Joskus mietin, onko miehillä ikinä legendaarista rumatyhmäpäivää. Uskallan nimittäin veikata, että lähes jokainen nainen tietää mistä puhun. Päivä, jolloin hiukset ovat tyhmät ja lätässä, leuassa on finni, takamus tuntuu tuplaleveältä ja tekisi mieli hautautua peiton kanssa sohvalle pahaa maailmaa piiloon. Mikään vaate ei pelasta tunnelmaa tuona päivänä, ei edes se luottokaapu. Kun ei viihdy nahoissaan niin ei viihdy.

Luojan kiitos nämä päivät ovat ohi kiitäviä, vain satunnaisia inhottavia kuoppia tiellä. Yleensä puren rumatyhmäpäivänä hammasta ja yritän painaa ikävän tunteen mieleni perukoille. Joskus onnistun, joskus en. Kiemurtelin tässä pari viikkoa sitten rumatyhmämaanantain kourissa. Kuinka jäätävältä tukkani näytti, miten raivostuttavan typerät vaatteet minulla oli ja kuinka paljon vihasin sitä yhtä helevatan näppylää huulen yläpuolella. Halusin ainoastaan kotiin, suihkuun ja peiton alle.

Tein kotiin päästessäni huvikseni testin ja otin päivän p*rseasukuvat. Voin sanoa, ettei ollut helppoa astua kameran eteen.

h8
h8

Hieno raitapanta, kattokaa. Ei ole tuunattu mariannekarkin papereista.

h7
h7

No miltä näytti? Veikkaan, että en näytä yhtään normaalia typerämmältä (haahaa) yllä olevissa kuvissa. Jos nyt unohdetaan tuo paidan venyttely ja jäätävä ilmeily, ilmeisesti liittyivät olennaisesti epämiellyttävään olooni. Mutta noin muuten kuvissa näkynee se sama tyyppi kuin kaikkina muinakin päivinä. En kuuntele vastalauseita.

Mistä siis johtuu se ylivoimaisen huono olo, joka ilman mitään järkisyytä iskee suoraan vyön alle? Sanoiko joku pahasti, olenko stressaantunut, onko se aika kuusta. Ilmainen vinkki miehille, ei kannata vihjata siihen aikaan kuusta mitään siitä ajasta kuussa. Mitä ihmettä tapahtuu, että aikuinen suht järkevä nainen inhoaa itseään, ja oikeastaan myös koko maailmaa, päivän verran. Ei se takapuoli ehdi levitä yhdessä päivässä niin dramaattisesti, ettäkö eroa eiliseen huomaisi. Sitä paitsi minä rakastan kunnon takamuksia! Omani saisi ilomielin etsiä uutta suuntaa taaksepäin, sivusuunnassa on jo ulottuvuutta mukavasti.

Rumatyhmäpäivästäni on nyt reilu kaksi viikkoa ja edelleen tuon murskaavan maanantain olotila hiipii selkärankaa pitkin. Ylläri, kun sitä tässä postauksen verran vatvon. Olen sitä mieltä, että noina päivinä pitäisi olla sallittua jäädä kotiin murjottamaan. Vaikka vain yksi kiintiömurjotuspäivä kuukaudessa parissa. Hei pomo, käytän kiintiömurjotuspäiväni tänään, kiitos ja nähdään huomenna.

Kommentit (39)

emilý

Itselläni on juuri tänään tämä rumatyhmäpäivä.. Hiukset sojottavat joka suuntaan, naama kukkii ja mikään asu ei tunnu luontevalta! Miksei miehillä ei ole minkäänlaisia ällöpäiviä?

Myös mulla on tänään rumatyhmäpäivä, kuinka sopivasti tää postaus tulikaan.. Top 1. juttu rumatyhmäpäivässä hlökohtaisesti on kuitenkin turvotus-olo. Naama tuntuu paisuneen muodottomaksi, puhumattakaan nyt vatsasta tai pebasta..

Peikkotyttö

Tuttua, todellakin.

Epäilen että miesten ällötyhmärumapäiviksi riittävät ne toisen puoliskon vastaavat. Kuvittelisin että se on putkiaivoille aika rankkaa ymmärtää, miksi hame joka eilen oli tosi kiva, onkin tänään tosi ruma ja se uusi takkikin on vanhanaikainen ja tekee lihavaksi.

Ja vaikka kuinka järjellä ajatellen tietää, että tässä ei ole mitään järkeä, olo ei silti parane. Pahenemaan olon saa silti helposti, riittää että käy vaa'alla. Aivan sama mitä se sanoo, se on kuitenkin liikaa.

On se tyttönä oleminen jännää :-)

LLL

Itse yritän kompensoida tuota päivää aina kunnon silmämeikeillä tai huulipunalla! Sitten niskaan lempivaatteet... Silloin luultavasti näyttää muiden silmiin ihan kivalta ja pystyy siinä tuudittumaan, vaikka itse näkeekin peilissä mörön...

Mutta tosiaan.. nuo päivät ovat kamalia! Välillä kun tuntuu, että se saattaa vielä kestää muutaman päivän putkeen.

Ennen kun oma tyylini kehittyi tähän missä nyt ollaan, niin oli noita päiviä paljon enemmän... Kun ei tajunnut, että ei niitä farkkuja ja lyhkäsiä rumia t-paitoja ole pakko käyttää :D Hame vaan päälle ja menoks!

On miehilläkin, ainakin mun kanssa-asukilla. Sama homma, mitkään vaatteet ei tunnu sopivilta ja tukka huonosti ja ärsyttää. Ainakin sellaisilla vähemmän putkiaivoisilla, jollainen omani onneksi on. :)

M

Tuollaset päivät on ihan kamalia ja yleensä satunnaisia päiviä siellätäällä, MUTTA mulla oli ihatemyself-putki. Oikeesti, se kesti viikon ja oli ihan hirveetä ja luulin ettei se enää koskaan mene ohi. Meni se! Voi meitä naisia:)

Chenille

Aah, rumapäivät on saatanasta! Nyt joku eduskuntaan ajamaan rumäpäiväoissaolo-oikeutta naisille!

Ja mä ainakin vihaan kun joku mies huomauttaa se aika kuukaudesta yhtään koskaan! Mä kun en ole siihen aikaan kuukaudesta yhtään erilainen niin perkule siitä ei huomautella. Kyllä ilman menkkojakin saa potuttaa...! =P

juska

"Kuvittelisin että se on putkiaivoille aika rankkaa ymmärtää, miksi hame joka eilen oli tosi kiva, onkin tänään tosi ruma ja se uusi takkikin on vanhanaikainen ja tekee lihavaksi."

Niiin totta, postaus ja yllä oleva kommenttilainaus Peikkotytöltä! Itse nimitän näiden päivien fiiliksiä läskipaskaoloksi. Läskipaskaolon kourissa on parempi liikkua mahdollisimman vähän julkisilla paikoilla tai keskustella yhtään kenenkään kanssa. On parasta maksimoida läskipaskaolo suklaalla/karkilla/pullalla, sen jälkeen painua nukkumaan kiroten tyhmää maailmaa ja herätä aamulla uuteen päivään.

Jepp. Kuullostaa tutulta. Vähintään pari päivää kuukaudessa muistutan jotain tornaadoo. Ei siis kannata olla mun lähettyvillä sillon... :)

Khia

Ah miten ihanan (not) tuttua.. Itselläni on "suosiossa" rumatyhmävaivapäivät, ulkoisen michelinspurgun innoittamana myöskään mikään hengittämistä tai vttuilua vaativampi ei onnistu - töissä tavarat lentelevät käsistä, laskutan asiakkaita väärin ja repäisen sukkiksiini silmäpaon per minuutti.

Ihana vertaistukipostaus!:)

K

Näytät muuten hyvältä, muttet kovin rennolta.:D

Minulla rumatyhmäpäivinä auttaa liikunta (tai seksi). Näin voi myös vähentää noiden päivien määrää.:) Myös uudet vaatteet joskus auttavat, mutta se ei ole kovin halpaa lystiä.

Kiitos tästä jutusta. Tänään juuri oli hyvin pitkästä aikaa rumatyhmäpäivä itselläni. Vyöstä ei löytynyt sopivaa kohtaa: housut tippuivat tai makkarat tuntuivat liiskaantuvan. Vaihdoin vaatteet kolme kertaa.

Lisäksi jokainen tavara oli kämpässäni edessä ja jokaista niistä katsoin vihaisesti.

Onneksi tämä on vain hetkellistä!! ... Vaikka se tunne tulee vielä joskus takaisin...

Thym

Loistava postaus. Ja ei, et sä näytä kuvissa mitenkään poikkeavalta, ei rumatyhmäpäivä ainakaan sun tapauksessa näy mitenkään ulospäin.

Mä kärsin myös toisinaan rumatyhmäpäivistä. Eniten inhoan niissä sitä, että kun olen tympiintynyt itseeni, niin yleensä olen muutenkin huonolla tuulella, ja saan keskittyä, etten kiukuttele viattomille kavereilleni jostain turhasta.

Kuten muutama tuossa yllä jo sanoikin, on raivostuttavaa, jos joku alkaa kommentoida siitä ajasta kuussa. Saa sitä olla huonolla tuulella koska huvittaa, ja minä ainakin olen ihan mihin aikaan sattuu pahalla päällä. Eihän miehetkään aina ole mitään päivänsäteitä.

Noita paivia osuu varmasti monille meille naisille aina silloin talloin ja jos ei ole mahdollista jaada kotiin murjottamaan niin vedan hatun paahan ja mahdollisimman huomaamattoman hiirulaisasun, arskat ja kirjan jota tuijottaa julkisissa kulkuneuvoissa. Jossain vaiheessa paivaa paasen tasta kuitenkin yli ja aurinko alkaa jo paistamaan omaan risukasaanikin. Toisaalta tuntuu etta olen omaksunut aika hyvin miehisen asenteen ulkonakooni enka kertakaikkiaan vaan valita milta naytan. Mika itse asiassa tuntuu aika hienolta. :)

Hauskaa torstaita!

Olet onnellinen jos sinulla on tuollainen päivä vain kerran kuussa! Minulla on viime aikoina seuranneet rumatyhmäpäivät toisiaan, mutta veikkaan, että ne liittyvät jotenkin tähän vuodenaikaan. Rumatyhmäpäiviä ei juuri esiinny syksyllä ja kesällä!

Soni

Jos tuo on sinun rumatyhmäpäivä, niin voisin vaihtaa milloin vaan! Minä en pysty söpöilemään itseäni ulos rumatyhmäpäivästä, sillon ollaan jotain niin kamalaa, että oksat pois.

Tykkään tuosta sinun katse varpaisiin -posesta, mutta lasien kanssa se ei onnistu, kun ne mokomat suurentavat sitten poskia giganttisiksi. =D

sara r.

Rumatyhmäpäivät, todellakin! :D Mulla on yleensä silloin tapana vaan pistää mahdollisimman MUKAVAT vaatteet päälle (sen rajoissa missä kehtaa lähteä töihin..) ja sitten tuleekin välteltyä ihmisiä koko päivä.. Mutta joo, todellakin tiedän, osuvasti kirjotettu :D

Athelas

Kuulemma ovulaation aikaan nainen tuntee itsensä todella viehättäväksi ja peilikuva näyttää ihan erityisen hyvältä... Ja sitten taas pari viikkoa myöhemmin tilanne on täysin päinvastainen =). On se elämä vaan ihmeellistä...

Ranja

jooo ... Mikäään ei ole kamalampaa kuin "antakaa-mun-olla-rauhassa-ruma"-päivä.... Yleensä mulla niitä tulee ainakin kerran kahteen viikkoon ja viime aikoina melkein joka päivä on ollut ihan ylivoimanen ku stressaa ja plaa. Stressin kanssa mitkään vaatteet ei sovi yhteen ja joka ikinen liikakilo näyttää WAY TOO MUCHlta .... RAAH.

Mut onneksi naiseudessa on paaljon hyviäkin puolia .. Rauhalliset talvi-illat kun voi lakata varpaankynsiä ja syödä suklaata (meinasin kirjoittaa lakata suklaata ja syödä varpaankynsiä :-D) ja päiviä kun voi liverrellä ja pistää päälle vain iloisia värejä! Ne päivät onneksi kompensoi näitä maailman _huonoimpia_ päiviä. :)

Hyvää kevättä sulle! Aina yhtä nautintoa lukea tätä blogia :)

Emma

Kyllä miehilläkin tuollaisia on. Ainakin eräällä tuntemallani. Se on sitte huvittavaa yrittää selittää toiselle, että "se paita näyttää hei ihan hyvältä." , kun tietää, että itse on välillä ihan samanlainen.

emilý

tästä rumatyhmäpäivästä selvittiin poikaystävän turvin, osti minulle suklaata ja hiero niskoja(:

Katriina

Rumatymäpäivät ovat niin totta! Kaveripiirissäni puhutaan myös badhairdayn sijasta badskinday:istä. Nekin ovat aika hyviä pilaamaan aamuja. :/

Halina

Luulen että miehille ei tule tätä rumuus.tunnetta niin usein kuin naisille, koska miehet ei ajattele niin paljon ulkonäköä tai anna sen vaikuttaa yhtä paljon tekemisiinsä...en osaa sanoa.

Itselläni ei hirveästi tule näitä päiviä, ehkä jotain satunnaisia hetkiä tai tilanteita (esim. juhlat), kun tuntuu että näyttää ihan räjähtäneeltä, mutta skippaan ne nopeasti ja keskityn oleellisempaan. Jos lähtee juhliin, ei jaksa stressata huonoista hiuksista, vaan menee hymyillen paikalle niin on itselläkin kivmepaa :) Minusta naiset stressaavat liikaa ulkonäöstä, koska ei elämä ole yhtään sen hauskempaa tai helmpompaa vaikka näyttäisi nätiltä. Ja omaan ulkonäköönkin kannattaa suhtautua huumorilla, entä sitten jos muistuttaa välillä variksenpelätintä?Voi voi itsekin naurahtaa ja todeta ettei se ehkä ole tämän päivän keskeisin asia, ja tuskin kukaan muu huomaa yhtään mitään, saati jaksaa edes kiinnostua koko asiasta.

Oman ulkonäköni hyväksymiseen on vaikuttanut suurelta osin liikunnan aloittaminen. En jaksa pohtia miltä kroppa näyttää, koska se tuntuu niin hemmetin hyvältä! Entä sitten jos takapuoli ei mahdu pillifarkkuihin? Jaksan sen sijaan tehdä sata perse liikettä, tai juosta maratonin. Kun kroppa tuntuu omalta, sitä ei tarvitse hävetä! Ja sekin auttaa että ei vilkaise peiliin kun ehkä pari kertaa päivässä. Miksi pitäisi tuijottaa itseään koko ajan ja keksiä itselleen paineita?

Sekin on auttanut että hengailen nykyään paljon miespuolisten kanss,a eikä heitä tosiaankaan kiinnosta keskustella koko ajan ulkonäöstä, mitä oman ikäiseni tytöt yleensä tekevät. Poikien kanssa on kiva keskustella muusta. Ja olen huomannut että ei ihailijoiden saamiseen tarvita mitään missikroppaa ;) Olllaan siis ylepitä itsestämme, persoona ratkaisee enemmän!

Daisy

Entäs kun rumatyhmäpäivä sattuu osumaan jollekin "tän pitäisi olla superhyvä"-päivälle? Kerran näin kävi Helsingissä (rentouttava vkl avokin kanssa <3 tai siis piti olla). Ja kaikki ainoastaan ja vain kenkien takia, jotka laitoin sinne jalkaani! Ne aina ennen niin kivat talvimaiharit tuntui siellä Helsingissä just sinä päivänä ihan kamalan miesmäisiltä, rumilta, kulahtaneilta ja junteilta. Olin aivan masiksessa koko päivän ja päädyin ostamaan ylikalliin laukun ihan vain lohduksi paskaan olooni. Ei oo heleppoo olla nainen :D

suski

Olen lukenut blogiasi jo reilun pari vuotta mutta en ole kertaakaan kommentoinut (en yleensä kommentoi).

tämä vain oli niin hyvä juttu ja niin tuttua :)

adressi tuon murjotuspäivän puolesta :D

mm

Mulla oli just tänään tuollanen rumatyhmä-päivä! Naama näyttää petolinnun perseeltä ja olo on turvonnu...jee jee.

penni

Halina: Oikeassa varmasti olet noin yleisesti ottaen, mutta rumatyhmäpäivässähän ei oikeasti ole kysymys ulkonäöstä tai tyytymättömyydestä siihen, se on vain rumatyhmäpäivän ilmenemismuoto :D Tai näin ainakin minulla ja sitä uskon myös Niinan tarkoittaneen. Oikeasti olen erittäin sinut itseni kanssa enkä mokomista välitä, mutta rt-päivänä vaan olo on mollivoittoinen ja äkäinen ja se myös näkyy!

märzu

rumatyhmäpäiviä putkahtelee täälläkin aika ajoin! :D silloin tosissaan tuntuu, et naama on aivan järkyttävä muodoton lätyskä ja hiukset yks harakanpesä, eikä minkäänlainen meikki tai vaatetus auta asiaa yhtään! ...annas olla kun menee vielä rumatyhmäpäivänä mokailemaan jotain, esim. lentämään pyrstölleen kivannäkösen naapurinpojan edessä ni olo senkun paranee hahah.. :D

jenni

Niiiin tuttua! Kamalia päiviä, kun tuntuu ettei mitkään vaatteet mahdu päälle eikä näytä hyvältä

Virpi

"Sitä paitsi minä rakastan kunnon takamuksia!"

Niin minäkin! =D

"I like big butts and I cannot lie, you other brothers can't deny,

That when a girl walks in with an itty bitty waist

and a round thing in your face

You get sprung..."

=DDD

jenni

I feel you.. :D

Kaveripiirissämme kutsumme näitä "rumatyhmäpäiviä" ritva päiviksi.. nimi tullut joskus yläasteajoilta..

Yoslene

Tämä on NIIIIN osuva postaus. Pakko oli näyttää tätä miehellekin. On jännää, ettei se rumatyhmäpäivä näy päällepäin, vaan vain omasta itsestä tuntuu siltä.

Ja tosiaankin joku vois alkaa ajamaan eduskunnassa tuota kiintiömurjotuspäivää, niin kuin joku lukia jo ehdotti. Varmasti äänestäisin. ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012