Kirjoitukset avainsanalla Joulu

Tämä resepti on siitä ihana, että pohjan päälle voi kasata ihan mitä haluaa: savukalaa, graavikalaa, revittyä ankkaa, kalkkunaa tai sitä anopin kinkkua. 

Huhhuhhuh, että on napa kireänä tämän joulun jälkeen! Konvehteja en ole vetäyt napaani kuin yhden, sen sijaan keskityin tänä vuonna anopin maailman parhaan kinkun syömiseen sekä ikuiseen rakkauteeni rosolliin. Mukaan mahtui myös ankkaa, laatikoita, saaristolaisleipää ja sen seitsemän sortin kalapöytä. Tapaniksi sitten leivoin tähteistä mehevän ja helpon piirakan, jonka ainekset löytyvät ihan pikkukaupastakin. 

Me keikautettiin joulu tänä vuonna toisinpäin – nautimme perinteiset jouluruoat isommalla porukalla vasta joulupäivänä, mutta aattona herkuttelimme Anton & Antonin joulukassin ruoilla. Kassissa oli kokattavaa ja myös A&A:n keittiön valmistamia herkkuja, joiden avulla syntyi kokonaisena paistettua ankkaa mandariinikastikkeella, kurpitsapyreellä ja ruusukaaleilla. Illallinen oli ihana! 

Joulupäivänä vuorossa olivat sitten perinteiset ruoat, oli kalaa, anopin kinkkua, laatikot ja muut joulun ihanuudet. 

Ja nyt tapanina vuorossa oli rääppiäiset, myös yksi joulun ajan tärkeimmistä aterioista! <3 Rakastan sitä kun kaivetaan kaapista sitä sun tätä sorttia ja kootaan kaikkea lautaselle ja lämmitellään niitä ruokia mitä jaksaa tai syödään kaikki kylmänä. Verkkareissa, epäsosiaalisesti kirjaa tai lehtiä selaillen.

Täksi jouluksi olin tehnyt suunnitelmat rääppäispäivälle. Olimme lapsen kanssa joulun alla Tukholmassa ystävän luona ja vierialimme aina ihanassa Fotografiska Museessa, jonka kahvila on yksi Tukholman upeimmista ja vitriinin voileivät kaupungin parhaita. Söin kinkkuleivän, jossa oli sinappia, punakaalisalaattia ja piparkakkumaustetta. Ja oli myös pakko tilata quiche fine -nimellä kulkenut punajuuripiiras. Sen idea oli nerokas; pohjana iso lehtitaikinalevy, joka oli paistettu juuston, sipulin ja hillon kanssa ja johon oli paiston jälkeen kasattu paahdettua ja marinoitua punajuurta, fetaa ja yrttejä. Siitä idea sitten joulun tähteiden käyttöön lähti ja raapustin reseptin servettiin. Yhdistäisin nämä kaksi leipää ja tuloksena olisi joulun helpoin ja herkullisin piirakka! 

Tapanin piiras syntyy kaupan valmiiseen lehtitaikinaan ja täytetään sinapilla, omenahillolla ja briejuustolla. Päälle tulee punakaalia, ankkaa tai kinkkua ja jotain vihreää, kuten sinapin kanssa ihanasti sointuvaa rucolaa.
Tapanin piiras syntyy kaupan valmiiseen lehtitaikinaan ja täytetään sinapilla, omenahillolla ja briejuustolla. Päälle tulee punakaalia, ankkaa tai kinkkua ja jotain vihreää, kuten sinapin kanssa ihanasti sointuvaa rucolaa.

Tämä resepti on siitä ihana, että pohjan päälle voi kasata ihan mitä haluaa: savukalaa, graavikalaa, revittyä ankkaa, kalkkunaa tai sitä anopin kinkkua. 

Käytä juustona sitä mitä kaapista löytyy, kuitenkin parhaiten toimii pehmeät juustot kuten brie, vuohenjuusto tai sinihomejuustot kuten Saint Agur. Sinapiksi sopii mitä mainioimmin joku jouluinen kinkkusinappi – itse yhdistin kaksi eri sinapinjämää ja käytin ne pois tähän piiraseen. 

Tämä piirakka syntyi 20 minuutissa ja se maistui herkulliselta kylmän jouluoluen kanssa. Ihanaa Tapsaa kaikille! 

TAPANIN SUOLAINEN PIIRAKKA 

piiraan pohja: 

  • 1 pkt voitaikinalevyä
  • makeaa sinappia
  • omenahilloa
  • briejuustoa (tai muuta pehmeää juustoa, kuten vuohenjuusto tai sinihomejuusto)

piiraan päälle: 

  • kypsää, revittyä kalkkunaa, ankkaa, kinkkua tai graavikalaa
  • punaista hapankaalia
  • rucolaa, babypinaattia tai muita yrttejä

Sulata voitaikinalevy ja avaa se leivinpaperille. Kauli taikina tasaiseksi levyksi. Voitele sinapilla, jättäen pohjaan noin 2cm voitelematon reuna ja lusikoi sen jälkeen sinapin päälle omenasosetta, levitä tasaisesti. Viipaloi päälle briejuustoa. Paista 220-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes lehtitaikina on kypsynyt ja kauniisti ruskistunut. 

Levitä punakaali kuuman piiraan päälle. Lisää haluamaasi joulun tähdettä ja koristele vihreillä yrteillä tai babypinaatilla. 

Kokonaisena paistettu ankka on riittoisaa. Sen jälkeen kun kolme aikuista oli syönyt ankasta itsensä täyteen, siitä sai vielä riivittyä litran verran kypsää, herkullista ankanlihaa. Piiraaseen riittää kourallinen, loput syödään joululaatikoiden kanssa illalliseksi.
Kokonaisena paistettu ankka on riittoisaa. Sen jälkeen kun kolme aikuista oli syönyt ankasta itsensä täyteen, siitä sai vielä riivittyä litran verran kypsää, herkullista ankanlihaa. Piiraaseen riittää kourallinen, loput syödään joululaatikoiden kanssa illalliseksi.

Levitä punakaali kuuman piiraan päälle. Jos haluat tehdä kasvispiiraan, jätä liha ja kala pois ja viimeistele tämä pohja babypinaatilla tai jos jaksat, Fotografiskan tapaan marinoidulla punajuurella ja fetalla.
Levitä punakaali kuuman piiraan päälle. Jos haluat tehdä kasvispiiraan, jätä liha ja kala pois ja viimeistele tämä pohja babypinaatilla tai jos jaksat, Fotografiskan tapaan marinoidulla punajuurella ja fetalla.

Valmis piiras maistuu kylmän oluen kanssa ja kulkee myös kätevästi ystävän luokse joulurääppiäisiin!
Valmis piiras maistuu kylmän oluen kanssa ja kulkee myös kätevästi ystävän luokse joulurääppiäisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö eli ruotsiksi gubbröra.

Lapin puikula on pottujen kunkku. Rakastan sen herkullista muotoa ja pähkinäistä makua. Ja minun keittiössäni puikulat kypsennetään aina uunissa, siksi että minusta puikula maistuu parhaimmalta paahdettuna. Nyt laskeudutaan jouluvalmisteluihin ja tälle viikolle sopii mun sillirööralla silatut puikulaveneet, joita napsitaan kylmän kuohujuoman tai glögin kanssa. Ota tästä resepti ja tee näitä helppoja, elegantteja suupaloja jo tänään!

Lapin puikula oli Suomen ensimmäinen Suojatun alkuperänimityksen saanut elintarvike. Se tarkoittaa sitä, että Lapin puikulaksi saa kutsua vain Lapissa kasvatettua ja pakattua puikulaa. 

EU:n nimisuojajärjestelmä on tärkeä perinteisten elintarvikkeiden alkuperän ja laadun varmistamiseksi sekä myös ruokaturismin kannalta. Me kaikki varmasti tunnemme Italian Parmesan Reggianot ja Ranskan klassiset alkoholit kuten konjakki tai samppanja, joita saa vain tuottaa määrätyillä alueilla, määrätyllä tekniikalla. 

Keski-Euroopan maat ovat ahkeria nimisuojaamisessa; EU:ssa on yhteensä yli 1400 nimisuojattua tuotetta, joista vain 10 on suomalaisia. Miten ihmeessä meillä ei ole niitä enemmän? Onhan meillä rutkasti enemmän upeita paikallisia raaka-aineita ja perinneruokia, joista paukutella henkseleitä myös ulkomaalaisille vieraille! 

Nimisuojaaminen kohottaa kotimaassaan ylpeyttä ja tuotetuntemusta, mutta edistää maan ruokakulttuuria myös sen rajojen ulkopuolella. Ulkomailla matkustellessa nimisuoja on vihje siitä, että tässä on hieno tuote, joka kertoo jotain paikallisista tavoista ja perinteistä. Ja niin ulkomailta tuleekin ostettua tuliaisiksi aina mieluummin alkuperäisiä ja perinteisiä raaka-aineita ja ruokia kuin muita matkamuistoja (ellei lasketa mun pohjatonta antiikki- ja kuriositeettipersoutta, josta kerroin täällä). 

Paahtaminen tuo esiin puikulan pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.
Paahtaminen tuo esiin puikulan pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.

Monesti sanotaan, että puikula on parhaita muusiperunoita ja puikula onkin monen ravintolan listalla nimenomaan pyreenä tai muusina. Ongelmana puikulamuusissa on kuitenkin se, että kuorittuna peruna hajoaa herkästi keitettäessä, ja muusissa on todella vaikeaa onnistua, jos kattila on silkkaa vettä ja perunahilettä: juuri kun olet katsonut, että potut ovat vielä hippasen liian raakoja ja jätät ne keittymään vielä hetkeksi, niin kun selän kääntää ne räjähtävät sanonko millaisiksi päreiksi. Kysyinkin joskus Kari Aihiselta, miten ravintolassa oikein onnistutaan tekemään suuria määriä puikulamuusia? Kape sanoi, että paras tapa kypsentää puikulat on höyryttää ne. Ja toden totta, jos haluaa onnistua puikulamuusissa, höyrytys onkin hellä ja toimiva keino kypsentää ne. Mutta minun kotonani laitan puikulat useimmiten uuniin. 

Paahdettu puikula toimii lämpimänä ja kylmänä – tarjoan niitä pataruokien kanssa tai täytän ne herkuilla. Ja yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö, eli ruotsiksi gubbröra, joilla herkuttelimme itsenäisyyspäivänä. Nämä pienet suupalat toimivat pikkujouluissa, alkupalana taikka kylmänä ateriana. Röran voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja potut on hyvä paistaa niin, että ne ehtivät jäähtyä huoneenlämpöisiksi ennen täyttämistä ja nauttimista. 

Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.
Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.

PUIKULAVENEET SILLIRÖRALLA

n. 20 suupalaa

  • 1 kg Lapin puikulaa
  • rypsiöljyä
  • hienoa merisuolaa

silliröra:

  • 1 prk (400g) ravintolafileitä (esim. Sillikonttori)
  • 2 kovaksi keitettyä kananmunaa
  • 150 g ranskankermaa
  • 1 dl piparjuurituorejuustoa (tai 1 dl tuorejuustoa ja 1 rkl piparjuuriraastetta)
  • 2 rkl hienonnettua ruohosipulia

koristeluun: 

  • 1 sillifile
  • tuoretta tilliä
  • 50 g kirjolohenmätiä
  • cocktailkurkkuja

Tee ensin silliröra. Yhdistä ranskankerma ja piparjuurituorejuusto ja sekoita sileäksi. Ota yksi sillifile sivuun koristelua varten, siisti siitä tasainen suorakaiteen muotoinen pala ja siivuta pala ohuesti. Hienonna pois leikatut palat sekä loput sillifileistä pienenpieneksi. Laita koristeet kelmun alle jääkaappiin odottamaan tarjoilua, lisää hienonnettu silli tuorejuustokreemiin. Siivuta kananmuna ja hienonna, lisää kreemiin. Sekoita joukkoon myös ruohosipuli, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin tekeytymään ainakin tunniksi. 

Pese ja puolita puikulaperunat. Asettele ne leikkauspinta ylöspäin uunipellille, pirskottele päälle öljyä ja mausta kevyesti suolalla. Paahda 200-asteisen uunin keskiosassa noin 50 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja päältä hieman paahtuneita. Nosta uunista ja anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi. 

Asettele perunat tarjoiluvadille. Lusikoi silliröra perunan puolikkaille ja koristele tillillä, mädillä ja sillisuikaleilla. Leikkaa muutama cocktailkurkku ohuiksi viipaleiksi ja koristele vati kurkkuviipaleilla. Tarjoa heti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Klassikkodrinkki Gin & Tonic muuntuu moneksi, kun siihen yhdistää rohkeasti erilaisia makuja. Esimerkiksi pieni loraus tuorepuristettua omenamehua tai hillotut puolukat ja verigreipin siivu tekevät ihmeitä. 

Tässä teille viikonlopuksi hurmaava uusi Silkkitien GT, jossa on kanelia, tähtianista, fenkolia, pippuria ja katajanmarjaa. Kehitin drinkin itsenäisyyspäivän vastaanottoomme, jonka vietimme jokavuotiseen tyyliin verkkareissa, napostelulautaset sylissä ja drinkkejä siemaillen. Talven juhlakausi on korkattu, kippis! 

Hehkutin aiemmin syksyllä meidän uutta baarikaappia, joka sai kauniit valot, ja jossa voin säilöä kaikki drinkkien tekoon tarvittavat välineeni. Nyt syksyn mittaan olen keitellyt siirappeja ja kehitellyt erilaisia juomia, maistellut alkoholeja ja myös löytänyt rakkauden gin & toniceihin. Salaisuus hyvään gin & toniciin on löytää laadukas gini – onneksi Suomessa on nykyään hienoja tislaamoita, joiden juomista syntyy aivan parhaat GT:t. Yksi suosikeistani on Kyrö Distilleryn Koskue, joka on tehty rukiiseen ja kypsytetty tammitynnyreissä. Kokeile myös Helsinki Distilling Companyn Helsinki Dry Giniä. Eikä pidä unohtaa panostaa myös tonicveteen, ostan omani pienissä 0,2 l pulloissa, esimerkiksi Lidlistä saa Franklin & Sonsin tonicvettä ja Alkoissa on iso valikoima erilaisia tonicvesiä. 

Kokeiluitteni ansiosta jääkaappiin on kertynyt hyvä valikoima siirappeja, jotka säilyvät hyvin pidettyinä jopa kuukausia. Tämänkin drinkin mausteseoksen ja siirapin voit tehdä hyvissä ajoin ja tehdä kädenkäänteessä drinkit pikkujouluvieraille, tai kun tekee mieli mausteista yömyssyä. 

Silkkitien GT

määrät yhteen drinkkiin
  • 4 cl ruisginiä (esim. Kyrö Distilleryn Koskue -giniä)
  • 2 cl limemehua
  • 2 cl maustesiirappia (resepti alla)
  • tonicvettä
  • jäitä
  • maustesokeria (resepti alla)
  • limelohkoja

maustesokeri lasiin:

  • 2 rkl katajanmarjoja
  • 2 tl fenkolinsiemeniä
  • 1 tl kokonaisia mustapippureita
  • 1 rkl ruokosokeria

maustesiirappi: 

  • 2 kanelitankoa
  • 4 tähtianista
  • 1½ dl vettä
  • 2 dl sokeria

Valmistelut:

Tee siirappi. Laita ainekset kasariin, kiehauta ja keitä 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja siivilöi sitten. Siirapin voi valmistaa päiviä aiemmin, jääkaapissa säilytettynä siirappi säilyy jopa kuukausia. 

Valmista maustesokeri. Jauha katajanmarjat, fenkolinsiemenet ja mustapippurit maustemyllyssä tai huhmareessa hienoksi rouheeksi. Sekoita lopuksi ruokosokeri mausteisiin ja purkita. Mausteseos säilyy ilmatiiviissä purkissa kuukausia.

Drinkin kokoaminen: 

Levitä kerros maustesokeria teelautaselle. Hiero lasin reuna limelohkolla ja käännä lasi ylösalaisin maustesokeriin. Pyöräytä muutaman kerran sokerissa, jotta sokeri tarttuu lasin reunaan.

Kaada lasin pohjaan limemehu, siirappi ja gini. Sekoita, täytä lasi jäillä ja kaada lopuksi päälle tonicvesi, sekoita vielä kerran ja tarjoa. 

Tsekkaa myös hibiskusdrinkkini sekä sitruunasiirappijäälatte, johon keitettävä sitruunasherbet-siirappi sopii myös mainiosti drinkkien sekoitteluun!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat