MTV:ltä tulee hauska sarja nimeltä When I was 17, jossa ihmiset muistelevat millaisia olivat 17-vuotiaina. Ajattelin tehdä oman versioni kirjallisessa muodossa tänne blogiin. Alan mitä ilmeisemmin olla jo sen verran vanha, että muistelen typerä hymy kasvoilla menneitä. Joten tässä tulee; millainen Niina oli 17-vuotiaana.

Asuinpaikka: 80% Valkeakoski, 20% Viiala.

Koulu: Kosmetologilinjan 2. vuosi.

Siviilisääty: seurustelin kolmatta vuotta ensimmäisen poikaystäväni kanssa eli puppy love.

17-vuotiaana aloin lopulta päästä eroon Viiala-angstistani. En oikeastaan edes tiedä, miksi inhosin kotipaikkakuntaani teininä niin paljon, koska minulla oli mielettömän ihania ystäviä ja kaikki oli muutenkin hyvin. Olin jollain periaatteellisella tasolla vastaan jumiutumista pikkukylään ja halusin pois nytheti. Näin 13 vuotta myöhemin oma pakkomielteisyys lähinnä naurattaa, mutta toisaalta teininä on tehtävä tiettyjä päätöksiä elämästä. Jos olisin jäänyt jumittamaan Viialaan, olisin ikuisesti miettinyt että mitä jos. Tunsin itseni aika hyvin nuoresta iästä huolimatta.

Nykyään inhoan Viialaa enää lähinnä huumorimielessä, oikeasti on ihanaa mennä isälle ja mökkeilemään ja nostalgioida tippa linssissä, että tuolla me tyttöjen kanssa juotiin ensimmäiset kaljat. Jotka muuten olivat uskomattoman pahanmakuisia. Inkkariolutta hyh. Hitsi löysin kuvankin ko. bissestä, saakohan tuota enää kaupasta :D

s5
s5

Musiikki oli minulle 17-vuotiaana (yllätys yllätys) tärkeää. Palvoin 80-luvun lopun/90-luvun alun Madonnaa täydestä sydämestäni sekä musiikillisesti, asenteellisesti että tyylillisesti. Olin järkyttävän vihainen Madonnan surkeasta Ray of Light -levystä. Olen edelleen vihainen, koska sen levyn jälkeen en ole pitänyt yhdestäkään artistin tuotoksesta. Myös Madonnan tyylimuutos hippirytkyihin otti pitsiä ja punaista huulipunaa rakastavaa 17-vuotiasta aivoon, tunsin olevani kusetettu kokonaisvaltaisesti. Oi sitä teini-iän tuskaa. Rakkain elokuvani oli Marilyn Monroen Piukat paikat lisäksi Madonnan Who`s that girl. On edelleen!

Varhaisen idolini vaikutus tyyliini lienee vieläkin nähtävissä. Tylliä, palloja, pitsiä.

f21
f21
f9
f9

f15

Tärkeitä päätöksiä. Minä ja kossuluokkakaverini Heidi aloimme 17-vuotiaina puhumaan Tampereelle muuttamisesta. Meillä oli lähinnä mielessä bileet 24/7, eikä juuri muita suunnitelmia. Suoraan sanottuna en tiennyt mitä haluan tehdä "isona", enkä juuri välittänyt. Päätin käydä kossulinjan kunnialla loppuun, kun kerran olin aloittanut ja miettiä sen jälkeen seuraavaa askelta. Tiesin kuitenkin jo siinä vaiheessa, että kosmetologin ura ei tule kysymykseenkään. Olen aina elänyt hetkessä ja luottanut, että elämä vie oikeaan suuntaan. Olen sellainen edelleen, en osaa murehtia ja stressata tulevaisuutta, haluan olla onnellinen juuri nyt enkä sitten joskus. 17-vuotiaana olin niin ulapalla tulevasta työurastani, että melkein itkettää. Kuka oikeasti tietää yläasteen jälkeen mitä haluaa tehdä isona, ja on tyytyväinen valintoihinsa 10 vuoden päästä? Ainakaan jos on yhtään tuuliviirin vikaa.

Tyyli ja ulkonäkö. Jos joku ei vielä tiennyt, olen oikeasti blondi. 17-vuotiaana rakastin olla blondi! Olin pitkä, hoikka ja näyttävä blondi ja hieman epävarmaa teiniä kaikki se huomio kaksilahkeisten puolelta kutkutti. En ole oikeastaan ikinä kärsinyt huonosta itsetunnosta, mutta tuossa iässä sitä kuitenkin mietti miten muut minut näkevät. Meillä oli Heidin kanssa meneillään aikuistyylivaihe, eli  pikkujakku+minihame ja korkkarit. Koska luonnollisesti halusimme näyttää täysi-ikäisiltä eikä enää teineiltä. Tarkoituksena oli tietysti livahtaa baareihin alaikäisenä. Siihen aikaan kyseinen jännittävä harrastus oli helpompaa, koska nykyään ei ole toivoakaan, että pääsisin ilman papereita baariin. Ilmeisesti Tampereen legendaarisia teinipaikkoja (Garden, L.A. Garage, Tenderville) ei oltu ratsattu vielä kovin montaa keraa. Vapauden tunteen myötä aloin käydä sisäistä kamppailua itseni kanssa haluanko seurustella vai elää, nämä kaksi kun eivät siinä vaiheessa tuntuneet sopivan samaan lauseeseen. Ja 18-vuotiaana olinkin jo sinkku, ensimmäistä kertaa elämässäni. (13-vuotiasta ei kai vielä lasketa sinkuksi). Rakastin uutta vapauttani ja päätin pysyä epämääräisenä ajelehtijana hautaan asti.

Lemmikit. Perheellämme oli maailman rakkain Kati-niminen koira. Katjuska oli borderterrieri, eli Sekaisin Marista -leffastakin tutuksi tullut karvakasa. Koiran lisäksi isälläni riitti ideoita aina ankoista hanhiin. Ja asuimme ihan normaalissa omakotitalossa, emme maatilalla. Ankat ja hanhet olivat tyyppejä. Ne olivat uskomattoman luonteikkaita ja seurallisia, jopa enemmän kuin koira! Mökillä ne uivat jonossa perässäni ja nurmikolla istuessa arvon herrat tunkivat aina syliin. Se on aika villi tunne kun 3 läskiä hanhea tuppaa samaan aikaan syliin, sieltä ei juuri tyttöä alta näy :D

Todistekuvana Niina 17-veen verkkarieleganssia kotinurmikolla. Auringon häikäisemä pullaposki baby ankan ja Katin kanssa. Koiramme nimi ei sitten ollut minun ideani, taistelin viimeiseen asti jonkin koiramaisemman nimen puolesta. Terkut isälle!

s6
s6

Katjuska muutti aikanaan mukanani Tampereelle ja sai seurakseen kämppikseni Pure-nimisen oranssin kissan.

Vaikka olinkin ala-asteelta asti palvonut Madonnaa, minun biisini 17-vuotiaana oli silloin juuri levyn julkaisseen Savage Gardenin To the Moon and Back. Oih!

httpv://www.youtube.com/watch?v=zD8KvL1aFNQ

Kommentit (25)

Saara

heii, yhtäkkiä tuli mieleen asia minkä kaikki muut varmaan jo tietää mut mikä multa on tainnu mennä täydellisesti ohi! eli, mitä sä teet työkses niinku oikeesti? :D

Anni

Oi, rakastan To the Moon and Backia! Sen tai koko levyn julkaisusta en kyllä muista mitään syystä että olin tuolloin vasta neljä-vuotias. Olen siis 17 juurikin tällä hetkellä ja tunnistin aika paljon itseäni noista sinun muisteloistasi. Vissiin aika yleisiä mietteitä tässä iässä. :D

aww, tosi kiva postaus :) sitä huomaa olevansa vanha, kun miettii teinivuosia lämmöllä, muttei haluais enää koskaan uudestaan olla sen ikäinen :D on ihan jees olla vähän vanhempi (vaikken itekään oo vasta kun 26v) ja viisaampi (kröhöm).

-O

Siis mitä, tähänkö tää jo loppu? Onko jatko-osaa luvassa ;) Olisin voinut lukea pidempäänkin näitä sun juttuja. Mikähän se älynväläys tosiaan oli, kun piti niihin jakkuihin pukeutua sillon alle 18v (olen siis about saman ikäinen sinun kanssa). En usko, että se vanhensi meikäläistä ainakaan yhtään. Babyface on babyface vaikka jätesäkkiin pukeutuisi.. Ja kyllä se ketutti silloin, nykyään ei enää yhtään :D!

Mimiya

Oon ihan samaa mieltä Madonnasta! Naisesta meni maku, kun kabbalahössötys ja pakonomainen nuoruuden tavoittelu alkoivat viedä. Musiikista (ja tyylistä) katosi persoonallisuus ja anarkismi. 80- ja 90-luvun Madonna kuulostaa vieläkin enimmäkseen hyvältä :) Ihana nostalgiapostaus.

Jes, kerranki joku joka on samaa mieltä tosta Madonnan musiikista! Ne vanhat biisit on siis niin helmiä! :)

PS. Tää oli muuten sikajees postaus! Melkee inspaa joku päivä tehdä oma versio :) Hihi

Aivan ihana postaus, tosi hauska lukea tämmöistä! :D

"Tarkoituksena oli tietysti livahtaa baareihin alaikäisenä. Siihen aikaan kyseinen jännittävä harrastus oli helpompaa, koska nykyään ei ole toivoakaan, että pääsisin ilman papereita baariin."

Täytyy kyllä sanoa, että eipä toi alaikäisenä baariin pääsy ole nykyäänkään kovin vaikeaa ilman papereita, esim. Tampereellakin on tullut käytyä muutamia kertoja:D

Hmm

Sara: Luehan tuo lause uudestaan.

Siinä Nelliina taitaa ihan vaan tarkoittaa, että kun hän oli alaikäinen, oli hänen helppo päästä baareihin ilman papereita, vaan ei _enää_ kun hän on jo 30-vuotias. Eli ei hän tainnut tarkoittaa sitä, että nykyään alaikäisten olisi vaikea päästä baariin. Notta turha selostaa :D

kikiki

hehehhe ja Garagessa oli tiistaisin se ihme k 16 ilta ja sit siä oli se anniskelupuoli mikä oli ah niin kutkuttava mutta kielletty.. sit tuli toki hieman myöhemmin myös X-ray vai mikä se nyt olikaan.. huah oi niitä aikoja.. ja totta tosiaan silloin oli kyllä helpohkoa mennä baariin alaikäsenä , aina löytyi joku keino!

Oih, ihana koira, meilläkin on kyseisenrotuinen karvaturri ;)

Tosi kiva postaus, tekis mieli tehä ittekkin samanlainen mutta 17 on vasta edessä :D voisin tehä vaikka.. when I was 13 xD

hm

Muistan ajatelleeni silloin Ray of Lightin kohdalla, että Madonna osaa vanhentua tyylikkäästi, mutta en kyllä enää.

Niina

Ray of Light on ainoa Madonnan albumi, jota tykkään kuunnella. Mut ehkä tässä vaikuttaa se, kun en ole millään muotoa fani, niin ei oo ollut minkäänlaisia odotuksia petettäväksi. ;D

junja

Tää oli hauska!

Jäi mietityttämään noi sun työkuviot. Teitkö koskaan kosmetologin töitä siis? Ja miten päädyit nykyiselle alallesi, kouluttauduitko vielä lisää vai menitkö suoraan töihin? (:

EmEm

Vitsi en oo ennen uskaltanu kommentoida vaikka oonki yli vuoden jo sun ihanaa blogia lueskellu :) Nyt oli pakko ku herätit mun uinuvan Savage Garden -faniuteni ja oon kandityön sijaan vaan hakenu käsiini kaikkii mahdollisia biisejä ja joka kerta fiiliksellä: Ai nii tääki, tää on NIIN ihana! Miten olin saattanu unohtaa näin ihana äänen hahaha <3

Niina

Haha, valehtelin vähän sanoessani, että Ray of Light on ainoa, jota tykkään kuunnella. Bedtime Stories on hyvä sekin, ellei jopa parempi. Ovat kyllä ihan eri fiiliksiin sopivia levyjä, mut hyvähän se on olla musiikkia kaiken mahdollisen varalle. :)

Mä en kai ole vielä riittävän vanha muistelemaan teiniaikojani... tai sitten olin niin mahdoton luuseri, ettei ole paljoa muisteltavaa. :''D

Heli L.

Mikä ihana heittis! Mä olin jo unohtanut mitä 90-luvun loppu piti sisällään.

Ja olen myös unohtanut miltä näytit blondina. Vaikka muistan miten vannoit joskus, ettet ikinä värjää hiuksia tummiksi. xD

Ja savage garden <3 Tulee niin mieleen miten yhden lukiokaverini kanssa maattiin sängyllä, kuunneltiin levyä ja podettiin sydänsuruja kun joku täy-del-li-nen jätkä ei ole huomaavinaankaan meitä. :D

naela

Kiva postaus! Ja toi Savage Gardenin biisi, ihanaa kun laitoit sen tähän, unohduksissa ollut helmi!

s

"17-vuotiaana olin niin ulapalla tulevasta työurastani, että melkein itkettää."

Niinpä. Täällä ollaan vielä 23-vuotiaanakin ulapalla tulevista työkuvioista, eikä melkeen itketä vaan itkettää ihan pirusti :P

Musta on kamalaa kun peruskoulun jälkeen pitäis olla jo hyvä hahmotelma siitä, mitä haluaa tehdä isona. Etenki kun sattuu olemaan se hemmetin tuuliviiri, joka ei tosiaankaan ole 5-vuotiaasta asti halunnu lääkäriksi/opettajaksi/poliisiksi/jne.

tuuliviirinä

Tosiaan järkyttää, että peruskoulun jälkeen pitäisi päättää heti tuleva ammatti. Monihan pakenee sinne lukioon ihan vaan tuhlatakseen aikaa, mikä on vain illuusio. Pitäisi jo ensimmäisen vuoden aikana tietää mitä haluaa, että osaa valita oikeat aineet.

Minä mukaanlukien hain siinä toivossa lukioon, että tuhlaisin vain aikaani täällä ennenkuin tekisin sen suuren päätöksen. Meinasin amikseen mennä ja onneksi en mennyt, sillä nyt alkaa hahmottumaan paremmin, että mistä pidän ja mistä en. Peruskoulun opinto-ohjaus oli kyllä niin ala-arvoista, ettei kukaan oikeen edes saanut selvää mahdollisuuksista.

Eikä se nyt lukiossakaan ole parantunut. Lukion aikana useampaan kertaan olen vaihtanut suunnitelmiani ja nyt viimeisellä lukiovuodella kaduttaa, että valitsin niin monia turhia aineita ja sen takia en saanut käytyä niitä aineita yhtään, jotka nyt kiinnostaisi! Lukioon tullessa kun ei tosissaan ollut yhtään hajua monistakaan aineista ja kuunteli opojen neuvoja "no moni käy terveystietoa, että valitseppa sitä lisää!" mikä esti käymästä samalla koodilla olevia muita aineita.

Terhi

Ihana nostalgiapostaus! Ton inkkaribissen jälkeen en ole muuten juonut olutta KERTAAKAAN. Toivottavasti sitä ei ole enää markkinoilla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013