Olen alkanut keräillä lauseita. En tietenkään keräile mitä tahansa lauseita, vaan puhuttelevia, itselleni merkityksellisiä. Sellaisia, joita lukiessa pääsee ääneen pieni ”wau”, tai joista ajattelee, että miksi en itse keksinyt tuota. Tai sitten niitä lukiessa joko oivaltaa jotakin tai on melkein oivaltamassa, mutta ei ihan tiedä, että mitä, joten siksikin lause on kirjoitettava muistiin. Harmittaa vain tietoisuus siitä, että miljoonia oivalluksia on mennyt ohi aivojeni, koska älysin aloittaa harrastuksen vasta nyt.

Lukeminen on tietty oiva pari tälle lauseidenkeräilyharrastukselle, mutta niin on myös sarjojen töllöttäminen. Yhtäkkiä päässä välähtää kesken sarjan katselun, että siinäpä vasta viisas lause. Tai dialogi. Tulee tunne, että minun piti katsoa juuri tämä pätkä, jotta kuulisin tai lukisin tuon. Oudointa on joskus, kun sama lause tulee lyhyessä ajassa vastaan eri paikoista: ensin luen sen kirjasta, sitten se toistuu sarjassa, jota katson, sitten se pomppaa silmilleni vielä joltakin nettisivustolta. Ihan kuin joku yrittäisi toden teolla saada minua ymmärtämään jotakin.

Viime aikoina minua on hyvällä tavalla vainonnut otsikon lause: Tehtäväsi on voida hyvin. Ensin kirjoitin lauseen muistiin ruotsalaisesta tv-sarjasta Ängelby. Sitten sama lause pomppasi korviini kuunnellessani äänikirjaa Aki Hintsan elämästä (Voittamisen anatomia). Molemmissa lause jatkui samalla tavalla: Tee sitten jotakin sellaista, että maailmasta tulee parempi paikka. Toisessa sanamuoto oli hiukan erilainen, mutta molemmissa ykkösenä oli kuitenkin tuo ”tehtäväsi on voida hyvin”.

Että ihan tehtävä. Ei että olisi kiva voida hyvin, tai että pyri voimaan hyvin. Sinun tehtäväsi on voida hyvin. Tehtävähän on vähän niin kuin velvollisuus. Jos et voi hyvin, et todellakaan kykene parantamaan maailmaa niillä lahjoillasi, jotka olet syntymässä saanut – ja niillä erityisillä taidoillasi, jotka olet matkan varrella hankkinut.

Yksinkertaisimmillaan hyvinvointiin riittää se, että nukkuu tarpeeksi, syö hyvin ja liikkuu ja lepää kehonsa vaatimusten mukaan. Se on hyvinvoinnin kivijalka. Joskus pitää kuitenkin muuttaa suunnitelmiaan tai elämäänsä niin radikaalisti, että sivullisista se ei edes näytä järkevälle. Pitää ehkä tehdä rohkeita ja yllättäviä ratkaisuja, jotka satuttavat, mutta silti vähemmän kuin entisen elämän jatkaminen. Vain sinä voit tietää, mikä saa sinut voimaan hyvin. Jos mieli ei tajua, niin sitten keho kertoo, onko suunta oikea.

Harmi, että ihminen ei synny manuaali kourassa. Siitä vain vilkuilisi, mikä on hyväksi milloinkin. Ottaako toinen pala kakkua vai ei, lähteäkö reissuun vai jäädäkö kotiin, sanoutuako irti työpaikasta ja mennäkö naimisiin vaiko erota. Mutta ihan itse, ilman manuaalia, on täällä polkunsa raivattava. Ja mikä haastavinta: semmoista polkua ei ole kenelläkään muulla. Onneksi joskus polulle tipahtaa näitä ilmaisia suuntaviittoja, joissa lukee hiukan kryptiseltä kuulostavia ohjeita: ”Tehtäväsi on voida hyvin – ja tehdä sitten jotakin sellaista, että maailmasta tulee parempi paikka.”

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Pauliina, viisikymppinen luokanopettaja, kolmen aikuisen tyttären äiti, kahden koiran emäntä ja yhden miehen vaimo. Kirjoitan parisuhteesta, koulusta, onnellisuudesta ja epätäydellisyydestä. Blogini on oikeastaan pieni ylistyslaulu epätäydellisyydelle – voi olla autuaan onnellinen, vaikka olisi nuttu nurin ja saappaat väärissä jaloissa - koska kaikkine vesiesteineen ja kompastuskivineen elämä on aika mahtava seikkailu.

http://www.facebook.com/nuttunurinonnioikein

 

Vanhemmat tekstini löytyvät osoitteesta:

http://paukunblogi.blogspot.fi/

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat