Pyysin hetki sitten kirjasuositteluja teiltä ja sain niin ilahduttavan pitkän listan, että siinä riittääkin kahlattavaa. Aloitin Kate Mortonin kirjoista, joita useampikin epäili olevan minulle mieleen. Oikein päätelty totta tosiaan, lukaisin ensimmäisen romskun kahdessa illassa ja sain aikaan niin massiivisen lukupäänsäryn että en ole toipunut siitä vieläkään! Jokainen maratonlukija tietänee mistä puhun. 

Kate Mortinin ensimmäistä kirjaa, Paluu Rivertoniin, ei ollut saatavilla, ja siksi aloitin kirjasta nimeltä Kaukaiset hetket. Järjestyksellä ei sinänsä ole väliä, sillä kirjat ovat ihan omia tarinoitaan eikä jatkumo. Morton on ilmeisesti keskittynyt tuotannossaan vanhoihin kartanoihin ja erilaisiin mysteereihin, joka sopii meikäläiselle paremmin kuin hyvin. Luen kaikkein mieluiten kirjoja jotka sijoittuvat vuosikymmenten ja -satojen taakse. Kaukaisissa hetkissä matkattiin 90-luvun lisäksi 1900-luvun alkupuolelle. 

Tarinan kulisseina oli vanha, aikoinaan todella loistokas, Middlehurstin linna. Nykyään jo rapistuneessa linnassa asuu kuuluisan kirjailijasuvun kolme viimeistä jäsentä, kolme iäkästä sisarusta. Kirjan päähenkilö, kustannustoimittaja Edie Burchill, päätyy muutaman sattuman kautta sukeltamaan sekä linnan että sisarusten elämään. 

Siinä missä joku toinen viettää lomansa mieluiten aurinkorannoilla ja moderneissa huvituksissa, minä kuulun siihen pölyiseen sakkiin joka koluaa mieluiten lomallaan linnoja, kartanoja ja nuuskii läpi antiikki- ja vintageputiikit. Ympäristökin saa ihan mielellään olla sateisen sumuinen, se sopii tunnelmaan. Ehkä myös tästä syystä kaikki historialliset kartanomysteerit kolahtavat kirjarintamalla. 

Kaukaiset hetket tempaisi mukaansa niin täydellisesti, että päänsärky oli taattu. Oli ihan erityisen piristävää, että päähenkilöllä ei ollut kirjan aikana minkäänlaista romanssia tai pelastavaa prinssiä, oikeastaan päinvastoin. Alkuasetelma on avoero. Koko tarina keskittyy vain kahden suvun naisten ympärille. Nämä tarinat ovat kohdanneet sekä sodan aikana että nykyajassa. Sujuvaa mysteerikertomusta on niin miellyttävää lukea, antaa vain tarinan kuljettaa ja pian voi jo haistaa ympärillään linnan pölyn ja kuulla korkojen kopinan kivilattialla. 

En malta odottaa, että pääsen iskemään näppini seuraavaan Mortoniin, joka odottaa jo kirjahyllyssä. Joten iso kiitos suositteluistanne!