HR:n parissa töitä tekevänä minulla on usein edessäni aihekokonaisuus, johon kuuluu hyvinvointi, stressinhallinta ja ihmisen jaksaminen. Hyvinvointia ei kannata koskaan ajatella vain työhyvinvointina, vaan ihminen on aina kokonaisuus. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu myös elämä työpaikan ulkopuolella. Se on itsestäänselvyys, mutta jostain syystä yhä edelleen kovin usein törmään keskusteluihin työhyvinvoinnista ja työuupumuksesta. Stressi tai uupumus ei kuitenkaan katoa maagisesti työpaikan ovien ulkopuolella, vaan se jatkaa matkaansa myös kotiin. 

Itse siedän stressiä hyvin, vaikkei se mikään keulimisen arvoinen asia sinänsä olekaan. Stressi toimii jopa polttoaineena, josta ammennan voimaa ylittää itseni ja nautin sen tuomasta draivista. Pieni paine vauhdittaa ideointia. Mutta jatkuva stressitila on kuitenkin aina hälytysmerkki jostain, esimerkiksi että työkuorma on vinossa tai elämässä on jotain muuta ylikuormitusta aiheuttavaa.

Stressi on läsnä meidän jokaisen arjessa aina silloin tällöin, se on normaalia. En tunne yhtäkään ihmistä, joka tanssisi kevyesti ruusuilla päivästä toiseen, vaikka hänen Instagram-feedinsä olisi täynnä seesteisiä lifestyle kiiltokuvia. Kaikilla meillä on omat ongelmamme. 

Tilapäisen stressin käsittelyyn on tärkeää löytää juuri itselle sopivia työkaluja. Joku lähtee 10 kilometrin lenkille, toinen vetää peiton korviin ja nukkuu. Minä olen vihdoin löytänyt tilapäisen stressin ja paineen käsittelyyn täydellisen purkukeinon. Puutarhani.

Unohdan kaikki maalliset asiat kun kiipeän omenapuuhun ja alan leikkaamaan puuta uuteen uskoon. Vietin juuri elämäni terapeuttisimman huhtikuun, kun parturoin kaikki 20 valtavan suurta omenapuutamme. Huomasin latvuksissa keikkuessani, että siellä pystyn painamaan taustalle kaikki mieltä painavat asiat ja rentoudun. Olen olemassa vain omenapuuta varten.

Jokaisen omenapuun jälkeen hengitin syvään ja koin niin kevyen mielen, että sitä on vaikea kuvailla. Minä ilmeisesti puran kaikki mielenpäällä olevat asiat ja ahdistukset sormieni kautta ulos. Annan niiden valua pois käsieni kautta, upotan multaan tai puun latvuksiin. 

Oli myös helpottavaa huomata, että kaikki ne solmut mitä oli viikkokaupalla sisällään hautonut, järjestyivät omenapuita leikatessa perspektiiviin. Osa asioista lutviutui omenapuuterapian jälkeen kuin omalla painollaan ja osaa taas kieltäydyn enää ottamasta harteilleni. Kerääjäluonne kerää kaiken itselleen, vaikkei mitään syytä olisi. Pitää ymmärtää olla haalimatta kaikkia maailman murheita, etenkin sellaisia mihin ei voi itse vaikuttaa.

Olen nyt pari vuotta käyttänyt aktiivisesti puutarhaamme rentoutumiskeinona. Istutan, nypin, leikkaan, kokeilen. Ilmeisesti en lopultakaan ole kovin stressaantunut, sillä vanha puutarhamme on ihan yhtä villi ja rönsyilevä kuin aina. Mutta pääasia, että minulla on paikka nyppiä ja kitkeä, pudistaa mieltä ja elää käsieni kautta. 

Puutarhanhoito ei välttämättä ole kaikille stressinhoitokeino, se saattaa jopa lisätä stressiä, mutta pääasia, että jokainen löytää itselleen sen oikean purkuväylän. Kissan rapsuttelu, jooga, metsässä kulkeminen, villi tanssiminen, musiikki, kasvohoito, meditaatio, uni, pullataikinan vaivaaminen. Konstit on monet. 

 

Kommentit (4)

Sanna91

Itsekkin olen hurahtanut nyt puutarhan hoitoon ja laittamiseen, kun ostimme oman asunnon. Ihana käydä joka päivä katsomassa mitä kasveja mistäkin nousee ja istuttaa uusia. Alamme rakentaa terassia nyt takapihalle ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa :)

Mirri

Minulla myös pihalla touhuaminen sekä istutusten ja puiden katselu rauhoittaa mieltä ja poistaa stressiä. Monesti kesällä riittää, että kävelee hiljaa ympäri pihaa ja poimii istutuksista rikkaruohon sieltä ja toisen täältä. Aina tuolla pihalla on jotain puuhailtavaa, ihan valmis se ei ole koskaan.

Joskus se kyllä aiheuttaa stressiä, kun haluaisi keritä tehdä niin paljon asioita lyhyessä ajassa, erityisesti näin keväällä kasvimaan laiton aikaan.

Annnnnnnna

Kirjoitan työkseni kaikenlaista, mutta huvittavaa on se, että rentoudun parhaiten kirjoittamalla omaa blogiani. Eli se, mikä stressaa, myös eniten rentouttaa.

Rhia

Kyllä vaan! Puutarhan stressiä poistavaan vaikutukseen uskon minäkin. Yksi syy rivitaloon ja maalle muuttoon oli päästä eroon stressitekijöistä ja saada ympärille lisää mieltä rauhoittavia elementtejä. Alkumetreillä tässä vielä ollaan ja burnout-taustan kanssa pitää olla tarkkana ettei puutarhanhoito muutu stressaavaksi. Onneksi rivitalossa voi aloittaa pienesti.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat