En ole oikeastaan koskaan ajatellut asiaa, mutta tämän muuton myötä olen huomannut että minulla ei ole tapana kerätä koriste-esineitä. Eli sellaisia tavaroita, joilla ei ole mitään käytännön käyttötarkoitusta. Inhoan ylimääräistä krääsää, eli kaikenmaailman koristekilkkeitä jotka täyttävät hyllyt. Oikeastaan inhoan myös hyllyjä, koska niihin on liian helppo kerätä juuri tätä kyseistä krääsää pölyttymään.

Kun katson ympärilleni esimerkiksi tällä hetkellä olohuoneessamme, ihan jokaisella tavaralla on käyttötarkoitus. Taulut taitavat olla ainoa niin sanotusti "turha" asia (taululla ei voi pestä pyykkiä, sitä voi vain katsoa) mistä tosissani pidän. Huonekasvit kuuluisivat myös tähän pidän-kategoriaan, mutta en ikävä kyllä saa pidettyä niitä hengissä. Ehkä tästä tietynlaisesta minimalismista (odota, älä ala vielä nauramaan ajatellessasi minua ja minimalismia samassa lauseessa) johtuen kruusatut tapetit, värikkäät tekstiilit ja vanhat rokokoohuonekalut ovat sydäntäni lähellä. Kotimme runsauden tunne tulee nimenomaan näistä käyttötavaroista, ei ylimääräisistä koriste-esineistä.

Oli melkoinen ällistyksen hetki kun yritin etsiä koko alakerrasta edes yhden koriste-esineen, jota en tarvitse johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Niitä ei ole! Jumaliste, olen minimalisti :D Tästä ei koristeita meille asiasta poikkeuksena on kaksi asiaa, ja tässä niistä toinen.


Vanha perintökalleus, rukki. Rukkikaunotar on tullut Suomeen Karjalasta mummoni perheen mukana, kun he joutuivat lähtemään evakkoon Kurkijoelta. Rukin tarkasta iästä ei ole tietoa, mutta se on ollut ihan normaalissa käytössä mummoni äidillä 1900-luvun alkupuolella. Kysyin omalta äidiltäni mahtaako rukista olla tarkempaa tietoa, ja hän lupasi selvittää sukulaisilta josko joku muistaisi siitä enemmän.

Rukissa on sukunimen lisäksi tekstattuna Sorjon kirkonkylä eli suvun kotipaikka. Mukana kulkeneessa sukkulassa puolestaan on vuosiluku 1940, mutta se ei kuulu rukkiin alunperin vaan on uudempaa tuotantoa. Vanhana romantikkona minua hymyilyttää suuresti huhu kertoo -tarina, että sen on veistänyt joku paikallinen poika mummolleni, kun hän on ollut 15-vuotias. Mummoni onkin ollut mitä ilmeisemmin melkoinen kaunotar ja vilkkusilmä, sillä olen lukenut myös tukun vanhoja ihailijakirjeitä joita nuoret miehet ovat hänelle lähettäneet. Nykyajan Tinderit ja Facebookit ovat ihan blaah, perinteiset rakkauskirjeet rokkaavat.


 

Palataan asiaan jos äitini saa selville rukin iän, tai muuta faktatietoa aiheesta. Romanttista viikonloppua kaikille!

Kommentit (15)

Mein perheessä on perintörukki, joka on isän luona. Haluaisin sen itselleni jossain vaiheessa, mutta oma mies pitää sitä turhana krääsänä. Nyt sain kuitenkin luvan keinutuoliin, joten eiköhän se rukkikin tänne joskus saada. Hiljaa hyvä tulee. :)

Mulla on ihan samanlainen aarre! :) Se on tullut edesmenneen isoisäni mukana Karjalasta myös tullut. Mun rukissani on osin pois kulunut tarra, jossa lukee "Puunjalostusliike Väinö Kaukonen, Kiikka, 1. palkinto rukeista Tyrvään näyttelyssä ---, Lavialla 1900."
Voisin veikata, että herra Kaukonen on tämän mallin takana, mutta nuo kaikki mainitut kunnathan ovat/ovat olleet Satakunnassa Karjalan sijaan...? No joka tapauksessa, ilmeisesti tämä ainakin on ollut suosittu malli, kun on kerran voitokas ollut ja nykypäivänäkin näitä tulee suht usein vastaan. :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

On tosiaan Satakunta hieman kaukana Karjalasta, mutta ei kai se mahdotonta suinkaan ole että kauppatavara on liikkunut tuohonkin aikaan jo pidempiäkin matkoja :) Tosin, veikkaan että vanhoissa rukeissa on ollut tiety ulkonäkötrendi, ja aika moni puuseppä on duunannut samantyylisiä malleja?

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Leenukka

Väittäisin sukkulan linkittyvän ennemmin kyllä kangaspuihin kuin rukkiin. Kauniita ovat vanhat esineet! :)

Mr

Oi, minunkin pappani oli Kurkijoelta:)
Sydän aina hypähtää kun lukee/kuulee sanan Kurkijoki <3

pauliina

Samaistun todellakin tuohon krääsättömyyteen jo pölynkin takia (muistuu mieleen lapsuudesta ne joulunalusviikot kun jok'ikinen koristepatsas ym. piti pyyhkiä). Mua kiinnostaa tietää miten oot toteuttanu kirjojen säilytyksen? Oon yrittäny ettiä kivaa hyllyä mikä olis VAAN kirjoille mutta sopivaa ei tunnu millään löytyvän.

Vierailija

Meillä ei ole perintörukkia, ainakaan tietääkseni, vaikka sukulaisia Karjalasta onkin, mutta omat sukulaiseni muuttivat juurikin Karjalasta Satakuntaan. Ja tuli mieleeni, tätä lukiessa että onko avohyllyissä keikkuvilla cokis pulloilla jokin erityinen käyttötarkoitus :)

Itse haaveilen minimalistisuudesta, mutta ihastun vaikka ja mihin esineisiin todella helposti ja pitäähän ne sitten laittaa esillekin...

P.s. Päivölän kansanopistolla eräänlaista opiskeluleiriä viettämässä on kyllä pakko sanoa, että vieressä oleva Toijala oli varsinaisen ihana yllätys ensikertalaiselle :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011