Herra Hidas varasi joka vuosi saman vuokramökin kesäloman viimeiseksi viikoksi vain heille kahdelle. Tuolla yksinkertaisella mökillä aika tuntui pysähtyvän ja loma pitenevän, eikä mieleen oikein muistunut edes se tosiasia, että mökiltä kotiin palatessa seuraava kesäloma olisi vasta vuoden päästä. Jokainen päivä oli pitkä, hidas ja hiljainen.

Rouva Impulsiivisen ajankäyttöä mökillä määritteli sää. Helteillä hän ahmi kirjoja, ui ja lojui auringossa. Herra Hidas kalasti. Sateella rouva Impulsiivinen ahmi kirjoja, leipoi tai lähti sienestämään. Herra Hidas kalasti. Viileillä poutasäillä rouva Impulsiivinen ahmi kirjoja, leikitti koiria tai lähti mustikkaan. Herra Hidas kalasti. Lomaviikon lopussa iski silti aina kriisi.

Joka kerta herra Hidas alkoi viimeistään perjantaina viikkailla vaatteitaan matkalaukkuun. Rouva Impulsiivinen ihmetteli, mihin tämä nyt oli lähdössä. Herra Hitaan mielestä kannatti valmistautua kotiinlähtöön, kun loma nyt oli kuitenkin käytännössä taputeltu. Joka kerta rouva Impulsiivinen tuohtui, koska ei käsittänyt moista hosumista ollenkaan. Hänen mielestään lomaa oli jäljellä kolme päivää, joista viimeisenä aletaan pikku hiljaa pakkailla ja siivoilla, kunhan on ensin fiilistelty viimeisen lomapäivän aamua aamusaunassa ja pitkällä aamu-uinnilla ja pitkällä nuuhkimiskävelyllä koirien kanssa metsässä. Viimeisenä mökkiaamuna keräillään kaikin aistein talteen lomamuistot, lomatuoksut ja kauneimmat lomamaisemat.

Herra Hitaan mielestä viimeistään perjantaina pakataan kaikki paitsi välttämättömät päivittäistavarat, lauantaina siivotaan, sunnuntaina tarkistetaan paikat ja kaasutetaan ajoissa kohti arkea. Rouva Impulsiivinen tuohtui niin, että ehdotti pakkaamisen aloittamista jo tiistaina. Keskiviikkona voitaisiin siivota ja loppuviikko istua autossa odottamassa sunnuntaita. Herra Hidas ei kannattanut ideaa, koska monta lomapäivää menisi hukkaan. Hän epäili myös rouvan kestävyyttä liikkumattomassa autossa istumiseen. Lopulta he saavuttivat jonkinmoisen kompromissin. Pakkaamisen saisi kumpikin aloittaa sinä päivänä kuin haluaa, siivous tehtäisiin vasta sunnuntaiaamuna ja sen jälkeen koittaisi kotiinlähtö. Rouva Impulsiivinen suostui kompromissiin.

Sunnuntaiaamuna rouva Impulsiivinen siivosi ja pakkasi vuorotellen, koska lauantaina hän oli halunnut vain fiilistellä. Lopulta auto oli pakattu ja hyvällä matkalla kohti kotia. Taukopaikalla piti pissattaa koirat, mutta hihnoja ei löytynyt mistään. Ei tietenkään, koska ne roikkuvat mökin terassin naulassa. Käännyttiin takaisin. Kotona rouva huomasi, että uimapuku, otsalamppu ja yksi kirjaston kirja oli kateissa. Hän syytti siitä herra Hidasta, joka oli istunut autossa kuuntelemassa musiikkia sillä aikaa, kun rouva singahteli vielä viime minuuteilla otsa hiessä etsimässä hiuslenkkiä, korvakorujaan ja hyttysmyrkkypulloa. Ihmekö tuo, jos jotakin jäi, kun ei saanut rauhassa pakata.

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Olen Pauliina, viisikymppinen luokanopettaja, kolmen aikuisen tyttären äiti, kahden koiran emäntä ja yhden miehen vaimo. Kirjoitan parisuhteesta, koulusta, onnellisuudesta ja epätäydellisyydestä. Blogini on oikeastaan pieni ylistyslaulu epätäydellisyydelle – voi olla autuaan onnellinen, vaikka olisi nuttu nurin ja saappaat väärissä jaloissa - koska kaikkine vesiesteineen ja kompastuskivineen elämä on aika mahtava seikkailu.

http://www.facebook.com/nuttunurinonnioikein

 

Vanhemmat tekstini löytyvät osoitteesta:

http://paukunblogi.blogspot.fi/

Blogiarkisto

Kategoriat