Juujuu saa nauraa, mutta ihan oikeasti minulle on tullut tänne landelle muuttamisen jälkeen uusi kenkätarve. Postilaatikkoklopottimet. Eli sellaiset kengät jotka ovat aina eteisessä ja ne saa puolessa sekunnissa jalkaan kun esimerkiksi hakee postin, käy varastossa, menee saunalle tai muuten vain pikaisesti poikkeaa puutarhassa nyppimässä ruohosipulia, mansikoita tai raparperia.

Sattumalta löysin mustat kiiltonahkaiset matalat Sanitan puukengät alennuksesta 15 eurolla, joten nyt on sitten tanskalaiset klopottimet tuulikaapissa. Puukengissä on jotain sellaista joka viehättää minua. Ne ovat mutkattomat ja perinteiset, ja tässä tapauksessa vielä kiiltävät harakan suureksi iloksi. Eikä vahingossakaan tarvitse käyttää käsiä apuna kenkien pukemisessa, koska ne pitävät varmasti muotonsa.




Asiasta seuraavaan, nyt pitäisi keksiä joku kiva kakku mitä leipoa kun anoppi tulee kylään huomenna. Olen kehittänyt jostain ihan käsittämättömän innostuksen leipomiseen, vaikka se ei oikeasti ole yhtään minua varten. Syytän tästä edelleen tuota meidän ihanan tilavaa keittiötä, se yksinkertaisesti inspiroi touhuamaan. Oliskohan jo perinteisen mansikkakermakakun aika kun kerran heinäkuu ja kaikki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (37)

inneJ
1/37 | 

Joo siis meillä tuo kusiluistin-nimitys tulee mummolasta, jossa vedettiin kusarit jalkaan huussireissua varten.

3/37 | 

Kyllä ne meilläkin on tuota kusiluistin-sarjaa, tosin oikeat termit meillä perheessä on kusluistimet eli pissakiisarit eli virtsakiidättimet. Tää termi tulee uskoakseni ihan siitä, että mökillä, jossa kusluistimia löytyy erilaisia kuistin täydeltä, on edelleen vain ulkohuussi, jonne tarvii välillä kiitää virtsalle, milläkäs muulla ku kyseisillä popoilla :D

inneJ
16/37 | 

Vai postilaatikkoklopottimet. Meillä niistä käytetään vähän vähemmän kaunista nimitystä "kusiluistimet" tai ihan vaan kusarit.. :D

keiju
17/37 | 

Ihanan näköiset kengät mutta mä ainakin nyrjäytän nilkkani noilla tosi helposti. Varsinkin kun on taipumusta juosta ja pomppia mennessään. Crocsit on ihan parhaat ja käytännöllisimmät pihakengät vaikka eihän ne kovin kauniit ole.

Aino
18/37 | 

Moi Niina! Mistähän on kotoisi nahkatakkisi joka usei vilahtaa asukuvissa? Olen ihastellut sitä monta kertaa päälläsi, aivan ihana :)

Siiri
19/37 | 

Nyt kun kengistä puhutaan niin minäkin jouduin ihan vahingossa vihdoin menettämään Parikka-neitsyyteni. Jokusen vuoden olen sinun Parikoita ihastellut kuola valuen ja erityisesti raquelit on vaan miellyttäneet silmää. Nyt ne on matkalla maman luo <3 Otin kylläkin turvallisesti mattamustat, toimistorottaluonne ei taipunut räväkämpiin, vielä ;)

Nannah
20/37 | 

Apuuva. Ei Akaa mikään lande ole! Ehkä Kylmäkosken perämetsän voin laskea landeksi, mutta Pätsiniemi on melkein cityä (olen myöskin akaalainen ;)) Noh, itse olen kotoisin paikkakunnalta jossa on hyvänä aikana ollut asukkaita huimat 2000, siksi tämän seudut voivat tuntuvat melkein jättikaupungeilta :D

rosa
21/37 | 

Omat "postilaatikkoklopottimet" ovat isäni vanhat 46 kokoiset äärimmäisen rumat talvikengät :DD Ne tulee sujautettua aina jalkaan kun ei omalta pihalta poistu, ja käytän niitä myös kun menen koiran kanssa metsäämme kävelylle. Niillä on hauska kävellä vaikka ovat ihan liian isot, eivät silti hölsky. Olen niitä käyttänyt lapsesta asti pihalla, hahah.

Olga
26/37 | 

Reinot on oivat postilaatikkoklopottimet! Saattaa olla, että allekirjoittanut on joskus ulkoiluttanut koirankin ne jalassa...

Sini
29/37 | 

Maalla asumisen iloja :P
Yritin joskus selittää koko ikänsä kaupungissa kerrostalossa asuneelle ystävälle käsitettä 'pihatakki' - siis se takki, joka päällä voi ihan huoletta rötvätä perunamaan kimpussa, kantaa puita, lämmittää saunaa taikka vaikka maalata vajan seinää.
(Vaikka kukin tietty tavallaan, tarina kertoo tädin naapurista, joka maalasi leikkimökkiäkin minkkiturkki päällä XD)

maikki
31/37 | 

Voi muistan joskus 90-luvulla ku meidän isä ja äiti ei muita kenkiä käyttänytkään ku puukenkiä, mikä lie muotijuttu silloin :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu