Kirjoitukset avainsanalla matkailu

Kerran kesässä pitää päästä Gula Villanin. Iso-Vasikkasaaressa sijaitseva keltainen omakotitalo on ollut vuosia perheemme suosikki ja olemme tehneet sinne joka vuosi retken, milloin missäkin yhteydessä. Tänne on tuotu ulkomaalaisia vieraita tai poikettu lohisopalle kavereiden veneellä. Viime kesänä Gula Villanissa syötiin rakkaan ystävän häiden harjoitusillallinen ja tänä kesänä menimme sinne ihan kolmistaan kippistämään minun 38-vuotissynttäreitä. 

Tällä kertaa teimme retken julkisilla, joten matkasimme lähes koko metroradan verran idästä länteen, aina viimeisimmälle Matinkylän asemalle, eli Isoon Omenaan. Isosta omenasta otetaan vielä bussi Nokkalanniemelle, joka on lähin satama joista pääsee Isoon Vasikkasaareen. Aikuisen vesibussilippu maksoi 6 €, lapsi pääsi ilmaiseksi.   

Miten ihana tapa viettää synttäreitä! Sää helli ja retki oli elämys meille ja etenkin lapselle, joka on juuri oppinut sanomaan ”LAIVA!”. Iso Vasikkasaaren satamsta kävellään 400 metriä polkua pitkin ravintolaan ja matkan varrelle sattui paljon ihmeteltävää. Iso Vasikkasaareen voisi tulla ihan muutenkin viettämään päivää, tekemistä ja näkemistä riittää. 

Gula Villanissa on sopivasti lääniä lapsen kanssa vierailuun ja monessa pöydässä olikin lapsiperheitä. Pihalla hieman ravintolasta alempana on myös kaksi lammasta, joita kävimme moneen otteeseen ihmettelemässä. Ravintolalla on myös oma vierasvenelaituri, jota kautta suuri osa vieraista saapui joko syömään tai nauttimaan lasillisen viihtyisällä terassilla. 

Gula Villanin lista on ihanan mutkaton ja ruoka superherkullista! Otimme alkuun tartarin ja Nikolan etanat ja pääruoiksi Ibericon plumaa sekä talon lihapullat jotka tulivat niin taivaallisessa kastikkeessa, että söin sitä annoksesta lusikalla. Viineistä punainen natuviini maistui, tosin siinä lapsen kanssa sohlatessa jäi kokonaan kysymättä mistä viinistä oikein olikaan kyse. 

On ihanaa olla 38, tässähän on vielä kaksi vuotta aikaa suunnitella niitä isoja pirskeitä! Ehkä juhlimme nelikymppisiänikin Espoon saaristossa? 

Kommentit (2)

Vierailija

Gula Villan on kyllä ihana, pitäisikin taas mennä! Mutta pieni korjaus: metrolla matkataan Matinkylään ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Unkarin miniloman yksi kohokohta oli piknik Tonavan varrella.

En tiedä mitään parempaa tapaa tutustua vieraan kaupungin ruokakulttuuriin kuin suunnata kauppatorille, poimia sieltä kasa herkkuja ja asettua johonkin nättiin paikkaan eväsretkelle. Siksi kannan rakasta taittoveistäni mukanani kaikkialle – koskaan ei tiedä, milloin tulee tilaisuus maistaa paikallista kuivamakkaraa tai pilkkoa evääksi tien poskesta ostettuja hedelmiä ja vihanneksia.

Terveisiä Unkarista! Vietin ystäväni Kreetan kanssa neljä intensiivistä ja ihanaa päivää maassa, jossa olin vieraillut viimeksi 15 vuotta sitten. Matkamme tarkoitus oli hakea inspiraatiota ja potkua tulevan kesän töihin ja ehdimme myös viettämään pari päivää pääkaupungissa Budapestissa. Paljon on muuttunut ja silti moni asia on pysynyt samana. 

Valuutta on edelleen forintti, ja Unkari on aina vaan paratiisi herkuttelijalle. Maa tunnetaan paprikajauheesta, gulassista ja Tokaji-viinistä, mutta ruokaystävän ei kannata myöskään missata Unkarin upeita leikkeleitä, pateita ja makkaroita. Ja näistähän syntyy mitä parhain extempore-piknik! 

Suuntasimme matkamme viimeisenä päivänä lounasaikaan keskustan suurimpaan kauppahalliin Nagycsarnokiin ihmettelemään tarjontaa. Valtaosa kauppiaista myy lihatuotteita, vihanneksia ja turisteille suunnattuja herkkuja. 

Hallin toisessa kerroksessa on pieniä ruokakojuja, joissa olisi ollut tarjolla mm. herkullisen näköisiä kaalikääryleitä, juustolla kuorrutettuja Langóseja (eräänlainen suolainen possumunkki, jonka päälle kasataan täytteitä) sekä gulassikeittoa. Tungos kojuille oli kuitenkin melkoinen eikä tarjolla ollut mitään sellaista, jota ei muualta Budapestista löytäisi, joten päätimme kerätä parhaat herkut alakerran kojuista ja siirtyä ulos nauttimaan lounasta 28 asteen lämpöön. 

Leikkeleissä ja makkaroissa on mistä valita. Kannattaa ehdottomasti maistaa mangalitza-possusta tehtyjä makkaroita ja kuivalihoja. Mangalitza on unkarilainen possurotu, jonka juuret ovat unkarilaisissa alkuperäislajeissa ja villisiassa. Mangalitza-possun liha on tummaa ja erittäin maukasta. Sen kylkeä saa ripirapeaksi tiristettynä ja pekonina, ja tätä ostin myös kotiin viemisiksi. 

Unkarissa tehdään myös paljon erilaisia pateita. Otimme maistiaisiksi tryffelillä maustettua ankanmaksapateeta sekä paprikalla maustettua lihahyytelöä. Lisäksi mukaan tarttui muutamaa makkaraa ja vastapainoksi vähän kurkkua ja vihanneksia. Sekä tietenkin hulvattomia pikkeleitä! 

Pikkelöidyt herkut sekä kalat löytyvät hallin kellarikerroksesta, samoin kuin supermarket Aldi. Nappasimme marketista leipää ja kylmiä juomia ja levittäydyimme Tonavan rantaan penkeille herkkuinemme. 

Oli muuten niin herkullista! Maistelu ja nautiskelu ikiomalla penkinpätkällä vailla kiirettä on yksi suosikkitapojani viettää aikaa kaupunkilomilla. 

Me löysimme oman eväspaikkamme heti hallin ulkopuolelta, mutta yksi mainio paikka piknikille on Margitsaari, joka on lyhyen bussimatkan päässä keskustasta. Vielä kivempi tapa matkustaa saarelle on ottaa sinne Budapestin julkinen paatti, joka risteilee jokea ylös ja alas poukkoillen puolelta toiselle. Laitureita on muutaman kilometrin välein ja aikuisen lippu maksaa 750 forinttia eli noin 2,39 €.

Margitsaarella voi sitten viettää eväineen vaikka kokonaisen päivän. Saarella on ulkoilmakonsertteja, kylpylä, musisoiva suihkulähde ja erilaisia vuokrattavia polkuajoneuvoja joilla kierrellä ympäriinsä. 

Piknik-kausi on korkattu ja en malta odottaa mitä kaikkia kivoja ulkona herkutteluhetkiä tämä kesä tuo tullessaan! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram