Isältäni löytyi pari laatikkoa 30 vuoden takaisia suosikkiasioitani ja voin kertoa että tässä on vietetty tovi jos toinenkin penkomassa tippa linssissä rakkaita muistoja. Näistä laatikoista löytyivät Barbie-nukkeni ja lastenkirjani, eli kalleimmat aarteeni vuonna kaheksanviis. En tiedä millaisilla leluilla nykyajan lapset leikkivät (varmasti selviää tulevina vuosina sekin), mutta 80-luvulla Barbie oli My Little Ponyn ohella se kaikkein suosituin lelu, ainakin meillä päin. Tätä nostalgian määrää taas kuulkaa.

Suosikkinukkeni Laura Persikka-Barbien mekossa:


Ken-nuket olivat ihan liian setiä, Paul oli paljon hotimpi. Nyt en muista olivatko nämä Paulit Cindyn, sen Barbien kilpailijasarjan, miehiä vai mihin sarjaan kuuluivat, mutta meidän leikeissä nämä olivat poikaystäviä ja Ken taas ei ollut yhtään niin suosittu naisten keskuudessa. Coolit vaatteet, äijä on neonväritrendin aallonharjalla :D


Nämä lehdet olivat tavallaan mainoskatalogeja, mutta siitä huolimatta äärimmäisen tärkeitä sillä pitihän sitä nyt tietää mitä lelurintamalla tapahtuu. En olisi edes muistanut koko asiaa jollen olisi saanut näitä nyt käsiini. Löytyivät siistissä nipussa pahvipakkauksen sisältä, joten on ollut ehkä huomattavissa jo lapsena tämä taipumukseni pitää erittäin hyvää huolta tavaroistani. Kaikki te nukkien hiustenleikkaajat ja naamansuttaajat olitte minulle ihan kauhistus jo 4-vuotiaana :D

Hauska vielä tuo leima päälimmäisen lehden kannessa, siinä lukee City-Sokos. Missä vaiheessa tuo City-etuliite tippui pois?


Lehtien sivuilta löytyi muistoja mm. lapsuuteni yhdestä suuresta tragediasta kuinka en koskaan saanut tätä Barbien taikaneulekonetta, joka yksinkertaisesti neuloi sileää putkiloa jota sitten pystyi pätkimään tuubitopeiksi ja hameiksi. Mikä surku :D Ken muistaa tämän laitteen, on varmasti ollut muksu samaan aikaan kanssani, se oli niin iso hitti silloin.


Toisesta laatikosta taas löytyivät vanhat lastenkirjani, joiden olin myös kuvitellut jo kadonneen. Lumivalko ja Ruusunpuna oli ykkössuosikkini, kirjan tytöt olivat mielestäni ihan kuin minä ja siskoni :) systerilläni oli tuolloin porkkananpunainen pitkä kihara tukka ja minulla hopeanvalkoiset loivat laineet.



En tosin muistanut että kirja on noin julma, ilkeältä peikolta nirri veks tuosta noin vaan :D Grimmin sadut tosin eivät taida olla kovin pumpulisia muutenkaan, pahis heitti aina lopulta veivinsä.


Sen pituinen se.

Löytyikö tuttuja juttuja :)

Kommentit (43)

Janey

Heeeyyyyy.. mä voisin ottaa ton pomperipossan, joka oli mun lempi kirja kersana.. myöskin luulin, että noi on jo hävitetty :)

Katih

Barbiet oli kyllä kova juttu aikanaan. Minulla oli Ken, Paul ja Fred (Petran mies), joista Paul oli suosikki. Eräs kaverini pilkkasi aina Frediä, ja kieltämättä se oli vähän hölmön näköinen yksilö, sori vaan Fred.

Ukko eukon töissä kuulostaa kiinnostavalta kirjalta. :D Meillä oli Karjalaisia satuja -niminen kirja, jossa tuntui olevan joka tarinassa pahiksena syöjätär. Ei ihan Disney-matskua sekään.

berry

Hei, se olikin tosiaan varmaan just Fred, mutta muuttui lapsen päässä Ericiksi, kun näytti ihan Forresterilta :D

Ninnitys

Meillä taisi olla miehistä pelkkiä Ken-ukkoja eikä mitään Pauleja. :D Meilläkin barbit on vielä tai siis noh nykyään niillä leikkii vieraat lapset ja repii päät irti tehokkaasti että 'plop' vaan. Mutta saa ne onneksi laitettua takaisin. :D Eikös noissa barbie-katalogeissa ollut sarjakuvia?

ripa

Todellakin, varsinkin tuo barbin persikka mekko, myöhemmin tein siitä olkaimettoman :D

Elliee

Minun pieni 2,5-vuotiaani ilmoitti "haluan barbi-nuken", ilmeisesti oli ihastunut kun päiväkotikaverilla oli sellainen ollut mukana. Tämä 80-luvulla lapsuutensa elänyt äiti ei omalta muruseltaan tietysti kiellä tätä toivetta (mikä trauma kun minä sain vain siwasta löytyneitä perusbarbeja ja kavereilla oli vaikka mitä hienoja), vaikka vähän hämmästelen että onhan toi lapsi vähän nuori...mutta niin onnessaan laps oli kun mummon luona sai leikkiä parilla siskoni vanhalla barbilla (mun omat joutui varastossa hiirien uhriksi). Tytön oma barbie on nyt sit tilattu (ehkäpä joululahjaksi sitten), mutta kyllä oli hiukkasen vaikea löytyy nykyajan barbeista joku "ei niin kovin horon" (sori tuo ruoma sana) näköinen nukke, onneksi yksi siedettävä löytyi (niin kauan kun minä saan valita, niin joku raja lelujen kauheudella :)).

T

Minulla oli kans tuo neulontakone ja Barbien asuntoauto löytyy vielä serkkutyttöjen luota :) Pari kesää sitten löysin autotallin vintiltä isän säästämänä Barbien sängyn, kauneuspöydän ja muuta pientä. Sitä en tiedä miksi isä oli säästänyt ne sinne aikanaan mutta nyt meillä on tyttövauva joten kai hän osasi ennustaa tulevan <3

Siis tuo taika neule kone oli listalla kans ja en ikinä saanut. Persikka barbien sain, tosin vasta joulun jälkeen alennusmyynnistä. Pari vuotta sitten sain "uuden" persikka barbien kun Mattel alkoi tekemään niitä juhla vuosi barbieta, en millään malttanut jättää laatikkoa avaamatta vaan otin kyllä nuken esille ja leikin vähän aikaa...seuraavaksi kun sais timantti barbien!

Olen 90-luvulla syntynyt ja Barbiet ja My Little Ponyt oli ykkösjuttuja heti pienten eläinlelujen ja Grand Champions -hevosten jälkeen. Meillä oli joku ihan omituinen miesbarbie jonka nimestä mulla ei ole hajuakaan, sekä Disneyn Arielin poikaystävä Eric! :D Mutta ihan parhaita olivat ne lapsibarbiet, meiltä löytyi (ja löytyy yhä vanhemmiltani) lähemmäs parikymmentä lapsibarbieta. Itse en myöskään kuulunut tähän hiustenleikkaaja-kategoriaan, mutta kaverin isosisko leikkasi yhdeltä Barbieltaan varpaankynnet (=varpaat) kun luuli niiden kasvavan takaisin! :)

Tiina

No kyllä! Näin nykyisenä 31-vuotiaana nuo kaikki! Meillä oli kanssa tuota samaa kirjasarjaa, sanottiin niitä Vekku-kirjoiksi, en tiedä oliko se virallinen nimi vai meidän keksimä. Kirjasarja lähti jonnekin kiertoon vartuttuamme mutta nyt olemme siskoni kanssa bongailleet näitä kirpputoreilta ja keränneet uudestaan. Voi sitä nostalgian määrää miten kuvat ja tarinat muistuvat niin elävästi mieleen. Joitakin olen lukenut omille lapsillenikin ja totta, aika hurjia ovat tarinat, mutta no, normaaleja (...öhöm...) meistäkin tuli eikä mitään sensuroitu silloinkaan. Itse tunnustan kylläkin olleeni Barbien en nyt naamansuttaaja mutta hiustenleikkaaja kylläkin. Kaikki hiukset piti ainakin krepata ja värjätä muotovaahtomaisella punaisella värillä! Sä oot kyllä ollut todella järjestelmällinen kun sulta löytyy noi Barbiet vielä ilmeisesti alkuperäispakkauksissaankin :D

KatiLeena

Voi elämä! :D Mulla oli (tai vanhemmilla on kai vieläkin jossain) noita samoja kirjoja, osa niistä oli lapsena musta liian pelottavia eikä niitä saanu mulle lukea. Tuo neulekone mulla oli, mutta olin kai jo tuohon aikaan melko tumpelo enkä saanut kunnon neulosta aikaiseksi :D Ja myönnän, jotkin barbieni joutuivat "kampaajalle". Olin melko pettynyt kun niitä hiuksia ei saanutkaan asettumaan nätisti lyhyemmässä mallissa :D Kiitos kun muistutit näistä huipuista jutuista!

Edis_

Aaaa nuo barbie-lehdet! Aiti tilasi noita, tosin niissä oli sarjakuvia. Tässä joku kesä löysin samaisia lehtiä kirpparilta, oli pakko ostaa vaikka olivatkin vähän hiirenkorvilla. :D Samaten siskon kaa kerättiin barbien lisäksi my little ponyja (generation 2) ja niitä oon nyt vähän vanhemmalla iällä sit ostanut lisää, yllätys yllätys, kirppareilta. On ne niin nättejä että hävettää. XD

agnes

Mullakkin oli noita samoja kirjoja! Niin ja tottakai barbit ja kaikki sellaiset löytyi. Yksi ponikin!

Mutta se piti sanoa, että en muistanut itsekään noiden opusten olemassaoloa ennen viime kesää, kunnes päädyin sattumalta ystävän kolmevuotiaan lapsenvahdiksi. Kyseinen nuoriherra on tottakai vanhempiensa vanhat kirjat nyt saanut iltasatukäyttöön, ja tuota Lumivalko & Ruusunpuna -kirjaa on tullut sitten luettua hälle kerta toisensa jälkeen - ja usein vielä peräkkäin. Ilmeisesti se kiehtoo edelleen :)

Iina

Lumivalko ja Ruusunpuna! Mulla oli tuo tarina jossain paksussa satukirjassa (en enää muista millainen versio siinä oli) ja toinen tytöistä oli tummahiuksinen punaisen sijaan. Tämä oli kuitenkin mun ja serkkuni ylin suosikki! Väänsimme siitä ties mitä omia versioita leikkeihimme (minä olin tuo vaalea tyttö ja serkkuni tumma).

Olen kyllä hieman kade tuosta Barbiestasi. Muistan ihailleeni kaikkia superpitkähiuksisia, röyhelöhameessa ja timanttikorviksissa olevia barbeja, mutta sain aina vain niitä perusbarbeja, joilla oli normipitkät hiukset. Blaah :D

Mä oon syntyny 88 ja kyllä barbiet oli kova sana vielä kutosluokkaan saakka ja siellähän ne tallessa kotona vintillä. Samaten mun nukketalo jota vaalin nykyään kuin sydänystävää :D Annoin valitettavasti kyseisen nukketalon kummitytölle kun oli pienempi ja no, sanotaanko niin että se lapsi ei oo koskaan arvostanu mitä on saanu. Joten pakko oli hakea takas oma ku ymmärsin miten tärkeä kyseinen pikkutalo oli mulle.

Minttu

Mä oon brunettina aina vihannut Lumivalkoa ja Ruusunpunaa: miksi se blondi sisko oli se "vähän kiltimpi, ihanampi ja nätimpi" ja sai sitten prinssin. Ja Ruusunpuna joutui tyytymään jämiin eli prinssin veljeen?

Ehkä tämä trauma selittää sen, miksi olen leikannut yhden (blondin) barbini hiukset polkkatukaksi? :D

Mä leikin mun blondin kaverin kanssa aina Onnelia ja Annelia. Siinä ei otettu kantaa ihkuuteen, vaan molemmat tytöt olivat kauheen mukavia. :)

Ps. Tässä Olivian pohjassa on muuten jotain mätää: kun mulla on kotisivu merkattuna, mun kommentti ei tule julkaistuksi. Ja nyt, kun otin sen pois, niin tää kommentti varmaan tulee tuohon näkyviin...

Neulekone oli itsellä kovassa käytössä ja löytyipä se varastosta hiljan, kun siellä tavaroita siivoiltiin. Oma tytär alkaa olla jo sen ikäinen, että voi harkita neulekoneen esiin ottamista. Saa nähdä toimiiko enää :)

Tuulia

Lumivalko ja Ruusunpuna oli yksi minunkin suosikkisaduistani. Varmasti pikku Annikin tulee siitä pitämään, sillä perinteiset sadut ovat ihanan ajattomia - itse olen syntynyt 50-luvulla... Grimmin sadut tuntuvat aikuisesta paikoin julmilta, mutta vastapainona niissä on suurta hyvyyttä ja viattomuutta.

janette

OOHH! Mää muistan kun sain serkultani ton Barbie-katalogin, jossa on toi pitkähiuksinen Barbie jonka hiuksiin sai tehdä noita tähtiä! Se oli mun mielestä hienointa I-KI-NÄ. Katalogi oli täynnä niin kaikkea haluttavaa...
Tässä barbeja mietiskellessäni tuli mieleen se uni-Barbie, minkä silmät sai näyttämään siltä kuin ne olisi kiinni (mun mielestä näytti kyllä vähän siltä kuin se olisi sokeutunut..) ja sen vartalo oli ihanan pehmeä ja tukka höttöstä. Pitäis varmaan lähteä kotikotiin tarkistamaan, onko nuo vielä tallella. :) Oma poikani tuskin Barbeja arvostaa, toivottavasti seuraava tulokas olisi tyttö!
Ja Hiirimorsian! Ja Lentävä matka-arkku! Voi olisikohan nuo vielä jossain tallella... Ihania muistoja!

Siis mitä, sulla on noi Barbien laatikotkin tallella?! Mulla on vaan iso laatikko barbeja ja niiden vaatteita vanhempien varastossa, ei enää pakkauksia. Omistin myös tuon "neulekoneen" ja sekin on kenties jossain tallessa. Jännä miten sitä unohtaa jotkut asiat, kuten nuo kuvastot. En muistanut minäkään niitä enää, ennenkuin nyt! :) Ah, ihana lapsuus! <3

anniM

Mulla oli barbien neulontakone! Ja olipa sillä hieno ensin pujotella lankoja kärsivällisesti ja sitten neuloa putkiloa ja vähän väliä selvitellä solmuja... Minulla oli myös Ken-ukkeli, mutta se oli oikeasti kolme vuotta vanhemman isoveljeni...!! Joku onneton sukulainen oli varmaan tuonut minulle barbien ja ajatellut että pitäähän toisellekin viedä jotain ja tarttunut Keniin :D Ja Ken-reppanalla ei ollut kuin oranssit uimahousut!!

pai

Haha, mulla oli kans se neulekone, ja juuri samanlaiset on muistikuvat sen kätyöstä. Käytin sitä yhteensä ehkä viis kerta, kun meni hermo kaikkeen takkuamiseen. Mukana tulleet langat pöräytin pitkiksi putkiksi, jotka täytin pumpulilla ja kiinnitin toisiinsa. Lopputulos oli olevinaan käärme...

Ponit oli mun lemppareita, mutta ne mut pakotettiin lahjoittamaan serkuille (OON NIIN IKUISESTI KATKERA!). Barbit tuli hyvänä kakkosena, ja ne on vieläkin jossain vanhempien kellarissa, koska kieltäydyin luopumasta niistäKIN. Alkuperäispakkauksia en säilyttänyt, mutta kuvitukset leikkasin aina talteen. Olin myös sen verran häiriintynyt lapsi, että tykkäsin melkein enemmän laittaa barbien hiuksia ja asetella niitä kauniisti pois kuin oikein leikkiä-leikkiä niillä. Huonoa kohtelua sai ainoastaan yksi "lötköbarbi", sellainen pehmeä halpisnukke, josta tehtiin kaveriporukalla mies linttaamalla tissit sisään ja piirtämällä mustalla tussilla rintakarvat. Hiukset sillä jo olikin lyhyet. Tuli *köh* komea. Myöhemmin sitten itkin, että nukelle tais tulla paha mieli >_>

elisa

Pomperipossa <3 Äiti luki mulle aina tota satua vanhasta satukirjastaan, jonka oli 50-luvulla saanut joululahjaksi. Ihan mielettömän kauniit kuvitukset! Kirja komeilee nyt paraatipaikalla kirjahyllyssäni :)

Juttis

Siis ei voi olla totta!! Voitin tuon neulontakoneen Barbie-lehden kilpailusta. Piti suunnitella ja toteuttaa joku vaate. Tein mustavalkoisen iltapuvun. Olin aivan unohtanut tämän saavutuksen. :D Ja mulla oli myös tuo persikkapukuinen Barbie, yksi suosikeista. Harmi, että kaikki on nyt myyty, oli auto, keittiö yms. ja vessanpönttökin. Äiti toi aina ulkomailta kaikkia ihanuuksia. :)

Karo

Laura! Ehkä mun suojelluin barbi... Se taitaa edelleenkin olla erillään muista barbeista, jotka on annettu mutsin luona kummitytön käyttöön. Nyt 8-vuotias tyttö osaa kyllä jo kysyä saisko silläkin leikkiä. :)

Se Lauran mukana tullut kiinteä "parfyymi" tulee tietyistä hajuvesistä edelleen mieleen, harmittaa niin ettei pääse tuoksuttamaan sitä ja koittamaan haiseeko se oikeasti sille kun muistan.

senja

My little ponyt on edelleen ainakin meidän seiskaveen suosikki nro. 1! Onneksi ei ole innostunut niistä equestrian girlseistä yhtään, ihan kamalia. Ovat siis kai joku moderni versio little poneista, kävelevät kahdella jalalla ym. Ihan järkyttäviä. Sitten on barbiet edelleen, pet shopit, monster highit jne. Nuo monsteritkin aiheuttaa pientä sisäänpäin oksentamista allekirjoittaneella, en ihmettele yhtään että tytöt oppivat ilkeilemään ja kieroilemaan kun kattovat näitä sarjoja..

Vierailija

Ne Equestria Girlsit on oma leffansa, jossa hieman vanhempien fanien toivomuksesta Ystävyyden taikaa (My Little Pony - Friendship is magic) -sarjan ponihahmoista on tehty ihmisiä. Ja tämä tapahtuu siis ns.rinnakkaismaailmassa, jonne se päähenkilöponi Twilight Sparkle joutuu, kun sen prinsessakruunu varastetaan ja varas pakenee tuonne "ihmismaailmaan.."

Mulla on mennyt tuollainen neulontakone ihan ohi tai en kertakaikkiaan muista, mutta syynä ehkä se, että mun mummo aikoinaan teki minulle ja mun serkkutytön barbeille ja nukeille vaatteita. Kaikki barbit ja nuket ja niiden vaatteet on tallessa. Oikeastaan ainoat lelut jotka omasta lapsuudestani olen säilönyt ja aijon tehdä jatkossakin niin. Kunpa ei koskaan milloinkaan joutuisi hukkaan muuttojen ym. yhteydessä. Omassa lapsuudessa nimenomaa barbeilla leikkiminen oli ihan se ykkös juttu ja muistelen tässä, että olin jo aika "vanha" kun vielä kaverin kanssa joskus tyliin 15 kesäsinä puettiin ja kammattiin barbeja. :)

SatuKoo

Just sunnuntaina käytiin vanhempien luona siskon kanssa läpi meidän Barbeja, kun otin jotain mukaani, jotta kyläilemässä käyvät lapset saavat niillä meillä leikkiä :) Meiltäkin löytyi Fred sekä isän 60-luvulla Kanadasta tulaiseksi saama Ken.
Muistan lapsena aina ihastelleeni kaikkia niitä vähän erikoisempia barbeja ja etenkin niiden upeita mekkoja, mutta meillä mentiin ihan perusbarbeilla ja Petralla.
Ikuisesti muistiin on jäänyt mainoksissa ollut maininta "Mattel uutuus!"

Chenille

Meidän barbie-leikeissä paras sauma oli aina tiku ja taku pehmoilla, Ken esitti isoisää...Mistä lienee moinen!? My little ponyt ja halinallet olivat kova juttu. Meidän perheessä taisi voiton viedä ehdottomasti Playmobil ukkelit. Niitä saatiin haalittua melkoinen satsi, kaikki säästettynä tulevia sukupolvia varten!

Susanna

Samaa neulekonetta olen kuolannut, enkä ikinä saanut! Muistan kuinka isä vei minut ja siskoni ennen joulua pieneen kauhavalaiseen lelukauppaan, josta saimme valita itsellemme joululahjat (isä ei koskaan ollut oikeen hyvä ostamaan lahjoja itse). Siellä sitä sitten silmät pyöreinä tapitettiin. Jouluaattona näppejä poltteli, kun tiesi mitä tuleman pitää. :D

Jutta

Barbiet <3 Leikin naapurintytön kanssa kutosluokkaan asti tuntikausia barbeilla. Rakennettiin koteja ja kauppoja sun muita. Ja kaveriparka joutu käyttämään perheen isänä aina naisversiota kun oli vaan yks Ken ja tottakai omistaja omi sen :D Kaikki on edelleen tallessa (tosin pakkaukset ei) ja kummitytön kanssa leikkiessä meinaan panna ne piiloon, kun se välillä vähän kovakouraisesti niitä kohtelee. Kirppareilla on muuten tosi vähän mitään tarvikkeita tms. myynnissä. Oon vähän keräilly niitä vielä jälkeenpäin juurikin "kummilapsille" ja perhetutuille muka leikittäväksi.

Lumivalko ja Ruusunpuna oli meidän mummolla Saapasjalkakissa - satukokoelmakirjassa. Joku tuolla kommentoikin, että muistaa tytöt mustatukkaisena ja blondina. Tuossa satukirjassa oli juurikin näin. Pomperipossa on ihan tuntematon, mutta kuulostaa ihanalta.

Helena

90-luvun lapsena barbiet oli myös parasta mitä lapsena sain! Keniä en tosin saanut, mutta pikkuveljen action man- ukot ajoivat asian, ja olipahan barbieilla lihaksikkaat poikaystävät ;)

jenni

Persikka-Barbi, miten olenkaan voinut unohtaa sen! Tuo mekko oli ihaninta mitä tiesin ja etenkin sen "kimalteleva" yläosa oli supertyylikäs.

maikki

Minun barbeilla 90-luvulla oli vähän ronskimmat hellut, kun varastin aina veljen action manit barbeille miehiksi :D

berry

Minä taasen olin lapsena aina hiukan katkeran, kun en koskaan saanut Keniä. Mulla oli vain tuo Paul joka tosiaan oli Cindyn "mies" ja jotenkin aina liian poikanen Barbielle ja sitten löytyi Eric, joka oli kenties Petra-sarjaan kuuluva mies ja se taas näytti ihan Eric Forresterilta ja oli siis ihan pappa :D
Nuo Barbie-kuvastot olivat hittituotteita meilläkin ja taitaa niitä vieläkin jostain varastosta löytyä.

Olin myös Grimmin satujen suuri ystävä jo lapsena ja myöhemmin kuullut Disney -versiot hämmästyttivätkin verettömyydellään, kun ei Tuhkimon-sisarukset leikelleetkään varpaitaan tai linnut nokkineet heidän silmiään :D

hieron nyt suolaa sun haavoihin, mutta mulla oli toi taikaneulekone, ja se oli niiiin siisti! Istuin ihan hurmiossa huoneen lattialla "neulomassa" niitä putkiloita. Sen jälkeen barbit asuivat ainakin pari kuukautta "Lappilassa", ja käyttivät vain tyylikäitä villaputkiloita.

ps. allekirjoittaneen leikeissä Kenillä taas kävi aina flaksi. Jonna seitsemän vee lämpesi näköjään tuollaiselle kypsemmälle komeudelle.

Ninni

Persikka-Barbie! Mullakin on ollut se! :D Tuo mekon yläosa oli se mistä tunnistin enkä yhtään tiennyt että sen nimi oli Perikka Barbie. Lempparini oli aikanaan semmoinen Barbi millä oli ihan mielettömän pitkät hiukset! Se taisi olla nimeltäänkin joku hius Barbie. Ehkä... Sport Barbieta jäin vaille :( Sillä oli enemmän liikkuvia niveliä kuin tavallisilla ja se ois ollu aikanaan pakko saada, mutta ei! Nyyh! :D

ÄÄK! Mulla oli toi sama Saapasjalkakissa ja se oli yks ihan mun lemppareista evör! :D Pakko lähtee mutsin luo kaivamaan sitä esille jostain!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011