Kirjoitukset avainsanalla keitto

Mutta sähän TYKKÄÄT siskonmakkarakeitosta!!!

Kuinka moni on jäänyt kiinni itselleen ja puolisolleen siitä, että toimii olettamustensa pohjalta, vaikka joskus olisi ihan hyvä kysäistä tai tarkistaa? Sitä tapahtuu ainakin meidän suhteessamme paljon. Tässä iässä pienen lapsen vanhemmuus tuntuu alentuneena järjenjuoksuna ja muistikatkoksina. Tulee oletettua asioita ihan vaan tottumuksesta – olen kuin yhden ison yksikön toinen puolikas, enkä ihan aina muista kumman ajatukset ohjaavat tätä laivaa. 

Onneksi nämä olettamukset tulevat esiin vielä toistaiseksi ihan höpsöissä yhteyksissä. Sitä on esimerkiksi puolisolle närkästynyt, kun toinen ei muista jotain mitä sanoin – mutta sanoinkohan edes sitä asiaa ääneen? Myös oma elämä ja sen varrella tapaamani ihmiset alkavat tässä iässä välillä puuroutua yhteen: minä pidän siskonmakkarakeitosta, Jaakko rakastaa nakkeja -> summa summarum eikö Jaakko rakastanutkin siskonmakkarakeittoa? 

Minähän nimittäin pahoitin mieleni, kun tein ison kattilallisen siskonmakkarakeittoa – yhtä herkkuani – ja Jaakko ei hyppinyt riemusta tullessaan töistä kotiin. Itsehän olin satavarma, että hän on joskus sanonut, miten ihanaa olisi syödä siskonmakkarakeittoa!

Jaakon mielestä kuitenkin siskonmakkarat ovat kumisia ja vähän ällöjä. Ja sen sijaan että olisin luovuttanut, intin vastaan (apua mua nolottaa nyt!) ja siitä alkoi syvällisempi analyysi siitä, mitkä perinteiset nakki/makkararuoat ovat hyviä ja sopivat meidän perheelle ja mitä ei kannata valmistaa ainakaan lähitulevaisuudessa, ettei tarvitse loukkaantua. 

Mutta me olemme aika rauhallisia tyyppejä, emme juurikaan riitele ja tämäkin tilanne raukesi, kun minua alkoi hävettää ja lupasin koittaa parhaani olla olettamatta asioita. Jaakko puolestaan myönsi, ettei ollut koskaan syönyt minun tekemää siskonmakkarakeittoa ja se saattaisi olla hyvää. 

Se että sanoo asiat ääneen on yksi suhteen tärkeimpiä taitoja. Me ollaan mielestäni aika hyvin kunnostauduttu tässä, ainakin niissä oikeasti tärkeissä asioissa. Mutta aina on hyvä tarkistaa missä mennään ja siskonmakkaraepisodi muistutti, että olin taas elänyt jonkin aikaa jossain omassa sumussa, sopat ja liemet mielessä ennen kaikkea ja toisen puolesta olettaen. 

Onneksi tämä episodi päättyi nauruun. En enää ikinä unohda, että Jaakko ei tykkää perinteisestä siskonmakkarakeitosta. Sen sijaan tätä tomaattista lehtikaali- ja papuversiota saisin tehdä ihan milloin vaan uudestaankin! <3

Tämän siskonmakkarakeiton kanssa sopii chilikastike, erityisesti etikkainen Crystal tai Tabasco ovat meidän mieleen.
Tämän siskonmakkarakeiton kanssa sopii chilikastike, erityisesti etikkainen Crystal tai Tabasco ovat meidän mieleen.

JAAKON SISKONMAKKARAKEITTO

neljälle, valmistusaika 30 minuuttia
  • ½ juuriselleri
  • 6 kiinteää perunaa 
  • 4 porkkanaa
  • 2 l vettä 
  • 2 lihaliemikuutiota
  • 2 dl paseerattua tomaattia
  • kuivattua oreganoa
  • 1 prk borlottipapuja (tai esim. mustasilmäpapuja)
  • 1 pkt siskonmakkaroita
  • 3 lehtikaalin lehteä
  • mustapippuria myllystä & suolaa
  • tarjoiluun tuoretta leipää ja chilikastiketta

Kuori ja paloittele juurekset. Laita juurekset, vesi ja liemikuutiot isoon kattilaan. Kiehauta, lisää paseerattu tomaatti ja oregano ja alenna lämpöä, keitä 10 minuuttia.

Lisää valutetut pavut ja keitä, kunnes perunat ovat juuri ja juuri kypsiä, noin 5 minuuttia. 

Purista siskonmakkarakuoresta makkarapalloja keiton pintaan, keitä vielä 2 minuuttia ja siirrä pois kuumalta liedeltä. Sekoita soppaa pohjaa myöten ja tarkista maku; lisää tarvittaessa suolaa ja mausta mustapippurilla. 

Poista lehtikaalin kova ruoti ja revi lehti pienemmiksi paloiksi. Sekoita kuumaan keittoon ja tarjoa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Chili

Keitto on hyvää talvi ruokaa, viimeviikolla meillä oli papukeittoa,chilipapuja sekä valkoisia,sekä punaisia, juureksia muttei perunaa ,paketti makkaraa ,HK sinistä,sipulia,persiljaa. 5 litran kattilasta riitti 3 päiväksi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

Tänään ilahduin niin valtavasti, kun näin mateen pötköttelemässä supermarketin kalatiskissä - jes, nyt on taas hyvä syy syödä kalaa! Minun kaltaiselle ruoanlaittajalle on hyvä, että sesonkikalat muistuttavat minua siitä miten ihanaa kala onkaan. Sesonkiruoka nyt muutenkin rytmittää kivasti ruokavuotta ja tammikuussa on mainio aika nostaa jalustalle made. 

 

Meillä syödään kyllä aivan liian vähän kalaa, vaikkei minulla ole mitään syytä välttää sitä. Suosikkifisuja on monia: turska, silakka, silli sekä hauki/kuha/made, mutta häpeäkseni tunnustan etten syö kalaa edes joka viikko. Miksi? Ehkä koska työni vuoksi me syödään aika pitkälti joko jämiä mun työkeikoilta tai sellaisia ruokia, joita valmistaakseen riittää kurkkaus pakastimeen tai kuivakaappiin. Todella harvoin tulen kaupasta jonkun tuoretuotteen kanssa joka pitää valmistaa samana päivänä ja sellainen raaka-ainehan kala tuppaa olemaan; kun kotiin kantaa kalan, ei kyllä tosiaankaan voikaan heittää sitä jääkaapin perälle jos tuleekin illaksi muita suunnitelmia tai muistaa jonkun tekemättömän työjutun. Siksi varmaan meillä eniten syötyjä kaloja on silli ja anjovis - molemmat fisuja jotka säilyvät jääkaapissa kuukausia. 

Tänään kun made sitten moikkaili mulle kaupassa muistin yhden suosikkiresepteistäni - aasialaisen madekeiton! Tein tämän aikoinaan DNA:n asiakaslehteen teemalla tammikuun terveelliset. Tässä keitossa on kirkas ja simppeli liemi, joka saa lisäpotkua mateen roippeista. Tämä on hurjan terveellinen ja sopii myös mainiosti kevennysruoaksi. 

Nappaa siis seuraavalla kauppareissulla made kainaloosi! Ja jos suunnitelmat muuttuu, niin keitonhan voi esivalmistella jo hyvissä ajoin jääkaappiin, tsekkaa mun vinkin reseptin perästä!

Made-nuudelikeitto

neljälle, valmistusaika 30 min. 
  • 2 keskikokoista nyljettyä madetta
  • 100 g shiitakesieniä
  • 1,5 l kalalientä
  • 3 kevätsipulin vartta
  • 5 cm pätkä inkivääriä, kuorittuna
  • n. 120 g nuudeleita (esim. sobanuudeleita tai riisinuudeleita)
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 2 rkl kalakastiketta
  • 2 tl fariinisokeria
  • (ripaus suolaa)
  • vihreää chiliä 
  • 160 g kiinankaalia (1/4 osa)
  • 2 tl seesamiöljyä

Hienonna kevätsipuli ohuiksi renkaiksi ja leikkaa inkivääri ohuen ohuiksi tikuiksi. Leikkaa isoimmat siitakesienet keskeltä puoliksi, säästä pienemmän sellaisenaan. 

Fileoi mateesta selkälihat ja paloittele. Laita rangat, kalaliemi ja siitakesienet kattilaan ja kiehauta. Keitä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia ja nosta kalan rangat pihdeillä liemestä ja heitä pois. Kuori mahdollinen pinnalle kertynyt vaahto pois lusikalla. Mausta liemi soijakastikkeella, kalakastikkeella ja fariinisokerilla ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Lisää puolet inkivääritikuista ja puolet kevätsipuleista ja ota lämmöt pois. Anna liemen maustua sillä välin, kun teet muut valmistelut. 

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja huuhtele kylmällä vedellä. Leikkaa vihreä chili ohuiksi renkaiksi ja viipaloi kiinankaali suupaloiksi. 

Jaa nuudelit keittokulhoihin ja asettele niiden päälle kiinankaalipaloja. Kuumenna liemi taas kiehuvaksi ja lisää kalapalat. Keitä 30 sek. ja ota pois liedeltä. Jaa keittoa kulhoihin niin, että kaikkiin tulee yhtä paljon kalaa ja siitakesieniä. Viimeistele muutamalla tipalla seesamiöljyä, parilla renkaalla vihreää chiliä ja inkivääriä. 

Keiton liemien ja muut ainekset voi hyvin esivalmistella aiemmin. Laita keitetyt nuudelit isoon kulholliseen kylmää vettä, jotta ne eivät takerru toisiinsa. Säilytä raaka, pilkottu made omassa purkissaan jääkaapissa siihen asti, kunnes vieraat käyvät pöytään, jolloin keittoliemi lämmitetään ja viimeistellään ohjeen viimeisen kappaleen mukaisesti. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä herkullinen vihreä kanakeitto on niin helppo, että sen voi valmistaa vaikka käyttäen saksia.

Vihreän, hurmaavan kanasoppani valmistamiseen tarvitsin välineiksi ainoastaan ison kattilan ja veitsen. Jos Fiskarssini eivät olisi olleet hukassa, olisin varmaan pilkkonut ainekset niillä! 

Meidän perheen ahkerin työntekijä on tiskikoneemme. Valkoinen Siemens tuli asuntokaupan mukana, ja se hurauttaa astiat putipuhtaiksi vähintään kerran päivässä, joskus kolmekin kertaa, jos normiruoanlaiton lisäksi leivon tai kehittelen uusia reseptejä.

Tänään olimme molemmat ansainneet vapaapäivän, minä ja tiskikone. Vietin kivan arkivapaan lapseni kanssa: vierailimme vähän radiossa ja palloilimme ympäri kaupunkia. Aamupäivän käytin kuitenkin hyödyksi tekemällä viikonlopun ruoat valmiiksi ja annoin tiskikoneelle lepohetken sekä itselleni aikaa tekemällä sellaista ruokaa, josta tulisi mahdollisimman vähän sotkua tai tiskiä. 

Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!

Vein keittoa myös tuliaisiksi Laura Frimanin iltapäiväohjelmaan, jossa kävin turisemassa yhden padan ruoista ja elämää helpottavasta ruoanlaitosta. Tämä ruoka jos joku onkin semmoinen – valmistamiseen ei mennyt kuin 15 minuuttia, koska käytin siihen ruoantähteitä ja vihreitä vihanneksia. Jos olisin tehnyt ruoan aivan alusta asti, eli raa'asta riisistä ja kokonaisesta kaupan kanasta, ei valmistusaika silloinkaan olisi kuin 25 minuuttia. 

Keitto syntyi siis kuin itsestään ja vihannekset olisin voinut pilkkoa kattilaan vaikka saksilla. Tällaista ruoanlaittoa harrastan usein: viime viikolla postaamani kanavuoka on hyvä esimerkki arkikokkailusta, jolloin haluan jotain simppeliä pöytään mahdollisimman vähillä työvaiheilla ja tiskillä. 

Homman ydin on yksinkertaiset ja muuntautumiskykyiset reseptit. Nopeita ruokia valmistaa ovat erilaiset uunivuoat ja keitot. Arkisin en juurikaan harrasta lihoja kastikkeineen: tärkeää on, että ruoantähteet on helppo säilyttää jääkaapissa mahdollisimman vähän tilaa vievässä muodossa, ja että ne kestävät lämmittämistä seuraavanakin päivänä. Esimerkiksi burgerit kaikkine härpäkkeineen ovat arkena ehdoton no-no. Sen sijaan marinoitu salaatti kuten perunasalaatti on oikein mainiota, koska sen maku vaan paranee yön yli, ja sen sivuun voi yhtenä päivänä paistaa kananmunan ja kaivaa purkista vähän matjessilliä, toisena päivänä taas sekoittaa joukkoon tuoretta pinaattia ja murentaa päälle fetajuustoa. 

Avainosassa ovat myös puolivalmisteet sekä valmisruoka. Puolivalmisteet eivät todellakaan ole mikään kirosana ja minusta ihan jokaisen perheen oma asia: jos pinaattiletut helpottavat elämääsi ja perhe tykkää, siitä vaan! Tärkeää on löytää ne itselle parhaiten toimivat tuotteet ja niistä kaikista vaihtoehdoista ne, jotka edustavat omia arvojasi ja ruokafilosofiaasi. Kotiin kannetuista puolivalmisteista saa herkullista ruokaa kun käyttää niitä kohtuudella ja lisää ruokaan leijonanosan erilaisia vihanneksia. Metsään mennään silloin, kun ruoka on vain tehtaissa valmistettujen osien summa, tai jos se ei tyydytä makuaisteja tai tarjoa muita nautinnon aiheita. 

On paljon valmisruokia ja puolivalmisteita joita en ymmärrä enkä syö, mutta niiden luetteleminen tässä ei ole hedelmällistä. Sen sijaan tässä on minun listani valmisruoista ja puolivalmisteista, joita meiltä löytyy aina ja joita suosittelen lämpimästi helpottamaan sinunkin arkikokkailua! 

  • Lidlin hummus – Tsekkaa tästä postauksesta miksi sitä niin rakastan ja miten naamioin sen juhlien vetonaulaksi!
  • Pelmenit & dimsumit – pikaruokaa parhaimmillaan: suoraan pakastimesta veteen kiehumaan tai höyryyn ja ruoka on valmista kolmessa minuutissa! Ruokaisamman aterian saa, kun tekee ensin maistuvan liemen ja lisää siihen jotain täkyjä, kuten sieniä ja paprikaa ja keittää tässä pörpylät kypsiksi. Ja vinkki: jos lapsesi tykkää sushista, hän melko varmasti tykkää dimsumeista, jotka tulevat kuitenkin kymmenen kertaa halvemmaksi kuin takeawaysushi! 
  • Pussinuudelit – näistä avasin sanaisen arkkuni aiemmin tässä postauksessa! <3
  • Liemijauheet – Käytän Reformin luomuliemijauheita arkikokkailussa, säästän itse keitetyt liemet erikoistilanteisiin.
  • Valmiit currytahnat – Patak's ja Rajah -merkkiset kun teen intialaista, thaimaalaiset tahnat ostan aasiamarketista. 
  • Ajvar – Balkanin alueen paprika-munakoisorelissi, jota käytän ruoanlaitossa tai ihan sellaisenaan lähes viikottain ja jota saa mm. Lidlistä ja Alanyamarketista. Tästä on tulossa blogikirjoitus vielä tänä syksynä! 
  • Tölkkipavut – Valmiiksi keitettyjä papuja niihin kokkailuhetkiin, joihin ei ole ehtinyt valmistautumaan. Menee keittoihin ja patoihin tai kylminä salaatteihin, joskus ihan sellaisenaan purkista syötynä. Heti käyttövalmiita, eivätkä tarvitse kypsennystä, mutta toisin kuin pakasteherneet, kestävät myös pitkään haudutusta. 
  • Kuivamakkarat ja tuoremakkarat – jälkimmäiset säilytän pakastimessa, kuivamakkaraa on aina kaapissa. Muutama nokare makkaraa antaa hyvää makua esimerkiksi pastaan ja chorizoa laitan kuuluisiin simpukoihini. 

Lisäksi minulla on suosikkeja, kuten grillikana, jota tulee ostettua kaupasta silloin tällöin, ja josta saa taiottua loputtomasti helppoja ruokia. Toinen usein kotiin ostettu valmisruoka on valmiit gnocchit, jotka vaan maistuvat ihan kaikille ja ovat hyvää vaihtelua peruspastoille. Muistelen edelleen lämmöllä tätä Jyrki Sukulan gnocchi-ruokaa, jota pääsin maistamaan kuvausten kulisseissa. 

Joten tässä oma synninpäästöni valmisruoille ja puolivalmisteille sekä omat suosikkini, jotta muistuu itsellekin, miten paljon olen velkaa nykyiselle elintarviketeollisuudelle myös niistä päivistä, jotka saan viettä skidini kanssa kaupungilla haahuillen, sen sijaan että keittäisin kotona kanalientä luista tai kaivaisin pakastimestani viime kesänä höyryttämiäni herneitä. 

Mutta sitten lopuksi siihen keittoon, jonka tein. Tämän keiton juju on sen herkullinen, mutta herkkä maku, joka tulee kanaliemestä, inkivääristä ja ihanista vihreistä vihanneksista. Me tullaan särpimään tätä soppaa viikonloppuna sämpylöiden kera, mutta tämä on makunsa ja terveellisyytensä vuoksi myös oikein mainio vieminen flunssapotilaalle tai kevyeksi lounaaksi töihin. Tai vaikka ystävälle, joka vetää niin antaumuksella radiota, että lounaseväät ovat unohtuneet! 

Rasiallinen pelkkää hyvää!
Rasiallinen pelkkää hyvää!

Laura Friman vetää Radio Helsingissä omaa nimeään kantavaa iltapäiväohjelmaa joka arkipäivä klo 1317. Hänellä käy kaikenkarvaisia vieraita turisemassa milloin mistäkin ja Lauran höpöttelyä nyt kuuntelee aina aivan mielissään! Ohjelmaa pääsee kuuntelemaan täältä milloin itselle sopii ja tietenkin livenä radiosta taajudella 98,5 Mhz tai netin kautta osoitteessa www.radiohelsinki.fi

 

VIHREÄ KANAKEITTO 

neljälle, valmistusaika noin 20 minuuttia

  • Kasa vihreitä kasviksia (esim. 2 sellerin vartta, 1 purjo, nippu paksulehtistä pinaattia tai lehtikaalia)
  • 3 dl grillikanaa, revittynä paloiksi
  • n. 1,5 l kanalientä 
  • (vettä)
  • 4 cm pätkä inkivääriä
  • (korianterin juuria)
  • 3 dl keitettyä riisiä
  • pakasteherneitä
  • suolaa
  • mustapippuria

Pilko vihreät kasvikset kattilaan. Säästä ohuet lehtivihannekset lisättäviksi keiton loppuvaiheessa. Lisää kattilaan revitty kana, inkivääri, kanaliemi ja sen verran vettä, että saat mukavan liemimäärän kattilaan. Jos käytät korianterin juuria, sido ne nippuun, jotta ne on helppo poimia ulos sopasta ennen tarjoilua ja heitä kattilaan. Kiehauta ja keitä noin 10 minuuttia tai kunnes purjo on kypsää. 

Maista liemen suolaisuus: lisää suolaa kunnes liemessä on sopiva maku. Lisää riisi ja herneet, kiehauta ja nosta pois liedeltä. Rouhi joukkoon mustapippuria. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  • Keittoon laitetaan ehdottomasti riisiä tuomaan ruokaisuutta ja meillä sattuikin olemaan jääkaapissa tähteinä rasiallinen keitettyä täysjyväriisiä. Jos teet sopan alusta asti raa'asta riisistä, suosittelen keittämään sen erikseen suolatussa vedessä ja lisäämään valutetun riisin lopussa soppaan, jotta riisin tärkkelys ei himmennä lientä.
  • Jos ostat kaupan grillikanan, tähän soppaan riittää mainiosti yksi koipi ja rintafile. Koko kanaa ei tarvitse ostaa, ellet suunnittele pakastavasi loppuja lihoja myöhempään käyttöön – tosin näin tekisin itse, mulla on nimittäin aina pakastimessa jotain valmiiksi revittyä lihaa, jos on kiire saada ruokaa pöytään, kerron tästä lisää täällä
  • Keiton kanssa voi tarjota halutessaan esimerkiksi krutonkeja (aivan loistava tapa hyödyntää kuivaa leipää!) tai vaikkapa kunnon lusikallisen ranskankermaa. 
  • Tsekkaa mun Instagramin Stories -osio. Tein soppaa keitellessäni videon siitä miten ruoka syntyy! https://www.instagram.com/merituulivantsi/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kurpitsoja saa vihdoin kaupasta. Herkusta voi nauttia talvellakin, kun nyt jaksaa lohkoa kurpitsaa pakkaseen.

Olen aivan hulluna kurpitsaan. Kun aloitin blogini keväällä, tiesin jo, että tämä olisi tilaisuuteni levittää kurpitsojen ilosanomaa, jakaa parhaat vinkkini ja reseptini ja ehkä käännyttää joku toinenkin kurpitsanrakastajaksi. Enää piti odottaa syksyyn ja tässä sitä ollaan, nyt niitä vihdoin saa kaupoista! 

Kurpitsakausi tulee ja menee hujauksessa, joten nyt on syytä olla tarkkana ja raivata tilaa pakastimeen. Monta talvea itkin ikävääni, kun kurpitsat loppuivat kauppojen heviosastoilta. Onneksi myskikurpitsaa alkoi saamaan ympäri vuoden, mutta mikään ei voittanut perinteisen, ison kurpitsan makua ja koostumusta. Kunnes äkkäsin, että tätä vihannestahan voi pakastaa! 

Kurpitsan pakastaminen on helppoa ja vihannes ei ole siitä moksiskaan: se sopii samalla tavalla ruoanlaittoon, vaikka olisikin käynyt pakastimessa. Yhdestä isosta kurpitsasta tulee todella paljon syötävää, ja siksikin sen pakastaminen on järkevää, ellei aio kokata kurpitsaa viikon jokaiselle aterialle. 

Tarvitset vain pari veistä; ison ja vahvan, jolla leikata kurpitsasta lohkoja, ja puukon tai muun pienen välineen, jolla kuoria kurpitsaa. Ison kurpitsan käsittelyyn menee tunnin verran aikaa, joten tykkään silloin ottaa lasin viiniä ja kuunnella lempipodcastiani. Homma ei eroa paljoa syksyn muistakaan säilöntäpuuhista, kuten sienten putsaamisesta. Rauhallinen käsin tekeminen on minulle parasta ajanvietettä työpäivän päätteeksi ja oma tapani meditoida. 
 

KURPITSAN PAKASTAMINEN:

Leikkaa kurpitsa lohkoiksi.

Koverra siemenet pois.

Kuori kurpitsa ja leikkaa hedelmäliha kuutioiksi.

Pakasta pakastuspusseissa, noin 1 litran erissä.

Entä mitä kurpitsalla sitten tehdään? Valmiit kuutiot laitan suoraan pakastimesta keittoihin ja curreihin – lupaan jakaa teille lyömättömän herkullisen kurpitsacurryreseptini, jahka kotiudun reissusta! Mutta kurpitsakuutiot ovat myös käyttövalmiita pyreiksi tai vaikka pastaan ja risottoon. 

Kodin Kuvalehden numerossa 17 oli kurpitsaraviolieni ohje, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos tykkää näpertelystä ja haluaa tehdä viikonlopuksi jotain vähän juhlavampaa. Itse tehdyssä pastassa jos jossain maistuu minusta rakkaus lajiin: hyvät raaka-aineet, yksinkertaiset maut ja kädentaito, joka onnistuu vain, jos viihtyy keittiössä. 

Helpommin kurpitsan makuun pääsee tällä simppelillä sosekeitolla, jota tein Portugalin lomallani. Tässä keitossa maistuu kunnolla kurpitsa, ja sen salaisuus on uunissa paahtaminen, joka tuo esiin kurpitsassa piilevän lämpimän pähkinäisen maun. Mausta keittoa mieleiseksesi, meidän kesälomakodissa ei ollut pippuria kummempia mausteita ja keitosta tuli silti taivaallista, mutta kokeile esimerkiksi cayennepippuria, savupaprikajauhetta tai muskottia. 

Silkinsileä kurpitsakeitto

  • n. 1 kg tuoretta kurpitsaa kuorineen (tai n. 800 g kuorittuja paloja)
  • 1 kokonainen valkosipuli
  • 1 purjon valkoinen osa
  • oliiviöljyä
  • sitruunan mehua
  • suolaa
  • vettä

Laita kurpitsat uunipellille. Leikkaa valkosipuli keskeltä halki ja laita puolikkaat leikkauspinta ylöspäin uunivuokaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja paahda 180-asteisessa uunissa 40 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet ja paahtuneet. Nosta tarvittaessa kypsennyksen loppuvaiheessa lämpöä, jotta saat kurpitsaan paahtunutta väriä. Ota uunista hetkeksi jäähtymään. 

Suikaloi purjo ja kuullota kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Jos paahdoit kurpitsat kuorineen, lusikoi pehmeä hedelmäliha purjojen joukkoon. Purista valkosipulinkynnet kuorista kattilaan. Lisää vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyvät. Keitä 5 minuuttia, soseuta ja mausta sitruunan mehulla ja suolalla. 

Ja sitten varoituksen sana ja oppi kantapääni kautta: Ostin kerran Halloweenin jälkeen alennuksessa olleita lyhty-kurpitsoja, tiedättehän niitä, mihin on tarralla merkattu paikat silmille ja suulle... Ajattelin, että nyt olen tehnyt elämäni kaupat, mutta nämä kurpitsat eivät sitten maistuneet aivan miltään! Ne on kasvatettu siis ainoastaan muoto ja koko edellä, joten en suosittele ostamaan niitä ruoaksi, vaikka kuinka olisivat alessa. 

Kommentit (4)

Vierailija

Mä tajusin hiljattain, että kurpitsaakin voi kuoria kuorimaveitsellä... Helpottui homma huomattavasti!!

MJ

Varmaan tyhmä kysymys, mutta onko tuo vihreäpintainen kurpitsa sama lajike kuin se joka on isona oranssi? Näin Prismassa noita vihreitä, mutta eivät olleet yhtä isoja kuin tuo sinun.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ei lainkaan tyhmä kysymys! Mä ostin tämän kurpitsan Portugalin lomalla, en ole vastaavia nähnyt suomessa. Kurpitsalajikkeita on kymmeniä, olen tainnut itsekin nähdä niitä pienempiä vihreitä. Eri lajikkeilla on maku- ja koostumuseroja, mutta ei niin isoja, etteikö resepti kuin resepti kävisi kurpitsan kokkaamiseen. -Paitsi spaghettikurpitsa, jonka sisus on nimensämukaisesti spaghetin muotoista höhnää! Kokeile vaan rohkeasti kaikkia kurpitsoja. Yksi suosikeistani on pieni ja syvän oranssi hokkaido-kurpitsa, makunsa ja kätevän kokonsa vuoksi.

MJ

Kiitos vastauksesta! Taidanpa siis aloittaa keittojen keittelyn hokkaidokurpitsasta 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram