Usein jonkin luonnonkatastrofin jälkeen paikalliset kertovat, kuinka monet eläimet olivat alkaneet käyttäytyä oudosti jo vähän aikaa ennen tapahtunutta maanjäristystä tai tsunamia. Eläimet pakenivat vuorille, lakkasivat ääntelemästä, kokoontuivat yhteen, hakivat poikasensa turvaan tai tekivät jotakin, mikä poikkesi kaavasta. Ihmiset havaitsivat eläinten käytöksen, mutta useimmat jatkoivat kuten ennenkin, koska useimmat ihmiset eivät vaistoa vaaraa kuten eläimet. Eläimet oireilivat, koska kaikki ei ollut niin kuin piti.

Kotoisammissa oloissa koira saattaa lopettaa syömisen ja kieltäytyä menemästä johonkin kotinsa huoneeseen. Koira voi tietenkin olla sairas, mutta niin voi olla kotikin. Koiran hajuaisti ja muut herkät vaistot ilmaisevat epäterveelliset elinolosuhteet tuhat kertaa aiemmin kuin ihmisen aistit. Jos koira aistii ja ilmaisee esimerkiksi homeongelman, emme yleensä tainnuta koiran hajuaistia lääkkeillä, taputa päälaelle ja kehota menemään reippaasti peremmälle hometaloon. Koska vika ei ole koiran herkässä hajuaistissa vaan talon rakenteissa.

Tajusin tänään, että myös herkät oppilaat ovat eräänlaisia indikaattoreita, luokan tunneilmaston mittareita. Jos herkkä oppilas voi hyvin, luokassa on todennäköisesti mukavaa muillakin. Jos herkkä oppilas voi huonosti, ei pitäisi ruveta korjaamaan oppilasta vaan olosuhteita. Luokassa on ehkä jotakin korjattavaa: liian kiire, selvittämättömiä ristiriitoja, epäoikeudenmukaisuutta, kohtaamattomuutta tai kunnioituksen puutetta. Toki oppilaskin on usein tuen tarpeessa, mutta se ei yksin riitä. Jos oireilun syy on luokassa, pitää korjata myös ympäristöä. ”If the flower doesn`t bloom, you fix the environment, not the flower.”

Herkillä lapsilla on maailmassa tärkeä tehtävä. He ilmaisevat selvästi, kun meno äityy liian vaativaksi tai kiireiseksi. He ilmaisevat selvästi, kun muutoksia tulee liian nopeasti liian paljon. He ilmaisevat selvästi, kun alamme keskittyä vääriin asioihin tärkeiden sijaan. He ilmaisevat selvästi myös sen, kun etenemme sellaista vauhtia, että sielu alkaa taas pysyä kyydissä. Herkkää lasta kannattaa tarkkailla kuin kompassia. Eksyessäkin vika on yleensä muualla kuin kompassissa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Pauliina, viisikymppinen luokanopettaja, kolmen aikuisen tyttären äiti, kahden koiran emäntä ja yhden miehen vaimo. Kirjoitan parisuhteesta, koulusta, onnellisuudesta ja epätäydellisyydestä. Blogini on oikeastaan pieni ylistyslaulu epätäydellisyydelle – voi olla autuaan onnellinen, vaikka olisi nuttu nurin ja saappaat väärissä jaloissa - koska kaikkine vesiesteineen ja kompastuskivineen elämä on aika mahtava seikkailu.

http://www.facebook.com/nuttunurinonnioikein

 

Vanhemmat tekstini löytyvät osoitteesta:

http://paukunblogi.blogspot.fi/

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat