Tänä vuonna päätin olla itselleni hyvä. Kuunnella jaksamistani, sanoa oikeille asioille kyllä ja väärille asioille ei. Oikeat asiat veisivät minua omaa polkuani pitkin, väärät kiskoisivat sivuraiteille. Samalla pyrkisin kellumaan elämänvirrassa kuin lastu laineilla, kuten olin kuullut energiahoitajan opastavan.

Vaan kellumiset jäivät vuoden alkumetreille, kun tajusin, että lastuhan on laho ja uppoamaisillaan. Taas oli pakko olla se sisukas lohi, joka ottaa lastun suuhunsa ja rimpuilee vastavirtaan. Nivelrikkoni oli nimittäin pahentunut ja kipuja alkoi olla siellä ja täällä, erityisesti nilkassa. Työterveyslääkärin mielestä ainoa hoito oli välttää nilkan kuormitusta. Se on tietty helppoa. Tarvitsee vain viettää loppuelämä vaakatasossa.

Siihen en kuitenkaan ollut valmis. Halusin liikkua. Halusin vaeltaa metsässä koirien kanssa. Halusin ohjata jumppaa. Halusin opettaa liikuntaa. Halusin temuta lastenlasten kanssa. Niinpä otin yhteyttä kohuttuun lääkäriin, Antti Heikkilään. Sama mies oli nimittäin parantanut minut jo kerran. Vuonna 2005 minulla diagnosoitiin ärhäkkä nivelreuma, jota alettiin lääkitä vahvoin reumalääkkein. Lääkkeitä oli iso arsenaali ja sivuvaikutuksia vielä enemmän. Silti reuma jatkoi nivelteni nakertamista. Aloin etsiä vaihtoehtoja reumalääkkeille ja törmäsin Antti Heikkilän kirjoihin. Niistä innostuneena muutin ruokavalioni viljattomaksi ja vähähiilihydraattiseksi. Vuoden päästä ruokavalion aloittamisesta olin päässyt eroon niin reumaoireista kuin – lääkkeistäkin.

Sitten kävi se tavallinen tarina. Ajattelin, ettei haittaa, jos vähän lipsun. Pikkuisen voin syödä suklaata. Ja vähän salmiakkia. Kakkupala silloin tällöin on pelkästään hyväksi. Kohta olin tilanteessa, jossa ahmin joka viikonloppu salmiakkia, suklaata ja kakkua. Reuma ei palannut, mutta tuli sen ikävä serkku: nivelrikko. On pakko uskoa, että sokeriherkuttelu ei sovi minulle, ja sen ymmärtäminen on parasta itsensä hellimistä.

Sain Heikkilältä ohjeen aloittaa ketogeeninen ruokavalio. Hiilihydraatit nipistetään minimiin ja energia saadaan rasvasta. Ei ehkä kuulosta herkulliselta, mutta sitä se itse asiassa on. Sain myös muutaman vitamiini- ja lisäravinnevinkin sekä kehotuksen hörppiä luulientä päivittäin (ydinluut porisevat kattilassa parhaillaan). Nyt alkoi siis ihmiskoe, jolle annan aikaa vuoden. Pidän kiinni ketoruokavaliosta yhden vuoden ajan, ja jos vointini kohenee ja kipu helpottaa, jatkan loppuelämän. Jos vointi ei kohene, en tietenkään jatka. Sinnikkäästi roikun kiinni Heikkilän toivoa antavassa lauseessa, jossa hän vakuutti, että näillä nivelrikko saadaan kuriin. Nähtäväksi jää – pysykää kuulolla.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Sari Kristiina
Liittynyt30.8.2015

Moikka! Olipa kiva lukea tämä, koska itsekin uskon niin lujaa oikean ruokavalion nimeen sairauksien hoidossa. Heikkilän juttuihin olen tutustunut ja viljoja pyrin välttämään mahdollisimman paljon. Itsellä kaksi autoimmuunisairautta (MS ja psori) ja IBS, joten kyllä sitä itsekuria tarvitaan... ja koetellaan :). Mutta myös minun kokemukseni mukaan apua on tiukasta ruokavalion noudattamisesta. Tsemppiä sinulle tähän vuoteen, kiusauksia on niin vaikea välillä välttää!

Vierailija

Huoh. Aina sydäntä kylmää, kun ihan järkevän oloinen ihminen haksahtaa huijareihin ja luulee keksineensä googlaamalla jotain, mitä asiantuntijat selvittävät kymmeniä vuosia tuhansilla työtunneilla. Ihminenhän saa syödä vaikka männynkäpyjä, jos uskoo niillä paranevansa (ja aivan varmasti joku paraneekin!) mutta rumaksi homma muuttuu siinä vaiheessa, kun joku joka ei ymmärrä lääketieteestä mitään alkaa näitä käpyjä kaupata, markkinoida ja "somehehkuttaa". Niinkuin nytkin, joko tietämättömyys, yksinkertaisuus tai ahneus ajaa kertomaan lukijoille upean ihmeparannuksen! Vain 29,90 euroa kuussa! Täytyy vain toivoa, ettei jonkun rakas saa näillä ohjeilla sydänkohtausta. Sitten saattaa itkettää.

Tosin, mitäpä tässä ihmisten kohtaloa päivittelen! Miksenpä minäkin alkaisi kaupata kaikenlaisia hömppähoitoja. Aina on joku joka vahingossa paranee, jolloin toimintavarmuus on taattu. Arvostelijoille sanoisin että haistakaa kukkanen ja ootteko muka ite edes testanneet? Ja jos joku hyväuskoinen saa ohjeillani sydänkohtauksen, mitäs sen väliä kunhan minulle rahaa tulee. Miksi edes mitään vaivaudutaan yliopistossa tutkimaan ja antamaan masentavia tilastoja, kun netistä löytyy 100 % varmasti toimivia lääkkeitä ja kuureja ihan viiden minuutin googlailulla!

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015

Kiitos kommentista, Vierailija, vaikken ihan kaikilta osin sitä ymmärtänytkään. En tiedä, mihin tai kehen viittaat ahneudella ja rahasummilla, mutta itse en ainakaan saa tästä rahaa. Kaikissa vaivoissani olen aina ensin turvautunut työterveyslääkäriin tai alan erikoislääkäriin, ja vasta jos sieltä ei ole saanut apua, olen etsinyt vaihtoehtoja. Harva meistä haluaa jäädä tuleen makaamaan, tuskin sinäkään. Ja ihan viiden minuutin googletteluun nykyinen päätökseni ei perustu. Olen lukenut kaikki Antti Heikkilän (joka on muuten yliopistokoulutuksen saanut lääkäri) kirjat ja lukuisia tutkimuksia aiheesta kaikilla kielillä, joita taidan. Mukavaa talvea ja parasta mahdollista vointia meille molemmille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Pauliina, viisikymppinen luokanopettaja, kolmen aikuisen tyttären äiti, kahden koiran emäntä ja yhden miehen vaimo. Kirjoitan parisuhteesta, koulusta, onnellisuudesta ja epätäydellisyydestä. Blogini on oikeastaan pieni ylistyslaulu epätäydellisyydelle – voi olla autuaan onnellinen, vaikka olisi nuttu nurin ja saappaat väärissä jaloissa - koska kaikkine vesiesteineen ja kompastuskivineen elämä on aika mahtava seikkailu.

http://www.facebook.com/nuttunurinonnioikein

 

Vanhemmat tekstini löytyvät osoitteesta:

http://paukunblogi.blogspot.fi/

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat