Kirjoitukset avainsanalla Loma

Kaakelinmaalauskurssi vei kesän työtomut mukanaan.

Aloitin lomani lentämällä päivää aikaisemmin Portugaliin kuin muu perhe. Ajatuksenani oli karistaa työntäyteisen kesän tomut jaloista viettämällä aikaa ihan yksin.

Lissabon on yksin reissaamiseen mitä mainioin paikka, nähtävää riittää ja joka kadunkulmassa on joku viehättävä paikka, jossa istua mukilliselle tarkkailemaan ihmisiä. 

Koska loppuloma mennään auringonoton ja lapsen toiveiden ehdolla, päätin viettää oman päiväni tehden omaan tahtiin niitä asioita, joita muu perhe ei jaksaisi lainkaan. Eli taiteilua Lissabonin kattojen yllä! Etsin kuumeisesti netistä aikatauluihini sopivaa kurssia, jossa esimerkiksi kierrettäisiin Lissabonin katuja luonnostelemassa rakennuksia tai maalaamassa akvarelleja. Tarjontaa on jonkun verran, mutta lopulta silmiini osui kaakelinmaalauskurssi! 

Tästä tulisi täydellinen päivä: saapuminen Lissaboniin, kamat hotellille, pari tuntia lusmuilua Chiadon ja Bairro Alton kujilla, ja sitten kolmeksi tunniksi maalaamaan kaakeleita. 

Kurssin tunnelmiin pääsi jo hyvin katselemalla kaduilla ympärilleen – maalattuja kaakeleita on kaikkialla: jotkut niistä ovat yksinkertaisia ja geometrisiä, jotkut yksityiskohtia viliseviä muraaleja. Portugalissa kaakeleita nimitetään sanalla Azulejo ja kaakelit Portugaliin kulkivat Arabien mukana 1500-luvulla.

Paikallinen tyyli käyttää kaakeleita rakennusten sisä- ja ulkotiloissa on paitsi kaunista, myös käytännöllistä suolaisessa meri-ilmastossa. Talojen totaalinen kaakelointi ja marmorointi on portugalilaisilla verissä, tässä hommassa mikään ei ole liikaa ja jotkut rakennukset ovat suorastaan kreisin värikkäitä. Seinien totaaliseen kaakeleilla peittämiseen on jopa vissi syy: ennen vanhaan uskottiin, että jos seinään jää yksikin kaakeloimaton kohta, pahat henget pääsevät imeytymään siitä koteihin ja kirkkoihin aiheuttamaan hämminkiä ja huonoja viboja. Vanha uskomus muuttui vuosien saatossa osaksi Portugalin rakennusperinnettä ja kulttuurihistoriaa. 

Miten tällaiselle kurssille sitten pääsee? Airbnb on ottanut majoituksen oheen tarjontaansa kaupungeissa järjestettävät elämykset ja tämä kaakelikurssi kuuluu Lissabonin tarjontaan. Kuten majoituspaikatkin, myös elämykset ovat paikallisten ammattilaisten tai intohimoisten harrastajien järjestämiä. Kurssilaiset jättävät kokemuksestaan palautteen, ja sen perusteella muut matkailijat osaavat valita kehutuimmat jutut. 

Azulejo-maalauskurssin veti Caroline, joka on vaihtanut ammattia keraamikosta kaakelinmaalaajaksi ja opettaa ryhmiä lapsista eläkeläisiin sekä tekee tilaustöitä. Jokainen oppilas teki ensin hänen perässään valitsemaansa valmiiseen sabluunaan maalauksen ja toisen kaakelin saa sitten joko halutessaan koristella ihan oman pään mukaan, tai tehdä ensimmäiselle kaakelille parin. Kaakeleiden lasite poltetaan lopuksi, ja ne saa mukaansa muutaman päivän päästä. Älä siis varaa kurssia viimeiselle lomapäivällesi! 

Kurssi maksoi 38 e ja linkki kurssille löytyy tästä. Hintaan sisältyi kaikki materiaalit ja virvokkeita sekä kaakeleiden polttotyö. Jos kaakeleita ei ehdi hakemaan mukaansa, Caroline myös toimittaa niitä kotiin postikuluja vastaan. 

Psst! Lissabonissa on muuten kehuttu Azulejo-museo, johon en tälläkään kerralla ehtinyt, mutta se on ehdoton jokaiselle kaakelin ja keramiikan fanille. Ja jos haluat tehdä kuten me ja tuoda kotiisi oman palan portugalilaista Azulejo-perinnettä, osta vanhoja kaakeleita varkaiden markkinoilta ja raahaa ne käsimatkatavaroissa kotiin! Mun kotona ottamissa ruokakuvissa näkyvä kaakelitausta on tehty Lissabonista kaksi vuotta sitten ostetuista kaakeleista, ja se on lempiasiani meidän keittiössä. Pala mun toista kotimaata!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meri-Tuuli piti kokkauskurssin Muhun saarella kauniissa majatalossa yhdessä Pipsa Hurmerinnan kanssa.

Nyt alkoi laskeutuminen kesälomaan, ja tein sen parhaalla mahdollisella tavalla: kokkaillen, viiniä siemaillen ja aamutakissa laahustellen Nami Namastessa, Muhun saarella Virossa. Vedimme Pipsa Hurmerinnan kanssa Siken taianomaisen kauniissa majatalossa kokkauskurssin, johon työntäyteinen ja vilkas kevätkauteni huipentui.

Kaksi päivää menivät ohi kuin hujauksessa, mutta tunsin oloni niiden jälkeen niin onnelliseksi ja rentoutuneeksi. Voisin tykittää tämän blogini täyteen pelkkiä kuvia joka ikisestä Nami Namasten nurkasta, sillä kaikki siellä on niin kaunista ja harkittua aina petien pellavalakanoista saunaan, jonka ikkunan näkymästä en halua kertoa teille mitään, jotta jos joskus menette sinne löylyihin, voitte kokea sen itse. Sen sijaan kerron kokkauskurssistamme, jonka saimme vetää tässä ainutlaatuisessa miljöössä, kiitos siitä Siken ja kurssille tulleiden osanottajien! 

Kaikki alkoi jo keväällä, jolloin Pipsa heitti ilmaan idean, että jos järjestäisimme kesällä kokkauskurssin ohjelmamme Samassa Liemessä -hengessä Siken majatalossa Nami Namastessa. Koska olemme toiminnan naisia, jo muutaman messenger-viestin jälkeen päivät oli lyöty Siken kanssa lukkoon ja menun suunnittelu alkoi. 

Varsinaisen illalliskurssin teemana oli kokonaisena leivinuunissa paahdettavat ruuat, mutta Siken upea ryytimaa antoi mahdollisuuden hyödyntää ruuissa Muhun lempeässä ilmastossa kasvaneita yrttejä ja kasviksia, ja siksi toisena teemana olikin kauden vihannekset. Kun näimme, mitä kaikkea Nami Namasten pihalla kasvoi, muokkasimme Pipsan kanssa reseptejä uusiksi vielä kurssipäivänä, koska emme voineet vastustaa tilaisuutta päästää kurssilaisia keittiöpuutarhan kimppuun. 

Pinaattia, perunaa, papuja... mitä et täältä löydä, et huomaa edes kaipaavasi.
Pinaattia, perunaa, papuja... mitä et täältä löydä, et huomaa edes kaipaavasi.

Niittykukkia ja kukkien väleissä kasvavia yrttejä – pörriäisten paratiisi!
Niittykukkia ja kukkien väleissä kasvavia yrttejä – pörriäisten paratiisi!

Upeat viljelmät olivat vierailumme aikaan täydessä loistossa.
Upeat viljelmät olivat vierailumme aikaan täydessä loistossa.

Hannele poimii pinaattia marinoituun salaattiin.
Hannele poimii pinaattia marinoituun salaattiin.

Yrttiviuhkalla sivellään kanojen pintaan voita grillaamisen ajan.
Yrttiviuhkalla sivellään kanojen pintaan voita grillaamisen ajan.

Mansikat antoivat jälkiruuan kirsikkakastikkeelle syvyyttä makuun.
Mansikat antoivat jälkiruuan kirsikkakastikkeelle syvyyttä makuun.
Muhun kirsikat ovat hapokkaita ja pieniä, täydellisiä yhdistettäviksi punaviinin tai sherryn kanssa!
Muhun kirsikat ovat hapokkaita ja pieniä, täydellisiä yhdistettäviksi punaviinin tai sherryn kanssa!

Kurssin ruokina oli mm. kokonaisena yrttien kanssa paahdettua kanaa, kokonaista kukkakaalia dukkah-mausteen kera, eli dukkahkaalia, sekä munakoisoa tahinikastikkeella. Jälkiruuaksi valmistimme raakamaitojäätelöä halvan kanssa ja Pipsan viime hetkellä keksimää, aivan ihanaa punaviinissä mehustettuja Muhun kirsikoita, jotka poimittiin suoraan puusta.  

Lopuksi kaikki ruuat syötiin yhdessä ison pöydän ääressä. Ja voi veljet, miten taitavaa jengiä meillä oli kurssilla! Ruuissa näkyi tekijöittensä kädenjälki ja ryytimaalta päätyi ruokiin paljon lisämakuja sekä syötäviä kukkiakin. Juuri tällaista ruuanlaitto porukassa parhaimmillaan on, ruoka on enemmän kuin osiensa summa, ja kun kaikki on itse tehtyä, ei voi kuin hyristä tyytyväisyydestä. 

Nami Namastessa oli sopivassa suhteessa kokkailua, rentoilua ja juomien siemailua.
Nami Namastessa oli sopivassa suhteessa kokkailua, rentoilua ja juomien siemailua.

Tässä valmistuu kastike pizzauunissa kokonaisena paahdetuille munakoisoille.
Tässä valmistuu kastike pizzauunissa kokonaisena paahdetuille munakoisoille.

Dukkahkaali valmistuu paahtamalla kukkakaalit aivan tummiksi pizzauunissa ja hieromalla niihin sitten reilusti dukkah-maustetta.
Dukkahkaali valmistuu paahtamalla kukkakaalit aivan tummiksi pizzauunissa ja hieromalla niihin sitten reilusti dukkah-maustetta.

Lopuksi istutaan ja nautiskellaan.
Lopuksi istutaan ja nautiskellaan.

Kurssillemme osallistui 12 innokasta hyvän ruuan ystävää. Mukana oli ammattilaisia – kuten Hannan Soppa -blogin Hanna sekä Kokit ja Potit -blogin Hannele, sekä intohimoisia harrastajia kuten Raumalta kurssille tullut pariskunta Tiia ja Jarno. Kurssillamme oli myös vähemmän ruokaa harrastaneita oppilaita, jotka tulivat hakemaan helppoja oivalluksia kokkaamiseensa sekä kurssilaisia, jotka tulivat nauttimaan miljööstä kivan yhteisen puuhastelun merkeissä. Mainio sekoitus monenlaista ruuanlaittajaa! Meidän porukka löysi jo ensimmäisenä iltana yhteisen sävelen eikä aamulla ollut enää yhtään hullua tulla aamiaispöytään aamutakissa, vaikka olimme tunteneet vasta päivän. Mikä jengi, ja kyllä minä vähän liikutuin, kun huiskuttelin hyvästejä portilta kahden ihanan päivän päätteeksi. 

Nami Namaste ja Muhu sekä kaikki kurssilaisemme – miten täydellinen tapa lähteä kesälaitumille! 

Nami Namasten aamiainen – nautitaan vaikka aamutakissa, jos siltä tuntuu.
Nami Namasten aamiainen – nautitaan vaikka aamutakissa, jos siltä tuntuu.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram