Kirjoitukset avainsanalla keitto

Tämä herkullinen vihreä kanakeitto on niin helppo, että sen voi valmistaa vaikka käyttäen saksia.

Vihreän, hurmaavan kanasoppani valmistamiseen tarvitsin välineiksi ainoastaan ison kattilan ja veitsen. Jos Fiskarssini eivät olisi olleet hukassa, olisin varmaan pilkkonut ainekset niillä! 

Meidän perheen ahkerin työntekijä on tiskikoneemme. Valkoinen Siemens tuli asuntokaupan mukana, ja se hurauttaa astiat putipuhtaiksi vähintään kerran päivässä, joskus kolmekin kertaa, jos normiruoanlaiton lisäksi leivon tai kehittelen uusia reseptejä.

Tänään olimme molemmat ansainneet vapaapäivän, minä ja tiskikone. Vietin kivan arkivapaan lapseni kanssa: vierailimme vähän radiossa ja palloilimme ympäri kaupunkia. Aamupäivän käytin kuitenkin hyödyksi tekemällä viikonlopun ruoat valmiiksi ja annoin tiskikoneelle lepohetken sekä itselleni aikaa tekemällä sellaista ruokaa, josta tulisi mahdollisimman vähän sotkua tai tiskiä. 

Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!

Vein keittoa myös tuliaisiksi Laura Frimanin iltapäiväohjelmaan, jossa kävin turisemassa yhden padan ruoista ja elämää helpottavasta ruoanlaitosta. Tämä ruoka jos joku onkin semmoinen – valmistamiseen ei mennyt kuin 15 minuuttia, koska käytin siihen ruoantähteitä ja vihreitä vihanneksia. Jos olisin tehnyt ruoan aivan alusta asti, eli raa'asta riisistä ja kokonaisesta kaupan kanasta, ei valmistusaika silloinkaan olisi kuin 25 minuuttia. 

Keitto syntyi siis kuin itsestään ja vihannekset olisin voinut pilkkoa kattilaan vaikka saksilla. Tällaista ruoanlaittoa harrastan usein: viime viikolla postaamani kanavuoka on hyvä esimerkki arkikokkailusta, jolloin haluan jotain simppeliä pöytään mahdollisimman vähillä työvaiheilla ja tiskillä. 

Homman ydin on yksinkertaiset ja muuntautumiskykyiset reseptit. Nopeita ruokia valmistaa ovat erilaiset uunivuoat ja keitot. Arkisin en juurikaan harrasta lihoja kastikkeineen: tärkeää on, että ruoantähteet on helppo säilyttää jääkaapissa mahdollisimman vähän tilaa vievässä muodossa, ja että ne kestävät lämmittämistä seuraavanakin päivänä. Esimerkiksi burgerit kaikkine härpäkkeineen ovat arkena ehdoton no-no. Sen sijaan marinoitu salaatti kuten perunasalaatti on oikein mainiota, koska sen maku vaan paranee yön yli, ja sen sivuun voi yhtenä päivänä paistaa kananmunan ja kaivaa purkista vähän matjessilliä, toisena päivänä taas sekoittaa joukkoon tuoretta pinaattia ja murentaa päälle fetajuustoa. 

Avainosassa ovat myös puolivalmisteet sekä valmisruoka. Puolivalmisteet eivät todellakaan ole mikään kirosana ja minusta ihan jokaisen perheen oma asia: jos pinaattiletut helpottavat elämääsi ja perhe tykkää, siitä vaan! Tärkeää on löytää ne itselle parhaiten toimivat tuotteet ja niistä kaikista vaihtoehdoista ne, jotka edustavat omia arvojasi ja ruokafilosofiaasi. Kotiin kannetuista puolivalmisteista saa herkullista ruokaa kun käyttää niitä kohtuudella ja lisää ruokaan leijonanosan erilaisia vihanneksia. Metsään mennään silloin, kun ruoka on vain tehtaissa valmistettujen osien summa, tai jos se ei tyydytä makuaisteja tai tarjoa muita nautinnon aiheita. 

On paljon valmisruokia ja puolivalmisteita joita en ymmärrä enkä syö, mutta niiden luetteleminen tässä ei ole hedelmällistä. Sen sijaan tässä on minun listani valmisruoista ja puolivalmisteista, joita meiltä löytyy aina ja joita suosittelen lämpimästi helpottamaan sinunkin arkikokkailua! 

  • Lidlin hummus – Tsekkaa tästä postauksesta miksi sitä niin rakastan ja miten naamioin sen juhlien vetonaulaksi!
  • Pelmenit & dimsumit – pikaruokaa parhaimmillaan: suoraan pakastimesta veteen kiehumaan tai höyryyn ja ruoka on valmista kolmessa minuutissa! Ruokaisamman aterian saa, kun tekee ensin maistuvan liemen ja lisää siihen jotain täkyjä, kuten sieniä ja paprikaa ja keittää tässä pörpylät kypsiksi. Ja vinkki: jos lapsesi tykkää sushista, hän melko varmasti tykkää dimsumeista, jotka tulevat kuitenkin kymmenen kertaa halvemmaksi kuin takeawaysushi! 
  • Pussinuudelit – näistä avasin sanaisen arkkuni aiemmin tässä postauksessa! <3
  • Liemijauheet – Käytän Reformin luomuliemijauheita arkikokkailussa, säästän itse keitetyt liemet erikoistilanteisiin.
  • Valmiit currytahnat – Patak's ja Rajah -merkkiset kun teen intialaista, thaimaalaiset tahnat ostan aasiamarketista. 
  • Ajvar – Balkanin alueen paprika-munakoisorelissi, jota käytän ruoanlaitossa tai ihan sellaisenaan lähes viikottain ja jota saa mm. Lidlistä ja Alanyamarketista. Tästä on tulossa blogikirjoitus vielä tänä syksynä! 
  • Tölkkipavut – Valmiiksi keitettyjä papuja niihin kokkailuhetkiin, joihin ei ole ehtinyt valmistautumaan. Menee keittoihin ja patoihin tai kylminä salaatteihin, joskus ihan sellaisenaan purkista syötynä. Heti käyttövalmiita, eivätkä tarvitse kypsennystä, mutta toisin kuin pakasteherneet, kestävät myös pitkään haudutusta. 
  • Kuivamakkarat ja tuoremakkarat – jälkimmäiset säilytän pakastimessa, kuivamakkaraa on aina kaapissa. Muutama nokare makkaraa antaa hyvää makua esimerkiksi pastaan ja chorizoa laitan kuuluisiin simpukoihini. 

Lisäksi minulla on suosikkeja, kuten grillikana, jota tulee ostettua kaupasta silloin tällöin, ja josta saa taiottua loputtomasti helppoja ruokia. Toinen usein kotiin ostettu valmisruoka on valmiit gnocchit, jotka vaan maistuvat ihan kaikille ja ovat hyvää vaihtelua peruspastoille. Muistelen edelleen lämmöllä tätä Jyrki Sukulan gnocchi-ruokaa, jota pääsin maistamaan kuvausten kulisseissa. 

Joten tässä oma synninpäästöni valmisruoille ja puolivalmisteille sekä omat suosikkini, jotta muistuu itsellekin, miten paljon olen velkaa nykyiselle elintarviketeollisuudelle myös niistä päivistä, jotka saan viettä skidini kanssa kaupungilla haahuillen, sen sijaan että keittäisin kotona kanalientä luista tai kaivaisin pakastimestani viime kesänä höyryttämiäni herneitä. 

Mutta sitten lopuksi siihen keittoon, jonka tein. Tämän keiton juju on sen herkullinen, mutta herkkä maku, joka tulee kanaliemestä, inkivääristä ja ihanista vihreistä vihanneksista. Me tullaan särpimään tätä soppaa viikonloppuna sämpylöiden kera, mutta tämä on makunsa ja terveellisyytensä vuoksi myös oikein mainio vieminen flunssapotilaalle tai kevyeksi lounaaksi töihin. Tai vaikka ystävälle, joka vetää niin antaumuksella radiota, että lounaseväät ovat unohtuneet! 

Rasiallinen pelkkää hyvää!
Rasiallinen pelkkää hyvää!

Laura Friman vetää Radio Helsingissä omaa nimeään kantavaa iltapäiväohjelmaa joka arkipäivä klo 1317. Hänellä käy kaikenkarvaisia vieraita turisemassa milloin mistäkin ja Lauran höpöttelyä nyt kuuntelee aina aivan mielissään! Ohjelmaa pääsee kuuntelemaan täältä milloin itselle sopii ja tietenkin livenä radiosta taajudella 98,5 Mhz tai netin kautta osoitteessa www.radiohelsinki.fi

 

VIHREÄ KANAKEITTO 

neljälle, valmistusaika noin 20 minuuttia

  • Kasa vihreitä kasviksia (esim. 2 sellerin vartta, 1 purjo, nippu paksulehtistä pinaattia tai lehtikaalia)
  • 3 dl grillikanaa, revittynä paloiksi
  • n. 1,5 l kanalientä 
  • (vettä)
  • 4 cm pätkä inkivääriä
  • (korianterin juuria)
  • 3 dl keitettyä riisiä
  • pakasteherneitä
  • suolaa
  • mustapippuria

Pilko vihreät kasvikset kattilaan. Säästä ohuet lehtivihannekset lisättäviksi keiton loppuvaiheessa. Lisää kattilaan revitty kana, inkivääri, kanaliemi ja sen verran vettä, että saat mukavan liemimäärän kattilaan. Jos käytät korianterin juuria, sido ne nippuun, jotta ne on helppo poimia ulos sopasta ennen tarjoilua ja heitä kattilaan. Kiehauta ja keitä noin 10 minuuttia tai kunnes purjo on kypsää. 

Maista liemen suolaisuus: lisää suolaa kunnes liemessä on sopiva maku. Lisää riisi ja herneet, kiehauta ja nosta pois liedeltä. Rouhi joukkoon mustapippuria. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  • Keittoon laitetaan ehdottomasti riisiä tuomaan ruokaisuutta ja meillä sattuikin olemaan jääkaapissa tähteinä rasiallinen keitettyä täysjyväriisiä. Jos teet sopan alusta asti raa'asta riisistä, suosittelen keittämään sen erikseen suolatussa vedessä ja lisäämään valutetun riisin lopussa soppaan, jotta riisin tärkkelys ei himmennä lientä.
  • Jos ostat kaupan grillikanan, tähän soppaan riittää mainiosti yksi koipi ja rintafile. Koko kanaa ei tarvitse ostaa, ellet suunnittele pakastavasi loppuja lihoja myöhempään käyttöön – tosin näin tekisin itse, mulla on nimittäin aina pakastimessa jotain valmiiksi revittyä lihaa, jos on kiire saada ruokaa pöytään, kerron tästä lisää täällä
  • Keiton kanssa voi tarjota halutessaan esimerkiksi krutonkeja (aivan loistava tapa hyödyntää kuivaa leipää!) tai vaikkapa kunnon lusikallisen ranskankermaa. 
  • Tsekkaa mun Instagramin Stories -osio. Tein soppaa keitellessäni videon siitä miten ruoka syntyy! https://www.instagram.com/merituulivantsi/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kurpitsoja saa vihdoin kaupasta. Herkusta voi nauttia talvellakin, kun nyt jaksaa lohkoa kurpitsaa pakkaseen.

Olen aivan hulluna kurpitsaan. Kun aloitin blogini keväällä, tiesin jo, että tämä olisi tilaisuuteni levittää kurpitsojen ilosanomaa, jakaa parhaat vinkkini ja reseptini ja ehkä käännyttää joku toinenkin kurpitsanrakastajaksi. Enää piti odottaa syksyyn ja tässä sitä ollaan, nyt niitä vihdoin saa kaupoista! 

Kurpitsakausi tulee ja menee hujauksessa, joten nyt on syytä olla tarkkana ja raivata tilaa pakastimeen. Monta talvea itkin ikävääni, kun kurpitsat loppuivat kauppojen heviosastoilta. Onneksi myskikurpitsaa alkoi saamaan ympäri vuoden, mutta mikään ei voittanut perinteisen, ison kurpitsan makua ja koostumusta. Kunnes äkkäsin, että tätä vihannestahan voi pakastaa! 

Kurpitsan pakastaminen on helppoa ja vihannes ei ole siitä moksiskaan: se sopii samalla tavalla ruoanlaittoon, vaikka olisikin käynyt pakastimessa. Yhdestä isosta kurpitsasta tulee todella paljon syötävää, ja siksikin sen pakastaminen on järkevää, ellei aio kokata kurpitsaa viikon jokaiselle aterialle. 

Tarvitset vain pari veistä; ison ja vahvan, jolla leikata kurpitsasta lohkoja, ja puukon tai muun pienen välineen, jolla kuoria kurpitsaa. Ison kurpitsan käsittelyyn menee tunnin verran aikaa, joten tykkään silloin ottaa lasin viiniä ja kuunnella lempipodcastiani. Homma ei eroa paljoa syksyn muistakaan säilöntäpuuhista, kuten sienten putsaamisesta. Rauhallinen käsin tekeminen on minulle parasta ajanvietettä työpäivän päätteeksi ja oma tapani meditoida. 
 

KURPITSAN PAKASTAMINEN:

Leikkaa kurpitsa lohkoiksi.

Koverra siemenet pois.

Kuori kurpitsa ja leikkaa hedelmäliha kuutioiksi.

Pakasta pakastuspusseissa, noin 1 litran erissä.

Entä mitä kurpitsalla sitten tehdään? Valmiit kuutiot laitan suoraan pakastimesta keittoihin ja curreihin – lupaan jakaa teille lyömättömän herkullisen kurpitsacurryreseptini, jahka kotiudun reissusta! Mutta kurpitsakuutiot ovat myös käyttövalmiita pyreiksi tai vaikka pastaan ja risottoon. 

Kodin Kuvalehden numerossa 17 oli kurpitsaraviolieni ohje, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos tykkää näpertelystä ja haluaa tehdä viikonlopuksi jotain vähän juhlavampaa. Itse tehdyssä pastassa jos jossain maistuu minusta rakkaus lajiin: hyvät raaka-aineet, yksinkertaiset maut ja kädentaito, joka onnistuu vain, jos viihtyy keittiössä. 

Helpommin kurpitsan makuun pääsee tällä simppelillä sosekeitolla, jota tein Portugalin lomallani. Tässä keitossa maistuu kunnolla kurpitsa, ja sen salaisuus on uunissa paahtaminen, joka tuo esiin kurpitsassa piilevän lämpimän pähkinäisen maun. Mausta keittoa mieleiseksesi, meidän kesälomakodissa ei ollut pippuria kummempia mausteita ja keitosta tuli silti taivaallista, mutta kokeile esimerkiksi cayennepippuria, savupaprikajauhetta tai muskottia. 

Silkinsileä kurpitsakeitto

  • n. 1 kg tuoretta kurpitsaa kuorineen (tai n. 800 g kuorittuja paloja)
  • 1 kokonainen valkosipuli
  • 1 purjon valkoinen osa
  • oliiviöljyä
  • sitruunan mehua
  • suolaa
  • vettä

Laita kurpitsat uunipellille. Leikkaa valkosipuli keskeltä halki ja laita puolikkaat leikkauspinta ylöspäin uunivuokaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja paahda 180-asteisessa uunissa 40 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet ja paahtuneet. Nosta tarvittaessa kypsennyksen loppuvaiheessa lämpöä, jotta saat kurpitsaan paahtunutta väriä. Ota uunista hetkeksi jäähtymään. 

Suikaloi purjo ja kuullota kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Jos paahdoit kurpitsat kuorineen, lusikoi pehmeä hedelmäliha purjojen joukkoon. Purista valkosipulinkynnet kuorista kattilaan. Lisää vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyvät. Keitä 5 minuuttia, soseuta ja mausta sitruunan mehulla ja suolalla. 

Ja sitten varoituksen sana ja oppi kantapääni kautta: Ostin kerran Halloweenin jälkeen alennuksessa olleita lyhty-kurpitsoja, tiedättehän niitä, mihin on tarralla merkattu paikat silmille ja suulle... Ajattelin, että nyt olen tehnyt elämäni kaupat, mutta nämä kurpitsat eivät sitten maistuneet aivan miltään! Ne on kasvatettu siis ainoastaan muoto ja koko edellä, joten en suosittele ostamaan niitä ruoaksi, vaikka kuinka olisivat alessa. 

Kommentit (4)

Vierailija

Mä tajusin hiljattain, että kurpitsaakin voi kuoria kuorimaveitsellä... Helpottui homma huomattavasti!!

MJ

Varmaan tyhmä kysymys, mutta onko tuo vihreäpintainen kurpitsa sama lajike kuin se joka on isona oranssi? Näin Prismassa noita vihreitä, mutta eivät olleet yhtä isoja kuin tuo sinun.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ei lainkaan tyhmä kysymys! Mä ostin tämän kurpitsan Portugalin lomalla, en ole vastaavia nähnyt suomessa. Kurpitsalajikkeita on kymmeniä, olen tainnut itsekin nähdä niitä pienempiä vihreitä. Eri lajikkeilla on maku- ja koostumuseroja, mutta ei niin isoja, etteikö resepti kuin resepti kävisi kurpitsan kokkaamiseen. -Paitsi spaghettikurpitsa, jonka sisus on nimensämukaisesti spaghetin muotoista höhnää! Kokeile vaan rohkeasti kaikkia kurpitsoja. Yksi suosikeistani on pieni ja syvän oranssi hokkaido-kurpitsa, makunsa ja kätevän kokonsa vuoksi.

MJ

Kiitos vastauksesta! Taidanpa siis aloittaa keittojen keittelyn hokkaidokurpitsasta 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Antiikki on intohimoni, ja nyt harrastuksestani pääsevät nauttimaan muutkin.
Antiikki on intohimoni, ja nyt harrastuksestani pääsevät nauttimaan muutkin.

Tässä sitä ollaan. Ensimmäinen päiväni antiikkimyyjänä on takana. Pitkän päivän saldona oli kymmeniä ihastuksen kiljahduksia, aarteiden siirtymistä uusille omistajille sekä monta täyttä vatsaa. Järjestimme ystäväni Kreetan kanssa pop-up-antiikkimyyjäiset, jonka aikana avasimme työhuoneemme vieraille ja muille kaltaisillemme aarrerohmuille. Koska ruoka ja juoma kuuluvat myös elämyksiin, kehitin myyjäisiimme ihan oman, kesäisen kikhernekeiton herkullisilla tilpehööreillä. Se sai nimekseen pop-up-keitto!

Kreetta ja minä löysimme jo ensimmäisellä työkeikallamme yhteisen intohimon: vanhat esineet ja aarteet. Minä kerään 1900-luvun kuriositeetteja ja eläinaiheisia käyttöesineitä. Olen raahannut maailmanmatkoiltani kaikenlaista jääkarhukulhosta papukaijakynttiläjalkoihin. Kreetan löytöjä ovat upeiden astioiden lisäksi erikoiset arkiset esineet, kuten kokoelma 20-luvun kakkupapereita ja harvinaiset leimasimet.

Lähdimme Kreetan kanssa vähän aikaa sitten antiikkimatkalle Unkariin, ja kirjoitinkin piknikistämme täällä. Matkamme ainoa tavoite ei ollut herkuttelu ja Tonavan ihailu: etsimme ennen kaikkea tarpeistoa ja lavasteita ruokakuvauksiimme ja työhömme. Koska lähdimme niinkin kauas rekvisiitanhakuun, päätimme samalla tuoda matkaltamme muillekin antiikkilöytöjä, sillä Unkarissa oli sellaisia aarteita, joita ei Suomesta löydä. Unkarista löysimme mm. upeita, elämää nähneitä talonpoikaishuonekaluja, kauniita ruukkuja sekä yhden mielettömän monilokeroisen vihreän kaapiston, joka on veikkaukseni mukaan toimittanut tehtäväänsä jonkun käsityöläisen pajalla. Aivan ihania aarteita ja vintagea, jota oli ihanaa etsiä ja keräillä ja valita kerrankin muihinkin koteihin kuin omiimme. 

Koska lähdemme Kreetan kanssa täysillä kaikkeen, järjestimme työhuoneellamme antiikin ja vintagen pop-up-myyjäiset. Pakettiautollinen aarteita kaarsi työhuoneemme pihaan, ja siitä työ sitten alkoi. Putsasimme, puunasimme, järjestelimme ja luetteloimme aarteita. Näin meistä tuli muutamaksi päiväksi antiikkikauppiaita, ihan silkasta ilosta ja halusta jakaa omien harrastustemme iloja muiden kanssa. Kreetta hommasi myyntiin kukkia sekä DIY-ihmisille Annie Sloanin kalkkimaaleja ja minä hoidin tapahtumaan ruokaa ja juomaa, jota tarjoaisimme vieraille, jotka tekevät matkan meidän antiikkimyyjäisiin.

Herkullinen, vegaaninen keitto on luottoruokani kun iso porukka on lounaalla tai talkoissa. Tein siis ison padan kikhernekeittoa. Tarjosin sen kanssa lajitelman tilpehöörejä, joita kukin voi ripotella keittoonsa ja lisätä siihen halutessaan juustoa, tulisuutta tai suutuntumaa. Tällainen ruoka toimii myös rennoissa illanistujaisissa, tai kun pöydän ympärillä istuu eri ruokavalioita noudattavia ruokailijoita.

Alla oleva keitto on gluteeniton ja lisättävistä tilpehööreistä riippuen joko vegaaninen tai kasviskeitto. Määrät ovat summittaisia, sillä oikeasti tein kerralla 60 hengen satsin ja olen arvioinut määrän kuuden syöjän sopalle. Mutta tämä on iisi keitto, jota voi soveltaa jääkapin sisällön mukaan! 

P.s. Ehdit vielä tänään keskiviikkona myyjäisiimme, lisätiedot tapahtumasta täältä

POP-UP-KEITTO

n. 6 annosta
  • 3 purkkia kikherneitä
  • ½ butternut-kurpitsa
  • 3 sipulia
  • 6 valkosipulin kynttä
  • 1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
  • 1 tl juustokuminansiemeniä
  • ripaus kuivattua chiliä
  • 1 kasvisliemikuutio
  • n. 1,5 l vettä
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria & suolaa

Valuta kaksi kikhernepurkkia. Kuori kurpitsa, poista siemenet ja kuutioi. Kuori valkosipulit ja sipulit, hienonna karkeasti.

Kuumenna loraus oliiviöljyä paksupohjaisessa pannussa keskilämmöllä. Lisää sipulit ja kuullota huolellisesti, kunnes sipulit ovat pehmenneet täysin. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä. Tässä kohtaa on hyvä olla hätiköimättä: sipulin pehmenemiseen menee kymmenestä minuutista varttiin, mutta vaiva on sen väärti, jos haluaa sipulista pehmeää ja makean makuista.

Lisää seuraavaksi sinapin- ja juustokuminansiemenet, paistele kunnes mausteet alkavat tuoksumaan. Lisää sitten chiliä oman maun mukaan. Kaada sekaan valutetut kikherneet, kurpitsapalat ja vettä sen verran, että vesi peittää kikherneet. Lisää vielä kasvisliemikuutio. Kiehauta, alenna lämpöä, jotta keitto porisee hiljaa ja keitä 30 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä ja sekoita tasaisin väliajoin.

Kun keitto on keittynyt mukavasti, soseuta se tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella sileäksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla, valuta kolmas kikhernetölkki ja lisää keittoon. Laita vielä liedelle keittymään muutamaksi minuutiksi.

Tilpehöörit:

Murustettua fetaa

Sumakkijugurttia: maustamatonta jugurttia, ripaus suolaa, sumakkia

Punasipulisalaattia: suikaloitua punasipulia, kevätsipulia, tilliä, lehtiperisljaa, sokeria, suolaa ja etikkaa

Ajvar-relissiä, jota saa valmiina kaupasta

Lisäksi halutessasi leipää, krutonkeja, paahdettuja siemeniä, tuoretta chiliä tai mitä ikinä keksitkään!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Parhaat reseptini ovat syntyneet sattumalta, ja se miten possunkieli päätyi keittooni on toissijainen asia: tärkeämpää minulle on hehkuttaa, miten upea raaka-aine tämä unohdettu ja edullinen liha on! Possunkieli maksaa alle kympin kilo, mutta on täyttä tavaraa, kun sen kuorii ja paloittelee. En keksi pehmeämpää lihaa minestronekeittoon, ja sen makukin on mukavasti balanssissa keiton värikkäiden kasvisten kanssa. Iloisen sattuman kautta tuloksena oli siis minestrone, jonka maku on vertaansa vailla ja nosti minut ihan uudelle tasolle sopankeittäjänä. 

Olin lapsena nirso syöjä. Kaikki jänteinen, rihmainen tai muuten epäilyttävän näköinen ruoka ei maistunut. Rakastin kyllä etnistä ruokaa ja mausteita, mutta jätin varmuuden vuoksi kaikki äyriäiset ja nilviäiset maistamatta. Lempiruokaani olivat raa'at vihannekset, ruskea riisi ja naudan sisäfile, eli tulin myös ravintolakäynneillä kalliiksi niihin lapsiin verrattuna, jotka pitivät pizzasta tai spagetista. Nirsoudestani huolimatta taisin ainakin jollain tavalla olla ruokaihminen jo lapsena. Muistan yhä monet niistä ruuista, joiden maistamisesta kieltäydyin, ja se harmittaa ja vähän nolottaakin nyt. 

Aikuisena jotain naksahti oikeaan asentoon ja ryhdyin hyvinkin kokeilevaksi kokiksi ja maistajaksi. Se on avannut valtavasti ovia uusiin ruokakulttuureihin ja ruuanvalmistuksen tekniikoihin ja nykyään maistan kyllä mielelläni ihan kaikkea, ainakin kerran. Koska työskentelen ruuan parissa, ravintolassa haluan tilata listalta aina jotain, mitä en ole ennen maistanut. Se voi olla ihan kokonaan uusi juttu, kuten taannoisella Unkarin reissulla maistettu kukon heltta, tai eri raaka-aineiden yllättävä yhdistelmä. 

Yksi raaka-aine, johon minulla oli ollut aina vaikea suhde, on kieli. Olin maistanut sitä muutamaan otteeseen, mutta ehkä väärässä paikassa ja väärään aikaan. Kolmas kerta toden sanoo ja päätinkin yhdellä reissulla tilata berliiniläisen Industry Standardin listalla olleen kielileivän. Tästä on kolme vuotta, mutta se makumuisto ei unohdu koskaan: juureen leivottu vaalea leipä oli paahdettu ja sivelty sinapilla, ja sen päällä pötkötti kolme suikaletta pannulla rapeaksi paistettua porsaankielipalaa. Kielileipä oli viimeistelty ruskistetulla kaprisvoilla. Minusta tuli kielen (ja Industry Standardin) fani. 

Kotiin päästyäni tätä leipää piti päästä kokeilemaan itse. Löysin mielenkiintoisen pikkelöidyn kielen reseptin, jota soveltamalla ajattelin pääseväni maaliin. Ryhdyin puuhaan tapani mukaan soveltaen, eli keitin possuni kuin naudankieletkin on tapana. Possunkielistäni tuli kovia, kippuroita möhkäleitä, joiden nahka ei lähtenyt kuin vihannesveitsellä nirhaten. Lihan koostumus ja maku oli kuin olisi korkkia syönyt. 

Possun keitinliemi sen sijaan oli kaunista, kirkasta ja supermaukasta. Päätin olla lannistumatta ja tehdä ruuan, johon voisin piilottaa sitkeäksi keittämäni hienon raaka-aineen. Jotta mieheni ei huomaisi, että lihana on kieltä, kuutioin lihat pienenpieniksi, ja laitoin ne siivilöityyn liemeen keittymään siksi aikaa, kun pilkoin keittoon kaikkea vihannesta mitä kotoa löytyi. Tuloksena oli minestronesoppa, jonka maku oli vertaansa vailla ja nosti minut ihan uudelle tasolle sopankeittäjänä. Kielikuutiotkin muuttuivat uudelleen keitettäessä suussa sulaviksi ja hotkimme kahteen pekkaan koko keiton siltä istumalta!

Ja näin porsaankielestä tuli ehdoton osa minestronekiettoani.  

Possunkieli on monella tapaa mainio liha keittoon: se on edullista ja helppoa käsitellä. Kun kielestä kuorii pinnan ja poistaa kielen kannan, liha on täyttä tavaraa eikä siinä ole paljoa hukkaan heitettävää, kuten monissa muissa edullisissa ruhonosissa. Possunkielen kilohinta pyörii 7-8 euron välillä ja kuuden hengen keittoon possunkieltä ei tarvita kuin noin 500 grammaa. 

Pienestä koostaan huolimatta porsaankieli ottaa kypsyäkseen mureaksi jopa naudan kieltä enemmän aikaa. Keitän silti mieluummin minestroneni porsaankieleen: minestrone on aina ollut minulle possuruoka, ennen kielen löytämistä tein minestronen savupotkaan. Tällä reseptillä voi toki valmistaa keiton sekä naudan- että possunkielellä. 

Huomio! Jos et ole vielä valmis ottamaan kieltä repertuaariisi, kelpo sopan saat myös naudan keittolihasta.

KIELIMINESTRONE

6 annosta 
valmistusaika: liemi & kieli n. 4h, keiton valmistus 20 min. 

kieliliemi: 

  • 2-3 porsaankieltä 
  • 2 porkkanaa
  • 100 g palsternakkaa
  • 1 sipuli
  • 1 iso laakerinlehti
  • 6 mustapippuria
  • 2,5 l vettä

minestrone: 

  • n. 2 l kielilientä
  • 1 kesäkurpitsa
  • 1 punainen paprika
  • 2 sellerin vartta
  • 2 porkkanaa
  • 1,5 dl pastaa keittoihin, esim. pientä rengas- tai rusettipastaa
  • 1 tölkki (400g) mustasilmäpapuja
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • ½ tl kuivattua timjamia
  • ½ tl kuivattua oreganoa
  • 8 kokonaista mustapippuria
  • 4 oksaa persiljaa
  • suolaa
  • loraus etikkaa

Tee ensin liemi. Pese kielet kylmässä vedessä. Leikkaa ylimääräinen nahka ja jänteet pois kielen kannasta.

Kuori ja lohko porkkanat, palsternakka ja sipuli reiluiksi paloiksi. Laita kielet ja liemiainekset mausteita lukuun ottamatta pataan. Kiehauta. Kuori pintaan nouseva vaahto pois. Lisää mausteet ja peitä kannella. hauduta lientä liedellä matalalla porinalla tai 150-asteisessa uunissa 4 tuntia, kunnes liha on täysin kypsää ja mureaa. Anna lihan jäähtyä liemessä sen verran, että pystyt käsittelemään sitä.

Kuori nahka pienellä veitsellä kielten ollessa lämpimiä. Siivilöi liemi talteen ja heitä vihannekset pois.

Kuutioi keitetty liha. Kuutioi kesäkurpitsa. Poista kesäkurpitsan kokonaan valkoiset osat, sillä ne menevät keitossa vetisiksi. Kuutioi paprika ja sellerinvarret. Kuori ja pilko porkkanat. Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä.

Mittaa keittoliemi kattilaan ja lisää tarvittaessa vettä, jotta lientä on 2 litraa. Lisää lihat, tomaattipyre, kuivat mausteet ja persiljan oksat. Kiehauta ja mausta suolalla.

Valuta pavut siivilässä. Lisää loput ainekset kesäkurpitsaa ja pastaa lukuun ottamatta keittoon. Keitä viitisen minuuttia, kunnes porkkanat ovat melkein kypsiä. Lisää kesäkurpitsat ja keitä pari minuuttia.

Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa sekä loraus etikkaa, jos haluat liemeen lisää hapokkuutta. Lisää pastat ja nosta pata pöytään.

Resepti on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7/2018.

Siisti kieli leikkaamalla keitetystä kielestä kielen kantaosat ja roippeet pois
Siisti kieli leikkaamalla keitetystä kielestä kielen kantaosat ja roippeet pois

Kuorittu kieli on valmis käytettäväksi kuten haluat. Tiristä se pannulla rapeaksi tai tee keittoa, esimerkiksi.
Kuorittu kieli on valmis käytettäväksi kuten haluat. Tiristä se pannulla rapeaksi tai tee keittoa, esimerkiksi.

Minestronen tyyliin kuuluu, että soppaan voi laittaa mitä kaapista löytyy. Tällä viikolla suippopaprikaa ja mustia papuja.
Minestronen tyyliin kuuluu, että soppaan voi laittaa mitä kaapista löytyy. Tällä viikolla suippopaprikaa ja mustia papuja.

Ohjeet onnistumiseen

  • Aikaa säästääkseen kieliliemi on paras tehdä edellisenä päivänä – sen voi oikeastaan valmistaa kolmekin päivää aiemmin. Ota kypsät kielet liemestä ja kuori ne veitsellä, säilytä jääkaapissa kelmuun käärittynä. Siivilöi liemi ja säilytä esimerkiksi isossa lasipurkissa. Näin itse soppapäivälle jää kasvisten kuutiointi ja keiton keittäminen kypsäksi. Liemen ja kypsän lihan pakastaminen on myös mahdollista. 
  • Possunkielen nahka ei irtoa vetämällä, kuten naudankielen. Ota siis avuksi terävä vihannesveitsi. 
  • Papuina minestronessa voi käyttää omia suosikkejaan. Omia suosikkejani ovat tässä keitossa mustasilmäpavut, ihan vaan esteettisistä syistä. Kuivat pavut pitää muistaa liottaa ja keittää etukäteen, purkkipavuille riittää valutus ja huuhtelu kylmällä vedellä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram