BBC:llä alkoi pari viikkoa sitten minisarja joka ehkä tulee jossain vaiheessa YLE:llekin, nimeltä The Replacement. Vaikka kyseessä on trilleri jossa on muitakin teemoja niin pääaiheena on just tämä että nainen tulee raskaaksi, saa sijaisen, alkaa melkein paranoidiksi pelon takia vaikka se onkin ehkä ihan aiheellista. Mielestäni tosi hyvä ja aihe todella tärkeä

Hello! Hyvää Naistenpäivää kaikille!!

Itselleni kävi niin, etten uskaltanut juuri edes jännittää paluuta ( kaupan alalle), kun mielelläni halusin hoitaa lapset kotona useankin vuoden.
No, firma ehti muuttua toiseen alaisuuteen ,ja eipä ollut enää työtä.
Tosin -väitän, että osittain huonoa tuuria, mutta on lähtökohtaisesti väärin, ettei uskalla jäädä lasten kanssa kotiin kuin hetkeksi.
Kaikilla ei ole myöskään toimivaa lähiverkostoa, joka hankaloittaa pikkulapsiajan sairastelua.
Töissä harvoin tätä ymmärretään TODELLA.
Moni on katunut, ettei voinut olla lasten kanssa enemmän heidän ollessaan pieniä.

Mä oon tähän mennessä ollu perhevapaalla vain määräaikasesta työsuhteesta, jota jätin jatkamatta omasta halustani. Nyt on vakkarityöpaikka ja toinen äitiysvapaa just startannut, uskon että hommia kyllä löytyy vapaiden jälkeenkin mutta ite ehkä kiinnostais taas vaihtaa. Toisaalta nykysestä firmasta varmasti löytyis joustoa ja osa-aikasuusmahdollisuuksia. IT-alalla konsulttihommissa oon tällä hetkellä.

Palasin 4 kk sitten töihin, kun esikoinen oli 9 kk vanha. Olen tutkija, teknisellä ja miesvaltaisella alalla. Perhevapaisiin suhtaudutaan meillä hyvin, kaikki on mennyt hyvin. Toki en heti palannut projektipäällikön hommiin, vaikka sitä tein ennen vapaata. Mutta hyvä niin, sillä kesti nuutama kuukausi orientoitua takaisiin napakkaan työotteeseen. Nyt hommat jatkuu kuten ennenkin. En koe että vuoden vapaa olisi vaikuttanut juurikaan urakehitykseeni, ainakaan negatiivisesti. Uskon, että olen nyt parempi työntekijä, äitiysvapaa toi uudenlaista perspektiiviä.

Valmustumiseni jälkeen (2011) en ole saanut vakituista työpaikkaa. Olin aina ajatellut, että vasta vakituisesta työpaikasta uskaltaa jäädä äitiyslomalle, mutta uskaltauduimme vauvahaaveen pariin määräaikaisen työsuhteeni aikana. Työsuhde päättyi äitiysloman aikana, ja minulle luvattiin että pääsen takaisin, mutta lukuisista yhteydenottoyrityksistä huolimatta lopulta tyydyin siihen että en pääse takaisin. Tyhjän päällä olin kuten olin aina pelännytkin :(
Nyt olen saanut 0h sopimuksen toiseen työpaikkaan, mikä ei ole ihanteellisin mutta parempi kuin ei mitään. Tällä mennään.
En ole katkera mutta kun taas asiaa ajattelen, pistää vihaksi ymmärtää että en saa kunnon työpaikkaa kuin vasta sitten kun minut luokitellaan jo niin vanhaksi ettei pelkoa raskautumisesta ole. Se on yllättävän monen naisen tilanne tällä hetkellä :( pätkätyötä toisen perään.

Minusta on ihanaa kuulla että joillakin muilla naisilla tilanne on hyvä, eikä tarvitse pelätä tulevaisuuden tai talouden puolesta, mutta ollapa tilanne jossa kaikilla naisilla olisi yhtä hyvä tilanne...!

Tärkeää pohdintaa naistenpäivänä. <3 Toivon että omakin tilanteeni tästä vielä muuttuu paremmaksi.

Julkisella puolella työtä tekevänä ei ollut ongelmia: sain äitiyslomalta palatessani jopa valita, kumman kahdesta ehdolla olleesta tehtävästä valitsisin, vanhan vai erään toisen. Palasin vanhaan.

Se oli kuitenkin ikävää, että vaikka tehtävänkuva oli muuttunut selkeästi äitiyslomani aikana vaativammaksi, palasin äitiysloman jälkeen tehtävään vanhalla palkalla. Jos olisin ollut koko ajan töissä, olisi ollut helpommat eväät neuvotella palkantarkistuksesta. Edelleen, kolme vuotta myöhemmin, teen yhä vaativampia ja vaativampia tehtäviä samalla palkalla. Se, jos mikä, korpeaa.

Olen kuullut kollegoilta vastaavia juttuja: sijaisen palkkaa on tarkistettu äitiysloman aikana tehtävien muuttuessa, mutta äitiysvapaalla ollut joutuu palaamaan tehtävään vanhalla palkalla.

Ensimmäiseltä vanhempainvapaalta palasin vanhaan työhöni ihan onnistuneesti, mutta samassa työssä olleella kollegalla oli aiemmin enemmänkin ongelmia: sijainen oli poissaolon aikana vakinaistettu ja kollega joutui työskentelemään projektityöntekijän tittelillä huomattavasti epämääräisemmällä toimenkuvalla. Koska olen ärsyttävä ihminen, huomautin nätisti esimiehelleni jo ennen omaa äitiyslomaani etten tule nielemään samaa kuviota ihan suosiolla. Mutta mun osaltani homma toimikin paremmin sillä ainakin sillä kerralla. No, nyt on alkanut toinen vanhempainvapaa ja vähän suoraan sanottuna pelottaa, koska töissä on päällä isoja organisaatiomuutoksia enkä tiedä, mitä se tarkoittaa työni kannalta kun palailen vuoden vaihteessa työelämään.

Positiivisena puolena: myös mieheni piti jo ensimmäisen lapsen aikana puolen vuoden vapaan ja suunnitelmissa olisi tehdä sama homma nyt toisellakin kierroksella. Miehen työnantaja on suhtautunut hommaan todella hyvin eikä missään vaiheessa ole ollut mitään ongelmia miehen vapaiden suhteen.

Voi mennä hieman ohi aiheen, mutta haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, että työelämässä koko ajan tilanteet muuttuvat. Jos on ollut esim. kolme vuotta äitiys-, hoito-, tai vanhempainvapaalla ja sitten ihmettelee miksi ei saakaan enää palattuaan täsmälleen samaa tehtävää, kannattanee myös huomioida se, että työpaikalla on muutenkin saattanut kyseisenä aikana tilanteet muuttua.

Itse olen ollut nyt viisi vuotta saman yrityksen palveluksessa, samalla tehtävänimikkeellä, mutta tämän päivän työnkuvani on täysin toinen kuin aloittaessani ja matkan varrelle on ehtinyt mahtua useita isojakin muutoksia, organisaatiossa, tiimeissä, IT-järjestelmissä, tilajärjestelyissä, yrityksen toiminnassa jne. Ei ole aina kyse asiattomasta kohtelusta, jos ei saakaan palata täysin identtiseen asemaan kuin äitiyslomalle lähtiessä. Sitä ei ehkä ole enää olemassakaan.

Työpaikalleni tuli YT:t äitiyslomani loppuvaiheilla. Koko yksikkö sai lähteä, samoin kävi 4 muulle yhtiön omistamalle yksikölle lähialueella. Päätin siltä istumalta jäädä vielä 1.5vuodeksi hoitovapaalle, se pitää minut turvassa ja "työllistettynä" vielä hetken. Työttömyystilastot puhuvat puolestaan, eikä kovasti innosta mennä jonoon mukaan.
Töihin paluu stressaa älyttömästi. Yhtiön on tarjottava minulle paikkaa, mikäli työnimikkeelläni on paikka vapaana, mutta työpaikka voi olla Kajaanissa, itse asun Espoossa. Mikäli kieltäydyn työstä, on se lopputili ja heipat.

Vielä olisi vuosi kotona oloa, tässä pähkäilen alanko opiskelemaan kokonaan uutta ammattia, koska nykyiseen ammattiini palkataan huonosti, eikä kylläkään ole unelmatyöni. mutta tuet ja tulot opiskelussa ovat mitä ovat. Pitäisi sitä jotenkin elää.
Toisesta lapsestakin on ollut puhetta, samaan konkurssiin sekin menisi kuin 1 lapsi. Mutta onko järkeä, koska työhön minun on pakko vielä palata. Missä se ikinä sitten onkaan.
Mahdollisuuksia on kyllä monia, opiskelemaan, vai uudelle paikkakunnalle, vai lisää lapsia.. vai lottovoitto?