Olin monta kertaa kuunnellut äitini jutustelua Urjalan perjantaitorista, kuinka sieltä saa hankittua hyvät eväät viikonloppua varten ja että siinä vieressä on kiva kirppiskin, missä on tarjolla kippoja&kuppeja jos jonkinlaista. Olin ajatellut kiertäväni näiden lähikuntien kirppiksiä sitten joskus eli seuraavan kymmenen vuoden säteellä. Asiaan tuli kuitenkin vähän vauhtia kun näin äitini lähettämän kännykkäkuvan tältä kyseiseltä kirppikseltä, kohta ymmärrätte miksi. Jos siis olette kaltaisiani vanhan tavaran metsästäjiä ja tavarapaljous ei kauhistuta:


Urjalan Wanha Mari ei todellakaan ole mikään tavallinen kirppis, vaan ihan huikea paikka täynnä retro- ja antiikkitavaraa lattiasta kattoon. On vanhoja kalusteita, tekstiilejä, ryijyjä, vaatteita, leluja (!), posliinia, designlasia, purkkia ja purnukkaa. Myymälässä ei ole minkäänlaista järjestystä, vaan se näyttää siltä kuin tavarat olisi vain laskettu käsistä jonnekin. Ei kannata kuitenkaan antaa sekavuuden hämätä, pöydissä on paljon myös designlasia, tauluja ja ties mitä potentiaalista keräilijää kiinnostavaa arvokkaampaa tavaraa. Tästä tuli kerrasta suosikkipaikkani.





Myyntihalli on suuri ja tavaraa on niin älytön määrä, että kannattaa varata kunnolla aikaa jos aikoo mennä penkomaan. Tulee vain vihaiseksi jos ei saa keskittyä rauhassa ;) Hintataso on erittäin kohdillaan, mielestäni jopa halpa ja mitä sivukorvalla kuuntelin niin tinkiminenkin kannattaa. Olen kiertänyt kirppiksiä ja vanhojen tavaroiden liikkeitä jo vuosikausia joten hintakäsitykseni on aika hyvä.

Tyhjin käsin en joutunut poistumaan, sillä löysin erään merkityksellisen ja ihanan pienen kalusteen. Merkityksellisen siksi, että olen itse keinunut täsmälleen samanlaisessa punaisessa keinutuolissa taaperona. Minusta on valokuviakin kyseisessä keinussa useampi kappale, joten mitä ilmeisemmin se on ollut erittäin mieleinen. Ikävä kyllä ajalle tyypillisesti kaikki lastenvaatteet ja tarvikkeet on laitettu kiertoon, joten tuota alkuperäistä keinutuolia ei enää ole, mutta on silti ihanaa että löysin samanlaisen Annille.



Joku on taiteillut istuimeen Mikki Hiiren, mutta sen saa maalattua piiloon jos haluaa. Nämä puiset vanhat lasten kalusteet ovat kerrassaan valloittavia, ei voi mitään. Tätä tuolia ei laiteta eteenpäin silloinkaan kun tyttö kasvaa siitä yli.

Keinutuolin lisäksi löysin Finlaysonin valkovuokkokuvioisen pöytäliinan. Liina on ilmeisen vanha, mutta siinä oli silti laput vielä kiinni eli se on täysin käyttämätön. Löysin liinan Museoviraston tavaralistauksesta, mutta sielläkään ei mainita valmistusvuosia. Jos joku tietää tästä pöytäliinasta enemmän niin kerro toki.

* Wanha Mari löytyy Urjalan keskustasta, osoite on Tampereentie 2, 31760 Urjala. Liike on auki perjantaisin 10-17:00 ja kesäaikaan satunnaisesti muutenkin. Facebook-sivulla kehoitetaan ottamaan yhteyttä jos haluaa varman tiedon aukioloajasta, ja se kannattaa varmasti tehdä jos tulee kauempaa.

Kommentit (20)

Toi ensimmäinen kuva oikein kutsuu penkomaan noita tavaroita tonne! Ei vitsit mitä kaikkea kivaa tuolla on! :) Tuli myös mummola mieleen taulusta ja vanhasta nojatuolista.

Reetta

Mikki Hiiri kuuluu alkuperäiseen tuoliin, ei kannata maalata piiloon! Mun isälle on ostettu Kuopion torilta samanlainen mutta eri värinen 50-luvulla. Sama Mikkikin siinä.

Kaisa

Minulla oli lapsena täsmälleen samanlainen tuoli mutta ilman Mikkiä, eli ilmeisesti 1970-luvun tuotannossa kuvaa ei ollut. Olen samaa mieltä kuin Reetta, älä vain maalaa piiloon! Mikki-kalusteita näkee muitakin. Sitä en tiedä, oliko lisenssi Disneyltä... ;)

Äni

Näitä lienee kahta mallia, mikillisiä ja ilman. Meillä on sukulaisilta saatu vanha tismalleen sama punainen keinutuoli Mikin kera. Tämä on mieheni kummitädin lasten vanha, ja koska nuo hänen lapsensa ovat minuakin vanhempia, veikkaisin että 70-80-luvun taitteesta on tämä tuoli kotoisin. Meillä nyt majaileva kiikku on valitettavasti huonommassa kunnossa kuin kuvan perusteella Annin kiikkis, joten sitä pitänee hieman entisöidä. En ole kuitenkaan vielä tarttunut toimeen, koska en tiedä piilotanko Mikin vai en. :D

Tuonne on kyllä ehdottomasti päästävä käymään! Onneksi olen muuttamassa takaisin Tampereelle ja Valkeakoskella asuva sisko on helppo mutta varma kaveri maakuntamatkalle :D

Tytti

Mun mielestä toi Mikki Hiiri kuuluu johonkin tuotantoerään, koska anoppilassa on samanlainen hiiriversio.

laurar

Anopilla on toi pöytäliina (70-luvulta..?) ja siihen liittyy muistaakseni joku tarinakin. Koitan muistaa kysyä, kerron sit lisää.

Nuo Mikki Hiiret on selkeesti ollut joskus muotia, kun minullakin on mummilta perinnöksi jäänyt pikkujakkara, jossa on tuommoinen Mikki kuva. Älä ihmeessä maalaa päälle! :D

Annika

Me saatiin tuo sama keinutuoli mun mummulta keltaisena ja Mikin kuvalla varustettuna. Maalattiin kylläkin siniseksi, kun se keltainen ei oikein miellyttänyt. Sinänsä oli oikein hyväkuntoinen, että vähän harmittaa kun maalattiin päälle. Mummu oli sen halvalla löytänyt kirppikseltä joskus 90-luvulla, joten mikään perintökalleus se ei ollut.

maaretta

Minullakin oli lapsena tuollainen kiikku! Pistin vahakyniä sillä kappaleiksi koska niiden yli oli mukava keinua.. Ja minäkin muistelen että diinä oli Mikin kuva..

Marjukka

Meidän punaisen keinutuolin jalaksista lähti punaista väriä lattiaan, joten ole vähän varovainen valkoisten lattioiden kanssa. Tiedä sitten, voi olla ettei tuo keinuerä väriä päästä.

Satsuma

Pakko valottaa hiukan historiaa, kun näitä vanhoja käsitöitä on taas alettu arvostaa. :)

Pappani ja isosetäni perustivat puuverstaan, joka sijaitsi Kiikan-Illossa, nykyisen Sastamalan alueella. Noiden mikkihiirellä varustettujen kiikkujen lisäksi jostain voi vielä löytyä pikkujakkaroita samalla kuviolla. Tuo kuvan punainen on yksi alkuperäisväreistä, lisäksi oli keltainen, myöhemmin tuli myös valkoinen ja koivunvärinen. 80-luvulla valmistetuissa kiikuissa on äitini piirtämä koiran kuva. Kiikkuja ei ole valmistettu enää 90-luvun jälkeen. Muutama yksittäiskappale löytynee vielä isäni varastosta.

Kaikki loppuu aikanaan ja isänikin laittoi hanskat naulaan jääden äskettäin eläkkeelle. Syöttötuoleja, joissa monet meistä ovat lapsuutensa istuneet saa vielä uusina niin kauan kuin varastoa riittää, mutta sen jälkeen niitäkin metsästetään kirppareilta. Säästäkää ihmeessä, jos nurkistanne löytyy Väkisen syöttötuoli. :)

Satunnainen

Meillä oli 70-luvulla samanlainen, mutta turkoosi ja pluton kuvalla. Oliko sekin saman pajan tuotoksia?

Täällä ilmoittautuu valkoisen koirakiikkustuolin entinen omistaja. Valtaistuimeni on laitettu aikoja sitten kiertoon, mutta muistan edelleen Pluton.:) Luulen tuolin olleen minulla käytössä suurin piirtein vuosina 1987-1990.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010