Kirjoitukset avainsanalla arkiruoka

Tämä herkullinen vihreä kanakeitto on niin helppo, että sen voi valmistaa vaikka käyttäen saksia.

Vihreän, hurmaavan kanasoppani valmistamiseen tarvitsin välineiksi ainoastaan ison kattilan ja veitsen. Jos Fiskarssini eivät olisi olleet hukassa, olisin varmaan pilkkonut ainekset niillä! 

Meidän perheen ahkerin työntekijä on tiskikoneemme. Valkoinen Siemens tuli asuntokaupan mukana, ja se hurauttaa astiat putipuhtaiksi vähintään kerran päivässä, joskus kolmekin kertaa, jos normiruoanlaiton lisäksi leivon tai kehittelen uusia reseptejä.

Tänään olimme molemmat ansainneet vapaapäivän, minä ja tiskikone. Vietin kivan arkivapaan lapseni kanssa: vierailimme vähän radiossa ja palloilimme ympäri kaupunkia. Aamupäivän käytin kuitenkin hyödyksi tekemällä viikonlopun ruoat valmiiksi ja annoin tiskikoneelle lepohetken sekä itselleni aikaa tekemällä sellaista ruokaa, josta tulisi mahdollisimman vähän sotkua tai tiskiä. 

Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!

Vein keittoa myös tuliaisiksi Laura Frimanin iltapäiväohjelmaan, jossa kävin turisemassa yhden padan ruoista ja elämää helpottavasta ruoanlaitosta. Tämä ruoka jos joku onkin semmoinen – valmistamiseen ei mennyt kuin 15 minuuttia, koska käytin siihen ruoantähteitä ja vihreitä vihanneksia. Jos olisin tehnyt ruoan aivan alusta asti, eli raa'asta riisistä ja kokonaisesta kaupan kanasta, ei valmistusaika silloinkaan olisi kuin 25 minuuttia. 

Keitto syntyi siis kuin itsestään ja vihannekset olisin voinut pilkkoa kattilaan vaikka saksilla. Tällaista ruoanlaittoa harrastan usein: viime viikolla postaamani kanavuoka on hyvä esimerkki arkikokkailusta, jolloin haluan jotain simppeliä pöytään mahdollisimman vähillä työvaiheilla ja tiskillä. 

Homman ydin on yksinkertaiset ja muuntautumiskykyiset reseptit. Nopeita ruokia valmistaa ovat erilaiset uunivuoat ja keitot. Arkisin en juurikaan harrasta lihoja kastikkeineen: tärkeää on, että ruoantähteet on helppo säilyttää jääkaapissa mahdollisimman vähän tilaa vievässä muodossa, ja että ne kestävät lämmittämistä seuraavanakin päivänä. Esimerkiksi burgerit kaikkine härpäkkeineen ovat arkena ehdoton no-no. Sen sijaan marinoitu salaatti kuten perunasalaatti on oikein mainiota, koska sen maku vaan paranee yön yli, ja sen sivuun voi yhtenä päivänä paistaa kananmunan ja kaivaa purkista vähän matjessilliä, toisena päivänä taas sekoittaa joukkoon tuoretta pinaattia ja murentaa päälle fetajuustoa. 

Avainosassa ovat myös puolivalmisteet sekä valmisruoka. Puolivalmisteet eivät todellakaan ole mikään kirosana ja minusta ihan jokaisen perheen oma asia: jos pinaattiletut helpottavat elämääsi ja perhe tykkää, siitä vaan! Tärkeää on löytää ne itselle parhaiten toimivat tuotteet ja niistä kaikista vaihtoehdoista ne, jotka edustavat omia arvojasi ja ruokafilosofiaasi. Kotiin kannetuista puolivalmisteista saa herkullista ruokaa kun käyttää niitä kohtuudella ja lisää ruokaan leijonanosan erilaisia vihanneksia. Metsään mennään silloin, kun ruoka on vain tehtaissa valmistettujen osien summa, tai jos se ei tyydytä makuaisteja tai tarjoa muita nautinnon aiheita. 

On paljon valmisruokia ja puolivalmisteita joita en ymmärrä enkä syö, mutta niiden luetteleminen tässä ei ole hedelmällistä. Sen sijaan tässä on minun listani valmisruoista ja puolivalmisteista, joita meiltä löytyy aina ja joita suosittelen lämpimästi helpottamaan sinunkin arkikokkailua! 

  • Lidlin hummus – Tsekkaa tästä postauksesta miksi sitä niin rakastan ja miten naamioin sen juhlien vetonaulaksi!
  • Pelmenit & dimsumit – pikaruokaa parhaimmillaan: suoraan pakastimesta veteen kiehumaan tai höyryyn ja ruoka on valmista kolmessa minuutissa! Ruokaisamman aterian saa, kun tekee ensin maistuvan liemen ja lisää siihen jotain täkyjä, kuten sieniä ja paprikaa ja keittää tässä pörpylät kypsiksi. Ja vinkki: jos lapsesi tykkää sushista, hän melko varmasti tykkää dimsumeista, jotka tulevat kuitenkin kymmenen kertaa halvemmaksi kuin takeawaysushi! 
  • Pussinuudelit – näistä avasin sanaisen arkkuni aiemmin tässä postauksessa! <3
  • Liemijauheet – Käytän Reformin luomuliemijauheita arkikokkailussa, säästän itse keitetyt liemet erikoistilanteisiin.
  • Valmiit currytahnat – Patak's ja Rajah -merkkiset kun teen intialaista, thaimaalaiset tahnat ostan aasiamarketista. 
  • Ajvar – Balkanin alueen paprika-munakoisorelissi, jota käytän ruoanlaitossa tai ihan sellaisenaan lähes viikottain ja jota saa mm. Lidlistä ja Alanyamarketista. Tästä on tulossa blogikirjoitus vielä tänä syksynä! 
  • Tölkkipavut – Valmiiksi keitettyjä papuja niihin kokkailuhetkiin, joihin ei ole ehtinyt valmistautumaan. Menee keittoihin ja patoihin tai kylminä salaatteihin, joskus ihan sellaisenaan purkista syötynä. Heti käyttövalmiita, eivätkä tarvitse kypsennystä, mutta toisin kuin pakasteherneet, kestävät myös pitkään haudutusta. 
  • Kuivamakkarat ja tuoremakkarat – jälkimmäiset säilytän pakastimessa, kuivamakkaraa on aina kaapissa. Muutama nokare makkaraa antaa hyvää makua esimerkiksi pastaan ja chorizoa laitan kuuluisiin simpukoihini. 

Lisäksi minulla on suosikkeja, kuten grillikana, jota tulee ostettua kaupasta silloin tällöin, ja josta saa taiottua loputtomasti helppoja ruokia. Toinen usein kotiin ostettu valmisruoka on valmiit gnocchit, jotka vaan maistuvat ihan kaikille ja ovat hyvää vaihtelua peruspastoille. Muistelen edelleen lämmöllä tätä Jyrki Sukulan gnocchi-ruokaa, jota pääsin maistamaan kuvausten kulisseissa. 

Joten tässä oma synninpäästöni valmisruoille ja puolivalmisteille sekä omat suosikkini, jotta muistuu itsellekin, miten paljon olen velkaa nykyiselle elintarviketeollisuudelle myös niistä päivistä, jotka saan viettä skidini kanssa kaupungilla haahuillen, sen sijaan että keittäisin kotona kanalientä luista tai kaivaisin pakastimestani viime kesänä höyryttämiäni herneitä. 

Mutta sitten lopuksi siihen keittoon, jonka tein. Tämän keiton juju on sen herkullinen, mutta herkkä maku, joka tulee kanaliemestä, inkivääristä ja ihanista vihreistä vihanneksista. Me tullaan särpimään tätä soppaa viikonloppuna sämpylöiden kera, mutta tämä on makunsa ja terveellisyytensä vuoksi myös oikein mainio vieminen flunssapotilaalle tai kevyeksi lounaaksi töihin. Tai vaikka ystävälle, joka vetää niin antaumuksella radiota, että lounaseväät ovat unohtuneet! 

Rasiallinen pelkkää hyvää!
Rasiallinen pelkkää hyvää!

Laura Friman vetää Radio Helsingissä omaa nimeään kantavaa iltapäiväohjelmaa joka arkipäivä klo 1317. Hänellä käy kaikenkarvaisia vieraita turisemassa milloin mistäkin ja Lauran höpöttelyä nyt kuuntelee aina aivan mielissään! Ohjelmaa pääsee kuuntelemaan täältä milloin itselle sopii ja tietenkin livenä radiosta taajudella 98,5 Mhz tai netin kautta osoitteessa www.radiohelsinki.fi

 

VIHREÄ KANAKEITTO 

neljälle, valmistusaika noin 20 minuuttia

  • Kasa vihreitä kasviksia (esim. 2 sellerin vartta, 1 purjo, nippu paksulehtistä pinaattia tai lehtikaalia)
  • 3 dl grillikanaa, revittynä paloiksi
  • n. 1,5 l kanalientä 
  • (vettä)
  • 4 cm pätkä inkivääriä
  • (korianterin juuria)
  • 3 dl keitettyä riisiä
  • pakasteherneitä
  • suolaa
  • mustapippuria

Pilko vihreät kasvikset kattilaan. Säästä ohuet lehtivihannekset lisättäviksi keiton loppuvaiheessa. Lisää kattilaan revitty kana, inkivääri, kanaliemi ja sen verran vettä, että saat mukavan liemimäärän kattilaan. Jos käytät korianterin juuria, sido ne nippuun, jotta ne on helppo poimia ulos sopasta ennen tarjoilua ja heitä kattilaan. Kiehauta ja keitä noin 10 minuuttia tai kunnes purjo on kypsää. 

Maista liemen suolaisuus: lisää suolaa kunnes liemessä on sopiva maku. Lisää riisi ja herneet, kiehauta ja nosta pois liedeltä. Rouhi joukkoon mustapippuria. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  • Keittoon laitetaan ehdottomasti riisiä tuomaan ruokaisuutta ja meillä sattuikin olemaan jääkaapissa tähteinä rasiallinen keitettyä täysjyväriisiä. Jos teet sopan alusta asti raa'asta riisistä, suosittelen keittämään sen erikseen suolatussa vedessä ja lisäämään valutetun riisin lopussa soppaan, jotta riisin tärkkelys ei himmennä lientä.
  • Jos ostat kaupan grillikanan, tähän soppaan riittää mainiosti yksi koipi ja rintafile. Koko kanaa ei tarvitse ostaa, ellet suunnittele pakastavasi loppuja lihoja myöhempään käyttöön – tosin näin tekisin itse, mulla on nimittäin aina pakastimessa jotain valmiiksi revittyä lihaa, jos on kiire saada ruokaa pöytään, kerron tästä lisää täällä
  • Keiton kanssa voi tarjota halutessaan esimerkiksi krutonkeja (aivan loistava tapa hyödyntää kuivaa leipää!) tai vaikkapa kunnon lusikallisen ranskankermaa. 
  • Tsekkaa mun Instagramin Stories -osio. Tein soppaa keitellessäni videon siitä miten ruoka syntyy! https://www.instagram.com/merituulivantsi/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Luullinen ja nahallinen kana pysyy mehevänä, vaikka padan kypsymisaika on pitkä.

Tänään töissä iski yhtäkkiä nälkä – en ollut huomannut ajan kulua ja lounasaika oli jo ohi. Minulla ei ole töissä lounasravintolaa eikä kioskia tai kahvilaa, josta hakea ruokaa tai välipalaa: työhuoneeni sijaitsee Pohjois-Helsingissä ja ainoa järkevän kävelymatkan päässä oleva ruokapaikka on Tammiston McDonald’s. Ja turha minun on tässä jeesustella, ettei siellä tule välillä käytyäkin. McFeast-ateria, mmmmm! 

Mutta nyt loppuvuoden haasteeni on ollut tarkastella ruokailutottumuksiani ja syödä tasaisemmin ja terveellisemmin. Enemmän raakoja vihanneksia ja kotona valmistettua perusruokaa. Aitoa nälän tunnetta mielitekojen sijaan ja hyviä arkivalintoja. Joten vastustin burgeriseireenien kutsua ja päätin kurkata työhuoneeni jääkaappiin. 

Perussiistiä sisätyötä tekevän työhuoneeseen verrattuna minulla on mielettömät resurssit tehdä töissä ruokaa, mutta käytettävissä olevat raaka-aineet riippuvat yleensä siitä, mitä kuvauksista on jäänyt yli. Mausteita kuitenkin löytyy aina, ja niiden avulla saa jo pelkästä perunasta maukasta murkinaa. 

Jos on ollut hiljaista kuvausrintamalla, teen yleensä maailman helpointa pastaa, jonka resepti menee näin: Keitetään pasta suolaisessa vedessä, siivilöidään vesi pois. Laitetaan kattila takaisin liedelle, lorotetaan siihen oliiviöljyä ja saksitaan sinne yksi tomaatti ja kaksi valkosipulin kynttä. Freesataan minuutti, lisätään spagu takaisin joukkoon, sekoitetaan ja maustetaan mustapippurilla. Maistuu taivaalliselta ketsupin kanssa – hupsista, paljastus nro 2.: mähän siis rakastan ketsuppia pastan kanssa! 

Tällä viikolla olen kuitenkin myös tehnyt ruokakuvauksia, joten jääkaapissa oli muutakin kuin valo. Keräsin kaapeistani kaikenlaista ruoaksi kelpaavaa tykötarvetta ja setistä tuli tällainen: 

Löysin työlounaan tykötarpeiksi vihreitä linssejä Samassa liemessä -kuvauksista, paketillisen broilerin leikkeitä, kevätsipulia, inkivääriä, tomaattimurskaa, bataatin sekä pari siitakesientä.
Löysin työlounaan tykötarpeiksi vihreitä linssejä Samassa liemessä -kuvauksista, paketillisen broilerin leikkeitä, kevätsipulia, inkivääriä, tomaattimurskaa, bataatin sekä pari siitakesientä.

Koska en jaksanut alkaa hienostelemaan leikkuulaudalla, tein koko ruoan yhteen vuokaan ja iskin uuniin. Sanoinkin työhuoneellani piipahtanelle alakerran Anniinalle, että jos tästä tulee ihan kamalaa, syön sen silti, mutten hiisku kokeilustani kenellekään. Mutta jos tulos olisi herkullinen, postaisin sen blogiini. 

Ja tässä hyvät ystävät on minun Torstain Paras Yhden Vuoan Ruoka! Tulos oli herkullinen, ja vaikka se syntyi jämistä, joita en olisi ehkä muuten keksinyt yhdistää, tuli tästä ruoasta sellainen, jota aion tehdä vastaisuudessakin ihan hakemalla nämä raaka-aineet kaupasta. Koska yhdistin ruoassa työkeikoilta yli jääneitä aineksia, se ei maksanut minulle tällä kerralla mitään, mutta ainekset eivät kaupastakaan ostettuna tee isoa lovea lompakkoon. 

Ruoka oli aivan parasta nautittuna yksin työhuoneeni sohvalla, mutta siitä riitti myös kotiin viemisiksi, joten perheen illallinenkin tuli tehtyä siinä samassa!

 

Torstain Paras Yhden Vuoan Ruoka

kolmelle–neljälle 
  • 1 pkt broilerin rintaleikkeitä
  • 3 dl vihreitä linssejä
  • kevätsipulia
  • 1 bataatti
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 3 rkl intialaista currytahnaa
  • 2 cm pala inkivääriä
  • pari siitakesientä
  • 1 rkl juustokuminaa
  • suolaa
  • vettä tai kasvislientä

Kaada linssit uunivuokaan. Leikkaa perään kevätsipuli ja bataatti.
Kaada linssit uunivuokaan. Leikkaa perään kevätsipuli ja bataatti.
Levitä currytahnaa broilerin rintaleikkeiden nahkapuolen päälle, 1 rkl / rintaleike.
Levitä currytahnaa broilerin rintaleikkeiden nahkapuolen päälle, 1 rkl / rintaleike.
Kaada tomaattimurska vuokaan. Kuori inkivääri ja veistä se pieniksi lastuiksi suoraan vuokaan. Ripottele päälle juustokuminaa ja suolaa teelusikallisen verran (jos käytät kasvislientä veden sijaan, suolaa ei välttämättä tarvitse itse pataan). Asettele rintafileet kasvispedin päälle.
Kaada tomaattimurska vuokaan. Kuori inkivääri ja veistä se pieniksi lastuiksi suoraan vuokaan. Ripottele päälle juustokuminaa ja suolaa teelusikallisen verran (jos käytät kasvislientä veden sijaan, suolaa ei välttämättä tarvitse itse pataan). Asettele rintafileet kasvispedin päälle.
Lisää vettä (tai kasvislientä) sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kanan pinta rapeutuu, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja jatka paistamista yhteensä noin tunnin ajan, tai kunnes vihreät linssit ovat kypsyneet. Maista lientä kesken paiston ja lisää tarvittaessa suolaa.
Lisää vettä (tai kasvislientä) sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kanan pinta rapeutuu, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja jatka paistamista yhteensä noin tunnin ajan, tai kunnes vihreät linssit ovat kypsyneet. Maista lientä kesken paiston ja lisää tarvittaessa suolaa.

OHJEET ONNISTUMISEEN: 

  1. Suosittelen aina uunikanaruoissa käyttämään luullista ja nahallista kanaa. Luullinen rintaleike on yksi suosikeistani arkiruokiin, ja jos siis vaan mahdollista, käytä sitä tässä ruoassa. Rintaleike pysyy mehukkaana, nahka suojaa helposti kuivuvaa filettä paiston ajan. Luut ja nahat voi aina poistaa kanoista ennen tarjoilua, jos ne eivät miellytä kaikkia ruokailijoita. Jos tällaiseen ruokaan käyttää luutonta ja nahtonta fileepihviä, on se takuuvarmasti ylikypsä siinä vaiheessa, kun linssit ja bataatti ovat tarpeeksi pehmeitä.  
  2. Lisää mukaan myös muita haluamiasi/jääkaapistasi löytyviä kasviksia. Minä pilkoin vuokaan pari siitakesientä: sopivia vihanneksia tähän vuokaan voisivat olla esimerkiksi paprika, kesäkurpitsa, munakoiso. Tähän ruokaan voi myös vallan hyvin piilottaa nahistuneiden ruukkuyrttien jämiä. 

Tässä vielä lopuksi ohje tekstimuodossa, jos haluat sen copypasteta omaan reseptiarkistoosi. Muista myös, että voit luoda omat tunnukset Kodin Kuvalehden nettiin ja kerätä sinne suosikkijuttujasi ja blogien lemppareita!

Torstain Paras Yhden Vuoan Ruoka

kolmelle–neljälle 
  • 1 pkt broilerin rintaleikkeitä
  • 3 dl vihreitä linssejä
  • 1 bataatti
  • kevätsipulia
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 3 rkl intialaista currytahnaa
  • 2 cm pala inkivääriä
  • pari siitakesientä
  • 1 rkl juustokuminaa
  • suolaa
  • vettä tai kasvislientä
  1. Kaada linssit uunivuokaan. Leikkaa perään kevätsipuli ja bataatti. 
  2. Levitä currytahnaa broilerin rintaleikkeiden nahkapuolen päälle, 1 rkl / rintaleike. 
  3. Kaada tomaattimurska vuokaan. Kuori inkivääri, ja veistä se pieniksi lastuiksi suoraan vuokaan. Ripottele päälle juustokuminaa ja suolaa teelusikallisen verran (jos käytät kasvislientä veden sijaan, suolaa ei välttämättä tarvitse itse pataan). 
  4. Asettele rintafileet kasvispedin päälle. Lisää vettä (tai kasvislientä) sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kanan pinta rapeutuu, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja jatka paistamista yhteensä noin tunnin ajan, tai kunnes vihreät linssit ovat kypsyneet. Maista lientä kesken paiston ja lisää tarvittaessa suolaa. 

Kommentit (2)

Amadea

Vai ettei Pohjois-Helsingissä ole lounaspaikkoja? Ei ole Meri-Tuuli ihan kartalla. Mutta saahan sitä dramatiikkaa blogiin tälläkin tavalla.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hei Amadea! 

Pohjois-Helsingissä on todellakin lounaspaikkoja, en väittänyt etteikö näin olisi. Työhuoneeni sijaitsee vaan vähän syrjässä keskellä asuinaluetta ja lähimpään lounaspaikkaan on kävelymatkaa 20 minuuttia, joten 40 minuuttia pelkkiin matkoihin on kesken työpäivän aika paljon aikaa, vaikka kävelylenkki kesken työpäivän olisikin oikein mieleinen ja tekisi hyvää. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sloppy Joen idea on yksinkertainen: jauhelihakastiketta sämpylän väliin ja ääntä kohti!

Kun lisukeriisin keittäminen tuntuu liian työläältä eikä veitsi pysy kädessä sipulin pilkkomiseksi, vedetään mutkat suoriksi, mausta tinkimättä. Tällä viikolla me sekoitettiin laiskuuttamme pakkaa ja kokeiltiin miltä maistuisi jauhelihakastike sämpylän välissä, eli Ameriikan Sloppy Joe!

Jenkkiläinen Sloppy Joe on perinteinen mättöruoka, jossa jauhelihakastike mätetään sämpylän väliin ja sitten vaan herkutellaan. Sloppy Joe on niin arkea, että jenkeissä kaupoista saa kaikenlaisia aiheeseen liittyviä puolivalmisteita, aina maustesekoituksista valmiiseen Sloppy Joe -jauhelihakastikkeeseen. 

No minusta jauhelihakastikkeen teko on niin helppoa, etten kuuna päivänä ostaisi sitä valmiina. Meidän ruokapöytään jauhelihakastike päätyi sämpylän välissä, kun palasin työmatkalta. Vain huomatakseni, että jääkaapissa oli kaksi pakettia työkeikalta yli jäänyttä porsaan jauhelihaa, jotka piti käyttää pois samana iltana. Päätin tehdä kerralla seuraavan viikon safkat. 

Olin niin reporanka, että kaikenlainen pilkkominen tuntui aivan liian isolta ponnistelulta, joten kaivoin esiin yleiskoneeni ja päätin pistää kaiken silpuksi. Jääkaapista löytyi punajuuria, porkkanoita ja selleriä. Niillä saisi kastikkeeseen jatketta, jotta soosi ei olisi pelkkää jauhelihaa ja niinpä raastoin ne yleiskoneessa hienoksi raasteeksi.
Olin niin reporanka, että kaikenlainen pilkkominen tuntui aivan liian isolta ponnistelulta, joten kaivoin esiin yleiskoneeni ja päätin pistää kaiken silpuksi. Jääkaapista löytyi punajuuria, porkkanoita ja selleriä. Niillä saisi kastikkeeseen jatketta, jotta soosi ei olisi pelkkää jauhelihaa ja niinpä raastoin ne yleiskoneessa hienoksi raasteeksi.

Prööt! Yleiskoneen seuraaminen vetää vertoja piirretyille.
Prööt! Yleiskoneen seuraaminen vetää vertoja piirretyille.

Raaste vaan isoon kasariin ja niin syntyi jauhelihakastikkeen pohja.
Raaste vaan isoon kasariin ja niin syntyi jauhelihakastikkeen pohja.

Jauhelihat heitin kuullotettujen kasvisten perään ja paistelin keskilämmöllä kypsiksi.
Jauhelihat heitin kuullotettujen kasvisten perään ja paistelin keskilämmöllä kypsiksi.

Perinteiseen Sloppy Joe –-soosiin ei tule papuja, mutta me rakastetaan papuja ja ollaan huomattu, että pavut, herneet ja maissi ruoassa ovat sellaisia täkyjä, joilla saadaan myös poika syömään lähes mitä vaan.
Perinteiseen Sloppy Joe –-soosiin ei tule papuja, mutta me rakastetaan papuja ja ollaan huomattu, että pavut, herneet ja maissi ruoassa ovat sellaisia täkyjä, joilla saadaan myös poika syömään lähes mitä vaan.

Kun kastike alkaa saostumaan ja pintaan nousevat kuplat ovat herkullisen tahmeannäköisiä, ollaan lähellä valmistumista. Halusin soosiin kunnon valkosipulin potkua, joten sen sijaan, että lisäsin sen alussa muiden kasvisten kanssa, raastoin sen lopussa suoraan kastikkeeseen. Raastin on nykyään mun luottovehje kaikissa valkosipuliasioissa.
Kun kastike alkaa saostumaan ja pintaan nousevat kuplat ovat herkullisen tahmeannäköisiä, ollaan lähellä valmistumista. Halusin soosiin kunnon valkosipulin potkua, joten sen sijaan, että lisäsin sen alussa muiden kasvisten kanssa, raastoin sen lopussa suoraan kastikkeeseen. Raastin on nykyään mun luottovehje kaikissa valkosipuliasioissa.

Niin oli syntynyt juureksilla maustettu jauhelihakastike, joka maistui hevin viikonlopun jälkeen taivaalliselta sämpylän välissä, chilisoosilla lotrattuna!
Niin oli syntynyt juureksilla maustettu jauhelihakastike, joka maistui hevin viikonlopun jälkeen taivaalliselta sämpylän välissä, chilisoosilla lotrattuna!

Nappaa alta mun resepti juureksilla höystettyyn Sloppy Joe -kastikkeeseen ja syö sitä vaikka sämpylän välissä tai ihan perinteisen lisukkeen kera, tyyli on vapaa! 

Juureksilla höystetty Sloppy Joe

n. 10 annosta
  • 800 g porsaan jauhelihaa (tai kalkkunaa, broileria tai naudanlihaa)
  • 2 punajuurta
  • 4 porkkanaa
  • 2 sellerin vartta
  • 1 purkki tomaattimurskaa + purkillisen verran vettä
  • 1 purkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa + ½ purkillista vettä
  • 2 valkosipulin kynttä
  • n. 2 tl paprikajauhetta
  • n. 2 rkl Worcestershirekastiketta
  • mustapippuria 
  • suolaa
  • 1 rkl öljyä paistamiseen

Kuori ja raasta juurekset ja selleri. Kuumenna öljy isossa kasarissa keskilämmöllä ja kuullota kasvisraastetta öljyssä 5 minuuttia. Lisää sitten jauheliha, sekoittele ja riko lastalla, kunnes jauheliha on murua ja kypsynyt kokonaan. 

Lisää tomaattimurska, täytä purkki kylmällä vedellä ja kaada sekin perään. Lisää myös pavut tomaattikastikkeessa, valuta purkkiin kylmää vettä ja huljuttele niin, että saat kaikki kastikkeet purkista mukaan. Kaada kasariin ainesten sekaan. Sekoita ja anna hautua 10–15 minuuttia, sekoitellen välillä. Kastike alkaa olemaan valmista, kun se keittyy kasaan paksuksi eikä ole enää vetinen. 

Raasta joukkoon valkosipuli. Lisää myös paprikajauhe ja Worcestershiresoosi. Sekoita ja tarkista suola, lisää tarvittaessa. Mausta mustapippurilla. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  1. Nyt ei kikkailla ciabattoilla tai paistopisteiden rapeakuorisilla sämpylöillä! Sämpyläksi kannattaa valita mahdollisimman tavallinen ja arkinen sämpylä, sellainen pehmeä, joka on tuttu kouluretkien eväspusseista. Pehmeä sämpylä imee itseensä kastiketta ja on helppo syödä. Sloppy Joe -soosia voi myös hyvin lusikoida burgersämpylöiden tai hodareiden väliin, jos leipiä on jäänyt yli esimerkiksi vikonlopun kekkereiltä. 
  2. Pidin mausteet aika minimissä, jotta kastiketta voisi käyttää tulevina päivinä mahdollisimman monipuolisesti eikä se olisi liian tulista lapselle. Tätä reseptiä kannattaa tietenkin muokata oman maun mukaan ja maustaa vahvasti, jos siltä tuntuu. 
  3. Käytin tähän perinteisiä tomaattikastikkeessa olevia papuja, mutta muutkin pavut käyvät. Tomaattikastikepavuissa on jonkun verran sokeria, joten jos et käytä niitä, tarkista vielä lopussa myös kastikkeen makeus. Käyttämästäsi tomaattimurskalajikkeesta riippuen kastike saattaa tarvita ripauksen sokeria, joka pyöristää maut. Usein, kun maistaa valmistamaansa kastiketta ja tuntuu siltä, että se ei ole aivan maalissa, sopivaksi korjausliikkeeksi riittää yleensä joko ripaus suolaa, sokeria tai pikkutilkka etikkaa (tai tässä tapauksessa käyttämääni Worcestershirekastiketta). 
  4. Tällä reseptillä tulee kerralla todella paljon jauhelihakastiketta, meidän kolmihenkinen perhe, (joista yksi on hyvin pieniruokainen) söi tätä neljänä päivänä putkeen, eli sanoisin annoksia tulevan noin 10. 
  5. Jauhelihakastike maistuu myös riisin ja uuniperunoiden kera, mutta kokeile sitä myös cannelonien tai tortillojen täytteeksi. Kun kastiketta oli viimeisenä päivänä jäljellä enää desin verran, lämmitin sen ja tarjoilin leivälle levitettynä kera paistetun kananmunan. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kurpitsoja saa vihdoin kaupasta. Herkusta voi nauttia talvellakin, kun nyt jaksaa lohkoa kurpitsaa pakkaseen.

Olen aivan hulluna kurpitsaan. Kun aloitin blogini keväällä, tiesin jo, että tämä olisi tilaisuuteni levittää kurpitsojen ilosanomaa, jakaa parhaat vinkkini ja reseptini ja ehkä käännyttää joku toinenkin kurpitsanrakastajaksi. Enää piti odottaa syksyyn ja tässä sitä ollaan, nyt niitä vihdoin saa kaupoista! 

Kurpitsakausi tulee ja menee hujauksessa, joten nyt on syytä olla tarkkana ja raivata tilaa pakastimeen. Monta talvea itkin ikävääni, kun kurpitsat loppuivat kauppojen heviosastoilta. Onneksi myskikurpitsaa alkoi saamaan ympäri vuoden, mutta mikään ei voittanut perinteisen, ison kurpitsan makua ja koostumusta. Kunnes äkkäsin, että tätä vihannestahan voi pakastaa! 

Kurpitsan pakastaminen on helppoa ja vihannes ei ole siitä moksiskaan: se sopii samalla tavalla ruoanlaittoon, vaikka olisikin käynyt pakastimessa. Yhdestä isosta kurpitsasta tulee todella paljon syötävää, ja siksikin sen pakastaminen on järkevää, ellei aio kokata kurpitsaa viikon jokaiselle aterialle. 

Tarvitset vain pari veistä; ison ja vahvan, jolla leikata kurpitsasta lohkoja, ja puukon tai muun pienen välineen, jolla kuoria kurpitsaa. Ison kurpitsan käsittelyyn menee tunnin verran aikaa, joten tykkään silloin ottaa lasin viiniä ja kuunnella lempipodcastiani. Homma ei eroa paljoa syksyn muistakaan säilöntäpuuhista, kuten sienten putsaamisesta. Rauhallinen käsin tekeminen on minulle parasta ajanvietettä työpäivän päätteeksi ja oma tapani meditoida. 
 

KURPITSAN PAKASTAMINEN:

Leikkaa kurpitsa lohkoiksi.

Koverra siemenet pois.

Kuori kurpitsa ja leikkaa hedelmäliha kuutioiksi.

Pakasta pakastuspusseissa, noin 1 litran erissä.

Entä mitä kurpitsalla sitten tehdään? Valmiit kuutiot laitan suoraan pakastimesta keittoihin ja curreihin – lupaan jakaa teille lyömättömän herkullisen kurpitsacurryreseptini, jahka kotiudun reissusta! Mutta kurpitsakuutiot ovat myös käyttövalmiita pyreiksi tai vaikka pastaan ja risottoon. 

Kodin Kuvalehden numerossa 17 oli kurpitsaraviolieni ohje, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos tykkää näpertelystä ja haluaa tehdä viikonlopuksi jotain vähän juhlavampaa. Itse tehdyssä pastassa jos jossain maistuu minusta rakkaus lajiin: hyvät raaka-aineet, yksinkertaiset maut ja kädentaito, joka onnistuu vain, jos viihtyy keittiössä. 

Helpommin kurpitsan makuun pääsee tällä simppelillä sosekeitolla, jota tein Portugalin lomallani. Tässä keitossa maistuu kunnolla kurpitsa, ja sen salaisuus on uunissa paahtaminen, joka tuo esiin kurpitsassa piilevän lämpimän pähkinäisen maun. Mausta keittoa mieleiseksesi, meidän kesälomakodissa ei ollut pippuria kummempia mausteita ja keitosta tuli silti taivaallista, mutta kokeile esimerkiksi cayennepippuria, savupaprikajauhetta tai muskottia. 

Silkinsileä kurpitsakeitto

  • n. 1 kg tuoretta kurpitsaa kuorineen (tai n. 800 g kuorittuja paloja)
  • 1 kokonainen valkosipuli
  • 1 purjon valkoinen osa
  • oliiviöljyä
  • sitruunan mehua
  • suolaa
  • vettä

Laita kurpitsat uunipellille. Leikkaa valkosipuli keskeltä halki ja laita puolikkaat leikkauspinta ylöspäin uunivuokaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja paahda 180-asteisessa uunissa 40 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet ja paahtuneet. Nosta tarvittaessa kypsennyksen loppuvaiheessa lämpöä, jotta saat kurpitsaan paahtunutta väriä. Ota uunista hetkeksi jäähtymään. 

Suikaloi purjo ja kuullota kattilassa tilkassa oliiviöljyä. Jos paahdoit kurpitsat kuorineen, lusikoi pehmeä hedelmäliha purjojen joukkoon. Purista valkosipulinkynnet kuorista kattilaan. Lisää vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyvät. Keitä 5 minuuttia, soseuta ja mausta sitruunan mehulla ja suolalla. 

Ja sitten varoituksen sana ja oppi kantapääni kautta: Ostin kerran Halloweenin jälkeen alennuksessa olleita lyhty-kurpitsoja, tiedättehän niitä, mihin on tarralla merkattu paikat silmille ja suulle... Ajattelin, että nyt olen tehnyt elämäni kaupat, mutta nämä kurpitsat eivät sitten maistuneet aivan miltään! Ne on kasvatettu siis ainoastaan muoto ja koko edellä, joten en suosittele ostamaan niitä ruoaksi, vaikka kuinka olisivat alessa. 

Kommentit (4)

Vierailija

Mä tajusin hiljattain, että kurpitsaakin voi kuoria kuorimaveitsellä... Helpottui homma huomattavasti!!

MJ

Varmaan tyhmä kysymys, mutta onko tuo vihreäpintainen kurpitsa sama lajike kuin se joka on isona oranssi? Näin Prismassa noita vihreitä, mutta eivät olleet yhtä isoja kuin tuo sinun.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ei lainkaan tyhmä kysymys! Mä ostin tämän kurpitsan Portugalin lomalla, en ole vastaavia nähnyt suomessa. Kurpitsalajikkeita on kymmeniä, olen tainnut itsekin nähdä niitä pienempiä vihreitä. Eri lajikkeilla on maku- ja koostumuseroja, mutta ei niin isoja, etteikö resepti kuin resepti kävisi kurpitsan kokkaamiseen. -Paitsi spaghettikurpitsa, jonka sisus on nimensämukaisesti spaghetin muotoista höhnää! Kokeile vaan rohkeasti kaikkia kurpitsoja. Yksi suosikeistani on pieni ja syvän oranssi hokkaido-kurpitsa, makunsa ja kätevän kokonsa vuoksi.

MJ

Kiitos vastauksesta! Taidanpa siis aloittaa keittojen keittelyn hokkaidokurpitsasta 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram