Viime viikonloppuna viereisellä kylällä eli Urjalassa järjestettiin vanhan koulun irtaimiston huutokauppa. Minulle iski dementia, että enkö muka ole koskaan ollut täysiverisessä huutokaupassa, mutta en ilmeisesti. Olen tosin tehokatsellut kaikkia mahdollisia huutokauppaohjelmia telkkarista, sillä koen alan erittäin kiinnostavasti. 

Huudettavana oli kalusteiden, kirjojen, soittimien ja liikuntavälineiden lisäksi yli 500 wanhaa koulutaulua. Näistä viimeisin oli minulle se pääsyy siirtyä paikalle. Koulutaulujen hinnat ovat kokeneet viime vuosina melkoisen arvonnousun, niin että hakkaan päätäni seinään joka päivä, kun en ymmärtänyt vuosia sitten hankkia Ebba Masalinin mustapohjaisia kasvitauluja. Niitä myytiin silloin kympillä ja kahdella, mutta ajattelin, että löydän halvemmallakin kun vaan jaksan odottaa. ISO virhearvio. 

Paikalle oli tullut niin paljon porukkaa, että siskoni (joka kiertää aktiivisesti huutokauppoja) oli ihan äimänä. Huutokauppojen suosio on takuulla lisääntynyt viime vuosina Huutokauppakeisarin ja muun mediatyön johdosta, mutta tällaista väkimäärää ei kuulemma siitä huolimatta yleensä ole. Toisaalta huutokauppa poikkesi tavallisesta, kun kyseessä oli koulun historiallinen irtaimisto. 

Ebba Masalinin taulujen hinnat kipusivat melkein poikkeuksetta yli 150 euron / kpl, mutta ne toisaalta olivat niin hyväkuntoisia että keräilijät teroittivat kilvan kynsiään. Olin tullut metsästämään Kärpässieni-taulua, mutta kuten sanottu, hinta kohosi liikaa. Ja minulle riittää huonokuntoisempikin versio taulusta, ajan patina on oikeastaan jopa toivottua. Hintakattoni oli 70 euroa, joka oli selkeästi melkoista optimismia. 

Meidän Anni oli aivan fiiliksissä eläintauluista, mutta ikävä kyllä niidenkin hinnat kohosivat sfääreihin, etenkin kun niitä niputettiin huutokaupan jouduttamiseksi. Mutta oli kuitenkin sangen viihdyttävää seurata kilpahuutoa esimerkiksi lehmätauluista, kun ihmiset olivat selvästi päättäneet tietyn taulun saada. Huutokauppa vaatii nopeaa reagointia ja stressinsietokykyä :D

Minulla kävi jollain ihmeellä vuosisadan munkki, sillä sain näppeihin juuri sen taulun johon olin näytössä palavasti rakastunut (pois lukien se Masalin tietty). Tuo alla näkyvä meriaiheinen suuri koulutaulu sai sukat pyörimään jalassa, ja hauska sattuma, että myös Saku oli iskenyt silmänsä siihen, kun teki omaa kierrostaan. Meillä on välillä pelottavan samanlainen maku. Yli 500 taulun joukosta päädymme molemmat tahoillamme samaan tauluun. 

Kun huutokauppa alkoi, meklari niputti samaan pakettiin yhteensä 6 meriaiheista taulua (joista 4 ihan älyttömän hienoja!) ja huuto alkoi. Kädet tärisivät, otsa hikoili, kilpahuutoa tuli, mutta silti noudin koko nipun kotiin 50 eurolla, jes! Nyt tämä kyseinen taulu koristaa olohuoneen seinää ja se on u-p-e-a!

Heti kun olin taulut noutanut, eräs nainen tuli kysymään olenko halukas myymään niistä muutaman hänelle. Pidin kuitenkin aarteistani kiinni ja sain "teit todella hyvät kaupat" -toivotukset. 

Voisin kuvitella, että yksi syy miksi tämä kyseinen huutokauppatapahtuma oli niin suosittu, oli antiikkikauppiaista johtuvaa. Koulutaulut ovat todella kysyttyjä, ja tässä huutokaupassa niitä saattoi saada 10 kpl / 80 eurolla. Jokainen osaa laskea, että yksittäin jälleenmyytynä niistä käärii hyvät voitot. 

Olisin erittäin mielelläni hankkinut myös vanhan tamburiinin ja muita pieniä soittimia, mutta nämäkin myytiin laatikoittain ja kymmenelle tamburiinille en löydä käyttöä. 

Koen ikuista ihastusta  ihmisen anatomian vanhoihin koulutauluihin, ja kotoa löytyykin huikea vanha jättikokoinen lihakset-taulu, mutta isommalle määrälle ei ollut tällä kertaa tarvetta. Jostain syystä kaikki upeat anatomian taulut menivät ihan pilkkahinnalla (verrattuna eläintauluihin), joten ehkä makaaberi kuvitus ei puhuttele massoja. Näistä jäi kieltämättä sellainen fiilis, että voi vitsi, olisi sittenkin pitänyt huutaa muutama. 

Olin itse paikalla viisi tuntia, jonka jälkeen lähdin saaliini kanssa kotiin ruoanlaittoon. Siskoni jäi vielä kytikseen, sillä oli vakaasti päättänyt huutaa metsoaiheisen taulun, ja huusikin. Hän tuli pari tuntia myöhemmin safkaamaan, metsotaulu onnellisesti kainalossa. Ihailtavaa päättäväisyyttä istua 7 tuntia paikoillaan ja odottaa yhtä taulua, jonka saannista ei ole mitään takuita. 

Mutta kuten tuli todettua, huutokauppatilaisuus on sinänsä sangen viihdyttävä, on hauskaa seurata mitä kaikkea erikoista ihmiset huutavat ja millä hinnalla. Suomalainen uteliaisuus huipussaan :D Vaikka sainkin meritauluni, olisin kokenut olevani viihdytetty ilmankin sitä. 

Ps. Anni 2v. oli todella pettynyt, kun ei saanutkaan huutaa huutokaupassa. Tyttö oli ajatellut, että siellä saa huutaa koko ajan niin paljon kuin haluaa, ja oli naama mykkyrällä kun totuus selvisi :D

Kommentit (9)

Johannna

Nyt täytyy sanoa, etten ole todellakaan osannu olla tarpeeksi ylpeä tuosta keittiön seinällä roikkuvasta mustikka ja puolukka -aiheisesta kasvitaulusta, jonka hain peruskoululta (jossa opiskelin sen 9 vuotta), ja vieläpä ihan ilmaiseksi :D

Mutta nuo meriaiheiset! Ihania! Ja huutokaupassa pitäs kyllä joskus lähtee käymään... :)

Chatte

Olisinpa tiennyt tällaisesta aikaisemmin, nuo anatomiataulut <3 Olen itse ollut vaan muksuna kerran huutokaupassa, olisi kyllä jännä mennä joskus aikuisiälläkin.

Rhia

Huutokaupat tosiaan ovat aivan oma maailmansa. Huutamisen tunnelmaan uppoutuu helposti ja siinä saattaa vahingossa elää yli varojensa jos ei pidä varaansa. Pitää vaan näytössä päättää mitä haluaa ja pysyä siinä vaikka tekisi mieli huutaa kaikkea muutakin. Olen itsekin saanut todistaa että ihmiset tosiaan huutavat mitä vain kun halvalla saa ja haluttujen tavaroiden hinta kohoaa helposti aivan turhan korkeaksi. Mutta hauskaa seurattavaa se kyllä on.

Micu

Olin myös siellä ja havittelin kovasti myös kärpässienitaulua. Kattohintani oli 80e ja sehän hujahti ohi heti kättelyssä. Onneksi sain ystävälleni parit congat ja pikkurummut. Mutta 4h tuntui aika raskaalle 5-vuotiaan kanssa. vaikka oli videot ja eväät ja kaikki :)

Viikonloppuna me suunnataan Iittalaan, tuletko säkin sinne? :D

mmagic

Ihana meritaulu. Harmitti etten itse päässyt paikalle ihan vain seuraamaan huutokauppaa ja myös katsomaan tavaroita. Olisi ollut hauska päästä vielä viimeisiä kertoja vanhan alakouluni käytäville kulkemaan. :)

venlaalaa

Koskipuiston Taito Shopissa on mm. Masalin-kuosisia julisteita, astiapyyhkeitä ja leikkuulautoja ;) Eihän ne aitoja vanhoja voita, mutta hienoja kuitenkin!

Vierailija

Aikamoisia homekouluhuhuja vaan liikkui tuosta koulusta ja huutokaupasta. Toivottavasti kaikki myydyt tavarat ovat ok. En nyt sano että yksittäisen koulutaulun kanssa mitään haittaa tai riskiä olisi, mut soittimet ja huonekalut kyllä arvelutti.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010