Kirjoitukset avainsanalla inspiraatio

Terveisiä kotoa, omasta parantolastani ja hullunmyllystä, josta olen pikkuhiljaa sukeltamassa taas ulos ihmisten ilmoille. Olen pitänyt reilun kuukauden sapattia kaikesta. No, työssäkäynti ei ole loppunut, mutta on ollut pakko pitää breikkiä kaikesta muusta. Kevät oli tapansa mukaan kiireinen, yrittäjänä sitä pitää tehdä töitä silloin kun niitä on tarjolla ja keväällä tienataan ne kesän vapaat viikonloput ja lomapäivät. Heinäkuu on onneksi aina hiljainen, en ole keikoilla enkä tee mainoskuvauksia. Lehtimaailma on lomalla ja saan keskittyä ihan vaan päivätyöhöni ja perheen kanssa oleiluun. 

Olemme olleet Lintsillä, olemme mökkeilleet. Olen kuukausien tauon jälkeen taas nähnyt kavereita ja myös ehtinyt itse harrastamaan urheilua ja käymään iltaisin kävelyillä. On tullut myös rempattua, siivottua ja järjesteltyä elämää, palattua avaamattomien laskujen ja kirjeiden pinoon ja hoidettua keskeneräisiä asioita. Tehtyä sellaisia asioita mitä normaalisti tekisi vapaapäivinä, mutta sellaisia taisi olla touko-kesäkuussa neljä, kun laskee Juhannuksen mukaan. 

Kamera ei ole kulkenut mukana, koska en vaan ole kyennyt tallentamaan elämääni. En ole juurikaan laittanut ruokaakaan, kevään jäljiltä pääni sisäinen laari oli tiristetty tyhjiin viimeistä ideaa ja inspiraatiota myöten. Ja olen kyllä tainnut olla suorastaan uupunut. Niin väsynyt, että iltaisin kun kroppa sanoo että väsyttää, on ollut 10 minuuttia aikaa ryömiä sänkyyn tai olen simahtanut siihen paikkaan. On tullut iltaisin töistä palattuani otettua 5 minuutin nokosia autossa kerrostalomme parkkiksella, jotta jaksan vielä kantaa tavarat kotiin ja laittaa lapsen nukkumaan. 

Oma energiasyöppönsä on ollut sairastelu - huonolla tuurilla saatan olla kaksi kertaa vuodessa kipeänä, joskus en kertaakaan. Nyt sairaslomapäiviä en kertynyt kuukaudessa jo kokonaisen vuoden edestä. Hurja kevät kostautuu ja kirjoitan tätä parhaillaan vatsatautitoipilaana, johon sairastuimme koko perhe jopa anoppia myöten. 

Kuukauden se otti että olen päässyt jotakuinkin jaloilleni. -Kieltäydyin ihanalta kuulostavista menoista, töistä joille arvelin etten voisi antaa mitään sekä paussin blogin pitämisestä. En postannut tänne mitään tulevasta tauosta, sillä en arvellut olevani niin väsynyt kuin olinkin kun päätin jättää muutaman kirjoituksen väliin. Tuntui pahalta venyttää taukoa, mutta mitä enemmän jäi kirjoituksia väliin ja aloin lepäämään, sitä enemmän myös tajusin että maailma jatkaa olin aktiivisesti siinä mukana tai en. Ja mukaan kyytiin pääsee taas kun on siihen valmis. 

Eikä ole mitään mieltä kirjoittaa blogia, jos ei ole aikaa elää omaa elämää, tehdä ruokaa, saatika edes energiaa innostua ruoasta.

Viime viikolla alkoi olla valoa tunnelin päässä. Huomasin innostuvani mökille lähdöstä aivan uudella tavalla, kun suunnittelin jo alkuviikosta mitä ruokaa tekisimme. Sain myös valtavan keittokirjalähetyksen ja pitkästä aikaa ruokakirjallisuuden lukeminen innosti. Postilaatikosta tuli uusin Kodin Kuvalehti, Glorian Ruoka & Viini, sekä Bon Appétit, jonka uusin numero palautti uskoni lehteen. Ehkä selviänkin tästä, ehkä olenkin taas valmis keksimään, luomaan ja rakastumaan taas ruokaan! 

Joten tervetuloa takaisin blogiini. Minulla on teille tulossa ihana nuotiokokkailuresepti viime viikon mökkireissultani jo huomenna. Jatkossa harvennan vähän kirjoitustahtiani, jotta ehdin myös elämään ilman kameraa. Lupaan että jaan teille timanttisimmat reseptini ja kerron mistä ruoasta ja juomasta olen juuri nyt innostunut. Tarve jakaa herkullista elämää ei lopu minulta koskaan, mutta minun täytyy vaan olla levännyt ja ehtiä elämään sitä elämää, jotta pystyn sen tekemään. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Lehtikaalisipsi
1/1 | 

Voi onpa hyvä, että olet ottanut kunnon paussin. Jopa sun kaltainen aina energisen oloinen ja aurinkoinen ihminen tarvitsee sitä! 😊 <3 Toivottavasti tästä eteenpäin terveenä, terkkuja mahdottoman suloiselle pellavapäälle ja kivaa kesän jatkoa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva : Kreetta Järvenpää

Kukkia, ruokaa ja omaa aikaa. Sitä on pääsiäinen minulle. Tulevana viikonloppuna pitkiin pyhiin tulee kuulumaan myös leipomani taatelikakku, joka syntyi kuin vahingossa kukkatyöpajassa. Mutta niin on syntynyt moni muukin ruoka viime vuosina. 

Kreetta Järvenpään hehkuvanväriset kukkienasettelukurssit ovat olleet minullekin yhtä juhlaa, vaikka olenkin ollut töissä. Muutaman kerran vuodessa työhuoneellamme pidettävät kurssit ovat kukkien, taiteen ja oman ajan elämys, johon kuuluu myös hyvä ruoka ja juoma. Kreetta huolehtii pienen ryhmän opetuksesta, kukista ja iltapäivän ohjelmasta, minä saan sivusta seurata oppilaiden onnistumisia ja viihtymistä meille tärkeässä paikassa, samalla kun keitän kahvia, teen aamiaista ja kokkaan runsaan lounaan, joka nautitaan viipyillen.

Kuva Kreetta Järvenpää.
Kuva Kreetta Järvenpää.

Meidän työhuoneella ei ole koskaan kiire ja rakastamme, kun saamme jakaa tilan taian uusien ihmisten kanssa. Työhuoneemme on ollut molemmille inspiraation lähde ja Kreetan kurssit sitä erityisesti ainakin minulle. Saan vapaat kädet kokata suoraan sydämestäni – kursseille loihdin joka kerta jotain ihan uutta, jotain mistä olen juuri sillä hetkellä eniten kiinnostunut. Vuosi sitten tarjosin karitsaa ja Lähi-idän mezejä, eräällä kerralla oli brunssi johon kuului mm. uppomunia ja mustariisisalaattia. Joka kerta olen luonut kurssilaisia varten uusia ruokia, ihan kuin kokkaisin kotona illallisvieraillekin – kauden raaka-aineita jollain uudella tavalla. Alkuvuodesta järjestetylle kurssille leivoin taatelikakun, josta tuli yksi tämän vuoden suosikeistani: päätin jo tammikuussa, että tätä teen uudestaan pääsiäisenä! 

Nyt Kreetta järjestää kurssiviikonlopun nykyisissä työtiloissamme toistaiseksi viimeistä kertaa.

Työhuoneellamme on upea valo ja Kreetan rekvisiitan avulla kurssilaiset pääsevät ikuistamaan asetelmansa ja tutustumaan kukkien kuvaamiseen ja tulemaan myös sinuiksi oman kameransa kanssa. Kuva Kreetta Järvenpää.
Työhuoneellamme on upea valo ja Kreetan rekvisiitan avulla kurssilaiset pääsevät ikuistamaan asetelmansa ja tutustumaan kukkien kuvaamiseen ja tulemaan myös sinuiksi oman kameransa kanssa. Kuva Kreetta Järvenpää.

On nimittäin tullut aika löytää uudet työtilat emmekä vielä tiedä mihin muutamme ja mitä tulevassa paikassa pystymme tekemään. Mutta siihen saakka kun uusi paikka löytyy, halusimme vielä kerran tarjota kukista, käsillä tekemisestä ja valokuvaamisesta kiinnostuneille inspiroivat kurssit.

Lauantaina 4.5. on kukka-asetelmaworkshop, jossa tehdään oma asetelma astiaan ja jonka saa päivän päätteeksi ottaa mukaansa astioineen päivineen. Kurssilla saat myös mahdollisuuden kuvata Kreetan opastuksella itsellesi kuvan asetelmasta. Kurssi sopii kenelle tahansa kukista kiinnostuneille, aiempaa kokemusta ei tarvitse olla, kunhan rakastaa floraa, värejä ja käsin tekemistä! 

Sunnuntaina 5.5. ollaan myös kädet aivan kukissa, mutta tämän päivän teemana on valokuvaus. Kukkia ja Kreetan mieletöntä rekvisiittaa avuksi käyttäen kuvataan omalla kameralla kuvia kukka-asetelmista ja Kreetta opastaa manuaaliasetuksien käyttöä ja mm. kertoo valon ja varjon saloista. Kurssille otetaan oma järjestelmäkamera mukaan ja kurssi sopii sekä jo kuvausta harrastaneille että aloittelijoille, joskin on hyvä jos oma kamera on jo tullut tutuksi. 

Asetelmien tekoa. Taiteellisen kukka-asetelman luominen ei vaadi aiempaa kokemusta kukista. Vuosien varrella olen nähnyt kymmeniä asetelmia ja jokainen on onnistunut ja tekijänsä näköinen! Kuva Kreetta Järvenpää.
Asetelmien tekoa. Taiteellisen kukka-asetelman luominen ei vaadi aiempaa kokemusta kukista. Vuosien varrella olen nähnyt kymmeniä asetelmia ja jokainen on onnistunut ja tekijänsä näköinen! Kuva Kreetta Järvenpää.

Kuva Kreetta Järvenpää.
Kuva Kreetta Järvenpää.

Molempien päivien kursseille on vielä muutama paikka vapaana, joten jos kiinnostuit, käy tsekkaamassa kurssin tiedot ja ilmoittautumisohjeet täältä: 

https://www.kreettajarvenpaa.com/workshop

Älä jää liian pitkäksi aikaa miettimään ilmoittautumista, paikat menevät nopeasti!

Lisää kuvia kurssista ja työhuoneemme eri tapahtumista löydät Instagramista hashtageillä #floralartnow #työhuoneovi10 ja #kukkaasetelmaworkshop sekä tietenkin seuraamalla Kreetan Instatiliä . 

Minä olen mukana myös molempina päivinä suosikkiroolissani eli kokkina ja cateringemäntänä, häärään kyökissä ja tarjoilen kurssilaisille kahvia ja herkkuja. Vielä en tiedä mitä loihdin menyyseen, mutta ainakin parsaa ja jotain nokkosesta, kunhan ne vaan ehtivät nousemaan. 

Kurssin satoa: Pia-Mari Parkkisen asetelma. Kuva Kreetta Järvenpää.
Kurssin satoa: Pia-Mari Parkkisen asetelma. Kuva Kreetta Järvenpää.

Mutta ennen kuin alan suunnittelemaan kurssin menuta, on aika miettiä mitä sitä tekisi nyt pääsiäisenä. Itse aion ainakin tehdä taatelikakkua, kokeile sinäkin leipoa tätä herkkua! Me matkaamme sukuloimaan ja tämä kakku kulkee kätevästi mukana. Sen voi tehdä jo tänään, sillä kosteana kuivakakkuna se säilyy kelmussa päiviä ja koristelun voi sitten tehdä paikan päällä juuri ennen tarjoilua. 

Ohjeen kehitin mukaillen Olive -lehden inkivääritaatelireseptiä, löydät alkuperäisen täältä:  https://www.olivemagazine.com/recipes/baking-and-desserts/date-and-ginger-tea-loaf/

Taatelikakku

valmistusaika 15 minuuttia + 45 minuuttia uunissa
2 pientä kakkua tai 1 iso vuoka
  • 200 g taateleita
  • 2 dl maitoa
  • 1 tl vaniljauutetta
  • 100 g pehmeää voita
  • 150 g fariinisokeria
  • 3 munaa
  • 250 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa
  • ripaus suolaa
  • 1 tl inkiväärijauhetta
  • 1 tl kanelia
  • 100 g tummaa suklaata

kuorrutus: 

  • 1 dl tomusokeria
  • muutama tippa appelsiininkukkavettä
  • 1-2 rkl appelsiinimehua

Poista taateleista kivet, sippua niitä saksilla vähän pienemmiksi. Ota pari taatelia sivuun koristelua varten ja laita loput maidon kanssa kasariin. Kiehauta ja keitä minuutin ajan miedolla lämmöllä. 

Yhdistä vaniljauute, voi ja fariinisokeri. Vaahdota sileäksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää seokseen yksi kananmuna kerrallaan, vatkaten aina sileäksi ennen seuraavan lisäämistä. 

Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda ja kuivat mausteet. Lisää munaseoksenn vähän kerralaan, vuorottele taatelinesteen kanssa kunnes kaikki on sekoitettu juuri ja juuri keskenään. 

Rouhi suklaa karkeasti, säästä muutama ruokalusikallinen koristeluun. Kääntele loput taikinaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun isoon leipävuokaan ja paista uunissa 160 asteessa kiertoilmassa tai 180 asteessa uunin keskitasolla 40-50 minuuttia. Testaa kakun kypsyys hammastikulla ja ota se ulos juuri ja juuri kun kakku on kypsynyt.

Anna kakun kokonaan jäähtyä ennen kuin otat sen vuoasta.  

Tee kuorrute, laita tomusokeri pieneen kulhoon ja lisää siihen appelsiinimehua lusikallinen kerrallaan, kunnes saat valuvan kastikkeen. Mausta halutessasi muutamalla tipalla appelsiininkukkavettä. 

Laita kakku tarjoiluvadille ja valuta appelsiinikastike sen päälle. Sirottele kakulle loput suklaarouheesta ja silputuista taateleista ja tarjoa. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tästä Nigella Lawsonin innoittamasta tahnasta ja maksamakkarasta syntyy yksi suosikkivoileivistäni!

Olen rakastanut ruuanlaittoa pienestä asti, mutta vasta aikuisena kirkastui ajatus siitä, että ruoka voisi olla minulle ammatti. Olin vähän kahden vaiheilla, hakisinko ravintolakoulu Perhoon vai mitä tekisin elämälläni. Ehkä tv-kokki Nigella Lawson näytti minulle oikean tien, ja olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. 

Työ ravintolakokkina ei nuorena houkuttanut, enkä ole tähänkään päivään haaveillut omasta ravintolasta. Olin pitkään hukassa sen kanssa, mitä ihmettä voisin tehdä luonteellani ja osaamisellani. Koulun opintojen ohjauksessa kokki oli kokki, journalisti kirjoitti lehtiin ja lukio oli oponi mukaan kaltaiselleni tytölle ajanhukkaa. Harva ammatti on kuitenkaan enää niin suoraviivainen kuin mitä se oli vielä viime vuosituhannen puolessa välissä, johon 90-luvun opotuntiemme näkemys tuntui perustuvan. Yläasteen opotunneilla ei puhuttu sanallakaan mistään niistä töistä, joilla olen sitten lopulta itseni elättänyt viimeiset 18 vuotta.

Tänä päivänä olen kokki, joka on erikoistunut ruokakuvauksiin ja tv:n ruokaohjelmien konsultointiin, mutta siinä sivussa myös kirjoitan ruuasta ja teen ruokaa viestintäalan ja markkinoinnin asiakkaiden tapahtumiin. Olen onnistunut yhdistämään kaikki mielenkiinnonkohteeni työhön, jossa tarvitaan luovuutta, matemaattisuutta ja järjestelmällisyyttä. Työssäni voin myös huomioida heikkouteni, eli jatkuvan tarpeeni muutokseen ja kammoni kaikkia rutiineja kohtaan sekä luontaisen erakkouden, josta pääsen nauttimaan tekemällä pääosin töitä yksin. 

Tätä on edeltänyt pitkä tie eri töitä ja projekteja. Välillä on menty perse edellä puuhun, toisinaan tultu sieltä rytisten alas. Ja välillä olen ottanut kauhuissani vastaan aivan hirvittävän vaativia keikkoja, vain huomatakseni, että opinkin uutta ja ennen kaikkea pystyinkin siihen. Olisi sääli, jos en voisi 38 vuoden iässä hyödyntää sitä kaikkea, mitä olen kokenut ja oppinut. Ja mikä parasta, voin kanavoida sen omaan intohimooni, ruokaan. Olen hyvin onnekas, että saan tehdä töitäni näin. 

Nigella Lawson on ollut mun idoli siitä päivästä asti, kun hänen ohjelmansa alkoivat pyörimään Suomen kanavilla. Hän näytti, ettei tarvitse olla ravintoloitsija tai töissä keittiössä ollakseen ruoka-alan ammattilainen. Nigella on yhdistänyt toimittajan taustansa ruuanlaittoon. Hän kertoo resepteillään tarinoita ja omia näkemyksiään ruuasta ja ruuanlaitosta. Nigella esiintyy ihailtavalla itsevarmuudella ja pehmeydellä, kirjoittaa hiton hyvin ruuasta ja ennen kaikkea on hiton kova keittiössä, esittämättä äijää. 

Nigella on myös muistuttanut minua siitä, että kaikentyyppistä ruuanlaittoa tarvitaan: fine diningilla ja misukkatähtien metsästämisellä on oma paikkansa, mutta niin on myös resepteillä, joita tehdään tavallisissa kodeissa, tavallisista tölkkitomaateista ja arkisista raaka-aineista. Ravintolan keittiössä reseptit tehdään mittatarkasti, jotta jokainen annos maistuu samalta joka päivä, mutta Nigellan ja minun keittiössä loraus on käypä mittasuhde ja pirskottelu yksi tärkeimmistä ruuanlaittotekniikoista. Välillä, kun oma suunta ruuanlaittajana tuntuu olevan hukassa, kun tuntuu, että omien mieltymysten ja suuren yleisön välillä tasapainottelu on vaikeaa, mietin Nigellaa, joka on aina tehnyt sitä ruokaa, mitä hän tekee mieluiten kotonaan perheelle ja ystävilleen, ja se on hänen menestyksensä resepti. 

Mun rakkaimpia ja tärkeimpiä keittokirjoja ovat Nigella Lawsonin Forever Summer ja Nigella Bites. Olen kokannut niistä enemmän ruokia kuin mistään muista keittokirjoista ja siinä samalla oppinut hurjasti reseptien kirjoittamisesta. Toivon joskus saavani kirjoittaa yhtä runsaasti reseptieni ingresseihin kuin Nigella, mutta ainakin toistaiseksi tilaa on aina taittovaiheessa karsittu ja punakynä on viuhunut, kun olen koettanut kirjoittaa rönsyilevämmällä kielellä reseptin tekovaiheita. Onneksi saan jaaritella asiani tässä blogissani ja uskon, että jos tarinointini ei kiinnosta, lukija osaa kyllä skipata tekstin tärkeimpään kohtaan, eli tässä tapauksessa maailman parhaaseen maksamakkaraleipään, jonka inspiraationa toimii Nigellan resepti. 

Entä hyvä lukija, kuka on sinun idolisi ja mitä sinä olet häneltä oppinut? Kerro minulle ja muille blogin lukijoille! 

P.S., jos omien taitojen ja mielenkiinnon kohteiden kanavointi työhön kiinnostaa, suosittelen lukemaan Karoliina Jarenkon ja Frank Martelan kirjan Draivi, inspiroivaa lukemista ihan jokaiselle. 

Maailman paras maksamakkaraleipä

Silloin, kun haluan herkutella, ostan pätkän maksamakkaraa ja teen tätä tahnaa, jota voitelen paksusti paahdetulle setsuurileivälle, viipaloin päälle maksamakkaraa ja viimeistelen perinteisellä persiljatupsulla. 

Tämän reseptin pohjana toimii Nigella Lawsonin liptauer kirjasta Nigella Bites. Olen muokannut sitä oman maun mukaan ja esimerkiksi jättänyt pois alkuperäisen reseptin työvaiheen, jossa tahnan annetaan hetki hyytyä jääkaapissa, jonka jälkeen se kumotaan tarjoiluvadille ja viimeistellään paprikaöljyllä. Mutta Nigella sanookin reseptissään, että tämän vaiheen voi jättää pois ja lusikoida tahnaa ihan vaan suoraan purkista leivälle. Ja näin minä teen. Tahna säilyy kylmässä kolmisen päivää ja se sopii paitsi maksamakkaravoikkareihin, myös voileipäkakun täytteeksi tai wrappiin vihannesten kera.  

  • 1 prk (200g) maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 dl smetanaa tai kreikkalaista jugurttia (kumpi vaan käy, jugurtti on kevyempi ja hapokkaampi)
  • 5 cocktailkurkkua
  • ¼ punaista paprikaa
  • ½ salottisipuli
  • 1 rkl savustettua paprikajauhetta
  • 1 tl kuminan siemeniä
  • 1 tl sinappia
  • 1 tl juoksevaa hunajaa
  • ripaus suolaa
  • mustapippuria

Tarjoiluun: 

  • setsuuriviipaleita (tai bageleitä, tai oikeastaan mitä vaan leipää mistä tykkäät)
  • maksamakkaraa
  • persiljaa

Sekoita tuorejuusto ja smetana keskenään. Hienonna cocktailkurkut pienenpieniksi kuutioiksi leikkaamalla kurkut pituussuunnassa neljäksi veneeksi ja leikkaamalla lohkojen poikki kurkut silpuksi. Hienonna myös sipuli ja paprika, pieniksi noin ½ cm kuutioiksi. 

Yhdistä silput tuorejuustoseokseen ja lisää mausteet. Laita suola viimeisenä, kun olet maistanut seoksen suolaisuuden. Anna tahnan vetäytyä jääkaapissa.

 

Levitä liptauer-tahnaa leivälle, laita päälle maksamakkaraviipaleita ja viimeistele persiljalla.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat