Kirjoitukset avainsanalla arkiruoka

Herkullinen papumuhennos on todellinen penninvenyttäjän unelma: helppoa, halpaa ja riittoisaa.

Arkiset ruokailuhetket perheen kesken ovat yhtä sekamelskaa niin kuin elämämme. Meillä ei ole tarkkoja ruoka-aikoja eikä rutiineja, eletään intuitiivisesti ja miten parhaaksi kunakin päivänä nähdään. En ole koskaan stressannut ruoanlaitosta arkisin, silloin riittää vähempikin vaiva. 

Sillä yhden asian olen huomannut: perheen päivällinen on aivan yhtä tärkeä ja pidetty, olinpa sitten ehtinyt suunnittelemaan ja valmistamaan ruoan alusta asti tai vaan iskenyt pöytään sekalaisen sortimentin eri ruokalajeja ilman mitään kantavaa teemaa. 

Useimmiten pöytämme näyttää tältä: 

Kun papumuhennos oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi, tämän illallisen valmistamiseen meni 15 minuuttia. Tarjolla oli papumuhennosta, makkaraa ja paistettuja kananmunia. Lapsella lisäksi puoliksi syöty omena sekä pakastimesta uuniin heitetyt kalapuikot (jotka eivät maistuneetkaan) sekä pariisinperunat. Salaattina hätäisesti lautaselle pilkottuja vihanneksia.
Kun papumuhennos oli tehty edellisenä päivänä valmiiksi, tämän illallisen valmistamiseen meni 15 minuuttia. Tarjolla oli papumuhennosta, makkaraa ja paistettuja kananmunia. Lapsella lisäksi puoliksi syöty omena sekä pakastimesta uuniin heitetyt kalapuikot (jotka eivät maistuneetkaan) sekä pariisinperunat. Salaattina hätäisesti lautaselle pilkottuja vihanneksia.

Tyypillisesti syömme kello 18–20 välillä. Esille on kaivettu kaikkea mitä jääkaapista löytyy ja pöytä on kuin buffetti, jonka ruokalajeja ei koskaan näkisi esimerkiksi yhdistettävän ravintolassa. Valinnanvaraa on näennäisesti paljon, mutta loppujen lopuksi ruokalajit ovat hädin tuskin ruoanlaittoa nähneet.

Parhaaksi kokemani taktiikka on tehdä yksi pomminvarma ruoka, joka sopii kaiken kanssa, ja syödä sitä viikon mittaan yhdistellen milloin minkäkin jääkaapin tai pakastimen aarteen kera. Tyhjentelen esimerkiksi purkkimaissia yhteen kulhoon ja leikkaan kurkkutikkuja toiseen.

Tärkeää on, että jokainen löytää pöydästä jotain, mikä maistuu ja tuuliviirin lailla mieltään vaihtava poikamme saa vatsan täyteen: tänään suosikki saattaa olla peruna, joka huomenna työnnetään pois lautaselta ja täytetään vatsa tomaatilla, johon hän ei viikko sitten koskenut pitkällä tikullakaan. Kuulostaa varmaankin tutulta? 

Pikkutilkka kastiketta ja johan ruoka maistuu: dippailu on niin kivaa, että ruoka menee masuun huomaamatta.
Pikkutilkka kastiketta ja johan ruoka maistuu: dippailu on niin kivaa, että ruoka menee masuun huomaamatta.

Luotan arkiruoissa edullisiin raaka-aineisiin ja käytän paljon papuja, linssejä ja kasviksia. Kasvispadat ja linssimuhennokset on helppo tuunata lounalle ja illalliselle eri lisukkein ja ne yleensä maistuvat myös lapselle. 
Luotan arkiruoissa edullisiin raaka-aineisiin ja käytän paljon papuja, linssejä ja kasviksia. Kasvispadat ja linssimuhennokset on helppo tuunata lounalle ja illalliselle eri lisukkein ja ne yleensä maistuvat myös lapselle. 

Tällä viikolla tein ensimmäistä kertaa ihan alusta asti valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Tämä klassikkoruoka on ollut suosikkejani jo ihan pienestä pitäen, mutta olen aina ostanut ruoan purkissa ja lämmittänyt kasarissa, nauttiakseni sen yksin paahtoleivän ja kananmunan kanssa. Tölkissä myytävien papujen salaisuus on se, että ne sisältävät turkasen paljon sokeria. Nyt halusin kokeilla, miltä tämä ruoka maistuisi kotitekoisena, ja saisiko siitä hyvää ilman lisättyä sokeria. 

Tulos oli ihana! Laitoin tomaattikastikkeeseen paljon sipulia ja paistoin kiirehtimättä pannulla, jolloin sipulin makeus tulee esille. Loppujen lopuksi en tarvinnut lainkaan sokeria tomaattikastikkeen maustamiseen, sipulin täyteläinen makeus riitti. Papukastikkeestani tuli paljon raikkaampi ja maanläheisempi kuin ketsupinmakuisessa liemessä lilluvat tehdaspavut (vaikka niilläkin on oma paikkansa ja tulen vastaisuudessakin turvautumaan yhteen suosikkieineksistäni!). 

Ja sitten tulee paras osio: reseptistä tulee 2 litraa kastiketta, josta riitti ruokaa kolmeksi päiväksi ja vielä pakastimeenkin. Kokonaishinnaksi tälle ruoalle tuli 5,50 e, eli tämä on todellinen penninvenyttäjän unelmaruoka! 

Me nautittiin pavut brittiläiseen tyyliin makkaran, paistettujen kananmunien ja leivän kanssa. Oikein kiva illallinen joka maistui kaikille ja taas hyvä muistutus siitä että arkiruoan ei tarvitse olla aina mitään tajunnanräjäyttävää. 
Me nautittiin pavut brittiläiseen tyyliin makkaran, paistettujen kananmunien ja leivän kanssa. Oikein kiva illallinen joka maistui kaikille ja taas hyvä muistutus siitä että arkiruoan ei tarvitse olla aina mitään tajunnanräjäyttävää. 

PAVUT TOMAATTIKASTIKKEESSA

(n. 10 annosta)
  • 4 dl kuivattuja valkoisia papuja
  • 1 laakerinlehti
  • 4 neilikkaa
  • 1 tl suolaa
  • 3 sipulia
  • 5 dl säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
  • 4 dl vettä tai lientä
  • ripaus paprikajauhetta
  • (ripaus chiliä)
  • mustapippuria & suolaa
  • öljyä paistamiseen

 

Laita pavut likoamaan yön yli runsaaseen kylmään veteen. 

Huuhtele pavut ja laita kattilaan laakerinlehden, neilikoiden ja suolan kanssa. Lisää vettä niin, että pavut peittyvät hyvin. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä noin 35 minuuttia tai kunnes pavut ovat kypsiä ja pehmeitä. 

Tee sillä välin tomaattikastike. Suikaloi sipuli ja kuullota öljyssä keskilämmöllä 15 minuuttia sekoitellen välillä. Nosta lopuksi lämpöä hieman ja paistele sipuleita, kunnes niihin tulee paahtunut kullanruskea väri. Laita kattilaan tomaattien, veden, paprikajauheen ja halutessasi chilin kera. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä, jos nestettä haihtuu liikaa. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Valuta keitetyt pavut ja lisää kuumina tomaattikastikkeeseen. Kiehauta ja tarkista vielä maku. 

Silloin kun lounastaa ihan yksin, ei tarvitse välittää mistä ruokansa syö. Esimerkiksi desikuppi ja lapsen haarukka on oikein hyvät papuvälipalan syömiseen!
Silloin kun lounastaa ihan yksin, ei tarvitse välittää mistä ruokansa syö. Esimerkiksi desikuppi ja lapsen haarukka on oikein hyvät papuvälipalan syömiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kiitos! ❤️ Minulla oli ennenlasten saamista sellainen ajatus että varmasti ammattikokkina saisin ainakin ruokahuollon hoidettua niin että variaatiota on ja kaikki maistuu lapselle. Yllätyin kahdesta asiasta:
-Lapset syövät yllättävän vähän ja siinä mikä maistuu minäkin päivänä ei seuraa mitään logiikkaa.
-Ei mun tarvitse todistaa lapselle taitojani, vähempi ja simppelimpi riittää ja on itse asiassa paras, niin aikaa jää muulle.

Riman alittamisesta on tullut ainakin meidän perheessä ilon aihe!

Nautinnollista viikonloppua!

Vierailija

Niin, sokeri ei ole tarpeen ruoanlaitossa, paitsi säilönnässä ja jälkiruuissa, jos ei tuore hedelmä kelpaa. Etenkin tomaattisosetta olen tehnyt kymmeniä vuosia ilman sokeria, kunnolla maustettuna.
Kerran todettiin tutkimuksessa/kokeilussa, missä joukko yksi-kaksivuotiaita istutettiin pöytään jossa kulhoja mistä saivat itse ottaa mitä halusivat: vihanneksia, juureksia jne, tuoreita ja säilöttyjä. Joku söi punajuurta pari päivää, joku perunaa, joku kurkkua tai tomaattia ym. En muista kuinka kauan koe jatkui, mutta todettiin että kukaan ei laihtunut eikä voinut huonosti. Kaikki saivat mitä tarvitsivat ja olivat iloisia päälle!
Siis, jos mukula haluaa syödä vain kurkkua (tosin ei paljon ravintoa, mutta vettä!) pari päivää, ei huolta. Itse kieltäydyin maidosta aikana kun luultiin että kyllä lapsi kuolee ilman, ja himosin etikkakurkkua ja - kalanmaksaöljyä. Kiipeilin sen perään ja pullon saivat piilottaa korkealle kaappiin, jotta en olisi myrkyttänyt itseäni. Kalanmaksaöljy on vieläkin herkullisen makuista minulle 74-vuotiaana. Kai sekin sisälsi tarvittavaa.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Ihana tarina sinusta ja kalanmaksaöljystä! 

Juuri näin, olen kanssasi samaa mieltä että ei kannata olla huolissaan lasten syömisestä, jos lapsi muuten voi hyvin. Lapset ovat niin intuitiivisia syöjiä että he usein tietävät mikä tekee itselle hyvää, meidän aikuisten tehtävänä on vaan huolehtia siitä että ympärillä on oikeaa ruokaa ja yhteisiä ruokahetkiä hyvien tapojen oppimiseksi. Toki siinä kohtaa lapsen intuitio heittää häränpyllyä kun kyseessä on makeat ja herkut - jos Alfilta kysytään, hän haluaisi joka päivä päiväkodin jälkeen jäätelöä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta sähän TYKKÄÄT siskonmakkarakeitosta!!!

Kuinka moni on jäänyt kiinni itselleen ja puolisolleen siitä, että toimii olettamustensa pohjalta, vaikka joskus olisi ihan hyvä kysäistä tai tarkistaa? Sitä tapahtuu ainakin meidän suhteessamme paljon. Tässä iässä pienen lapsen vanhemmuus tuntuu alentuneena järjenjuoksuna ja muistikatkoksina. Tulee oletettua asioita ihan vaan tottumuksesta – olen kuin yhden ison yksikön toinen puolikas, enkä ihan aina muista kumman ajatukset ohjaavat tätä laivaa. 

Onneksi nämä olettamukset tulevat esiin vielä toistaiseksi ihan höpsöissä yhteyksissä. Sitä on esimerkiksi puolisolle närkästynyt, kun toinen ei muista jotain mitä sanoin – mutta sanoinkohan edes sitä asiaa ääneen? Myös oma elämä ja sen varrella tapaamani ihmiset alkavat tässä iässä välillä puuroutua yhteen: minä pidän siskonmakkarakeitosta, Jaakko rakastaa nakkeja -> summa summarum eikö Jaakko rakastanutkin siskonmakkarakeittoa? 

Minähän nimittäin pahoitin mieleni, kun tein ison kattilallisen siskonmakkarakeittoa – yhtä herkkuani – ja Jaakko ei hyppinyt riemusta tullessaan töistä kotiin. Itsehän olin satavarma, että hän on joskus sanonut, miten ihanaa olisi syödä siskonmakkarakeittoa!

Jaakon mielestä kuitenkin siskonmakkarat ovat kumisia ja vähän ällöjä. Ja sen sijaan että olisin luovuttanut, intin vastaan (apua mua nolottaa nyt!) ja siitä alkoi syvällisempi analyysi siitä, mitkä perinteiset nakki/makkararuoat ovat hyviä ja sopivat meidän perheelle ja mitä ei kannata valmistaa ainakaan lähitulevaisuudessa, ettei tarvitse loukkaantua. 

Mutta me olemme aika rauhallisia tyyppejä, emme juurikaan riitele ja tämäkin tilanne raukesi, kun minua alkoi hävettää ja lupasin koittaa parhaani olla olettamatta asioita. Jaakko puolestaan myönsi, ettei ollut koskaan syönyt minun tekemää siskonmakkarakeittoa ja se saattaisi olla hyvää. 

Se että sanoo asiat ääneen on yksi suhteen tärkeimpiä taitoja. Me ollaan mielestäni aika hyvin kunnostauduttu tässä, ainakin niissä oikeasti tärkeissä asioissa. Mutta aina on hyvä tarkistaa missä mennään ja siskonmakkaraepisodi muistutti, että olin taas elänyt jonkin aikaa jossain omassa sumussa, sopat ja liemet mielessä ennen kaikkea ja toisen puolesta olettaen. 

Onneksi tämä episodi päättyi nauruun. En enää ikinä unohda, että Jaakko ei tykkää perinteisestä siskonmakkarakeitosta. Sen sijaan tätä tomaattista lehtikaali- ja papuversiota saisin tehdä ihan milloin vaan uudestaankin! <3

Tämän siskonmakkarakeiton kanssa sopii chilikastike, erityisesti etikkainen Crystal tai Tabasco ovat meidän mieleen.
Tämän siskonmakkarakeiton kanssa sopii chilikastike, erityisesti etikkainen Crystal tai Tabasco ovat meidän mieleen.

JAAKON SISKONMAKKARAKEITTO

neljälle, valmistusaika 30 minuuttia
  • ½ juuriselleri
  • 6 kiinteää perunaa 
  • 4 porkkanaa
  • 2 l vettä 
  • 2 lihaliemikuutiota
  • 2 dl paseerattua tomaattia
  • kuivattua oreganoa
  • 1 prk borlottipapuja (tai esim. mustasilmäpapuja)
  • 1 pkt siskonmakkaroita
  • 3 lehtikaalin lehteä
  • mustapippuria myllystä & suolaa
  • tarjoiluun tuoretta leipää ja chilikastiketta

Kuori ja paloittele juurekset. Laita juurekset, vesi ja liemikuutiot isoon kattilaan. Kiehauta, lisää paseerattu tomaatti ja oregano ja alenna lämpöä, keitä 10 minuuttia.

Lisää valutetut pavut ja keitä, kunnes perunat ovat juuri ja juuri kypsiä, noin 5 minuuttia. 

Purista siskonmakkarakuoresta makkarapalloja keiton pintaan, keitä vielä 2 minuuttia ja siirrä pois kuumalta liedeltä. Sekoita soppaa pohjaa myöten ja tarkista maku; lisää tarvittaessa suolaa ja mausta mustapippurilla. 

Poista lehtikaalin kova ruoti ja revi lehti pienemmiksi paloiksi. Sekoita kuumaan keittoon ja tarjoa. 

Kommentit (1)

Chili

Keitto on hyvää talvi ruokaa, viimeviikolla meillä oli papukeittoa,chilipapuja sekä valkoisia,sekä punaisia, juureksia muttei perunaa ,paketti makkaraa ,HK sinistä,sipulia,persiljaa. 5 litran kattilasta riitti 3 päiväksi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aina voi tehdä frittatan – kunhan talossa vain on kananmunia! Ja näin meillä toimitaan harva se viikonloppu, sillä tämä aamiaisruoka ei vaadi reseptiä, ei juuri mitään valmisteluja ja sen voi tehdä vaikka silmät ristissä, sillä hyvällä tuurilla ei tarvitse käyttää edes keittiöveistä. 

Frittata eli uunimunakas on ollut vuosia luottoruokani töissä. Jos keitraan asiakkaalle brunssin, tarjoan lähes aina yhtenä ruokana frittataa kauden aineksilla, sillä se on gluteenitonta ja siitä saa tarvittaessa maistuvan myös maidottomana. Frittataa tein myös paljon aikoinaan, kun hoidin mainoskuvausten muonituksia: kukonlaulun aikaan heränneelle työryhmälle oli ihanaa tarjota uunikuumaa ja täyttävää frittataa, jonka pystyi syömään yhdellä kädellä tai vaikka pistää ruisleivän väliin, ikään kuin munakasburgeriksi. 

Helppouden lisäksi frittatassa on ihanaa se, että se kestää hyvin jääkaapissa. Munakaspala vihreän salaatin kanssa on yksi suosikeistani evääksi töihin!

Frittatan voi tehdä rennolla otteella niistä aineksista, joita jääkaapista löytyy, heittää kananmunamassan päälle, ravistaa vuokaa niin, että munaseos menee täytteiden väleihin ja heittää sitten koko komeuden uuniin. Tai sitten ainekset voi asetella kerroksittain ja miettiä myös missä vuoassa munakkaan paistaa, jotta siitä saa leikattua kauniita paloja. Frittata sopii siis pöytään arkena ja juhlana ja kuuluu meidän perheessä tehdyimpien ruokien joukkoon. 

Teimme Pipsa Hurmerinnan kanssa Samassa Liemessä -kirjaamme frittatan reseptin kolmella eri täytteellä, resepti löytyy blogin lopussa. Viime viikonloppuna tein kuitenkin aivan mielettömän version tästä suosikkiruoasta: kurpitsafrittatan, jonka valmistin tämän kurpitsapaistoksen tähteistä. Paistoin frittatan perheelleni viime lauantaina myöhästyneen aamiaisen sijasta, kun heräsin silmät ristissä anopin annettua minun nukkua pitkät viikonloppuaamun unet. Kiitos siis hänelle! <3 

Tavallaan ruokaamme voisi kutsua brunssiksikin, mutta brunssi mielletään usein ylelliseksi viikonlopun herkutteluhetkeksi ja ainakaan tämän ruoan nauttiminen lapsen tussien värittämässä ruokapöydän sekamelskassa ei ollut ihan sitä blogi-idylliä, mitä moni saattaa kuvitella! Mutta tällaista on meidän idyllimme: kun saa nukkua pitkään ja syödä aamiaisen pyjamassa, loiskia ruokaan srirachaa ja ehtii edes viisi minuuttia lukemaan lehteä ilman keskeytystä, on kaikki aika hyvin. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  1. Frittataan tulee kananmunan lisäksi ihan mitä vain haluat. Suosikkiyhdistelmäni löytyvät alla, mutta mukaan voi myös esimerkiksi raastaa juustomöhkäleiden jämiä tai sekoittaa joukkoon edellisen illan paistetut vihannekset taikka ihan vaan pakasteherneitä suoraan pussista.
  2. Jos et käytä suolaisia täytteitä (esim. juustoa, kapriksia tai eilisen ruoan valmiiksi maustettuja tähteitä), mausta kananmunamassa suolalla ennen sen lisäämistä täytteiden päälle. Kananmunamassan voi myös maustaa, esimerkiksi lusikallisella yrttipestoa. 
  3. Ei haittaa jos täytteet eivät peity kokonaan kananmunasta, munakkaasta nousevat herkkupalat tekevät ruoasta ekstrahoukuttavan!  
  4. Silppua halutessasi pintaan jotain yrttiä tai mausta pippurilla, pintaan voi myös murentaa esimerkiksi kotijuustoa. 

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita teille kaikille!

 

Tässä kolme ihanaa frittataa, jotka sopivat jopa juhlapöytään. Vasemmalla kurpitsaa ja salviaa, keskellä kantarelleja ja perunaa ja oikealla mustakaalia, herneitä ja kotijuustoa. Kuva Kreetta Järvenpää, Samassa Liemessä -keittokirjasta.
Tässä kolme ihanaa frittataa, jotka sopivat jopa juhlapöytään. Vasemmalla kurpitsaa ja salviaa, keskellä kantarelleja ja perunaa ja oikealla mustakaalia, herneitä ja kotijuustoa. Kuva Kreetta Järvenpää, Samassa Liemessä -keittokirjasta.

FRITTATA

1 VUOKA / 8:LLE

(Me tehdään meidän 2 aikuisen ja 1 lapsen perheessä tämä yleensä 6:lla kananmunalla, näin jää myös pari palaa seuraavaksi päiväksi töihin!)

PERUSOHJE

  • 10 KANANMUNAA
  • 1 TL SUOLAA
  • MUSTAPIPPURIA

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Riko kananmunat kulhoon, sekoita niiden rakenne rikki, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada leivinpaperilla vuorattuun, noin 30 x 10 cm:n kokoiseen leipävuokaan tai pieneen uunivuokaan.

Kaada vuokaan tilkka munaseosta ja lisää kerros haluamiasi täytteitä. Vuorottele näin, kunnes kaikki ainekset on käytetty.

Paista frittatta uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia. Kypsyyden tunnistaa, kun taputtaa kämmenellä frittataa keskeltä – kypsä frittata ei hytise tai painu sisään vaan on napakka kuin pomppulinnan kylki!

Anna frittatan levähtää huoneenlämmössä ennen kuin leikkaat sen annospaloiksi ja tarjoat. Kypsä frittata säilyy jääkaapissa kolme päivää.

KOLME TAPAA TÄYTTÄÄ FRITTATA:

MUSTAKAALI-HERNE-KOTIJUUSTOTÄYTE

  • 4 MUSTAKAALIN LEHTEÄ (tai lehtikaalia)
  • 100 G PAKASTEHERNEITÄ
  • 100 G KOTIJUUSTOA

Pese mustakaalin lehdet ja poista kova keskiruoti. Revi isohkoiksi paloiksi. Sulata herneet siivilässä kuuman juoksevan veden alla. Lado kerros mustakaalia ja herneitä vuokaan ja kaada päälle kananmunaseosta. Jatka kerrostamista, kunnes vuoka on täynnä. Paista frittata160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

Murustele kotijuusto frittatan päälle, kun laitat sen tarjolle.

 

KURPITSA-SALVIATÄYTE

  • ½ HOKKAIDO- TAI BUTTERNUTKURPITSA
  • OLIIVIÖLJYÄ
  • SUOLAA
  • MUUTAMA OKSA TUORETTA SALVIAA

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa 2 mm:n paksuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet uunipellille ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja ripottele vielä suolaa.

Paahda 180-asteisessa kiertoilmauunissa noin 20 minuuttia, kunnes viipaleet ovat kypsiä ja paahtuneet. Alenna uunin lämpötila 160 asteeseen.

Lado kerros kurpitsaviipaleita vuokaan, kaada päälle kananmunaseosta ja laita sinne tänne muutama salvianlehti. Jatka kerrostamista, kunnes ainekset on käytetty. Koristele lopuksi pinta muutamalla salvianlehdellä. Paista 160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

 

PERUNA-KANTARELLITÄYTE

  • 4 KEITETTYÄ PERUNAA
  • N. 3 DL KERMAISTA KANTARELLIKASTIKETTA 
  • 1 RKL KARKEAA DIJONINSINAPPIA

Viipaloi perunat. Lämmitä kantarellikastike ja lisää siihen tarvittaessa tilkka nestettä. Mausta kastike dijoninsinapilla. Lado perunaviipaleita ja sienikastiketta vuoron perään munaseoksen kanssa kun täytät frittatavuokaa. Paista 160-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 40 minuuttia.

Meidän valloittava kurpitsafrittata syntyi kurpitsapaistoken tähteistä ja munamassaan sekoitetusta lusikallisesta pestoa. Taisin raastaa pintaan vähän Västerbottenia, jos oikein muistan. Simppeliä ja herkullista!
Meidän valloittava kurpitsafrittata syntyi kurpitsapaistoken tähteistä ja munamassaan sekoitetusta lusikallisesta pestoa. Taisin raastaa pintaan vähän Västerbottenia, jos oikein muistan. Simppeliä ja herkullista!

Kommentit (2)

Alanonnacaramarina

"...kypsä frittata ei hytise tai painu sisään vaan on napakka kuin pomppulinnan kylki!"

EI! Taas tehdään suomalaisille sopivaa, ja pilataan hyvät aineet.

Täydellinen frittata ei painu keskeltä, mutta se ei todellakaan muistuta pomppulinnaa, yök! Silloinhan se on tiivis, kumimainen, sitkeä ällötys!

Täydellinen frittata on ilmavan kevyt, kuohkea, unelmaisen täyteläinen, ja hieman mehukkaan kostea. Come in Italia!

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hei! Kiitos kommentistasi, olen kanssasi samaa mieltä että frittatan pitää olla ilmavan kevyt ja täyteläinen sekä kostea. Pomppulinna voi olla tulkittavissa näköjään monella tapaa, mutten todellakaan tarkoita että frittata pitää paistaa kuivaksi. Minulle pomppulinna tarkoittaa frittatassa sitä, että frittata joustaa, muttei painu kasaan. Jos uuninunakkaan pinta hytisee tai on löllyvä, se on vielä keskeltä raaka ja lässähtää kun frittatan leikkaa paloiksi. Sisältä valuva raaka kananmuna ei varmasti ole sitä kosteutta mitä tässä ruoassa haetaan.

Frittatan kypsennyksessä pitää olla tarkkana, mitään eksaktia kypsymisaikaa ei voi antaa sillä uunit ovat erilaisia, samoin täytteet ja vuoan koko ja malli vaikuttavat aikaan. Siksi koitan tässä ohjeessa kuvata missä kohtaa kotikokki tietää nostaa ruoan ulos uunista. Tarkoituksenani ei ole pilata ruokia tai tehdä suomalaisille sopivaa, tärkeintä on tehdä reseptejä joilla onnistuu ja jotka tuovat iloa yksinkertaisistakin aineksista huolimatta.

Kuulen mielelläni jos simulla on parempi ehdotus reseptin metodin korjaamiseksi, en ajatellut tämän olevan niin harhaanjohtava neuvo kuitenkaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä herkullinen vihreä kanakeitto on niin helppo, että sen voi valmistaa vaikka käyttäen saksia.

Vihreän, hurmaavan kanasoppani valmistamiseen tarvitsin välineiksi ainoastaan ison kattilan ja veitsen. Jos Fiskarssini eivät olisi olleet hukassa, olisin varmaan pilkkonut ainekset niillä! 

Meidän perheen ahkerin työntekijä on tiskikoneemme. Valkoinen Siemens tuli asuntokaupan mukana, ja se hurauttaa astiat putipuhtaiksi vähintään kerran päivässä, joskus kolmekin kertaa, jos normiruoanlaiton lisäksi leivon tai kehittelen uusia reseptejä.

Tänään olimme molemmat ansainneet vapaapäivän, minä ja tiskikone. Vietin kivan arkivapaan lapseni kanssa: vierailimme vähän radiossa ja palloilimme ympäri kaupunkia. Aamupäivän käytin kuitenkin hyödyksi tekemällä viikonlopun ruoat valmiiksi ja annoin tiskikoneelle lepohetken sekä itselleni aikaa tekemällä sellaista ruokaa, josta tulisi mahdollisimman vähän sotkua tai tiskiä. 

Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!

Vein keittoa myös tuliaisiksi Laura Frimanin iltapäiväohjelmaan, jossa kävin turisemassa yhden padan ruoista ja elämää helpottavasta ruoanlaitosta. Tämä ruoka jos joku onkin semmoinen – valmistamiseen ei mennyt kuin 15 minuuttia, koska käytin siihen ruoantähteitä ja vihreitä vihanneksia. Jos olisin tehnyt ruoan aivan alusta asti, eli raa'asta riisistä ja kokonaisesta kaupan kanasta, ei valmistusaika silloinkaan olisi kuin 25 minuuttia. 

Keitto syntyi siis kuin itsestään ja vihannekset olisin voinut pilkkoa kattilaan vaikka saksilla. Tällaista ruoanlaittoa harrastan usein: viime viikolla postaamani kanavuoka on hyvä esimerkki arkikokkailusta, jolloin haluan jotain simppeliä pöytään mahdollisimman vähillä työvaiheilla ja tiskillä. 

Homman ydin on yksinkertaiset ja muuntautumiskykyiset reseptit. Nopeita ruokia valmistaa ovat erilaiset uunivuoat ja keitot. Arkisin en juurikaan harrasta lihoja kastikkeineen: tärkeää on, että ruoantähteet on helppo säilyttää jääkaapissa mahdollisimman vähän tilaa vievässä muodossa, ja että ne kestävät lämmittämistä seuraavanakin päivänä. Esimerkiksi burgerit kaikkine härpäkkeineen ovat arkena ehdoton no-no. Sen sijaan marinoitu salaatti kuten perunasalaatti on oikein mainiota, koska sen maku vaan paranee yön yli, ja sen sivuun voi yhtenä päivänä paistaa kananmunan ja kaivaa purkista vähän matjessilliä, toisena päivänä taas sekoittaa joukkoon tuoretta pinaattia ja murentaa päälle fetajuustoa. 

Avainosassa ovat myös puolivalmisteet sekä valmisruoka. Puolivalmisteet eivät todellakaan ole mikään kirosana ja minusta ihan jokaisen perheen oma asia: jos pinaattiletut helpottavat elämääsi ja perhe tykkää, siitä vaan! Tärkeää on löytää ne itselle parhaiten toimivat tuotteet ja niistä kaikista vaihtoehdoista ne, jotka edustavat omia arvojasi ja ruokafilosofiaasi. Kotiin kannetuista puolivalmisteista saa herkullista ruokaa kun käyttää niitä kohtuudella ja lisää ruokaan leijonanosan erilaisia vihanneksia. Metsään mennään silloin, kun ruoka on vain tehtaissa valmistettujen osien summa, tai jos se ei tyydytä makuaisteja tai tarjoa muita nautinnon aiheita. 

On paljon valmisruokia ja puolivalmisteita joita en ymmärrä enkä syö, mutta niiden luetteleminen tässä ei ole hedelmällistä. Sen sijaan tässä on minun listani valmisruoista ja puolivalmisteista, joita meiltä löytyy aina ja joita suosittelen lämpimästi helpottamaan sinunkin arkikokkailua! 

  • Lidlin hummus – Tsekkaa tästä postauksesta miksi sitä niin rakastan ja miten naamioin sen juhlien vetonaulaksi!
  • Pelmenit & dimsumit – pikaruokaa parhaimmillaan: suoraan pakastimesta veteen kiehumaan tai höyryyn ja ruoka on valmista kolmessa minuutissa! Ruokaisamman aterian saa, kun tekee ensin maistuvan liemen ja lisää siihen jotain täkyjä, kuten sieniä ja paprikaa ja keittää tässä pörpylät kypsiksi. Ja vinkki: jos lapsesi tykkää sushista, hän melko varmasti tykkää dimsumeista, jotka tulevat kuitenkin kymmenen kertaa halvemmaksi kuin takeawaysushi! 
  • Pussinuudelit – näistä avasin sanaisen arkkuni aiemmin tässä postauksessa! <3
  • Liemijauheet – Käytän Reformin luomuliemijauheita arkikokkailussa, säästän itse keitetyt liemet erikoistilanteisiin.
  • Valmiit currytahnat – Patak's ja Rajah -merkkiset kun teen intialaista, thaimaalaiset tahnat ostan aasiamarketista. 
  • Ajvar – Balkanin alueen paprika-munakoisorelissi, jota käytän ruoanlaitossa tai ihan sellaisenaan lähes viikottain ja jota saa mm. Lidlistä ja Alanyamarketista. Tästä on tulossa blogikirjoitus vielä tänä syksynä! 
  • Tölkkipavut – Valmiiksi keitettyjä papuja niihin kokkailuhetkiin, joihin ei ole ehtinyt valmistautumaan. Menee keittoihin ja patoihin tai kylminä salaatteihin, joskus ihan sellaisenaan purkista syötynä. Heti käyttövalmiita, eivätkä tarvitse kypsennystä, mutta toisin kuin pakasteherneet, kestävät myös pitkään haudutusta. 
  • Kuivamakkarat ja tuoremakkarat – jälkimmäiset säilytän pakastimessa, kuivamakkaraa on aina kaapissa. Muutama nokare makkaraa antaa hyvää makua esimerkiksi pastaan ja chorizoa laitan kuuluisiin simpukoihini. 

Lisäksi minulla on suosikkeja, kuten grillikana, jota tulee ostettua kaupasta silloin tällöin, ja josta saa taiottua loputtomasti helppoja ruokia. Toinen usein kotiin ostettu valmisruoka on valmiit gnocchit, jotka vaan maistuvat ihan kaikille ja ovat hyvää vaihtelua peruspastoille. Muistelen edelleen lämmöllä tätä Jyrki Sukulan gnocchi-ruokaa, jota pääsin maistamaan kuvausten kulisseissa. 

Joten tässä oma synninpäästöni valmisruoille ja puolivalmisteille sekä omat suosikkini, jotta muistuu itsellekin, miten paljon olen velkaa nykyiselle elintarviketeollisuudelle myös niistä päivistä, jotka saan viettä skidini kanssa kaupungilla haahuillen, sen sijaan että keittäisin kotona kanalientä luista tai kaivaisin pakastimestani viime kesänä höyryttämiäni herneitä. 

Mutta sitten lopuksi siihen keittoon, jonka tein. Tämän keiton juju on sen herkullinen, mutta herkkä maku, joka tulee kanaliemestä, inkivääristä ja ihanista vihreistä vihanneksista. Me tullaan särpimään tätä soppaa viikonloppuna sämpylöiden kera, mutta tämä on makunsa ja terveellisyytensä vuoksi myös oikein mainio vieminen flunssapotilaalle tai kevyeksi lounaaksi töihin. Tai vaikka ystävälle, joka vetää niin antaumuksella radiota, että lounaseväät ovat unohtuneet! 

Rasiallinen pelkkää hyvää!
Rasiallinen pelkkää hyvää!

Laura Friman vetää Radio Helsingissä omaa nimeään kantavaa iltapäiväohjelmaa joka arkipäivä klo 1317. Hänellä käy kaikenkarvaisia vieraita turisemassa milloin mistäkin ja Lauran höpöttelyä nyt kuuntelee aina aivan mielissään! Ohjelmaa pääsee kuuntelemaan täältä milloin itselle sopii ja tietenkin livenä radiosta taajudella 98,5 Mhz tai netin kautta osoitteessa www.radiohelsinki.fi

 

VIHREÄ KANAKEITTO 

neljälle, valmistusaika noin 20 minuuttia

  • Kasa vihreitä kasviksia (esim. 2 sellerin vartta, 1 purjo, nippu paksulehtistä pinaattia tai lehtikaalia)
  • 3 dl grillikanaa, revittynä paloiksi
  • n. 1,5 l kanalientä 
  • (vettä)
  • 4 cm pätkä inkivääriä
  • (korianterin juuria)
  • 3 dl keitettyä riisiä
  • pakasteherneitä
  • suolaa
  • mustapippuria

Pilko vihreät kasvikset kattilaan. Säästä ohuet lehtivihannekset lisättäviksi keiton loppuvaiheessa. Lisää kattilaan revitty kana, inkivääri, kanaliemi ja sen verran vettä, että saat mukavan liemimäärän kattilaan. Jos käytät korianterin juuria, sido ne nippuun, jotta ne on helppo poimia ulos sopasta ennen tarjoilua ja heitä kattilaan. Kiehauta ja keitä noin 10 minuuttia tai kunnes purjo on kypsää. 

Maista liemen suolaisuus: lisää suolaa kunnes liemessä on sopiva maku. Lisää riisi ja herneet, kiehauta ja nosta pois liedeltä. Rouhi joukkoon mustapippuria. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  • Keittoon laitetaan ehdottomasti riisiä tuomaan ruokaisuutta ja meillä sattuikin olemaan jääkaapissa tähteinä rasiallinen keitettyä täysjyväriisiä. Jos teet sopan alusta asti raa'asta riisistä, suosittelen keittämään sen erikseen suolatussa vedessä ja lisäämään valutetun riisin lopussa soppaan, jotta riisin tärkkelys ei himmennä lientä.
  • Jos ostat kaupan grillikanan, tähän soppaan riittää mainiosti yksi koipi ja rintafile. Koko kanaa ei tarvitse ostaa, ellet suunnittele pakastavasi loppuja lihoja myöhempään käyttöön – tosin näin tekisin itse, mulla on nimittäin aina pakastimessa jotain valmiiksi revittyä lihaa, jos on kiire saada ruokaa pöytään, kerron tästä lisää täällä
  • Keiton kanssa voi tarjota halutessaan esimerkiksi krutonkeja (aivan loistava tapa hyödyntää kuivaa leipää!) tai vaikkapa kunnon lusikallisen ranskankermaa. 
  • Tsekkaa mun Instagramin Stories -osio. Tein soppaa keitellessäni videon siitä miten ruoka syntyy! https://www.instagram.com/merituulivantsi/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram