Scandicin lahjakortin voittaja on:
-Selma-
Voittajalle on laitettu sähköpostia.
Ps. pahoittelut hiljaiselosta, olen ollut viikon lomareissulla Lapissa ja heti sen perään palasin äitiyslomalta takaisin töihin, joten menee hetki että arki tasoittuu. Palataan kuitenkin pian linjoille :)
Nyt se on sitten alkanut, arki isolla A:lla. Palasin eilen äitiyslomalta takaisin töihin ja tuntui kuin en olisi koskaan pois ollutkaan. Tampereella asuessani työmatkani oli pari minuuttia, nyt se on parikymmentä minuuttia junassa per suunta. Ei paha. Ensimmäisen työpäivän aamu valkeni rankkasateen siivittämänä, joten korkkarit sai suosilla jättää kotiin. Mangon keinonahkamaiharit pitävät täydellisesti vettä, käyvät kumisaappaista:
Oli muuten kummallinen tunne käydä työkavereiden kanssa lounaalla ja syödä pitkästä aikaa kaikessa rauhassa, lämmin ruoka kuumana! Olen oppinut vauvavuoden aikana niin nopeaksi syöjäksi, että pitää oikein ajatuksella himmata tahtia. Vauvan kanssa oppii hoitamaan omat juttunsa vauhdilla ja yksikätisenä :D
Paita & saappaat - Mango, hattu - Kling, liehuketoppi - Lindex, laukku- UGG ja leggarit - Amisu.
Olenko jo riittävän monta kertaa maininnut että rakastan syksyä, syyskauden pukeutumista ja tämän hetken muotia 70-luvun henkeen? Ai en vai. Rakastan! Lierihatut, kukkapaidat, neuleet ja murretut värit, 100% minua. Nauratti lukea bloggaajakollegani Hertan avautumista ihan päinvastaisesta :D Mutta näin sen pitää ollakin, osa tykkää osa ei, pukeudutaan kaikki oman makumme mukaan.
Tajusin juuri että meillä, eli minulla ja teillä, jotka olette samoilla linjoilla kanssani saattaa koittaa kunnon apajat joulun alennusmyynneissä. Voisin nimittäin kuvitella että tämän syksyn muoti ei ihan välttämättä ole se suosituin myyntihitti kautta aikojen. Kai.
Bloglovinin mobiilisivussa sun teksti jäi kesken kohtaan "saa nähdä kuinka kauan tätä iloa kestää..." ja heti ajattelin että lisää vauvoja! <3 <3:D
No ei sentään :D heh tuli sitten kunnon teaseri näköjään vahingossa :D
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Lounastreffit joku päivä?
Ilman muuta!
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Noh, tästä tuli uusi teaseri. Missä on maininta "saa nähdä...", en löytä sitä tekstiä (sanasokeutta) ja mitä tapahtuu, mikä estää työnteon? Kertokaa uteliaalle!
haha :D editoin tekstiä hieman jälkikäteen, ei mitään sen ihmeellisempää kuin että vakituisetkaan työsuhteet eivät välttämättä ole ikuisia kun miettii nykyistä markkinatilannetta. Mutta ei maalata vielä piruja seinälle :)
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Näppärä toi DNA:n yhteistyökysely... Varmistetaan ainakin, ettei kukaan voita yhtään mitään, kun lomakkeen tarkisteissa jokaiseen kenttään vaaditaan sähköposti. Ja muutenkin Firefoxilla rannekkeen kuva tunkee ruudusta ulos. :(
Ilmoitin tästä ongelmasta juuri eteenpäin Allerin tekniseen tukeen, ei nyt ihan taida toimia tuo kuten pitää :( Kiitos että kerroit, olisi jäänyt itseltä huomaamatta kokonaan kun operoin tuolla Admin-puolella pääsääntöisesti.
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Kukaan muotia seuraava ei ole voinut välttyä huomaamasta farkkuhameen uutta tulemista. 2000-luvun alussa lähes jokaisella oli farkkumini yllä iltariennoissa. Myös minulla. Tästä syystä olen ollut vuosikausia allerginen farkkuhameille ihan kaikissa muodoissa, vaikka se tavallaan pukeutumisklassikko onkin. Siitä huolimatta ensimmäinen mielikuva farkkuhameesta on tiukka minihame ja leggarit, joiden suhteen vannoin itselleni että ei enää koskaan. Olen laittanut suorat farkkuminarit jo vuosikausia sitten kirppikselle, eikä niitä ole (eikä tule) ikävä. Mutta sen sijaan olen säästänyt rennon A-linjaisen perusfarkkuhameeni, jossa näin potentiaalia. Muoti on sinänsä minulle ihan yhdentekevää (käytän vaatteita jos pidän niistä, olivat ne muotia tai ei), mutta tämän hetken farkkuhype on vaikuttanut siinä mielessä että ylipäätään muistin tämän vanhan hameeni. Lämpiän yleensä muodille joko todella hitaasti tai en ollenkaan, joten ajattelin tällä kertaa että what the hell, kokeillaan.
Tämä oma asuni ei ole erityisen upea&cool, vaan lähinnä mukava ja lämmin. Mutta rentoudellekin on aikansa ja paikkansa, ja ensimmäinen kokeilu vaati jotain turvallista. Olisi näköjään vaatinut myös silitysrautaa.
En voinut välttyä siltä tunteelta, että minulla on jälleen ylläni se pahimpien tyylipainajaisteni blingblingfarkkumini ja käärmekuosiset platformit. Molempia edellisistä olen todistettavasti käyttänyt, ihan takuulla vielä samalla kertaa. Kuolen nauruun joka kerta kun mietin tuon ajan garderobiani, ei juma!
Mutta jatketaan harjoituksia. Farkkuminarifobia, onko teillä sitä? Ts. kuka on niin vanha että muistaa tuon ajan viritykset ;D
Eikös farkkuhame ole ihan perusklassikko? Siinä missä farkkushortsitkin, tai ne farkut... :) Itse olen ainakin siinä uskossa käyttänyt farkkuhameita aina, en tosin ikinä legginsien kanssa enkä mitään minimalleja. ;)
hehee, ite oon ollut ala-asteella 2000-luvun alussa, mutta muistan kyllä näitä ilmiöitä. mulla oli esim mustat platform-saappaat, joissa oli tiukka lörppö varsi. blingbling-minihameita vaan kuolasin jc:ssä, en sellaista ikinä saanut.
oon muuten katkera tuon ajan matalan vyötärön muodista, oon ihan varma, että ikuinen riesani jenkkakahvat ovat syntyneet, kun kasvuiässä oon pitänyt sellaisia puristavia, matalia farkkuja :(
farkkuhame+legginssit-tyylin muistan kyllä yläasteeltkin, jolla olen ollut 2005-2008... ja nimenomaan pohjepituiset legginssit! sukkahousukangasta ja eri värejä! :D
Hyvin muistuu nuo yhdistelmät mieleen. Eikä ole niitä ikävä! :) Edellisten lauseiden jälkeen ei liene yllätys, että olen hävittänyt farkkuhameeni joko kirppiksille tai hyväntekeväisyyteen ajat sitten. (Mulla oli mm. neonvihreä hame... Apua!) Luulenpa, että skippaan kylmän viileästi tämän farkkuhameiden uuden tulemisen. Lohdun sanoina haluan kuitenkin todeta (ihan rehellisesti!), että sun asusi ei ole paha - kiitos rennon neuleen ja kivojen nilkkureiden.
Muistan hyvin tuon ajan ja farkkuminari/leggins yhdistelmän. Omat farkkuhameeni laitoin jo ajat sitten eteenpäin, mutta keväällä löysin kierrätyskeskuksesta hienon a-linjaisen retrofarkkuhameen, että oli ihan pakko ostaa. Viime viikolla laitoin hameen, poolon ja stretchsaappaat yhdistelmän ja ihan kivalta tuo näytti. Kuvia kyseisestä yhdistelmästä voi tsekata blogistani www.lily.fi/blogit/vaatteita-ja-aatteita
En itsekään pukeudu kovinkaan muodin mukaan, mutta täytyy myöntää, että pukeutumiseen vaikuttaa toki, mitä lehdissä ja blogeissa näkyy. Nyt noita farkkuhameita on ollut sen verran paljon, että silmä alkaa taas tottua, kunhan ei laita niitä vajaamittaisia leggareita hameen pariksi. Sitä en ehkä kykenisi tekemään! ;)
Voi yäk, joka ikisellä teinillä (ja "teinillä")oli tuolloin se farkkuminari ja mustat tai valkoiset, vajaamittaiset legginsit.
Kävin autokoulua kesällä 2009 ja ajo-opettajallani oli juurikin tuo yhdistelmä. Ei meinannut tulla ajamisesta mitään kun ahdistuneena silmäilin sitä comboa ja mietin että eikai ne ole tulossa taas takaisin. xD
Ihana yhdistelmä! en ole farkkuhameiden ystävä mut tässä tää toimii!
Ja kun niitä näkee edelleen?! Tai ehkä tämä on joku pohjoisen tuppukylän juttu, mutta kyllä, kesällä olen nähnyt montamontamonta kertaa tiukan farkkuminarin + pohjemittaiset legginssit. Hhhrhrhrhrhrhrh.
oliko se pohjoisen tuppukylä nimeltään Helsinki? Täällä niitä farkkuminareita näkee ihan päivittäin ja joillakin on ne leggaritkin. Onko ne mauttomia nykyään?
Farkkuminifobia - hep täältä löytyy! Tästä syystä taisin karsastaa monta vuotta myös farkkushortseja, mut sitten kun totuin niihin niin paluuta ei ollut. Käytin joku 6-7 vuotta sitten pinkkiä ja mustaa farkkuminaria, sillä ne sopi mun ernu-/emo-/kasarirokkilookkiin. :D Musta farkkumini löytyy vieläkin vanhempien luota ja käytinkin sitä viimeks siellä käydessä, kun en ollu pakkaamisessa osannu varautua lämpimiin keleihin. :)
Aivan ihana yhdistelmä! Tästä asusta tulee itselleni enemmin ihana 90-luvun nostalgisia sekä syksyisiä tuntemuksia. Vetäisin ko. asun päälleni vaikka heti (oi kunpa voisinkin)! Sen sijaan itselläkään ei kyllä yhtään ole ikävä niitä farkkumini+pätkäistyt legginsit -yhdistelmiä. :)
Ai että.. Mulla oli ysärin alkupuolella sellanen minimittainen farkkulappumekko. Se oli mun mielestä ihan kuuminta hottia. Muistan eräänkin juhannuksen tuo mekko päällä, alla oli lyhyt vaaleankeltainen ribbitoppi ja jalassa ruskeat puukkarit! :D
Ju. Mä olen just niitä farkkuminarityyppejä. Bileissä oli AINA farkkuminari. Ei siinä, voisin käyttää vieläkin :D ...ilman leggareita!!!!
Käsi ylös jos olet lukenut Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Minä luin kirjan heti kun se ilmestyi, ja olen oikeastaan siitä asti halunnut käydä Pajalassa. Niemi kuvaa pienen ruotsalaiskylän elämää 60-luvulla niin hersyvän hauskasti, että luin kirjan yhdeltä istumalta. Pajalaan ei ole Suomen puolelta Kolarista matkaa kuin reilu 20 kilometria, joten sinne ei kauaa huristellut. Hämäläinen on edelleen ihan ihmeissään että Suomen ja Ruotsin raja ylitetään tuosta vaan, ajamalla autolla sillan yli ilman mitään viranomaisen suorittamaa valvontaa. Sitä kun on tottunut puleeraamaan passien ja lentolippujen kanssa joka mutkassa.
Alle 2000 asukkaan Pajalan keskustataajamaan ajellaan komean sillan kautta, Tornionjoen yli.
Seuraavaksi näkökenttään osuu poikkeuksellisen kaunis puukirkko (1871), joka taitaakin olla Pajalan suosituin nähtävyys. Luin jostain maininnan että pienen kylän kirkko on yksi Ruotsin suurimmista puukirkoista, joten mikään vaatimaton pytinki ei tosiaan ole. Ikävä kyllä kirkko ei ollut auki vierailumme hetkellä, joten emme päässeet sisälle.
Pajalan keskustaan ajellessa tienvarsilla on mitä kummallisempia puutaloja. Lähinnä väriyhdistelmien puolesta. On ihan normaalia että harmaassa talossa on kirkkaanvioletit ikkunapokat ja ovi, tai että koko talo on maalattu räiskyvän turkoosiksi. Ruotsalaiset suosivat myös paljon somia värikkäitä markiiseja, se on ehkä ensimmäinen asia mistä huomaa ylittäneensä Suomen ja Ruotsin rajan. Ja sen, että pihat ovat millintarkasti hoidettuja.
Keskustassa on kylän asukaslukuun nähden paljon kauppoja ja yrityksiä. Minulle tuli sellainen olo kuin olisin astunut aikakoneeseen ja siirtynyt 30 vuotta ajassa taaksepäin. Saku on tietysti käynyt Pajalassa vaikka kuinka paljon, Kolarista käytiin naapurissa esimerkiksi uimahallissa ja pelireissuilla. Mieheni kertoi että Pajalan hampurilaisravintola Frasse oli kolarilaisten lasten suosikkipaikka, ja tämä kyseinen pikaruokala on toiminnassa edelleen. On varmaan selvää että ihan jo nostalgian nimissä poikettiin myös sinne. Frasse näkyy kuvassa oikealla.
Puukirkon lisäksi Pajalan nähtävyyksiin luetaan 2,5 metrinen lapinpöllö. Puuveistos on ollut paikoillaan vuodesta 1995, ja se on pystytetty 70-luvulla lähes sukupuuttoon kuolleen lajin kunniaksi. Silloin ainoat pesimäpaikat löydettiin juuri Pajalasta. Pöllö valvoo kylää bussiaseman pihassa:
Jos joskus menette Pajalaan, kannattaa ajella autolla ympäriinsä ja ihastella sekä taloja että maisemia. Keskustan kattaa kävellen, mutta upeimmat maisemat löytyvät joenrannasta ja hieman ydinkeskustan ulkopuolelta:
Ympätään tähän samaan vielä Pajalan sillan kupeessa otetut asukuvat. Keltaisen Mangon tunikan alla on mustat leveäpunttiset shortsit, jotka näissä kuvissa ja siinä tuulessa tekivät katoamistempun tunikan helman alle. Näyttää just siltä kuin olisi jäänyt housut kotiin :D Laukku on matkamuisto Italiasta.
Kuinkahan on, olisiko tässä sittenkin se Pajalan suosituin turistinähtävyys:
Vaikka olen matkustanut maailmalla suurkaupungeissa kuten Los Angelesissa, New Yorkissa, Pariisissa ja Lontoossa, nämä pienet kylät eivät jää isoveljiensä varjoon. Maalla on ihan oma tunnelmansa ja luonto lähellä.
Oi, mä rakastan pieniä kyliä. Niissä on aina omanlaisensa tunnelma ja kaikkea jännää tutkittavaa. :)
Onpa kaunis paikka, vaikuttaa käymisen arvoiselta! :) Ihanat värit asussa ja varsinkin tuo laukku on hapsuineen hieno. ^^
Tervetuloa pistäytymään Tornio-Haaparannan kaksoiskaupunkiin! Täällä rajanylitys on vielä huomaamattomampaa :-)
Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.
Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.
Seuraa blogia tästä.
