Yhdestä en luovu. Hervottomasta paljettikasasta pääni päällä kun kyseessä on uuden vuoden aatto. Juhlailtaan nyt vaan kuuluu paljettiöverit ja sillä selvä, ihan sama vaikka viettäisi aaton töissä tai sohvalla torkkuen. Minä tosin olin paljettihärdellini kanssa uppoutuneena joukkuekaverin sohvaan ja nauroin mahani niin kipeäksi että se kramppaa vieläkin. Roller derby on kyllä maailman paras harrastus, se kerää ympärilleen niin ihania tyyppejä että menee ihan yli ymmärryksen.

Megarusetti on itse tehty mekkokankaan jämistä, onneksi sitä jäi vähän yli. Tuo pronssinvärinen paljettikangas on to die for.


Aina yhtä ilahduttavaa huomata valokuvasta että on tullut vähän huolimattomasti harjattua kuivashampoo otsiksesta. No, ei se menoa haitannut. Onneksi oli hämärää.


Taas on käsillä tilanne että kun minulla on hauskaa, kamera jää, joten nämä kaksi rusettikuvaa olkoon ainoana todisteena aattoillan juhlallisuuksista. En voi käsittää miten muilla bloggareilla on aina niin himpuran hienoja ja tunnelmallisia kuvia skumppapullojen poksautteluista ja ystävien nauruista, minä jotenkin imeydyn niin totaalisesti mukaan itse tapahtumaan että kamera on viimeinen asia mitä muistan. Toisaalta, pelkään skumppapullojen avaamista siinä määrin, että jos totta puhutaan niin en menisi lähellekään kyseistä tilannetta. En ole ikinä saanut mustaa silmää lentävästä korkista, mutta jostain syystä sen poksahduksen odottaminen on silti hermoja repivää. Vähän vastaavaa kun jos joku lähestyy neulan kanssa ilmapalloa, meitsi ottaa siinä vaiheessa hatkat.

Kommentit (8)

No sanos muuta - miten sen kameran muistaa muka kaivaa esiin kaiken hauskuuden keskellä?! Ja sitten vielä olla kavereille, että "Hei oottakaa, älkää viel avatko sitä skumppapulloa mä otan nyt vähän kuvia, no niin kattokaa tänne... hyvä, just noin! Eiku hei, tää tärähti, otetaan uus!" :D Mulla jää kans yleensä se kuvien ottaminen siihen että asusta napataan kuva ennen kotoa lähtöä. Ongelmia tulee myös siinä, että kamera ei mahdu kaikkein suloisimpiin pikkulaukkuihin ja iphonen kamera on liian huono... :/

P.S: Aivan super-suloinen rusetti!

Ihana kuva sinusta tuo ylempi, tosi suloinen ja iloinen!

Minä en saanut pulloa auki ollenkaan ja jouduin siksi työntämään sen kaverille, joka hänkin väkersi hetken ennen kuin poksahti. Ehkä se oli epätavallisen tiukassa... tai sitten maailmakin alkaa piruilla voimatöiden olevan miesten hommia.

Mä tässä avasin uutenavuotena ekan kerran elämässäni skumppapullon. Aina on saanu usutettua joku muu tekemään sen.. Pelkäsin kauheesti, että kaikki kuohuu yli, nii menin parvekkeelle ja avasin, mutta se lähtiki iha siististi, eikä mitään kuohunu, vaikka olin muka vahingossa heilutellu pulloa vaikka kuinka :D Korkkiki jäi käteen... Mut se poksahus oli kyllä säikäyttäövä, vaikka ties että se kuuluu... :')

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011