Tämä laukku on niin paras! Kummallisen näköinen ja siksi juuri niin minua. Plus ilmeisesti löysin sisäisen supersankarini oikein tosissaan, kun yhdistin sen peilipallotrikoisiin, tuplahopeaa!
Alunperin himosin tuon laukun pinkkiä versiota, mutta kun näin sen livenä, totesin että hopea sittenkin. Pinkki oli hieno, mutta hopea on helpompi yhdistellä.
Eilen vietin päivää Helsingissä kaupungilla ja ilta kului Pasilan urheiluhallissa roller derbyn parissa. Aika hyvä päivä. Ainoastaan yöllä kotiin ajeleminen oli syvältä, voiko mikään olla tylsempi pätkä ajaa yksinään kuin hki-tre -motari. Metsää, metsää, metsää, Abc, metsää, Abc, metsää, metsää...
Laukku, trikoot ja jakku: MMM/H&M, bootsit: Vagabond, nahkareunahuivi: gTie.
Vähän vielä hiusasiaa, tämä moppini alkaa olla itseasiassa jo aika pitkä, kun antaa olla sen tuollaisella parilla laineella. Toisaalta tiukoilla kiharoilla sen saa näppärästi pitkäksi polkaksi, joka toimii tavallaan kampauksena sekin. Ensi kesänä luulisin, että kasvua on tapahtunut vielä sen verran että aletaan olla ihannepituuksissa :) Samoin oma hiusvärini jaksaa ihmetyttää minua, erityisesti punapigmentin katoaminen kuin tuhka tuleen. Ja nyt sen tosiaan jo näkee, kun tyvi on kasvanut yli 10 senttiä. Toiveeni maantienvaaleasta hippitukasta saattaa toteutua!
Kommentit (21)
Aika space, man!
meinasin otsikoita postauksen space maniksi :,D great minds think alike!
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
hei millä sä olet kihartanut nuo hiukset tällä kertaa?
aivan ihanat ovat kutrit kyllä. mielestäni kivemmat ilman pidennyksiä :)
samat välineet kun aina, eli remington :) nämä isot laineet sillä suuremmalla remingtonin kiharruspuikolla.
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Yleensä blogiasi seuratessa tulee tunne "tuon tyyppisen voisin minäkin haluta/voisin myös pukeutua noin."
Nyt tapahtui totaalinen WHOAAAA!!!! -pelästys, "mitä sillä on oikein päällä?!" Tuo laukku on omalla tavallaan... jotain...tosi makeeta ja pökät jäätävän rumat. Älä käsitä väärin: Kuulun näihin jotka vaatekaupassa hinaavat sovituskoppeihin löytämiänsä "hiukan outo! Pakko kokeilla!" -vaatteita.
Kuvasta ensimmäiset selvät ajatukset oliva "liskodisco!" ja "muokattu discopallo". Ja mikä voikaan olla parempaa kuin pukeutuminen, joka alkaa hyvällä tavalla hymyilyttämään :D
Laukku sai mummimuistonkin mieleen: Mummilla oli aina käsilaukussaan niitä "liuskapurkkia" (mikä prkele sen oikea nimi nyt on...), jotka oli pakattu yksittäisinä tuollaisiin hopeanvärisiin kääreisiin. Tajusinkin laukun tuovan mieleeni jättimäisen purukumin. Haluan myös. Voisin hajustaa sen piparmintulla.
Liena, heehee :D yleensä juuri toi jäätävän ruma -juttu saa mut kiinnostumaan vaatteista/asusteista niiden uuh mikä naisellinen hörsellys -juttujen lisäksi. Ja et usko, miten paljon ihmiset virnisteli mun trikoille Helsingissä hahah :D parasta!
ps. onko ne purkat orbittia vai jotain juicy fruiteja vai mitä pirua ne oli... mäkin muistan ne!
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Ihanan rohkea tyyli sinulla! Olet hyvä muistutus siitä, että itsekin pitäisi joskus revitellä ja kokeilla rajojaan vaatteiden ja asusteiden suhteen :)
Vilkaisehan minunkin blogi :)
Ai tuo on laukku! Ihmettelin pitkään, että mikä ihme sulla on kädessä, onks se joku paketti vai häh?! Kieltämättä aika jännä:D
eiks ole mahtava :D
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
voisitko esitellä tota laukkua vähän lähempää? tai siis kun tosi monessa blogissa on kuvia juuri tuollein kun laukku on käytössä, mutta kiinnostaisi minkälainen avaustsydeemi siinä on? minkälainen se on sisältä jne :)
kiitos! :)
voin kuvata tottakai :) siellä on takana sellainen taitos puolivälissä laukkua missä vetoketju :)
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Tuo laukku on aivan järjettömän näköinen, eli siis ihan mahtava! :D Kulkea nyt ison karkkipaperin kanssa ympäriinsä, hykerryttävän ihana idea. Kerrankin karkki, josta ei tule sokeriähky.
UPEE karkkilaukku :)
ihan paras <3
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
waude, en jotenkin aiemmissa kuvissa hahmottanut että toi laukku on noin iso! kuvittelin sen vähintäänkin puolet pienemmäksi, toimii ehdottomasti!
näkyy ainakin pitkälle :D
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Oisin niin halunnut ton hopea clutchin!
Pantteri, kettu, lammas vai soopeli?
Oman hiusvärin muutokset ihmetyttää kyllä aina! Minä taas pelkäsin sitä maantienharmaata, kun värjäykset lopetin pari vuotta sitten. Sainkin ihan mahtavan tummanvaalean/viileähkön vaaleanruskean, mutta silti sopivan lämpimän sävyisen tukan. Olen ihmeissäni. Oota vaan kesää, sillon tulee ihania aurinkoraitoja. Myös jakauksen vaihto muuttaa aina väriä, päälisosa hiuksissa kun on aina "alusosaa" vaaleampi. Mutta kyllä oma väri kannattaa. Nykyään ei enää ees muista sitä juurikasvuahistusta.
mä niiiiin haluaisin juuri sellaisen viileän maantienharmaan sävyn, ja se voi olla että jopa saan sen :) aurinkoraidat kelpaa kanssa! Tosi hassua miettiä että en ole nähnyt omaa väriäni 15 vuoteen, että jo on aikakin!
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Itsellänikin kohta kolme vuotta oman värin kasvatusta takana ja tyytyväinen oon. Oon nyt "uusin silmin" katsonut lasten hiuksia ja ihaillut kuinka ihanan luonnollisen ja kauniin värisiä ne on. Ajatteleeko kukaan lasten hiuksista et onpa karseet maantienharmaat? EI! En ymmärrä miksi ihmiset värjää hiuksiaan... vaikka itsekin lähes 15 vuotta sitä harrastin....
Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.
Koska en osaa neuloa, minun on turvauduttava muiden tekemiin hiuspantoihin. Kun käyttää nutturaa, ei voi käyttää pipoa kuten eräs kommentoija jo huomautti. Totta, pipot saavat pään muistuttamaan nutturan kera coneheadia, mutta onneksi pannat on keksitty. Tämä kyseinen velourpanta on Kirsi Nisosen ja Cailapin yhteistyömallistosta (saatu) ja sillä tarkenee tällä hetkellä vallan mainiosti. Mutta nyt pitäisi löytää vielä villainen muhkea panta. Arvatkaa paljonko ottaa nuppiin että en oikeasti osaa neuloa peen vertaa, ja tiedän että sellaisen suloisen rusetilta näyttävän pannan tekisi varmaan tunnissa jos vaan osaisi argh!
Ehkä tämä on se talvi kun opin vihdoin neulomaan. HAHAHA - No.
Ps. alan näyttämään epäilyttävästi parin vuoden takaiselta artsuhipsteriltä (*julma stereotypia*) ja se huolestuttaa minua :D mutta elämä on, ja olen ihan fiiliksissä näistä nutturaviritelmistäni.
Kommentit (16)
Muistan, kun hermostuit mulle vuosi sitten kun ehdotin sulle nutturaa ja tukkaa pois silmistä. Ei kuulemma kuulu tyyliisi. Koit sen suorastaan loukkaavana, että sulle ehdotetaan sellaissta mikä ei oo sua. Joten, never say never.
Nelliina, joskus oli aika ku et osannu ommella. Sitten päätit oppia.
Mä en käyny rättikässää. En tuntenu ketään joka ois voinu opettaa koska oon vasuri. Moni oikeekätinen on yrittäny! Osasin vain aina oikein -neuletta.
Sitten löyty tämä:
Nyt osaan neuloa jopa sukat ja lapaset! Ja hei, ei eka lättykää oo täydellinen :D
Toi sun nuttura on ihanan muhkean näköinen :)
Surffasin pitkästä aikaa minaitte -blogissa ja löyty tämmönen virjattu panta:
Tässä http://www.ravelry.com/patterns/library/its-a-cinch-head-wrap-and-collar (vaatii kirjautumisen, mutta ravelrystä löytyy mielettömät määrät neule- ja virkkausohjeita, suosittelen) on ihan superhelpon pannan ohjeet. Ja ko. ohje on tarkoitettu neuleopetukseen ja sisältää myös video-ohjeet kaikille vaiheille.
Nyt vaan opettelemaan! :)
On ihan hyväksyttävää, ettei kaikki osaa kaikkea! Mutta joskus pitää (ainakin itseni) miettiä, milloin oikeasti en osaa eikä ees kiinnosta ja millon taas se "en osaa" -asenne rajoittaa minua. Olen huomannut, että olisi sittenkin fiksua jos en olisi koko elämääni ajatellut "en osaa ommella, en vain tule toimeen ompelukoneen kanssa" Tosin, onneksi on ammattilaisia! Juuri eräs päivä kysyin suostuisiko työkaverini, jolla on myös oma vaatteiden suunnittelu/ompelu -yritys hieman fiksaamaan, korjailemaan ja tuunailemaan erästä mekkoani. Ja hän ymmärsi heti mistä on kyse. Kannattaa tehä niin ku ite tahtoo.
Hahaa! Mää otan tästä kuule joskus vielä mission, että opetan sut neulomaan! Sen nilkkajumpan ohessa on sukkapuikkoshotti ;)
En ihan ymmärrä miten tuo otsikko liittyi tähän juttuun? Mutta minulla ja äidilläni ei ole muuta yhteistä kuin että molemmat on käsitöissä aivan surkeita. Kun siis ala-asteella rättikässässä toisen säärystimeni teki valmiiksi kaverini henkilökohtainen avustaja sain äidiltä vain myötätuntoa ja hyväksynnän, olen äitini tyttö. Yhtä surkea käsitöissä. Ja meillä oli vielä sama opettaja! :D Mukava ope ja osaan minä ommella napin, olen ommellut jopa nahkatakkiin, mutta kaikenlainen neulominen on aivan onnetonta, tai jos ei muuta niin onnettoman hidasta. Tosin myönnän, että en ole viitsinyt koskaan tosissani edes yrittää. Mutta yhden napin ompelu on ihan rentouttavaa. :D
Miekään en ala- ja yläasteella ymmärtänyt mitään neulomisesta taii virkkauksesta mutta nykyään se onkin yksi talven lempparihommista:D
Komppaan tota heijastin-ideaa! Itseäni ärsyttää kaikki ylimääräinen heiluva sälä vaatteissa, joten tässä on mietityttänyt kuinka tuolla voisi näkyä pimeessä vähä tyylikkäämmin :)
heis nelliina!
olen seuraillut blogiasi jo jonkin aikaa ja pidän siitä kovasti. sinulla on oma, vahva tyyli ja hauska tapa kirjoittaa, siksi olenkin viihtynyt kirjoitustesi parissa. huumorisi puree myös 2/3 tapauksissa. ;)
minua kuitenkin on mietityttänyt eräs postausidea, jonka voisit toteuttaa jos jaksat/mielipidettä löytyy: heijastimen käytöstä. päivät pimenevät ja kaupungilla kulkee paljon ihmisiä, jolla ei ole minkään sortin heijastavaa vaatteissaan tai laukuissaan. minusta tässä voisi olla sinulle idea postaukseen, miten yhdistää heijastin tyylikkääseen pukeutumiseen. blogillasi on kuitenkin paljon seuraajia ja ehkä siten tämäkin tapa yleistyisi.
mutta se oli vain ehdotus! hauskaa joulun odotusta ja hyviä jatkoja blogisi parissa. :)
Puikot käteen ja opettele! Minä tein sen vuosi sitten. Sinnillä. Ja nyt teen monta monta monta juttua joululahjoiksi ja neulon itte sukkani ja piponi. Alku oli ihan karseaa mutta kyllä se siitä helpottu ku ei vaan antanu periksi. Että elä vingu että en mie ossaa ko opettele! :D
Neulepanta on ihan älyhelppo tehdä! Sen tekee ihan hetkessä! (esmes minä voin tehdä jos et itse sitä jaksa/halua tehdä!)
Ite osaan kutoa vaan huiveja, pipoja ja säärystimiä. Yläasteella kudoin neuleen, ei mitään hajua miten sen tein. Haluaisin osata tehdä sukkia ja tumppuja mutta käsityötunneilla niiden opettelusta jotenkin aina luisti... Nyt kaduttaa :( Kutominen on kivaa ;)
Kannattaa kurkata musta tuntuu blogiin ja katsastaa kaupungin ihanin lankakauppa Kerä. Lupaan että ne kaksi tätiä siellä kaupassa saavat sut oppimaan. Suosittelen lämpimästi. Mikään ei ole niin ihanaa kuin neulominen.
Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.
Kommentit (16)
Ihanat näkymät. Tänään oli ihana punerrus taivaalla myös iltapäivällä koulusta kotiin kävellessä.
Hienot maisemat, tosin aluksi luin monta kertaa "lemuavaa"... Hups!
Muutama muukin asiasta jo mainitsi mut tosiaan säikähin ensin että tarkotit otsikolla uusinta (ja tällä kertaa onneks viimeistä) Twilight-leffaa :---D
Itse asiaan, nuo värit ja Tampere... *_* Pakko päästä sinne pian, viime kerrasta alkaa olla jo pari kuukautta.
Aikas upeita kuvia! Ihana väriloisto :)
Ompas ihanat näköalat, kyllä kelpaa aamukahvia hörppiä:)!
Vau, aivan upeat värit, varsinkin tuo eka kuva on huippuhieno! Ihana Tammerfors!
Aivan sairaan makee kuva erityisesti toi missä näkyy Aleksanterinkirkon ristit ja Klingendahlin piippu! Huh huh. Olisinpa ollu vapaalla, täältä bunkkerista ei pääse auringonpaistetta edes näkemään päivän aikana kovin helposti :P
No oli täällä Jyväskylässäkin tosi värikästä, kuutta eri harmaan sävyä hei, tosi ihquu ja penteleellisen erikoista. Argh.
Upeita kuvia! Kerrostalossa on se hyvä puoli, jos asuu korkealla, että maisemat on hienot. Minulle tuli tuosta otsikosta vain mieleen Twilight... :D Onko tuo iso rakennus tuossa muuten Metso? Jos on niin olen tosi kade, että sinulla on noin hieno kirjasto noin lähellä. Toivottavasti käytät sitä. Ja kirjaston kahvilasta saa aivan järjettömän hyviä cappuccinoja. :) Mukavaa vapaapäivää!
hahah, ajattelin otsikon nähdessäni että esittelet asun joka päällä oot käynyt Twilight Aamunkoi -ensi-illassa... ei sentään! Hyvä otsikko ;)
Vaaau!
Enpä ollutkaan ennen nähnyt Metsoa tuosta kuvakulmasta. Sekin näyttää ihanalta!
Olen muuttamassa pian samoille kulmille ylimpään kerrokseen, ja tämä ei ainakaan vähentänyt muuttokuumetta. :)
Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.
Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.
Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.
Seuraa blogia tästä.
Hihii! Kiitti vielä kerran! Mä en ikinä voita mitään ja nyt lykästi. :)