Kirjoitukset avainsanalla Keittiö

"Tämä kaappi tuli oikealla hetkellä vastaan, oikein huusi nimeäni ja on nyt keittiössämme päivittäisessä käytössä."

EDIT 3.10. - Lisätty jutun loppuun kommentti portugalilaisista laatoista! 

Olemme mieheni kanssa kunnostautuneet raahaamaan mitä ihmeellisempiä tavaroita maailmanmatkoiltamme. Joka matkalta tarttuu joku muisto yhteiseen kotiimme. Barcelonasta toimme ruosteisia vinssejä, koukkuja ja ketjuja, joita myytiin kirpputorilla ja jotka oli luultavasti varastettu Barcelonan satamasta yön pimeässä. Tai niin me ainakin haluamme uskoa, koska esineillä on usein tarina, vaikka se olisikin itse keksimämme. 

Nyt yksi Barcelonan satamakettingeistä elää uutta elämää peikonlehden ripustuksessa, vinssit vielä odottavat käyttötarkoitustaan. Matkoilta on tuotu myös riippumatto, tauluja, kankaita ja tietenkin myös astioita ja ruoanlaittovälineitä. Aina olemme selvinneet ilman lisämaksua, järjestelemällä matkalaukut hyvin ja joskus tunkemalla aarteita käsimatkatavaroihin. 

Keittiön seinälaatat löysimme Lissabonin varkaiden markkinoilta, ne on pelastettu purkutaloista ja niiden putsaamiseen meni meiltä yksi päivä. Yksi laatoista puuttui laskuvirheen vuoksi ja ratkaisimme asian laittamalla puuttuvan tilalle paloja Tunisian-lomalta tuomistani kaakeleista. Homma ei olisi onnistunut ilman seikkailunhaluista laatoittajaa!
Keittiön seinälaatat löysimme Lissabonin varkaiden markkinoilta, ne on pelastettu purkutaloista ja niiden putsaamiseen meni meiltä yksi päivä. Yksi laatoista puuttui laskuvirheen vuoksi ja ratkaisimme asian laittamalla puuttuvan tilalle paloja Tunisian-lomalta tuomistani kaakeleista. Homma ei olisi onnistunut ilman seikkailunhaluista laatoittajaa!

Omituiset pakkaamisratkaisut ja käsimatkatavarakikkailut ovat olleet vaivan väärti. Kotimme sisustus on kerroksellinen sekamelska lapsuudenkodin huonekaluja, kirppislöytöjä, uusiakin huonekaluja sekä muistoja matkoiltamme.

Arkisin yhteinen aika on kortilla, mutta lomilla on aikaa uusille kokemuksille ja seikkailuille ja kotona päivittäisessä kulutuksessa olevat matkoilta tuodut huonekalut ja esineet ovat muistuttamassa perheen kesken vietetystä ajasta.

Esineiden tarinat lisäävät kodikkuutta ja itse pidän sisustuksessa mieluummin kirjavasta ja värikkäästä kuin sävy-sävyyn mietitystä ja minimalistisesta – nämä ovat makuasioita, tietenkin... 

Tällaisella vaa'alla kaikki Nicaraguan Granadan torimyyjät punnasivat vihannekset ja hedelmät. Ihastuimme siihen ja saimme torimyyjän avustuksella hankittua tuliaisiksi kotiin oman vaakamme, joka toimittaa meillä hedelmä- ja vihanneskorin virkaa.
Tällaisella vaa'alla kaikki Nicaraguan Granadan torimyyjät punnasivat vihannekset ja hedelmät. Ihastuimme siihen ja saimme torimyyjän avustuksella hankittua tuliaisiksi kotiin oman vaakamme, joka toimittaa meillä hedelmä- ja vihanneskorin virkaa.

Jaksan odottaa pitkäänkin, että juuri oikeanalainen esine tai huonekalu löytyy. En välttämättä tiedä mikä on sopivin ennen kuin se tulee vastaan, mutta se on vähän kuin asunnon etsiminen, sen oikean kyllä tunnistaa. 

Keittiömme oli pitkään odottanut sopivaa hyllyä isolle seinälle ja mikään kaupoissa myynnissä ollut ei ole tuntunut oikeanlaiselta. Kunnes sitten satuin Portugalin-lomalla Estremozin viikonloppumarkkinoille: siellä ovellinen pikkukaappi kökötti maassa maton päällä sekalaisten roskiksesta dyykattujen ja purkutaloista irroitetun sälän keskellä. Tämä oli vihdoin se oikea! Sopivalla tavalla kulunut, suunnilleen samaa aikakautta kuin keittiömme kiinteät kaapit ja hinnaltaan vain kympin – tästä tulisi meidän keittiön pitkään kaivattu hylly! Sain kaapin mahtumaan mukavasti matkalaukkuun, kun täytin sen tavaroillani ja pehmustin vaatteisiin. 

Vanhat amerikkalaiset peltipurnukat pitävät sisällään kuivattuja sieniä. Löysin ourkit Bostonista Pelastusarmeijan kirppikseltä kolmella dollarilla.
Vanhat amerikkalaiset peltipurnukat pitävät sisällään kuivattuja sieniä. Löysin ourkit Bostonista Pelastusarmeijan kirppikseltä kolmella dollarilla.

Kotona asensimme lapsen kanssa kaapin paikoilleen ja yhtäkkiä kaikki keittön eri asiat loksahtivat paikoilleen: Jenkkien työmatkalta tuomani purnukat istuivat täydellisesti kaapin päälle ja ennen työtasolla seilanneet tavarat saivat uuden kodin. Tästä tuli meidän aamukaappi: kahvit, teet, kananmunat ja ahkerimmassa käytössä olevat mausteet lipstikkasuola ja dukkah menivät kaikki oven taakse piiloon, mutta mukavasti kätten ulottuville. 

Ahkerimmassa käytössä olevat purnukat löytyvät nyt oven takaa piilosta.
Ahkerimmassa käytössä olevat purnukat löytyvät nyt oven takaa piilosta.

Vaikka kaappi ei ollut lainkaan sellainen, mitä olin alunperin ajatellut, on se juuri siksi täydellinen. Se tuli oikealla hetkellä vastaan, oikein huusi nimeäni ja on nyt keittiössämme paitsi päivittäisessä käytössä, myös muistuttamassa minua kesälomastani ja maakuntamatkastani Portugalin Alentejoon. 

Päivitys: Olen saanut harmikseni kuulla, että vanhojen laattojen ostaminen Portugalista ei olekaan niin mutkatonta. Laattojen suosio aiheuttaa ilmiön, jossa myyjät varastavat niitä öisin talojen seinistä. Laattojen ostamista ei siis suositella lainkaan, sillä niiden alkuperän varmistaminen on vaikeaa. Vahinko on jo meidän kohdalla tapahtunut ja se harmittaa nyt todella paljon, olisinpa tiennyt asiasta silloin pari vuotta sitten.

Älkää siis ostako kirpputoreilta vanhoja laattoja. Antiikkikaupoista voi kysyä alkuperäisiä azulejoja, mutta unohtakaa varmuuden vuoksi markkinoiden houkuttava valikoima. 

Jos portugalilaiset azulejot kiinnostavat, 1800-luvulta asti toiminnassa olleelta Viuva Lamegolta saa upeita, alkuperäisellä tyylillä valmistettuja laattoja. Heiltä saa myös toimituksen ympäri Eurooppaa, jos kyse on isommasta määrästä. Me ostimme heiltä 15 laattaa keittiön seinään ja hinnat vaihtelivat 5-8 € / kpl, mutta saimme ne tuotua ihan matkalaukussa. 

http://www.viuvalamego.com/en/handmade/

Tämä kyltti ei ole suinkaan antiikkia, vaan ihan uusi ja tarttui mukaan Korsikalla. Se on keittiömme väripilkku ja muistuttaa minua aina pirskahtelevan limun juomisesta kuumalla kesähelteellä.
Tämä kyltti ei ole suinkaan antiikkia, vaan ihan uusi ja tarttui mukaan Korsikalla. Se on keittiömme väripilkku ja muistuttaa minua aina pirskahtelevan limun juomisesta kuumalla kesähelteellä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tyypillinen 15 minuutin arkiateria meillä: kaupan valmiita kalafileitä 250-asteiseen uuniin, sillä välin pilkotaan nopeasti jotain kulhoon ja kutsutaan sitä salaatiksi. Ai niin ja jotain hiilaria pitää olla, mutta ei jaksa tehdä riisiä (koska sitten pitää olla kastike) – saman asian ajaa minivoikkuleivät hummuksella. 

Ihanaa, kun pysähdyit lukemaan uutta blogiani! Aloitan tästä uuden seikkailun, jossa kutsun juuri sinut ja muut Kodin Kuvalehden lukijat keittiööni maistelemaan, inspiroitumaan ja hullaantumaan himakokkailusta.

Olen kokannut tässä asunnossa ja sen keittiössä reilut kaksi vuotta. Välillä oltiin putkiremonttievakossa ja sen jälkeen aloimme rakentamaan unelmiemme kyökkiä, niillä neliömetreillä, jotka 50-luvun vanha pohja meille salli. Meitä asuu täällä viisi: mieheni, kohta puolitoistavuotias poikamme sekä kaksi kissaamme. Niin ja minä, Meri-Tuuli.

Keittiöni on oma turvapaikkani ja minulle rakkain huone koko asunnossamme. Se on rakentunut vaihe kerrallaan, alkuperäisten kiinteiden kaappien ympärille yhdistelemällä Ikeaa, tuliaisia maailmalta, roskalavalta pelastettua kamaa ja myös ostamalla jotain ihan uutta. Meidän kyökki on edelleen kesken ja elää omaa mañana-meininkiään – katellaan, josko valmista tulee vielä tämän vuoden aikana.

Mutta juuri siitä syystä rakastan keittiötäni. Se on epätäydellinen ja silti minusta ihan sairaan söpö ja kutsuva. Rakastan juoda ison ikkunani ääressä aamukahvia, vaikka vieressä virnuilee alakaappi, johon en ole vieläkään saanut hommattua ovea. Kaapin tursoilu ja epäjärjestys ärsyttävät ja asialle pitäisi tehdä jotain, mutta toisaalta oveton kaappi antoi aikoinaan konttaamaan oppineelle vauvallemme niin paljon iloa ja elämyksiä.

Keittiössäni sattuu ja tapahtuu. Kun on aikaa, minulla saattaa olla monta päällekkäistä projektia käynnissä: ruokia, jotka ovat testivaiheessa tai sellaisia, joissa on niin monta työvaihetta, että teen niitä päivätolkulla aina vähän kerrallaan. Ja kun aikaa ei ole, kuivakaappini on varusteltu niin, että sieltä saa aina nopeasti jotain kasaan enkä kiireessä kaihda edes pussinuudeleita.

Minulla on jatkuvasti elävä lista ruokia, joita pitää kehittää sekä raaka-aineita, joiden valmistamista haluan harjoitella. Osa kokeiluistani on puhdasta timanttia, osa niin ankeita, että saan syödä ne yksin, jos kykenen itsekään. Silti nälkäni saada elämyksiä ruoasta ei lopu koskaan.

Tärkeintä elämässä ja keittiössäni onkin balanssi: jos lapsemme iloitsee ylitsevuotavan kierrätyslaatikon löydöksistä, ehkä ei olekaan niin kiire palauttaa muoveja ja metalleja. Ja kun syön kiireessä pari päivää niitä pussinuudeleita, on aivan varma, että kolmantena päivänä haluan tehdä jotain oikeasti hyvää ruokaa ja avata sen sivuun pullon punkkua.

En halua jakaa blogissani pelkkiä kauniita tai juhlavia hetkiä. Jokainen kokkaamani ruoka ei ole niin ikimuistettava tai upea, että se ansaitsisi tulla ikuistetuksi keittokirjaan. Silti se ruoka saattaa olla se, josta kaikki ovat ruokapöydässä liekeissä ja jonka reseptin ääreen palaamme uudestaan ja uudestaan kun tulee nälkä. Elämässä pitää olla hehkeyttä, kauneutta ja lähimmäisten kesken jaettuja aterioita, mutta kyllä mä haluaisin jakaa teille myös sen hetken, kun syön keksimääni maailman parasta maksamakkaravoileipää (koska ehkä joku teistäkin ymmärtää, miten mullistavaa voi olla löytää uusi makupari salaiselle paheelleen!). 

Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi jakamaan kanssani keittiöseikkailuni ja arjen herkkuhetkeni. Blogini ilmestyy kaksi kertaa viikossa. Kuulen mielelläni teidän ajatuksia ja toiveita reseptien suhteen ja tietenkin rohkaisen keskustelemaan ja jakamaan omia ajatuksianne!

Meri-Tuuli

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram