Kirjoitukset avainsanalla Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö
Olenko mersumuija? Vai hyrrääkö sydämeni Hyundaille?
Blogiyhteistyö Vaihtoplussan kanssa

Eräänä päivänä Tipi alkoi savuamaan ja kosahti keskelle Etu-Töölön aamuruuhkaa. Siinä ei auttanut kuin palaverien peruminen ja ottaa alle vuokra-auto, sillä työt eivät odottaisi.  

Työssäni auto ei voi jättää tielle. Olin sitten menossa asiakkaan luokse keitraamaan juhlia tai matkalla kuvauksiin, tässä työssä ei ole varaa myöhästymisiin. Auton on oltava ennen kaikkea luotettava, mutta tietenkin myös tarkoituksenmukainen. On tullut aika miettiä autonvaihtoa.

Meidän rakas vuoden 2009 Volkswagen Golf, tuttavallisemmin ’Tipi’ on ollut uskollinen ratsu työkeikoilla ja vapaa-ajan mökkimatkoilla, mutta kilsoja on mittarissa jo yli 230t ja olemme nyt siinä tilanteessa, että olisi hyvä hommata alle uudempi peli, ennen kuin Tipi päättää eläköityä. 

Olikin melkoinen sattuma, että pian Tipin hajottua sain kutsun mennä tutustumaan käytettyjen autojen liikkeeseen Vaihtoplussaan. Universumi taitaa vihjata, että on kenties aika siirtyä eteenpäin autoissa. 

Tipi tuli meille vähän sattuman kautta, joten meillä ei silloin ollut mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisen auton valitsisimme. Mutta järkivalinnasta tuli vuosien varrella meille rakas ja tärkeä auto: kaikki on mennyt Tipin kanssa hyvin - yhtä helppohoitoista ja edullista autoa saa etsiä. Mutta silloin 6 vuotta sitten käytin pääosin työssäni pakettiautoja ja Tipillä ajoi mieheni, nyt työnkuvani on muuttunut. Tällä kertaa aion olla viisaampi ja miettiä tarkkaan minkälainen auto olisi minun työhöni sopivin. 

Minulta usein kysytään mitä ihan oikeasti teen työkseni. Siihen ei ole helppo vastata, sillä yksinyrittäjänä tulo koostuu pienistä puroista. Päätyöni on ruokakuvauksissa. Työhöni sisältyy ympäri kaupunkia erilaisten kuvaustarvikkeiden perässä ajelua, raaka-aineiden noutoa tukusta sekä työvälineiden, kuten taittopöytien ja astioiden roudaamista työhuoneen, kodin ja kuvauspaikan välillä. Teen kuvausjärjestelyjä, reseptinkehitystyötä, sekä cateringiä erilaisiin tapahtumiin. Ja tietenkin myös esiinnyn, mutta toisin kuin moni kuvittelee on tv- ja esiintymistyö vain pieni osa toimenkuvaani. Työni vie minua ympäri suomen ja usein roudattavaa on niin paljon, ettei julkisilla kulkeminen ole vaihtoehto. 

Olen oman elämäni sisustaja, kokki, tavarakuski ja roudaaja.
Olen oman elämäni sisustaja, kokki, tavarakuski ja roudaaja.

Toisinaan tarvitsen työssäni pakettiautoa ja isoilla autoilla ajelu ja kaikenlainen säätäminen vetokoukkujen ja vaunujen kanssa on tuttua, mutta sikäli harvinaista, että minulle riittää kun vuokraan pakettiauton silloin kun henkilöauton koko ei riitä. Yleensä pienempi auto kuitenkin riittää. 

Ajan autoa viikottain 100-1000km, toisinaan taas Tipi on seissyt pihassa päiviä, sillä en mene Helsingin keskustaan autolla, ellei minulla ole roudattavaa. Välillä päiväni ovat palavereissa istumista, radiotyöskentelyä tai kirjoitushommia ja silloin pääsen paikalle metrolla ja bussilla. 

Kuulostaa jo minusta kovin sekalaiselta, joten parhaiten auton miettimisessä pääsee alkuun, kun listaa niitä ominaisuuksia, jotka ovat itselle tärkeitä. 

Näitä ominaisuuksia etsin autooni: 

  1. Tilava ja kuution muotoinen takatila, johon mahtuu cateringissä käytössä olevat mustat kylmälaatikot sekä astiavuokraamoilla käytössä olevat astiapakit. 
  2. Korkea perä, jotta painavien laatikoiden ja limukorien nostaminen autoon ja autosta pois olisi mahdollisimman ergonomista.
  3. Tilava etuosa – pelkääjän penkki on välillä liikkuva toimistoni, johon levitän läppärin ja kalenterin. Lähes viikottain olen liikenteessä niin, etten ehdi kunnolla lounaalle ja syön eväät autossa taukopaikalla tai pysähdyn tarkistamaan työasioita koneeltani. Tiedän, se ei ole ideaali tapa työtehon kannalta, mutta oikeastaan mä kyllä rakastan autossa olemista ja työskentelyä.   
  4. Manuaalivaihde – olen aina ällönnyt automaattia, haluan olla koko ajan itse kontrollissa!
  5. Hyvät mukitelineet – kahvia menee pitkien matkojen aikana ja roudaan aamuisin usein termarillisen kahvia autooni. 
  6. Käytetty auto – en ole koskaan edes haaveillut uudesta autosta; maailmassa on jo paljon oikein hyviä, vähän ajettuja autoja joista minulle löytyy varmasti sopivin! Ja satojen eurojen kuukausimaksut eivät vaan ole realistinen kuluerä. 

Ja jotta valinta ei olisi liian helppoa, täytyy auton toimia myös perhekäytössä, sillä autossamme kulkee vapaa-ajalla kahden aikuisen ja kahden kissan lisäksi nykyään myös lapsi. Mutta se onkin ihan eri stoori! 

Päätin panostaa työauton etsintään käytännössä: otin mukaani työssä käyttämiäni laatikoita ja tavaraa, jotta voisin testata miten auto oikeasti soveltuisi tavaroiden roudaamiseen. Soitin toki ensin Vaihtoplussaan olisiko tämä ok ja kun minut toivotettiin kimpsuineni tervetulleeksi, lähdin matkaan!

Otin mukaani työssäni käyttämiä kuljetuslaatikoita ja myös muutaman vähän hankalamman mallisen työvälineen - halusin testata ihan käytännön esimerkillä, millaista autojen pakkaaminen ja laatikoiden nostaminen niihin tuntuisi. Työni on suurelta osalta silkkaa roudaamista!
Otin mukaani työssäni käyttämiä kuljetuslaatikoita ja myös muutaman vähän hankalamman mallisen työvälineen - halusin testata ihan käytännön esimerkillä, millaista autojen pakkaaminen ja laatikoiden nostaminen niihin tuntuisi. Työni on suurelta osalta silkkaa roudaamista!

Auton etsintä aloitettiin ensin kiertelemällä näyttelytilassa. Autoja on ihan joka lähtöön; on lottovoittajan unelmaa Mercedes Defenderiä, pientä kauppakassikaaraa sekä kaiken kokoisia ja mallisia perhefarkkuja. Myyjä kartoitti ensin tarpeitani ja hänen avullaan päädyimme katsomaan citymaastureita ja tila-autoja. 

Verrokeiksi valikoitui kolme autoa: Mercedes Benz, Hyundai sekä Volkswagen. 

Hyundai pisti ensimmäisenä silmään. Merkki on tuttu autovuokraamosta ja olen pitänyt sen väännöstä ja ajotyylistä. Tämä malli on Santa Fe, Di nelivetomaasturi, jolla on ajettu 155t Km.
Hyundai pisti ensimmäisenä silmään. Merkki on tuttu autovuokraamosta ja olen pitänyt sen väännöstä ja ajotyylistä. Tämä malli on Santa Fe, Di nelivetomaasturi, jolla on ajettu 155t Km.
Hyundaissa on todella tilava takaosa, mutta pientä miinusta tulee sen pyöristetystä muodosta. Kun kaksi isoa laatikkoa pinoaa päällekäin, takaluukku osuu ylemmän laatikon kulmaan. Nostokorkeus oli oikein miellyttävä ja takatila ergonominen.
Hyundaissa on todella tilava takaosa, mutta pientä miinusta tulee sen pyöristetystä muodosta. Kun kaksi isoa laatikkoa pinoaa päällekäin, takaluukku osuu ylemmän laatikon kulmaan. Nostokorkeus oli oikein miellyttävä ja takatila ergonominen.

Mersuista minulla ei ole kokemusta kuin pakettiautoina, en ole koskaan ajanut henkilöautokokoista mersua. Tämän vähän vanhemman kiesin muoto miellyttää - olen enemmän kulmikkaiden ja jykevämpien jenkkiautojen fani, kuin sulavien ja pyöristettyjen nykyautojen. Tässä Mersussa on jotain sympaattista.
Mersuista minulla ei ole kokemusta kuin pakettiautoina, en ole koskaan ajanut henkilöautokokoista mersua. Tämän vähän vanhemman kiesin muoto miellyttää - olen enemmän kulmikkaiden ja jykevämpien jenkkiautojen fani, kuin sulavien ja pyöristettyjen nykyautojen. Tässä Mersussa on jotain sympaattista.

Mercedes Benz ML:n takatila on kuin tehty työhöni! Se on todella tilava ja kulmikkaan muotoinen - kun takapenkit kaataa, tähän mahtuu jopa vuokra-astiat. Tämä auto oli kolmesta verrokista tilavin.
Mercedes Benz ML:n takatila on kuin tehty työhöni! Se on todella tilava ja kulmikkaan muotoinen - kun takapenkit kaataa, tähän mahtuu jopa vuokra-astiat. Tämä auto oli kolmesta verrokista tilavin.

Wolkswagen Touranissa oli kolmesta kokeilemastani autosta pienin takatila, vaikkei sekään mikään pikkuriikkinen ole. Nostokorkeus on matalampi kuin edellisissä autoissa ja vaikka takatila on muuten oikein toimiva tavaroiden siirtelyyn ja nostamiseen, se ei tuntunut niin mielekkäältä kuin Hyundain tai Mersun takatilat.
Wolkswagen Touranissa oli kolmesta kokeilemastani autosta pienin takatila, vaikkei sekään mikään pikkuriikkinen ole. Nostokorkeus on matalampi kuin edellisissä autoissa ja vaikka takatila on muuten oikein toimiva tavaroiden siirtelyyn ja nostamiseen, se ei tuntunut niin mielekkäältä kuin Hyundain tai Mersun takatilat.

Kurkataanpa sitten sisätiloihin. 

Mersun sisätila oli kuin tehty liikkuvaksi toimistokseni! Keskellä olevaan konsoliin pystyy virittämään läppärin ja lokeroita ja kahvimukinpaikkoja on juuri sopivasti minun makuuni.
Mersun sisätila oli kuin tehty liikkuvaksi toimistokseni! Keskellä olevaan konsoliin pystyy virittämään läppärin ja lokeroita ja kahvimukinpaikkoja on juuri sopivasti minun makuuni.
Hyundain keskikonsolissa aukesi käsinojan alta todella tilava säilytyslokero, joka vetää niin kalenterit kuin pikkutavaratkin. Kätsyä, sillä näin autossa käytössä olevat tavarat pysyvät järjestyksessä ajon aikana.
Hyundain keskikonsolissa aukesi käsinojan alta todella tilava säilytyslokero, joka vetää niin kalenterit kuin pikkutavaratkin. Kätsyä, sillä näin autossa käytössä olevat tavarat pysyvät järjestyksessä ajon aikana.

Volkkarin sisätila oli kuin nykyisenkin automme: semmonen perus. Mutta kuinka paljon olen valmis tinkimään säilytystilasta? Mitä jos oppisin vaan olemaan järjestelmällisempi? Sillä se mikä tekee tästä kyseisestä kappaleesta aivan ihanan on kattoikkuna! Miten paljon mukavampaa onkaan ajaa pitkiä perhematkoja, kun lapsi voi katsella taivaalle. Tämän haluan näyttää miehelleni!
Volkkarin sisätila oli kuin nykyisenkin automme: semmonen perus. Mutta kuinka paljon olen valmis tinkimään säilytystilasta? Mitä jos oppisin vaan olemaan järjestelmällisempi? Sillä se mikä tekee tästä kyseisestä kappaleesta aivan ihanan on kattoikkuna! Miten paljon mukavampaa onkaan ajaa pitkiä perhematkoja, kun lapsi voi katsella taivaalle. Tämän haluan näyttää miehelleni!

Lopputulema:

Tässä olisi kolme autoa, joissa on jokaisessa omat hyvät puolensa, työni kannalta kaikista sopivimmalta tuntui mersu, mutten ole varma olenko mersunainen alkuunkaan. Ja vähän mietitytti auton ikä ja kilometrit.

Hyundaissa olisi tilaa ja vääntöä, mutta siinä on automaattivaihteet. Toisaalta tämä oli superhyvässä kunnossa ja samassa paketissa olisi manuaalivaihdetta lukuun ottamatta kaikki mitä autoltani kaipaan. 

Volkkarin haluaisin näyttää miehelleni Jaakolle. Vaikka siinä oli selkeästi pienempi ja epäkäytännöllisempi tavaratila, kuin Mersussa ja Hyundaissa, tässä olisi sitä jotain perheautoksi, ja kun penkit kaataa, on tilaa kyllä ihan tarpeeksi myös työhöni. 

Seuraavaksi pitää pohtia miten yhdistetään mun työauto ja perheen tarpeet. Mitäköhän tästä tulee? 

Jos nyt roudasin mukanani Vaihtoplussaan kasan laatikoita, tuon tänne seuraavaksi perheeni ja sovitellaan miten muksu ja mies mahtuvat kaikista parhaiten autoihin. Ja seuraavalla kerralla tahdon päästä myös koeajolle! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö: JP. Chenet 

Mistä on vappu tehty? 

Ovikellon kilinästä, kuohuviinipullojen korkkien paukkeesta, rasvamunkin ritinästä, riemusta ja räkätyksestä. Kolinasta eteisessä, kun vieraat kompuroivat jo saapuneiden kavereiden kenkiin. Sipsipussin rapistelusta ja kuplien sihinästä lasissa. 

Ikkuna avataan, ilma vaihtuu keittiössä ja huoneeseen sekoittuu alhaalta kadulta kuuluva ihmisten iloinen mölinä. 

Vappuna nousen ylös talvipoterostani ja meillä on avoimet ovet. Kaikki ystävät ja tutut ovat tervetulleita meille. Kaadan kuohuviiniä ja keskityn päivän tärkeimpään tehtävääni: ystävien kanssa seurusteluun ja juhlaan. Ruokaa on, mutta sitä on sen verran kuin jaksan tehdä, ja se loppuu sitten, kun se loppuu. 

Vastaanotto alkaa puolilta päivin ja päättymisaikaa ei ole, saa tulla ja mennä, miten haluaa. Joinain vuosina olemme jossain vaiheessa pakanneet juomaa mukaan ja siirtyneet kaupungille nauttimaan ihmisvilinästä, joinain vuosina taas kotini on ollut vappukeskus, josta loputkin vieraat lähtevät vasta, kun pitää juosta illan viimeiseen bussiin. 

Niin tai näin, pidän oikeasti vapaata. Teen sitä, mitä kaipaan aina töissä kaikista eniten eli seurustelua ystävien kanssa ja omaa aikaa. En kokkaa, en tiskaa enkä passaa. Vappuna olen ylpeästi alisuorittaja. Vappuna relaan, juhlin ja nautin. 

Aloitan aamun kahvilla ja kynsien lakkaamisella. Tänään en laita ruokaa, edes itselleni, joten syön kaupasta edellisenä päivänä ostamani croissantin. (HUOM: muista ensi kerralla, että croissant kandee syödä ennen kynsien lakkaamista!) Pistän paplarit päähän. Laitan musiikkia ja avaan pullon kuohuviiniä ja kaadan itselleni pienen lasin. 

Vappu alkaa näillä täydellisillä pienillä kuplilla! Kuohuviinin ensimmäinen puraisu on rapea ja raikas, ja maistuu ekstrataivaalliselta, kun kello on 11, ei ole mitään kiirettä ja saan vielä hetken lusmuilla aamutakissani. Pistän lilaa luomeen, laitan jäitä cooleriin ja odotan ovikellon ensimmäistä kilahdusta. 

Vappu ilman stressiä ja miten se tehdään

Edellisinä päivinä (ei missään nimessä vappupäivänä!):

  1. Nosta kaikki tarvittavat tarjoiluastiat valmiiksi esille. Laita astioihin tarralaput, mitä niihin tulee, niin vieraasi tietävät, mihin astiaan kumotaan nyyttäri-perunasalaatti, ja mille vadille voi levitellä mokkapalat. 
  2. Tee juomapöytä. Kasaa siihen valmiiksi kaikki jalalliset lasisi sekä iso vati, johon tulee jäitä kuohuviinipulloja varten. Vieraat tuovat myös omia juomiaan, joten niille on hyvä olla valmiina jokin paikka muualla kuin keittiössäsi, sillä tarvitset kaiken pöytätilan niille astioille, joita et aio tiskata. 
  3. Os-ta jäät val-mii-na. Osta jäät valmiina. Valmis jää -> #thankful #blessed
  4. Hanki sipsejä. Sipsit ovat taivaan lahja juhlien järjestäjälle, koska kukaan ei voi vastustaa sipsuja ja dippiä! Suolalla maustettu perunasipsi on gluteeniton, vegaaninen ja ton-ton. Sopii siis kaikille. Sipsikulhon ympärillä käydään parhaat keskustelut. 
  5. Jos teet ruokaa, tee ainoastaan sellaisia ruokia, jotka voit tehdä edellisenä päivänä valmiiksi, kuten lohipastrami. Tai osta kaupan valmiita juttuja ja asettele tai koristele ne niin, että ne näyttävät kotitekoisilta. Kuten tämä koristeltu hummus, joka kerää aina ihastusta. Pro-tip: osta ostereita ja osteriveitsi. Tee osterien avaamisesta ohjelmanumero. Vieraasi ovat aivan innoissaan ja sinä voit taputtaa itseäsi selkään: olet huijannut vieraasi valmistamaan ruokansa itse. 1 osteri / vieras riittää, siinä on kokemattomalle tarpeeksi ähellettävää, ja hän siirtyy murjotun nilviäisen nielemisen jälkeen mielellään sipsikulhon ääreen.  
  6. Ulkoista iso osa ruuista vieraille. Jos ystäväsi ei osaa kokata, pyydä tuomaan sipsuja ja dippiä. 
  7. Osta tarpeeksi kuohuviiniä. Mun juhlissa tarjotaan JP. Chenet’n Blanc de Blancs -kuohuviiniä. Tässä kuohuviinissä on ihana karviaismarjan raikkaus, ja koska se ei ole aivan rutikuiva, se on täydellinen pari juhlaruokien kanssa  – varsinkin, jos pidät mausteisesta ruuasta, kaloista taikka vapun klassikkoherkuista, kuten rahkamunkeista ja perunasalaatista. Tai sipseistä! Pro-tip: Laske kuohuviinin määrä ja lisää 1-2 pulloa vierasvaraa yllätysvieraille. Vappuna monet kiertävät kinkereistä toisiin ja matkan varrelta saattaa tarttua porukkaa mukaan myös sinun juhliisi. The more the merrier!

     

 

Lohipastramin voi tehdä valmiiksi pakastimeen jo muutamaa päivää aiemmin. Jos olet lähdössä puistoon piknikille, leikkaa pastrami valmiiksi ja asettele palat piknikpaikalla esimerkiksi salaatinlehden tai ruislastun päälle pienen majoneesisipaisun kera – näin lohi on helppoa ja siistiä syödä. Ohje mun lohipastramiin lötyy täältä

Viettäkää hyvät ihmiset ihana ja rentouttava vappu ja olkaa aina välillä oman elämänne alisuorittajia. Kippis! 

Kuvien pellavaliinat ja pöytäliina: Lapuan Kankurit. Lautaset ja Iittalan maljakko: Stockmann. Meitsin vappunaamari: Stockmann. 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Fat Lizardin kanssa.

Mitä syntyy kun yhdistää korttelibistron ja espoolaisen pienpanimon? Mutkatonta krouvia ruokaa, joka on valmistettu hyvällä meiningillä, aidoista raaka-aineista. Kun mukaan heittää pari sirkkaa, syntyy menu, joka on ajan hermoilla. 

Sain kutsun tulla tutustumaan ravintola Fat Lizardiin. Mieheni kävi ravintolassa jo alkuvuodesta isolla ukkoköörillä ja kehui paikkaa mainioksi illanviettomestaksi oluineen, ribseineen ja herkullisine burgereineen. Kuulostaa niin hänelle suunnitellulta paikalta, varsinkin kun kävi ilmi että pubin puolella voi myös seurata Valioliigan otteluita. 

Mutta entä miten paikka taipuu mimmiporukalle, josta osa ei välitä oluesta ja joita voisi hyvänä päivänä kutsua tarkaksi siitä mitä ravintolassa tarjotaan? Ehei, emme ole nirsoja! -Syömme oikein hyvällä ruokahalulla kaikenlaista, mutta omissa ystävissäni suurin osa on melkoisia herkuttelijoita ja hyvä ruoka ja juoma ovat keskeisessä osassa kun vietetään yhdessä aikaa. Ei siis ole aivan sama missä tavataan kun mennään syömään. 

Otin siis kutsun ilolla vastaan ja pyysin mukaani kolme hyvää ystävää seikkailulle Espooseen, testaamaan Fat Lizardin konseptin ja tietenkin kälättämään

Alkuvuonna avatun Fat Lizardin takaa löytyy ravintoloitsija Andy Solomon. Hänet tunnetaan parhaiten Herttoniemessä sijaitsevasta Treffi Pubistaan, jonka räkäiset lähiökapakkatomut hän puisteli ja teki 20 vuotta vanhasta ’Treffistä’ aidon korttelibistron, jonka burgereita monet pitävät Helsingin parhaina. 

Ravintola syntyi yhteistyössä samannimisen panimon kanssa, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä. Soppaan on lisätty
vielä Fat Lizard -panimon Topi Kairenius, joka on Suomen ahkerin elintarvikehyönteisten lähettiläs ja hyönteisyrittäjä itsekin. Fat Lizardissa on muutamassa alkupalassa sirkkoja ja kun hyönteisten kasvatus ja saatavuus lisääntyvät Suomessa, hyönteisiä on luvassa myös pääruokiin. 

Astuessamme sisään torstai-iltana, yllätyimme siitä, että ravintola oli aivan täynnä. Toimivasti suunnitellussa tilassa on pubipuoli, johon ruoat tilataan tiskiltä ja joka oli kuuden jälkeen täynnä kansainvälisiä opiskelijaporukoita. Ruuduilla pyöri lätkää. Tilan peräosassa on sitten varsinainen a la carte puoli, joka on lämpimästi valaistu ja tunnelmaltaan kutsuva. 

Silmiin pisti heti asiakkaiden monenlainen kirjo: oli kaksi lapsiperhettä, muutamia pariskuntia treffeillä sekä lukuisia ystäväporukoita, emmekä olleetkaan ravintolan ainoa mimmijengi. 

Meidän tarjoilija Boris otti tilanteen haltuun mainiosti: Lauralle, joka ei pidä oluesta, hän suositteli vadelma-souria, minä ja Pervin otimme Fat Lizard panimon California Palealet ja Satu aloitti skumpalla. 

Sain mieheltäni vinkit siihen, mitä kannattaa ehdottomasti tilata, joten päätimme ottaa ainakin hänen kehumaansa ”hyppysirkka-annosta” eli Cajun-Hoppersia sekä karamellipossua. Lisäksi otimme alkuun rapukakut. Mitä ilmeisimmin Fat Lizardissa ollaan totuttu siihen, että asiakkaat haluavat maistaa vähän kaikkea, sillä meille tuotiin pyytämättä pienet lautaset; tarjoilijamme osasi veikata että kierrättäisimme muuten annoksia sikin sokin keskenämme. 

Boris suositteli meille alkuun oluen ja skumpan sivuun rapeita sirkkoja ja pähkinöitä. Ekstrarapeat sirkat olivat hyvin maustettuja; täydellinen pikku purtava, jotka voisin kuvitella napsivani kylmän bissen kanssa ja jopa taipuvani joskus katsomaan vähän ison ruudun urheiluakin. Olen suhtautunut hyönteisiin vähän skeptisesti – toistaiseksi olin vain maistellut ruokia joissa hyönteisten osa ruoassa on ollut lähinnä viihteellinen. 

Sticky pork eli Karamellisoitua possun kylkeä & blue cheese creme
Sticky pork eli Karamellisoitua possun kylkeä & blue cheese creme

Cajun Hoppers eli friteerattuja sirkkoja, sirkkanäkkileipää, limemarinoitua kurkkua, korianteria & hummusmajoneesia
Cajun Hoppers eli friteerattuja sirkkoja, sirkkanäkkileipää, limemarinoitua kurkkua, korianteria & hummusmajoneesia

Alkupalat loistivat ja olivat illallisemme suosikkeja. Karamellipossussa oli rapean ja tahmean possunkyljen kaverina aivan pimeän hyvä sinihomejuustokastike. Ja taas murtui pala hyönteis-ennakkoluuloani: Cajun-Hoppersit olivat alkupaloista ja kenties koko illan ruoista lemppariannokseni. Hyönteiskeksin päällä oli muikean makuista hummusmajoneesia, rapeita sirkkoja ja pikkelöityä kurkkua. Jopa annoksessa ollut chilikastike oli itse tehtyä ja sen vuoksi kaikki maut upeassa balanssissa. Tätä olisi voinut syödä pääruokakokoisenakin! 

Pääruokien valinta oli vaikeaa ja venytimme niiden tilaamista alkupalojen jälkeen – tämä ei olisi monessa ravintolassa mahdollista, mutta Fat Lizardin tyyliin kuuluu, että ruokaa voi tilata milloin vaan lisää tai sitten ottaa pelkkiä alkupaloja ja särpiä olutta jos siltä tuntuu. Boris jeesasi pääruokien valinnassa. Hän tuntee listan läpikotaisin ja osasi vastata kaikkiin kysymyksiin ruoista ja niiden mauista ja raaka-aineista. Mietimme yhdessä hänen kanssaan sellaisen kokonaisuuden, että pääsisimme maistamaan mahdollisimman monipuolisesti eri makuja. Skippasimme kuitenkin burgerit ja pizzat, niitä varten emme tänne tulleet. 

Fat seafood platterissä on hurjasti syötävää yhdelle.
Fat seafood platterissä on hurjasti syötävää yhdelle.

Fat Lizardin pääruoat ovat kookkaita. Yhdestä pääruoasta riittää hyvin kahdelle hengelle, kun alla on alkupalat. Etenkin Lizardin platter –annokset sopivat mielestäni paremmin kamun kanssa jaettavaksi ja niillä on sen verran hintaakin. Tilasimme niistä 38 € maksavan surf’n’turf version. Se sisälsi puolikkaan hummerin, naudan petit tender -lihaa ja porsaan kyljyksen. Kaikki olivat käyneet keittiön puu-uunin tai hiiligrillin kautta. Black Anguksen petit tender -lihan kevyt savu ihastutti ja tämä pehmeä liha oli pääruoista ehdoton suosikki. Platterin toinen yllättäjä oli vaatimattoman näköinen pico de gallo-salsa, joka oli niin hyvin tehtyä ja maukasta, että tilasimme sitä vielä yhden kulhon lisää ja söimme sitä vähän kaiken kanssa.

Yksi porukastamme halusi tilata kasvisruokaa ja kasvisburgeria tai pizzaa lukuun ottamatta vaihtoehtoina ei ollut kuin halloumisalaatti. 

Ja nyt tulee tunnustus: vihaan halloumia. En voi ymmärtää sen kumisuutta, suolaisuutta ja etenkään sitä että aina kun on grillibileet, joku tuo paketin halloumia ja iskee sen ritilälle. Ja heti perään toinen tunnustus: nyt ymmärrän että se pitää tehdä kuten Fat Lizardissa, jossa halloumi friteerataan. Poissa oli grillatun, maitoista nestettä tihkuvan halloumin rasvainen tuhtius, Fat Lizardin halloumisalaatti oli nappisuoritus. 

Onneksi Satu tilasi halloumisalaatin - en olisi koskaan sitä tehnyt itse ja ensimmäistä kertaa hyvin valmistettu halloumi olisi jäänyt maistamatta.
Onneksi Satu tilasi halloumisalaatin - en olisi koskaan sitä tehnyt itse ja ensimmäistä kertaa hyvin valmistettu halloumi olisi jäänyt maistamatta.

Talon negronia kypsytetään viikon verran Kyrö Distilleryn entisissä viskitynnyreissä.
Talon negronia kypsytetään viikon verran Kyrö Distilleryn entisissä viskitynnyreissä.

Jälkkärien kohdalla minä luovutin, en niin välitä makeasta ja tilasin itselleni lempidrinkkini negronin. Mimmit tilasivat kolme jälkiruokaa: Crack Pie, Donut Trump ja Flaming Alaska tuotiin pöytään yhdellä isolla vadilla, koska Boris arvasi että hyökkäisimme kuitenkin taas ruokien kimppuun kuin hyeenat. Kaikkien suosikki oli crack pie, jossa kaura, suolakaramelli ja banaani lyövät hynttyyt yhteen. Lopetimme illallisen piukeina ja onnellisina. 

Crack Pie, Donut Trump & Flaming Alaska. Vaatimattomimmalta vaikuttanut Crack Pie voitti!
Crack Pie, Donut Trump & Flaming Alaska. Vaatimattomimmalta vaikuttanut Crack Pie voitti!

Yhteistä kaikille Fat Lizardin ruoille oli rehellinen ja käsin tehty fiilis, joka sekä näkyi, että maistui annoksissa. Oli talon omaa chilikastiketta, joka annoksessa omat maustetut majoneesit ja kastikkeet ja salaatin kohdalla ei oltu sorruttu tukun valmiiseen salaattipohjaan. Pääruoat ovat tosiaan aika reiluja ja hinnakkaitakin, mutta niistä riittää hyvin kahdelle hengelle jos ottaa alkuun muutaman alkupalan.   

Ruoan ohella Fat Lizardin parhaimmaksi asiaksi nousi itse ravintolan konsepti ja palvelu. Ravintola on mutkaton, palvelussa juuri sopivaa pelisilmää ja ruoka krouvia. Tulisin tänne uudestaankin ystäväporukan kanssa vaihtamaan kuulumisia tai sitten vanhempieni ja pienen lapsemme kanssa kolmen sukupolven dinnerille; tilaisin taas pöydän täyteen ruokaa ja juomaa ja nautiskelisimme pitkän kaavan mukaan, ilman pönötystä ja aikatauluja. Kuten esimerkiksi Italiassa on tapana. Paitsi että Fat Lizardin löydät vartin metromatkan päästä Otaniemestä, Espoosta. 

 

 

Kommentit (2)

ei ötököitä kiitos!

Kyllä jäisi meikäläiseltä ötökkäkammoiselta mokomat syömättä! Inhon väristyksiä tulee jo pelkästä ajatuksesta.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ymmärrän, ötökät ei ole jokaisen juttu! Olen elämässäni maistellut vaikka mitä ötökkäruokia ja pakko myöntää että matojen syöminen tekee mulla edelleen tiukkaa. Minusta nuo sirkat maistuvat ja tuntuvat suussa ihan friteeratulta sipulirouheelta (sitä mitä on hodareissa), joten niistä on helppo aloittaa jos joskus päätätkin tarttua haasteeseen. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram