Marraskuu on lempikuukauteni. Siis kesä- ja heinäkuun lisäksi. Helmikuukin on kyllä mahtava. Ja syyskuu. Mutta marraskuu on mielessäni sellainen kaikkien kuukausien lempeä äiti, jonka syliin voi käpertyä pörrösukissa ja tukka takussa.

Marraskuu on aina ollut kaikessa pimeydessään mielestäni armollinen ja ihana (avautuminen siitä täällä). Se ei vaadi kotitöitä eikä pihatöitä, ei ikkunanpesutalkoita eikä kuistin puunaamista. Kun valo puuttuu, mikään lika tai virhe ei paista silmään. Kaikki saa olla juuri semmoista kuin on – ja juuri se on maailman vaikeinta suorittajalle! Koska kaikkihan voisi aina olla pikkuisen paremmin.

Marraskuussa on helppo höllätä ja lojua viltin alla, kun on lokakuussa heilunut pihatöissä pipo vinossa ja kämmenet rakoilla. Marraskuussa on helppo armahtaa itseään, kun on siihen asti piiskannut itsestään kaiken energian hyötykäyttöön. Vaan entä jos ei ole? Kuinka käy suorittajan? Löytyykö lempeyttä? Löytyykö armollisuutta?

Vapaaehtoisestihan suorittaja ei jätä huhkimatta. Piha ei jää haravoimatta eikä kesävaatteet pesemättä ja viikkaamatta. Kesäkukat varsinkaan eivät jää jäätymään ruukkuihinsa, eikä kasvimaan yrtit paleltumaan pystyyn. Paitsi jos on tarkoitus käydä niin. Säännöllisen epäsäännöllisesti ja yllättäen elämä nimittäin pakottaa kasvamaan. Tulee viikkokausien megaflunssa, jolloin haravan heiluttelu ei käy mielessäkään. Sitten maahan laskeutuu lumi. Sitten suorittajan ranne kipeytyy niin, että taaskaan ei harava heilu. Hitaasti kuin vieraan kielen vasta-alkaja suorittaja ymmärtää vihjeen: Älä haravoi. Älä huhki. Elämässä on tärkeämpääkin tekemistä. Kuten vilttiin kääriytyminen ja kynttilän liekin tuijottaminen.

Kiitos, marraskuu, tuo kaikkien kuukausien lempeä äiti. Joskus se, että kaikki jää rempalleen, on juuri sopivasti.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Pauliina, viisikymppinen luokanopettaja, kolmen aikuisen tyttären äiti, kahden koiran emäntä ja yhden miehen vaimo. Kirjoitan parisuhteesta, koulusta, onnellisuudesta ja epätäydellisyydestä. Blogini on oikeastaan pieni ylistyslaulu epätäydellisyydelle – voi olla autuaan onnellinen, vaikka olisi nuttu nurin ja saappaat väärissä jaloissa - koska kaikkine vesiesteineen ja kompastuskivineen elämä on aika mahtava seikkailu.

http://www.facebook.com/nuttunurinonnioikein

 

Vanhemmat tekstini löytyvät osoitteesta:

http://paukunblogi.blogspot.fi/

Blogiarkisto

Kategoriat