Olen melko maltillinen vintageharrastaja siinä mielessä, että etsin tiettyjä haluamiani asioita vuosikausia, enkä tyydy korvaaviin tuotteisiin. Kaikkea ei ole pakko saada hetinyt, vaikka kuinka mieli tekisi. Ehkä tuossa vanhan tavaran etsimisessä homman jujukin on enemmän metsästämisen ja löytämisen ilo, eikä niinkään prosessin nopeus. 

Vintagetakkien löytäminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi. Minun tärkein työkaluni vanhan tavaran ostamisessa on näppituntuman lisäksi nenä. En osta (kuin äärimmäisessä poikkeustapauksessa) ummehtuneelle ja homeiselle tuoksuvia vaatteita, sillä kokemus on osoittanut, että hajun poisto on erittäin hankalaa sellaisten tuotteiden kohdalla mitä ei voi heittää korkeaan lämpötilaan pesukoneeseen. 

Kuitenkin ikuinen haaveeni on ollut siisti vintagejuhlatakki, eli hyvin säilynyt hienon rouvan talvitakki. Jokainen, joka on etsinyt tuoksutonta vintagetalvitakkia, tietää kyllä varmasti mikä on ydinongelma. Talvivaatteiden säilytys on ollut parhaimillaankin todella kehnoa. Lisäksi yhtä takkia on käytetty niin paljon, että harva niistä on selvinnyt todistamaan 2000-lukua. Näin ollen vanhoja takkeja minulta ei löydy, sillä ne haisevat usein kaikkein pahimmalle kosteilla vinteillä säilytyksen vuoksi. 

Herman Brown -nimisessä vintagekaupassa kävi kuitenkin munkkien munkki. Eräälle pöydälle oli aseteltu kauniisti hillitty vaaleasävyinen 60-luvun juhlava takki ja tyyliin sopiva mekko asusteineen. Oletin automaattisesti takin olevan aito turkki, ja olin aikeissa sivuuttaa sen kokonaan. Sitten hypistelin aikani kuluksi esillepanon mekkoa (joka oli upea sekin), ja tajusin siinä samalla, että takkihan on tekokarvaa! Mahtavaa!

Takin kangas on hauskasti liukuvärjätty vaaleasta hieman tummempaan beigeen ja tuo kuosi on varmaan lähinnä leopardia, tai jotain kissaeläintä joka tapauksessa. 

En ole eläissäni törmännyt näin laadukkaan oloiseen tekoturkkiin. Se on ensinnäkin selvinnyt siistinä jo vuosikymmeniä, joten sen voi olettaa säilyvän vielä saman verran lisää. Takki on täydellisen muotoinen ja pituinen, ja sen hihat päättyvät täsmälleen ranteeseen, että käyttäjän kauniit hansikkaat näkyvät edukseen. Maksoin tästä takista 65£ ja katsoin hinnan olevan laatuun ja ikään nähden todella kohtuullinen. Tuolla rahalla ei usein saa edes ketjukauppatakkia.

Tämä oli koko reissun paras löytö ja lisäsi rakkauttani Edinburghia kohtaan entisestään :D 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010