Kirjoitukset avainsanalla ravintola

Tämän kevään kohokohdaksi nousi helteinen viikonloppumme kahden Tallinnassa. Olimme yhteisen miniloman tarpeessa ja niin pakkasimme kapsäkit ja matkasimme etelään Viroon lepäämään ja viettämään aikaa toistemme seurassa. Muistin taas kuka olen ja mikä kultakimpale ukkeli mulla onkaan. 

Piti oikein laskea milloin olemme viimeeksi olleet Tallinnassa yhdessä mieheni kanssa: siitä on yli viisi vuotta! Emmekä varmaan olisi kevään kiireiden ja lapsiperhe-elämän keskellä keksineet varata matkaa, ellen olisi saanut Eckerö Line:lta lahjakorttia. Viikot rullaavat aina sellaista tahtia, että etenkin lähelle tuntuu olevan kauhean vaikeaa järjestää matkaa – pitkät parin viikon reissut on konkreettisempia järjestää, koska niihin liittyy niin paljon isompia kuvioita, kuten kahden aikuisen lomajärjestelyt ja kissojen hoidot, rokotukset ja viisumit. Ja sitten mukamas aikaa yhteisen vapaan viikonlopun järjestämiselle ei meinaa löytyä? Vastedes on kyllä paras löytyä, sillä tämä miniloma rentoutti enemmän kuin olisin arvannutkaan. 

Monesti lyhyiltä lomilta kotiinpaluu on yhtä henkistä krapulaa: aivan liikaa kokemuksia ja paikkoja ihan liian lyhyessä ajassa – tuloksena väsymys, kasa tuliaisia ja kauhea lovi lompakossa. Tällä kertaa lomamme ei olisi voinut mennä paremmin nappiin. Palasimme juuri matkaltamme levänneinä, huolettomina ja vähän ylensyöneinä. Emme juurikaan tehneet mitään ja tuliaisiksi ostimme tusinan verran käsityöläisoluita ja lapselle leijan. Kaksi ja puoli päivää reissussa tuntui viikolta, koska meillä ei ollut kiire mihinkään ja vaan olimme. Silti tuntuu että, näin enemmän Tallinnasta kuin yhdelläkään aikaisemmista reissuistani, ehkä juuri siksi että vaan kävelimme, pyöräilimme ja pällistelimme. 

Vaikka Tallinnassa on tullut käytyä viimeisen viiden vuoden aikana vain muutaman kerran, kaupunki on sen verran tuttu, että sieltä löytää helposti ne omat jutut ja osaa välttää sudenkuopat. Koska kaupungin kehitystä on tullut seurattua 90-luvulta asti, navigointi Tallinnassa on vaivatonta, sen rytmi ja ominaispiirteet ovat tuttuja, vaikka tälläkin kertaa paljon oli muuttunut. 

Viimeeksi kun kävin Telliskivessä, sinne oli juuri avautunut Pudel-baari ja F-Hoone oli löytänyt tiensä myös turistien sydämiin. Nyt Pudelin ja F-Hoonen lisäksi oli valittavana tusinan verran muita ravintoloita, baareja ja ruokarekkoja. Telliskivi on nyt myös luontevasti liitetty entiseen Balti Jaam -toriin ja koko alueen maisemointi jatkuu. Onneksi myös rosoa vielä löytyy. 

Balti Jaam -torin Bao Jaam -kojulla on aina jonoa ja kokit vääntävät kiinalaisia buneja sen minkä ehtivät. Odotus palkitaan: kaikki tehdään käsin ja näidenkin höyrytettyjen sämpylöiden välistä löytyi sellaisia makuja, että Jaakko oli valmis heti seuraavana aamuna hakemaan näitä lisää.
Balti Jaam -torin Bao Jaam -kojulla on aina jonoa ja kokit vääntävät kiinalaisia buneja sen minkä ehtivät. Odotus palkitaan: kaikki tehdään käsin ja näidenkin höyrytettyjen sämpylöiden välistä löytyi sellaisia makuja, että Jaakko oli valmis heti seuraavana aamuna hakemaan näitä lisää.

Olut- ja viinikauppa Sip:n terassilla oli sunnuntaina käsityöläissiidereiden maistajaiset. Kaikki maistetut juomat olivat myynnissä ja mukana oli erikoisuuksia, kuten rutikuiva chilisiideri ja kuohuva roseesiideri.
Olut- ja viinikauppa Sip:n terassilla oli sunnuntaina käsityöläissiidereiden maistajaiset. Kaikki maistetut juomat olivat myynnissä ja mukana oli erikoisuuksia, kuten rutikuiva chilisiideri ja kuohuva roseesiideri.

Ihan uusi tuttavuus oli Kalamajan alue, joka alkaa vain kilometrin päästä satamasta. Kalamajaan tutustuminen on ollut jo vuosia listalla, mutta aina se on jäänyt muun ohjelman jalkoihin. Tällä kertaa päätimme majoittua suoraan Kalamajaan ja otimme Air B&B:n kautta viehättävän kaksion vanhasta puutalosta. Näin pääsisimme ihan alueen sydämeen ja tutustumaan sen kahviloihin ja lepäämään sen rauhallisessa tunnelmassa. 

Kalamajassa olikin koko viikonlopun kaupunginosajuhlat. Oli markkinat, musiikkia ja ruokakojuja. Kaupunginosan sisäpihoille oli perustettu pop-up-ravintoloita ja kahviloita, lapset myivät mehua ja leivonnaisia kadulla. Ja ilman ollessa mitä mahtavin, koko Kalamajan alue oli täynnä lapsiperheitä ja tallinnalaisia viettämässä kuumaa kesäpäivää, rennosti vaellellen pitkin Kalamajan katuja ja kujia. 

Kauniissa Kalamajassa riittää vanhoja taloja ja mielenkiintoista uudistuotantoa.
Kauniissa Kalamajassa riittää vanhoja taloja ja mielenkiintoista uudistuotantoa.

Reissun ekat oluet joimme Tops-baarissa, Kalamajan sydämessä olevassa viihtyisässä kapakassa, joka oli kuin tuulahdus Berliiniä keskellä puutaloaluetta. Juomien lisäksi täältä saa pientä syötävää kuten leikkelelautasia ja lämpimiä voileipiä.
Reissun ekat oluet joimme Tops-baarissa, Kalamajan sydämessä olevassa viihtyisässä kapakassa, joka oli kuin tuulahdus Berliiniä keskellä puutaloaluetta. Juomien lisäksi täältä saa pientä syötävää kuten leikkelelautasia ja lämpimiä voileipiä.

Ruokarekat olivat kerääntyneet syöttämään Kalamajan alueen kyläfestivaalien nälkäisiä kävijöitä.
Ruokarekat olivat kerääntyneet syöttämään Kalamajan alueen kyläfestivaalien nälkäisiä kävijöitä.
Virossakin on pikaisen ruokakojukatsauksen perusteella meneillään burgerbuumi!
Virossakin on pikaisen ruokakojukatsauksen perusteella meneillään burgerbuumi!
Friteerattu piiras kätki sisäänsä pinaattia ja fetaa.
Friteerattu piiras kätki sisäänsä pinaattia ja fetaa.
Ensi viikonloppuna korkataan mökkikausi ja tästä kojusta otin viemisiksi muutamat grillikastikkeet.
Ensi viikonloppuna korkataan mökkikausi ja tästä kojusta otin viemisiksi muutamat grillikastikkeet.

Kalamajan keskustan päässä on toinen mainio kahvi- ja olutpuoti Uba Ja Humal, jossa valikoimaa riittää.
Kalamajan keskustan päässä on toinen mainio kahvi- ja olutpuoti Uba Ja Humal, jossa valikoimaa riittää.

Blogini lukijat tietävätkin, että rakastan shakshoukaa ja olen jakanut siitä reseptin jos toisenkin. Ihanaa syödä vaihteeksi shakshoukaa jonkun toisen tekemänä. Tämä The Breakfast Clubin annos oli täydellinen unikeon herätys.
Blogini lukijat tietävätkin, että rakastan shakshoukaa ja olen jakanut siitä reseptin jos toisenkin. Ihanaa syödä vaihteeksi shakshoukaa jonkun toisen tekemänä. Tämä The Breakfast Clubin annos oli täydellinen unikeon herätys.

The Breakfast Club Kalamajassa tarjoilee aamiaista koko päivän. Listalla oli shakshoukan lisäksi mm. amerikkalainen, paistettuja perunoita sisältänyt aamiainen, sekä vegaanille sopiva breku. Kahvi oli hyvää ja appelsiinimehu tuorepuristettua.
The Breakfast Club Kalamajassa tarjoilee aamiaista koko päivän. Listalla oli shakshoukan lisäksi mm. amerikkalainen, paistettuja perunoita sisältänyt aamiainen, sekä vegaanille sopiva breku. Kahvi oli hyvää ja appelsiinimehu tuorepuristettua.

Kierreltyämme aikamme Kalamajassa, vaelsimme Balti Jaam -torin kautta pyörävuokraamoon ja otimme fillarit alle vuorokaudeksi. Lähdimme pyöräilemään rannikkoa kohti Pirittaa, jossa olin myös aina halunnut vierailla. Kunhan vaan selviää keskustan ulkopuolelle, pyöräteitäkin alkaa löytyä. Fillaroimme ensin Kadriorg-puiston läpi ja siitä rantabulevardille, jota sotkimme pohjoiseen. Pyörätie vie Piritan rannalle ja siitä vielä eteenpäin kohti Viimsiä, läpi vilpoisan mäntymetsän, johon Piritan pitkä hiekkaranta rajautuu.

OKO:n listalla on kesäistä terassiruokaa: herkullisia kiviuunipizzoja, salaatteja, leipiä ja kalaa. Nimikko-oluensa oli yksi reissun parhaista.
OKO:n listalla on kesäistä terassiruokaa: herkullisia kiviuunipizzoja, salaatteja, leipiä ja kalaa. Nimikko-oluensa oli yksi reissun parhaista.

Viimsiin päädyimme, koska olin kuullut työkavereilta OKO-nimisestä ravintolasta merenrannalla. Kylmä juoma ja kauniit maisemat, se riittää meille syyksi pyöräillä toistakymmentä kilometriä paikkaa ihmettelemään! OKO oli maineensa veroinen, mutta yhtä tärkeää kuin määränpää oli tässä tapauksessa myös matkanteko kauniissa maisemissa ja parhaassa seurassa – siitä on vuosia, kun olemme päässeet kahden pyöräilyreisuun. 

Kahden pyörän vuokra vuorokaudeksi oli yhteensä 30 €. Ehkä ensi kerralla voisi ottaa mukaan omat pyörät, jotka kulkevat niin kätevästi laivassa mukana. Mutta yhtä kaikki, jos olisimme suhanneet Pirittaan eestaas taksilla, olisimme olleet paitsi kolmeakymppiä, myös ihanaa retkikokemusta köyhempiä.
Kahden pyörän vuokra vuorokaudeksi oli yhteensä 30 €. Ehkä ensi kerralla voisi ottaa mukaan omat pyörät, jotka kulkevat niin kätevästi laivassa mukana. Mutta yhtä kaikki, jos olisimme suhanneet Pirittaan eestaas taksilla, olisimme olleet paitsi kolmeakymppiä, myös ihanaa retkikokemusta köyhempiä.

Illallisia ehdimme reissun aikana syömään kaksi, joista ensimmäinen oli mieleenpainuva, toisesta ei sitten sen enempää. Jos haluatte yllättyä ja maistella ihmeellisiä asioita, suosittelen lämpimästi Parrot Minibar -ravintolaa. Kerta oli minulle jo toinen, mutta tämäkin yhtä herkullinen ja hämmästyksiä täynnä. En liioin välitä kikkailusta mitä tulee ruokaan, mutta Parrot Minibar osaa juuri sopivalla tavalla käyttää ravintolan keittiön erikoistekniikoita, jotta menussa on yllätyksellisyyttä. Kannattaa ehdottomasti ottaa koko 13 ruokalajin menyy, se maksaa kahdelta 120 €. Tällaista ruokaa saa harvoin, etenkään tuohon hintaan. Minulla on yksi kuva illalliselta, muutoin homma meni aivan herkutteluksi ja ravintolan hämärä valaisu pilasi mahdollisuudet ottaa järkeviä kuvia. 

Mutta enhän ollutkaan matkalla ottamassa fotoja, vaan rentoutumassa ja hengailemassa ihanan aviomieheni kanssa. Tavoite toteutui yli odotusten, akut ja rakkaus on taas ladattu. <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö Fat Lizardin kanssa.

Mitä syntyy kun yhdistää korttelibistron ja espoolaisen pienpanimon? Mutkatonta krouvia ruokaa, joka on valmistettu hyvällä meiningillä, aidoista raaka-aineista. Kun mukaan heittää pari sirkkaa, syntyy menu, joka on ajan hermoilla. 

Sain kutsun tulla tutustumaan ravintola Fat Lizardiin. Mieheni kävi ravintolassa jo alkuvuodesta isolla ukkoköörillä ja kehui paikkaa mainioksi illanviettomestaksi oluineen, ribseineen ja herkullisine burgereineen. Kuulostaa niin hänelle suunnitellulta paikalta, varsinkin kun kävi ilmi että pubin puolella voi myös seurata Valioliigan otteluita. 

Mutta entä miten paikka taipuu mimmiporukalle, josta osa ei välitä oluesta ja joita voisi hyvänä päivänä kutsua tarkaksi siitä mitä ravintolassa tarjotaan? Ehei, emme ole nirsoja! -Syömme oikein hyvällä ruokahalulla kaikenlaista, mutta omissa ystävissäni suurin osa on melkoisia herkuttelijoita ja hyvä ruoka ja juoma ovat keskeisessä osassa kun vietetään yhdessä aikaa. Ei siis ole aivan sama missä tavataan kun mennään syömään. 

Otin siis kutsun ilolla vastaan ja pyysin mukaani kolme hyvää ystävää seikkailulle Espooseen, testaamaan Fat Lizardin konseptin ja tietenkin kälättämään

Alkuvuonna avatun Fat Lizardin takaa löytyy ravintoloitsija Andy Solomon. Hänet tunnetaan parhaiten Herttoniemessä sijaitsevasta Treffi Pubistaan, jonka räkäiset lähiökapakkatomut hän puisteli ja teki 20 vuotta vanhasta ’Treffistä’ aidon korttelibistron, jonka burgereita monet pitävät Helsingin parhaina. 

Ravintola syntyi yhteistyössä samannimisen panimon kanssa, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä. Soppaan on lisätty
vielä Fat Lizard -panimon Topi Kairenius, joka on Suomen ahkerin elintarvikehyönteisten lähettiläs ja hyönteisyrittäjä itsekin. Fat Lizardissa on muutamassa alkupalassa sirkkoja ja kun hyönteisten kasvatus ja saatavuus lisääntyvät Suomessa, hyönteisiä on luvassa myös pääruokiin. 

Astuessamme sisään torstai-iltana, yllätyimme siitä, että ravintola oli aivan täynnä. Toimivasti suunnitellussa tilassa on pubipuoli, johon ruoat tilataan tiskiltä ja joka oli kuuden jälkeen täynnä kansainvälisiä opiskelijaporukoita. Ruuduilla pyöri lätkää. Tilan peräosassa on sitten varsinainen a la carte puoli, joka on lämpimästi valaistu ja tunnelmaltaan kutsuva. 

Silmiin pisti heti asiakkaiden monenlainen kirjo: oli kaksi lapsiperhettä, muutamia pariskuntia treffeillä sekä lukuisia ystäväporukoita, emmekä olleetkaan ravintolan ainoa mimmijengi. 

Meidän tarjoilija Boris otti tilanteen haltuun mainiosti: Lauralle, joka ei pidä oluesta, hän suositteli vadelma-souria, minä ja Pervin otimme Fat Lizard panimon California Palealet ja Satu aloitti skumpalla. 

Sain mieheltäni vinkit siihen, mitä kannattaa ehdottomasti tilata, joten päätimme ottaa ainakin hänen kehumaansa ”hyppysirkka-annosta” eli Cajun-Hoppersia sekä karamellipossua. Lisäksi otimme alkuun rapukakut. Mitä ilmeisimmin Fat Lizardissa ollaan totuttu siihen, että asiakkaat haluavat maistaa vähän kaikkea, sillä meille tuotiin pyytämättä pienet lautaset; tarjoilijamme osasi veikata että kierrättäisimme muuten annoksia sikin sokin keskenämme. 

Boris suositteli meille alkuun oluen ja skumpan sivuun rapeita sirkkoja ja pähkinöitä. Ekstrarapeat sirkat olivat hyvin maustettuja; täydellinen pikku purtava, jotka voisin kuvitella napsivani kylmän bissen kanssa ja jopa taipuvani joskus katsomaan vähän ison ruudun urheiluakin. Olen suhtautunut hyönteisiin vähän skeptisesti – toistaiseksi olin vain maistellut ruokia joissa hyönteisten osa ruoassa on ollut lähinnä viihteellinen. 

Sticky pork eli Karamellisoitua possun kylkeä & blue cheese creme
Sticky pork eli Karamellisoitua possun kylkeä & blue cheese creme

Cajun Hoppers eli friteerattuja sirkkoja, sirkkanäkkileipää, limemarinoitua kurkkua, korianteria & hummusmajoneesia
Cajun Hoppers eli friteerattuja sirkkoja, sirkkanäkkileipää, limemarinoitua kurkkua, korianteria & hummusmajoneesia

Alkupalat loistivat ja olivat illallisemme suosikkeja. Karamellipossussa oli rapean ja tahmean possunkyljen kaverina aivan pimeän hyvä sinihomejuustokastike. Ja taas murtui pala hyönteis-ennakkoluuloani: Cajun-Hoppersit olivat alkupaloista ja kenties koko illan ruoista lemppariannokseni. Hyönteiskeksin päällä oli muikean makuista hummusmajoneesia, rapeita sirkkoja ja pikkelöityä kurkkua. Jopa annoksessa ollut chilikastike oli itse tehtyä ja sen vuoksi kaikki maut upeassa balanssissa. Tätä olisi voinut syödä pääruokakokoisenakin! 

Pääruokien valinta oli vaikeaa ja venytimme niiden tilaamista alkupalojen jälkeen – tämä ei olisi monessa ravintolassa mahdollista, mutta Fat Lizardin tyyliin kuuluu, että ruokaa voi tilata milloin vaan lisää tai sitten ottaa pelkkiä alkupaloja ja särpiä olutta jos siltä tuntuu. Boris jeesasi pääruokien valinnassa. Hän tuntee listan läpikotaisin ja osasi vastata kaikkiin kysymyksiin ruoista ja niiden mauista ja raaka-aineista. Mietimme yhdessä hänen kanssaan sellaisen kokonaisuuden, että pääsisimme maistamaan mahdollisimman monipuolisesti eri makuja. Skippasimme kuitenkin burgerit ja pizzat, niitä varten emme tänne tulleet. 

Fat seafood platterissä on hurjasti syötävää yhdelle.
Fat seafood platterissä on hurjasti syötävää yhdelle.

Fat Lizardin pääruoat ovat kookkaita. Yhdestä pääruoasta riittää hyvin kahdelle hengelle, kun alla on alkupalat. Etenkin Lizardin platter –annokset sopivat mielestäni paremmin kamun kanssa jaettavaksi ja niillä on sen verran hintaakin. Tilasimme niistä 38 € maksavan surf’n’turf version. Se sisälsi puolikkaan hummerin, naudan petit tender -lihaa ja porsaan kyljyksen. Kaikki olivat käyneet keittiön puu-uunin tai hiiligrillin kautta. Black Anguksen petit tender -lihan kevyt savu ihastutti ja tämä pehmeä liha oli pääruoista ehdoton suosikki. Platterin toinen yllättäjä oli vaatimattoman näköinen pico de gallo-salsa, joka oli niin hyvin tehtyä ja maukasta, että tilasimme sitä vielä yhden kulhon lisää ja söimme sitä vähän kaiken kanssa.

Yksi porukastamme halusi tilata kasvisruokaa ja kasvisburgeria tai pizzaa lukuun ottamatta vaihtoehtoina ei ollut kuin halloumisalaatti. 

Ja nyt tulee tunnustus: vihaan halloumia. En voi ymmärtää sen kumisuutta, suolaisuutta ja etenkään sitä että aina kun on grillibileet, joku tuo paketin halloumia ja iskee sen ritilälle. Ja heti perään toinen tunnustus: nyt ymmärrän että se pitää tehdä kuten Fat Lizardissa, jossa halloumi friteerataan. Poissa oli grillatun, maitoista nestettä tihkuvan halloumin rasvainen tuhtius, Fat Lizardin halloumisalaatti oli nappisuoritus. 

Onneksi Satu tilasi halloumisalaatin - en olisi koskaan sitä tehnyt itse ja ensimmäistä kertaa hyvin valmistettu halloumi olisi jäänyt maistamatta.
Onneksi Satu tilasi halloumisalaatin - en olisi koskaan sitä tehnyt itse ja ensimmäistä kertaa hyvin valmistettu halloumi olisi jäänyt maistamatta.

Talon negronia kypsytetään viikon verran Kyrö Distilleryn entisissä viskitynnyreissä.
Talon negronia kypsytetään viikon verran Kyrö Distilleryn entisissä viskitynnyreissä.

Jälkkärien kohdalla minä luovutin, en niin välitä makeasta ja tilasin itselleni lempidrinkkini negronin. Mimmit tilasivat kolme jälkiruokaa: Crack Pie, Donut Trump ja Flaming Alaska tuotiin pöytään yhdellä isolla vadilla, koska Boris arvasi että hyökkäisimme kuitenkin taas ruokien kimppuun kuin hyeenat. Kaikkien suosikki oli crack pie, jossa kaura, suolakaramelli ja banaani lyövät hynttyyt yhteen. Lopetimme illallisen piukeina ja onnellisina. 

Crack Pie, Donut Trump & Flaming Alaska. Vaatimattomimmalta vaikuttanut Crack Pie voitti!
Crack Pie, Donut Trump & Flaming Alaska. Vaatimattomimmalta vaikuttanut Crack Pie voitti!

Yhteistä kaikille Fat Lizardin ruoille oli rehellinen ja käsin tehty fiilis, joka sekä näkyi, että maistui annoksissa. Oli talon omaa chilikastiketta, joka annoksessa omat maustetut majoneesit ja kastikkeet ja salaatin kohdalla ei oltu sorruttu tukun valmiiseen salaattipohjaan. Pääruoat ovat tosiaan aika reiluja ja hinnakkaitakin, mutta niistä riittää hyvin kahdelle hengelle jos ottaa alkuun muutaman alkupalan.   

Ruoan ohella Fat Lizardin parhaimmaksi asiaksi nousi itse ravintolan konsepti ja palvelu. Ravintola on mutkaton, palvelussa juuri sopivaa pelisilmää ja ruoka krouvia. Tulisin tänne uudestaankin ystäväporukan kanssa vaihtamaan kuulumisia tai sitten vanhempieni ja pienen lapsemme kanssa kolmen sukupolven dinnerille; tilaisin taas pöydän täyteen ruokaa ja juomaa ja nautiskelisimme pitkän kaavan mukaan, ilman pönötystä ja aikatauluja. Kuten esimerkiksi Italiassa on tapana. Paitsi että Fat Lizardin löydät vartin metromatkan päästä Otaniemestä, Espoosta. 

 

 

Kommentit (2)

ei ötököitä kiitos!
1/2 | 

Kyllä jäisi meikäläiseltä ötökkäkammoiselta mokomat syömättä! Inhon väristyksiä tulee jo pelkästä ajatuksesta.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ymmärrän, ötökät ei ole jokaisen juttu! Olen elämässäni maistellut vaikka mitä ötökkäruokia ja pakko myöntää että matojen syöminen tekee mulla edelleen tiukkaa. Minusta nuo sirkat maistuvat ja tuntuvat suussa ihan friteeratulta sipulirouheelta (sitä mitä on hodareissa), joten niistä on helppo aloittaa jos joskus päätätkin tarttua haasteeseen. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat