Olen jo aikaisemmin maininnut että meiltä löytyi ullakolta kaksi vanhaa talon alkuperäistä ovea. Molemmat ovat täyspuuta ja rapistuneen valkoisen maalin alta pilkottaa tuttu mintunvihreä maali, se sama sävy mitä on nähtävissä myös ruskeiksi maalattujen kynnysten kuluneista kohdista. Se voi olla että talo on tuo minttu on ollut talon alkuperäisvärejä, ken tietää. Toinen näistä ovista pääsi nyt uusiokäyttöön sängynpäätynä. On jotenkin kivaa että voi hyödyntää jo olemassa olevia materiaaleja, etenkin kun kyseessä on pala talon omaa historiaa.

Olen lueskellut sängynpäätyjen tuunauksia googlen avittamana jonkin verran, ja osa on kiinnittänyt päädyn suoraan seinään, osa taas rakentanut jalat. Me päädyttiin jalkoihin ja sängynpäädyn kiilaamiseen seinän ja sängyn väliin. Sänky on niin painava että pääty pysyy hyvin paikoillaan. Enkä halua seinään ihan niin niin massiivisia kiinnityssysteemejä mitä tuo ovi vaatisi, sekään kun ei ole ihan kevyt kapistus.

Kolme säädettävää metallijalkaa Puuilosta. Isäni kavensi jalkojen kiinnityskohtia hieman että niistä tuli täsmälleen oven levyisiä. Säädettävyys on hyvä ominaisuus näissä vanhoissa taloissa joiden lattiat eivät ole enää luotisuoria. Sitten ei oikeastaan sen kummempaa kuin jalat kiinni ruuveilla (keskelle ja reunoille), ovi jaloilleen ja seinää vasten. Valmis.

Meidän makkari on periaatteessa aavistuksen liian kapea (kalusteet ovat vähän tiiviisti), mutta vanhan talon mitoille ei oikein mitään mahda joten eipä tuo haittaa.

En tehnyt itse ovelle mitään muuta kuin putsasin sen, halusin jättää siihen kaikki kolhut ja kulumat paikoilleen. Vanhassa ovessa on luonnetta, tuntuisi melkein rikolliselta mennä kajoamaan sen pintaan.

Nyt sänky näyttää kokonaisemmalta, sängynpääty oli siinä mielessä poikaa. Toinen samanlainen ovi olisi vielä vapaana, mitähän kivaa siitä keksisi.