Kolmen viikon kesäloma on hujahtanut niin nopeasti, että en vielä edes tajua sen olevan ohi. Huomenna töihin ja takaisin arkeen kuukaudeksi, ja loman jatkot luvassa sitten syyskuun alussa. Sen viikon vietän Dublinissa.

Ehdimme tällä lomalla nauttia niin huikeista keleistä, että en muista moista olleen sitten Annin syntymäkesän. Silloin koin helteet enimmäkseen raskaaksi, sillä vastasyntineen vauvan kanssa hikoilu 40 asteisessa talossa ei tosiaan ollut herkkua. Lisäksi univaje sekoitti pääni siihen pisteeseen, että en ylipäätään muista koko kesästä muuta kuin hikisyyden ja suloisen vauvantuoksun.

Toista oli tämä kesä! Ilmalämpöpumpun takaamassa viileydessä 4-vuotiaan tättähäärän kanssa hömpöttäminen on ollut ihanaa. Kolme viikkoa rentoilua, reissausta, elämyksiä, mökkielämää ja grillausta. Ei voi valittaa. Takit ja sateenvarjot on voinut unohtaa kaappiin, ja läpsytellä släbäreissä aamusta yöhön. Tämä kesä on tuoksunut lapsuuden kesiltä.

Kesäloma ei ole tuntunut suorittamiselta, vaikka ollaan käyty Särkänniemessä, Yyterissä, Lapissa, Ahvenanmaalla, Tallinnassa, ystävien mökillä, perheen mökillä, Laukon kartanossa, uimassa, festareilla ja ties mitä. Nyt kun tuota listaa tässä vilkuilen, mietin väkisin että olimmeko yhtään päivää kotona... mutta sama se, kun kaikilla on ollut hauskaa. 

Olen menneinä vuosina pitänyt aina 6 viikon kesäloman eli vaihtanut lomarahat vapaaksi, mutta työpaikan vaihtamisen myötä se ei ollut nyt mahdollista. Olisin toki saanut pitää koko kesän omaa vapaata ja aloittaa vasta elokuussa, mutta en malttanut odottaa. 

Eiköhän eletä edelleen kuin viimeistä kesäpäivää, sillä onhan sitä vielä jäljellä. Ilmassa tuoksuu nyt jo kalpea aavistus syksyä, mutta valo ja helle jatkukoon. 

Ps. Kuvissa liehuvan valkoisen mekon helppotekoiset kaavat ovat vielä noin viikon verran kaupassa Suuri Käsityö -lehden välissä. Joutsenlaukku Minna Parikka. Tämä asu on juuri siltä päivältä, kun jouduin hankkimaan kesken päivän pörrötossut jalkaparkojeni vuoksi.