Kirjoitukset avainsanalla kotiruoka

Parhaat reseptini ovat syntyneet sattumalta, ja se miten possunkieli päätyi keittooni on toissijainen asia: tärkeämpää minulle on hehkuttaa, miten upea raaka-aine tämä unohdettu ja edullinen liha on! Possunkieli maksaa alle kympin kilo, mutta on täyttä tavaraa, kun sen kuorii ja paloittelee. En keksi pehmeämpää lihaa minestronekeittoon, ja sen makukin on mukavasti balanssissa keiton värikkäiden kasvisten kanssa. Iloisen sattuman kautta tuloksena oli siis minestrone, jonka maku on vertaansa vailla ja nosti minut ihan uudelle tasolle sopankeittäjänä. 

Olin lapsena nirso syöjä. Kaikki jänteinen, rihmainen tai muuten epäilyttävän näköinen ruoka ei maistunut. Rakastin kyllä etnistä ruokaa ja mausteita, mutta jätin varmuuden vuoksi kaikki äyriäiset ja nilviäiset maistamatta. Lempiruokaani olivat raa'at vihannekset, ruskea riisi ja naudan sisäfile, eli tulin myös ravintolakäynneillä kalliiksi niihin lapsiin verrattuna, jotka pitivät pizzasta tai spagetista. Nirsoudestani huolimatta taisin ainakin jollain tavalla olla ruokaihminen jo lapsena. Muistan yhä monet niistä ruuista, joiden maistamisesta kieltäydyin, ja se harmittaa ja vähän nolottaakin nyt. 

Aikuisena jotain naksahti oikeaan asentoon ja ryhdyin hyvinkin kokeilevaksi kokiksi ja maistajaksi. Se on avannut valtavasti ovia uusiin ruokakulttuureihin ja ruuanvalmistuksen tekniikoihin ja nykyään maistan kyllä mielelläni ihan kaikkea, ainakin kerran. Koska työskentelen ruuan parissa, ravintolassa haluan tilata listalta aina jotain, mitä en ole ennen maistanut. Se voi olla ihan kokonaan uusi juttu, kuten taannoisella Unkarin reissulla maistettu kukon heltta, tai eri raaka-aineiden yllättävä yhdistelmä. 

Yksi raaka-aine, johon minulla oli ollut aina vaikea suhde, on kieli. Olin maistanut sitä muutamaan otteeseen, mutta ehkä väärässä paikassa ja väärään aikaan. Kolmas kerta toden sanoo ja päätinkin yhdellä reissulla tilata berliiniläisen Industry Standardin listalla olleen kielileivän. Tästä on kolme vuotta, mutta se makumuisto ei unohdu koskaan: juureen leivottu vaalea leipä oli paahdettu ja sivelty sinapilla, ja sen päällä pötkötti kolme suikaletta pannulla rapeaksi paistettua porsaankielipalaa. Kielileipä oli viimeistelty ruskistetulla kaprisvoilla. Minusta tuli kielen (ja Industry Standardin) fani. 

Kotiin päästyäni tätä leipää piti päästä kokeilemaan itse. Löysin mielenkiintoisen pikkelöidyn kielen reseptin, jota soveltamalla ajattelin pääseväni maaliin. Ryhdyin puuhaan tapani mukaan soveltaen, eli keitin possuni kuin naudankieletkin on tapana. Possunkielistäni tuli kovia, kippuroita möhkäleitä, joiden nahka ei lähtenyt kuin vihannesveitsellä nirhaten. Lihan koostumus ja maku oli kuin olisi korkkia syönyt. 

Possun keitinliemi sen sijaan oli kaunista, kirkasta ja supermaukasta. Päätin olla lannistumatta ja tehdä ruuan, johon voisin piilottaa sitkeäksi keittämäni hienon raaka-aineen. Jotta mieheni ei huomaisi, että lihana on kieltä, kuutioin lihat pienenpieniksi, ja laitoin ne siivilöityyn liemeen keittymään siksi aikaa, kun pilkoin keittoon kaikkea vihannesta mitä kotoa löytyi. Tuloksena oli minestronesoppa, jonka maku oli vertaansa vailla ja nosti minut ihan uudelle tasolle sopankeittäjänä. Kielikuutiotkin muuttuivat uudelleen keitettäessä suussa sulaviksi ja hotkimme kahteen pekkaan koko keiton siltä istumalta!

Ja näin porsaankielestä tuli ehdoton osa minestronekiettoani.  

Possunkieli on monella tapaa mainio liha keittoon: se on edullista ja helppoa käsitellä. Kun kielestä kuorii pinnan ja poistaa kielen kannan, liha on täyttä tavaraa eikä siinä ole paljoa hukkaan heitettävää, kuten monissa muissa edullisissa ruhonosissa. Possunkielen kilohinta pyörii 7-8 euron välillä ja kuuden hengen keittoon possunkieltä ei tarvita kuin noin 500 grammaa. 

Pienestä koostaan huolimatta porsaankieli ottaa kypsyäkseen mureaksi jopa naudan kieltä enemmän aikaa. Keitän silti mieluummin minestroneni porsaankieleen: minestrone on aina ollut minulle possuruoka, ennen kielen löytämistä tein minestronen savupotkaan. Tällä reseptillä voi toki valmistaa keiton sekä naudan- että possunkielellä. 

Huomio! Jos et ole vielä valmis ottamaan kieltä repertuaariisi, kelpo sopan saat myös naudan keittolihasta.

KIELIMINESTRONE

6 annosta 
valmistusaika: liemi & kieli n. 4h, keiton valmistus 20 min. 

kieliliemi: 

  • 2-3 porsaankieltä 
  • 2 porkkanaa
  • 100 g palsternakkaa
  • 1 sipuli
  • 1 iso laakerinlehti
  • 6 mustapippuria
  • 2,5 l vettä

minestrone: 

  • n. 2 l kielilientä
  • 1 kesäkurpitsa
  • 1 punainen paprika
  • 2 sellerin vartta
  • 2 porkkanaa
  • 1,5 dl pastaa keittoihin, esim. pientä rengas- tai rusettipastaa
  • 1 tölkki (400g) mustasilmäpapuja
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • ½ tl kuivattua timjamia
  • ½ tl kuivattua oreganoa
  • 8 kokonaista mustapippuria
  • 4 oksaa persiljaa
  • suolaa
  • loraus etikkaa

Tee ensin liemi. Pese kielet kylmässä vedessä. Leikkaa ylimääräinen nahka ja jänteet pois kielen kannasta.

Kuori ja lohko porkkanat, palsternakka ja sipuli reiluiksi paloiksi. Laita kielet ja liemiainekset mausteita lukuun ottamatta pataan. Kiehauta. Kuori pintaan nouseva vaahto pois. Lisää mausteet ja peitä kannella. hauduta lientä liedellä matalalla porinalla tai 150-asteisessa uunissa 4 tuntia, kunnes liha on täysin kypsää ja mureaa. Anna lihan jäähtyä liemessä sen verran, että pystyt käsittelemään sitä.

Kuori nahka pienellä veitsellä kielten ollessa lämpimiä. Siivilöi liemi talteen ja heitä vihannekset pois.

Kuutioi keitetty liha. Kuutioi kesäkurpitsa. Poista kesäkurpitsan kokonaan valkoiset osat, sillä ne menevät keitossa vetisiksi. Kuutioi paprika ja sellerinvarret. Kuori ja pilko porkkanat. Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä.

Mittaa keittoliemi kattilaan ja lisää tarvittaessa vettä, jotta lientä on 2 litraa. Lisää lihat, tomaattipyre, kuivat mausteet ja persiljan oksat. Kiehauta ja mausta suolalla.

Valuta pavut siivilässä. Lisää loput ainekset kesäkurpitsaa ja pastaa lukuun ottamatta keittoon. Keitä viitisen minuuttia, kunnes porkkanat ovat melkein kypsiä. Lisää kesäkurpitsat ja keitä pari minuuttia.

Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa sekä loraus etikkaa, jos haluat liemeen lisää hapokkuutta. Lisää pastat ja nosta pata pöytään.

Resepti on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7/2018.

Siisti kieli leikkaamalla keitetystä kielestä kielen kantaosat ja roippeet pois
Siisti kieli leikkaamalla keitetystä kielestä kielen kantaosat ja roippeet pois

Kuorittu kieli on valmis käytettäväksi kuten haluat. Tiristä se pannulla rapeaksi tai tee keittoa, esimerkiksi.
Kuorittu kieli on valmis käytettäväksi kuten haluat. Tiristä se pannulla rapeaksi tai tee keittoa, esimerkiksi.

Minestronen tyyliin kuuluu, että soppaan voi laittaa mitä kaapista löytyy. Tällä viikolla suippopaprikaa ja mustia papuja.
Minestronen tyyliin kuuluu, että soppaan voi laittaa mitä kaapista löytyy. Tällä viikolla suippopaprikaa ja mustia papuja.

Ohjeet onnistumiseen

  • Aikaa säästääkseen kieliliemi on paras tehdä edellisenä päivänä – sen voi oikeastaan valmistaa kolmekin päivää aiemmin. Ota kypsät kielet liemestä ja kuori ne veitsellä, säilytä jääkaapissa kelmuun käärittynä. Siivilöi liemi ja säilytä esimerkiksi isossa lasipurkissa. Näin itse soppapäivälle jää kasvisten kuutiointi ja keiton keittäminen kypsäksi. Liemen ja kypsän lihan pakastaminen on myös mahdollista. 
  • Possunkielen nahka ei irtoa vetämällä, kuten naudankielen. Ota siis avuksi terävä vihannesveitsi. 
  • Papuina minestronessa voi käyttää omia suosikkejaan. Omia suosikkejani ovat tässä keitossa mustasilmäpavut, ihan vaan esteettisistä syistä. Kuivat pavut pitää muistaa liottaa ja keittää etukäteen, purkkipavuille riittää valutus ja huuhtelu kylmällä vedellä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram