Sain lahjaksi ja tehtäväksi täällä maapallolla kolmen ihanan tytöntyllerön kasvattamisen aikuisiksi naisiksi. Olen lahjastani ylenpalttisen kiitollinen ja onnellinen, ja tehtävästänikin kaiketi suoriutunut, koska kaikki kolme ovat kasvaneet aikuisiksi, vieläpä viisaiksi. Tässä kohtaa voisi kysyä, että miten meni, noin niin kuin omasta mielestä. No ei ainakaan virheettömästi. Se kuitenkin lohduttaa, että eipä mene kenelläkään muullakaan. Äitiydestä ei kukaan voi suoriutua täydellisesti, ja hyvä niin. Harhapäissään sitä joskus kuvittelee, että olisi jättänyt lapsilleen perinnöksi joitakin aforismin muotoon puristettuja viisauden kultakimpaleita. Totuus on kuitenkin se, että lapsiperheen arki on hektistä, tilanteet tulevat puskista ja itse on koko ajan niin väsynyt, ettei aforismien muotoilu oikein käy mielessä. Lopulta lasten mieleen saattaa jäädä aivan eri ohjeita kuin olit tarkoittanut ja halunnut.

Päätin kysyä kokemusasiantuntijoiltani, mitä tämän äidin opetuksista on jäänyt mieleen (opetuksia ei ole kaunisteltu, vaikka kovasti mieli teki):

1)    Maa hohkaa kylmää. Paljain säärin ei mennä pihalle huhtikuussa, vaikka nurmikko vihertäisi ja peipposet laulaisivat. Järki-ihmisen opetus (ei siis oma keksimäni).

2)    Nyhjäise tyhjästä. Tämä on perheemme ruoanlaiton kulmakivi. Vaikka jääkaappi huutaisi tyhjyyttään, sieltä pystyy aina raapaisemaan kasaan kelpo aterian.

3)    Ei saa nukkua sukat jalassa, koska varpaiden väliin kasvaa sieniä. Auts. Tätä ohjetta en laittaisi kiertoon. Itseäni ahdisti lasten hinku nukkua sukat jalassa, pyjama päällä ja kauluri kaulassa. Ehkä lämmitys oli säästöliekillä.

4)    Ihmisellä ei saa olla kahta saman kauden takkia. Ekologinen, hyvä sääntö! Tämä liittyi varmaankin sekä rahanmenoon että tilanpuutteeseen. Lapsiparat luulivat vielä aikuisina, että sääntö oli ihan yleispätevä.

5)    Aina löytyy keinot siihen, mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi. Halleluja. Kiitos, että muistitte tämän.

6)    Rakkaudella ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa. Auts ja kääk! Tällä tarkoitin sitä, että avioliitossa rakkaus loistaa joskus poissaolollaan, ja silloin mennään tahdon voimalla. Muotoilu hiukan ontui. Tästä olen saanut kyllä kuulla…

7)    Kotoa lähtiessä on aina sanottava heipat. Tästä piti ihan pitää perhekokous, kun teinit yrittivät livahdella omille teilleen mitään sanomatta.

8)    Kotiin saa aina tulla. Edelleen voimassa.

Lista näyttää siltä, miltä äitiyskin: elämänmakuiselta. Välillä mennään metsään, niin että ryskyy, välillä liidellään kepeästi kuin vesimittari vetten päällä. Ihan niin kuin elämässä yleensäkin. Jos nyt saisin aloittaa alusta ja muokata listaa, lisäisin siihen pari kohtaa:

9)    Ole armollinen itsellesi. Olet paras sinä - ja maailma tarvitsee juuri sinua.

10)  Opettele kuuntelemaan kehoasi. Se on aina oikeassa.

Oman äitini opetuksista kerroin jo aiemmin täällä. Ehkä omasta listastanikin kirkastuu vuosien myötä pari helmeä, jotka jäävät elämään - toivottavasti kuitenkin jotkut muut kuin kohdat 3 ja 6.  

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Pauliina, viisikymppinen luokanopettaja, kolmen aikuisen tyttären äiti, kahden koiran emäntä ja yhden miehen vaimo. Kirjoitan parisuhteesta, koulusta, onnellisuudesta ja epätäydellisyydestä. Blogini on oikeastaan pieni ylistyslaulu epätäydellisyydelle – voi olla autuaan onnellinen, vaikka olisi nuttu nurin ja saappaat väärissä jaloissa - koska kaikkine vesiesteineen ja kompastuskivineen elämä on aika mahtava seikkailu.

http://www.facebook.com/nuttunurinonnioikein

 

Vanhemmat tekstini löytyvät osoitteesta:

http://paukunblogi.blogspot.fi/

Blogiarkisto

Kategoriat