmia! aivan uskomatonta, ja herättää kysymyksen, että miten tyytymättömiä nämä ihmiset ovat omiin elämiinsä... toivottavasti tämä postaus herätti jonkun sellaisen miettimään vähän kommenttejaan! :)

yksi syy, miksi luen sun blogia vaikka en muodista piittaa oikeastaan ollenkaan, onkin tää positiivinen fiilis, mikä sun teksteistä huokuu! oot varmaan livenä niitä ihmisiä joista huokuu valoa :)

yksi asia pisti silmään ennen kaikkea tässä kirjoituksessa mutta vähän myös tuossa minkä linkitit. nimittäin "suhaamisen" ja "energiapakkaus"-ominaisuuksien erityinen korottaminen. totta kai ne on mahtavia ominaisuuksia, mutta itse olen - valitettavasti osittain menneisyydestäni ja kasvatuksestani johtuen - välillä hieman syrjäänvetäytyvä, ja jos joku on oikein itseään esille tuova ja ideoitaan ja juttujaan tyrkyttävä, tunnen vain oloni epämukavaksi ja väistyn enemmän. en missään nimessä tarkoita, että mainitsemasi bloggaajat olisivat tällaisia tyyppejä, en ole ketään heistä ikinä tavannut enkä heidän blogejaan lukenut. välillä vain ahdistaa kun nykyajan meininki tuntuu olevan että se energisin vouhkaaja on se paras tyyppi ja on enemmän kuin toivottavaa huutaa vain muiden päälle mahdollisimman kovaa, ja korostaa itseään ja läsnäoloaan. se on sääli, sillä kun ajattelen vaikkapa lähipiiriäni, niin ne, jotka eivät tee liiemmin numeroa itsestään, ovat monesti tosi fiksuja ja heillä on loistavia ideoita, jotka eivät sitten välttämättä tule noteeratuksi. tuntuu, että elämme jonkinlaista narsismin aikakautta, jossa muille ei tarvitse antaa tilaa vaan jokaisen on se vaikka väkisin otettava... olen monesti herännyt ärsyyntymykseen, kun tällaisten henkilöiden, jotka aluksi vaikuttavat mahtavilta energiapakkauksilta aikaansaavilta ihmisitlä, takaa löytyykin lähinnä paljon melua tyhjästä - itsensä näkyväksituomista vain sen huomion takia. onneksi näitä henkilöitä ei ole paljoa, ja suurin osa energisistä papupadoistakin ovat kypsiä ihmisiä jotka osaavat ottaa myös muut huomioon. tällaisia pohdintoja kirvoitti tekstisi, enkä nyt tarkoita tätä negatiivisena sinua, tekstiäsi enkä missään nimessä mainitsemiasi bloggaajia kohtaan :) olisi vain ihana joskus lukea ylistystä siitäkin tyypistä, joka on hiljaisempi ja jolla on sitten ne omat mahtavat puolensa :) siispä aloitan omasta ystävästäni: hän ei ikinä korota itseään jalustalle, mutta on aina vahvasti läsnä. hän sanoo sanottavansa, mutta osaa kuunnella. hänen kanssaan on rauhallinen ja hyvä olla. hän puhuu hiljaa, mutta hänen äänensä kasvaa kun sitä kuuntelee. hän on vahva mutta lempeä :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Ymmärrän ihan täysin mitä tarkoitat, koska olen itse kaltaisesi syrjäänvetäytyvä tarkkailija. Mutta ehkä tästä syystä johtuen imen energiaa näistä energiapakkauksista, ja viihdyn sellaisten(kin) ihmisten kanssa jotka ovat täysin päinvastaisia kuin minä :) Mutta siinä on tosiaan vissi ero onko tyhjästä meuhkaaja vai oikeasti aikaansaava, ja nämä bloggaajista mainitut mainiot suharit ovat näitä aikaansaavia tyyppejä, kyllä tapahtuu meinaan :D (ts. jos pitäisi palkata töihin joku joka laittaa hommiin vauhtia, nämä olisivat niitä ihmisiä). Minulla on lähimmissä sydänystävissä sekä rauhallisia että kunnon vauhtitapauksia, ja molemmat ihmistyypit ovat tärkeitä ja rakkaita, taidan viihtyä tosi erilaisten ihmisten kanssa itseasiassa nyt kun laitoit ajattelemaan asiaa... yhdistävänä tekijänä tosin kaikilla hurtti huumorintaju, se on ehkä se the juttu joka ihmisessä pitää olla että osaan olla luontevasti heidän kanssaan.

Koen tosin ne tosielämän oikeat ADHD-tapauksetkin tietyllä tapaa piristävinä, en ahdistu oikeastaan siitäkään, silloin vaan pitää ottaa itse hieman erilainen suhtautuminen tilanteeseen.

Ihana kommentti sinulta, kiitos paljon, laittoi miettimään :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Ihana postaus! Ja ihan mahtavaa, mitä hurmaavia vanhoja kuvia oot löytänyt! Tuo yksikin siltä likilegendaariselta Tampereen miitiltä! :) <3

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

yritin löytää niitä meidän vanhoja ruotsikuvia mutta himpura vieköön ne ovat hautautuneet kansioihin jonnekin historian uumeniin :( Ylipäänsä olen tosi huono kuvaamaan tapahtumissa, unohdan koko kameran!

Tamperemiitti oli mahtava, älytöntä että siitäkin on jo monta vuotta aikaa :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Marge

Ekaa kertaa ikänä kommentoin mihinkään blogiin mitään, mutta nyt oli vaan pakko, kun tulin niin hyvälle mielelle! Mahtava kirjotus. Voi kun muistettais arjessakin kertoa niille hyville tyypeille, miten mahtavia ne oikeastaan onkaan... Kiitos!

Angus

Tähän postaukseen liittyen on kysyttävä, että kuinka hyvin perillä bloggaajat ovat eri keskustelupalstojen meiningeistä? Pahimpana esimerkkinä vauva.fi johon on vuodatettu varmasti jokaisesta Suomen blogiskenen jäsenestä kunnianloukkauksen arvoista materiaalia. Melkein toivoisi että mungoanna tai joku muu ykköskohde veisi pahimmat loukkaukset käräjäsaliin jotta touhua saataisiin edes hieman kitkettyä.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

vauva.fi taitaa olla jo niin legendaarinen haukkumispalsta ihan jokaista asiaa ja ihmistä koskien (googlaa mitä tahansa, ja päädyt vauvafiille), että niitä juttuja on bloggaajankaan ehkä vaikea ottaa enää tosissaan :D eli ihan varmasti on jokaisella tiedossa palstan meininki, ja usein lukija tai tosi elämän tuttu linkkaa noita keskusteluja. Muistan esimerkkinä jonkun "oletko nähnyt bloggajaan livenä" -ketjun, jonka työkaverini linkkasi minulle saatteella "soo soo Niina, sut on bongattu huonoryhtisenä, muista jatkossa kävellä rinta rottingilla kaupungilla, laahustaminen on ehdottomasti kielletty!" Ketjussa oli siis kuvailtu kaikenlaisia kohtaamisia eri bloggaajien kanssa, eli ei mikään haukkumisketju mutta kunnon analyysia pukkasi meistä joka tapauksessa :D

En tiedä maksaisiko vaivaa lähteä bloggarina etsimään rikossyytteen voimin noita trolleja, paitsi jos touhu alkaa mennä uhkausten ja oikean stalkkaamisen puolelle. En tosin epäile yhtään etteikö näin joskus jollekin bloggarille voisi käydä.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

SIIS APUA, todellakin Pispala :------D en kestä mitä tää raskaus tekee mun muistille ja aivoille hahahha! Lähetin tässä esim. viime viikolla töissä postia _itselleni_, kun piti lähettää Helsingin officelle. Kirjehän tuli sitten sievästi takaisin Tampereelle minulle, kun oli ensin kiertänyt postikeskusten kautta... että tota.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

MM

Mahtava idea tämä. Blogiasi olen seurannut jo vuosia, tää on jotenkin sellainen hyvänmielen blogi kun sulla on tuollainen positiivinen asenne ja persoonallinen tyyli.

Lisää selän takana ja naamatusten kehumista maailmaan! Aiheelliselle kritiikillekin on paikkansa, mutta haukkuminen on niin paljon helpompaa kuin vilpitön kehuminen. Kohteliaisuudet vaativat pokkaa.

Kiva haaste siis!

Ieva

Jotenkin minuun on iskostunut vahvasti ajatus siitä, että kaikkia pitää kohdella reilusti. Kehut voi ja pitää sanoa ääneen ja kritiikinkin voi sanoa fiksusti ("voisi olla kiva, jos…", "oletko miettinyt tällaista…"). Pitää muistaa myös, etteivät kaikki, jotka ovat eri mieltä kanssasi, ole tyhmiä.

Moni toimii toisin, mutta pyrin käyttäytymään netissä ihan samalla tavalla kuin kasvokkainkin (lukuunottamatta sitä, että tylsät jutut voi skipata netissä huoletta). Olen optimisti ja uskon, että anonyymi-innostuksen jälkeen netiketti menee yhä enemmän "oikean elämän" etiketin suuntaan. Toisaalta, onhan niitä törkeitä möläyttelijöitä ja riidankylväjiä netin ulkopuolellakin, joten niistä ei varmaan koskaan päästä eroon...

pirtsu

Huomasinkin tämän Irenen kirjoituksen ja ajattelin heti, että ihana idea :) ja vielä ihanampaa, että pistit hyvän kiertämään <3

minora

Hienoa! Positiivisuus tekee hyvää sydämellekin. :)

Juuri eilen mietiskelimme työkaverien kanssa negatiivista kommentointia ihan yleisesti ottaen. Päätelmämme oli, että ei tartte lukea/katsoa/kuunnella, jos ei tykkää. Sehän se tekniikassa onkin niin hienoa, että ihan itse saa valita saadako sydämentykytyksiä ihan turhaan vai valitako itseä ilahduttavaa ajanvietettä. Itselleenhän siinä aiheuttaa turhan vatsahaavan, jos aina on raivona asioista, jotka voisi vain sivuuttaa itselle vähemmän tärkeinä. Keskustelu ja oikeasti rakentava palaute vaan tuntuvat olevan vähän vieraita käsitteitä monille - turha räksyttäminen ja ihan suora ilkeys on tutumpaa.

Komppaan niin sitä, että kaverille tms. kiukkuilee asiat ja säästää itseään ja mahd. kiukun lähteitä. Jos kiukuttaa sillä ei muutenkaan useinkaan ole yhtään mitään tekemistä muun kuin oman pään sisäisten asioiden kanssa. Aina voi miettiä hetken sitäkin, haluaisinko itse kuulla kaiken, mitä minusta ajatellaan.

Tiedä muuten, että täällä on yksi lukija, joka pahoittaa mielensä bloggarin kanssa, jos luettavaksi osuu jonkun toisen negatiivinen, inhottava kommentti. Enkä varmasti ole ainoa.

Taidanpa tehdä huoneentaulun: "Positiivisuus on parempaa kuin negatiivisuus." - Nelliina

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012