Voi sulosointuiset Suomi-filmit sentään, kuinka ostosten teko oli joskus helppoa! Vaan ei ole, kuulkaas, enää. Menkää vaikka ja yrittäkää ostaa puhelin. Minä menin. Jonotin liikkeessä tunnin ja toisen tunnin kuuntelin puhetta, josta en ymmärtänyt puoliakaan. Pökertyneenä informaation paljoudesta raahauduin kotiin ilman luuria. Oivalsin, että puhelimen ostoa varten on tehtävä taustatyötä, ja ostoksille on mentävä oikein varustautuneena.

Niinpä meillä tutkittiin keskustelupalstoja (siis mies tutki), vertailtiin hintoja (mies) ja arvioitiin ohjelmistojen soveltuvuutta (edelleenkään en minä). Seuraavalla täsmäiskureissulla minulla oli mukanani muistiinpanot puhelimen merkistä, sopivasta hinnasta ja vielä liittymästä varmuuden vuoksi. Kaikki oli paperilla. Homma harvinaisen selvä. Vaan kuinkas kävi? Taas tulin kotiin pyörryksissä informaation paljoudesta ja nipin napin kaupan kalleimmasta puhelimesta irrottautuneena. Taitava myyjä oli saanut minut tarvitsemaan juuri sitä, koska se kädessä voi sukeltaa ja ottaa selfien seitsemästä ihmisestä yhtä aikaa. En kylläkään ole ikinä sukeltanut eikä minulla ole edes seitsemää ystävää. Mies ihmetteli, mitä muistiinpanoille kävi. Olin sullonut ne laukkuuni jossain siinä syvänmerensukellusten ja selfien oton välimaastossa.

Kolmas kerta toden sanoo. Tällä kertaa päätin, että kotiin ei ole tulemista ilman puhelinta – ja nimenomaan ilman sitä muistiinpanoissa mainittua. Heti kättelyssä kävi ilmi, että lempivärini oli päässyt loppumaan. (Huono enne, jota olisi ehkä kannattanut kuunnella.) Päätin kuitenkin tyytyä toiseksi parhaaseen. Yllättäen liittymän vaihdossakin ilmeni ongelmia, koska tietoihini pääsy oli kuulemma estetty. Myyjä tiedusteli, olinko poliisi tai lastensuojelun ammattilainen, koska heidän tietonsa suojataan. Kun en ollut, myyjä tokaisi kyseen olevan sitten maksuhäiriömerkinnästä. Paniikissa kelasin muistiani, olinko jättänyt jonkin laskun maksamatta, mutta en saanut mieleeni yhtäkään. Paitsi ne rumat joulukortit, joita joku järjestö lähettää pyytämättä joka vuosi. Ei kai se voi olla syynä? Asiakkaat jonossa höristelivät korviaan ja mittailivat minua uusin silmin: ”Ei olisi tuostakaan uskonut..” ”Uusi puhelin pitää saada, vaikka on entisetkin laskut maksamatta...” Korviani kuumotti ja niskani punoitti.  Sitten myyjä huomasi, että virhe olikin tietoliikennehäiriössä, kone jumitti. Sellaista kuulemma sattuu. Pahoittelut. Harmi vain, että ne äskeiset jonotyypit olivat jo tipotiessään.

Lopulta pääsin kotiin uuvuttava tehtävä suoritettuna. Tai niin ainakin kuvittelin. Hetken kuluttua vanhaan puhelimeeni tuli tekstiviesti: ”Liittymän siirtäminen epäonnistui. Ottakaa yhteyttä asiakaspalveluumme.” Soitin, jonotin, kuuntelin odottelumusiikkia, jonotin, pääsin läpi, puhelu katkesi, soitin, jonotin, kuuntelin musaa jne. Tätä muutama kierros ja lopulta: ”Liittymänne on miehenne nimissä. Olisiko hän paikalla ja voisiko hän todistaa, että olette sovelias uuden liittymänne haltijaksi.” Ou mai gaad! Teki mieli hakata puhelinta pöytään ja päätä seinään, mutta pysyttelin umpikireän rauhallisena ja kiikutin luurin isännälle, joka intoutui tietenkin vitsailemaan: ”Mä en nyt kyllä oikein tiedä, voiko tuolle mitään liittymää antaa...”

Soittakaa mulle, jos uskallatte. Siis jos joskus saan sen liittymän.

Kommentit (7)

mie vaan

Ihanaa et kaikki muutlasn ei välttämättä ymmärrä noita kaikkia liittymäjuttuja

mie vaan

Ihanaa et kaikki muutkaan ei välttämättä ymmärrä noita kaikkia liittymäjuttuja

Evita

Olipa ajankohtainen juttu. Sama ostos olisi edessä ja jo esityötäkin tehty, mutta varaudun pahimpaan. Kotiläksyistä huolimatta en ole mm.päässyt perille Lumian numerointisysteemistä eli mikä merkki olisi nykyisen "seuraaja". Mulle kun tärkeintä olisi hyvä kamera ja muu tulee sitten sivutuotteena. Lomalla jos ehtisi/malttaisi perehtyä asiaan.

Seuraa 

Olen Pauliina, viisikymppinen luokanopettaja, kolmen aikuisen tyttären äiti, kahden koiran emäntä ja yhden miehen vaimo. Kirjoitan parisuhteesta, koulusta, onnellisuudesta ja epätäydellisyydestä. Blogini on oikeastaan pieni ylistyslaulu epätäydellisyydelle – voi olla autuaan onnellinen, vaikka olisi nuttu nurin ja saappaat väärissä jaloissa - koska kaikkine vesiesteineen ja kompastuskivineen elämä on aika mahtava seikkailu.

http://www.facebook.com/nuttunurinonnioikein

 

Vanhemmat tekstini löytyvät osoitteesta:

http://paukunblogi.blogspot.fi/

Blogiarkisto

Kategoriat