Kirjoitukset avainsanalla salaatti

Limemikämeloni? Kauppoihin tullut uutuus kuulosti paremmalta kuin miltä maistui ja luulin tehneeni pääni kokoisen virheostoksen, kunnes keksin mitä sille pitää oikeasti tehdä. Tämä hedelmähän on lopulta vallan fantastinen ja sinunkin pitää kokeilla suolalimemelonia! 

 

Niin montaa hedelmää ja vihannesta kuin olenkin maistanut, en ollut koskaan aiemmin törmännyt limemeloniin. Joten kun sellainen tuli vastaan kaupassa, oli pakko ottaa yksi kotiin testattavaksi.

Ulkonäöltään limemeloni on kuin perus hunajameloni, mutta kun sen nappaa kainaloon, painoero on iso. Melonin hedelmäiha on tiivistä ja kauniin kellertävän vihreää, eikä mehustu paljoa leikkuulaudalle leikattaessa. Alku vaikutti siis lupaavalta!  

Mutta se maku... en vieroksu montaa hedelmää tai vihannesta, mutta nyt kyllä tökki pahasti. Limemelonissa ei sinänsä ole mitään vikaa, se ei ole ällöttävä tai esimerkiksi luotaantyöntävän hajuinen, vaan aivan raikas, hedelmäinen ja makea melonilajike. -Mutta se maistuu siltä kun olisi ottanut suuhun kourallisen kirpeitä hedelmäkarkkeja. Nyt haluan sanoa heti, että kirpeät hedelmäirtarit kuuluvat suosikkeihini, mutta karkit karkkeina ja hedelmät hedelminä.

Muutama vuosi sitten markkinoille tuotiin hattaran ja vadelmakarkkien makuisia viinirypäleitä ja silloin reaktioni oli sama - yöök! 

Tämä hedelmä ei maistunut edes lapselleni, mikä vähän yllätti: hänen ruokavalionsa koostuu nimittäin varmaan 50-prosenttisesti hedelmistä ja marjoista koska ei raukka haluaisi syödä mitään muuta. 

Limemeloni on aika iso möhkäle enkä mielellään heitä mitään pois, joten päätin kokeilla miten se taipuu suolaisiin ruokiin. Muistan joskus jossain menussa tai somessa törmänneeni suolattuun melonin kuoreen. Harrastan muutenkin vetisten vihannesten suolaamista ennen ruoanlaittoa, esimerkiksi kurkusta saa aivan ihanaa kun sen antaa ensin kylpeä suolassa yön yli, joten ei muuta kuin melonit hienoon merisuolaan ja jääkaappiin. Jännityksellä odotin mitä maulle tapahtuisi yön aikana ja miten melonin koostumus muuttuisi. 

Limemelonihan rakasti suolakylpyään! Se päästi itsestään nestettä, mutta kiinteänä lajikkeena piti koostumuksensa napakkana. Fantastisin asia tapahtui limemelonin maulle: suola kitki hedelmästä sen imelyyden ja toi siinä esiin vihannesmaisia sävyjä. Yhdistettynä tämän lajikkeen makeaan sitruksiseen makuun, limemelonista tuli suolattuna enemmän kuin osiensa summa. 

Kylmässä vedessä huuhtelun ja paperilla kuivaamisen jälkeen kuorin ja pilkoin melonilohkot ja nautin töissä mm. osana salaattia sekä gazpachon seassa. Tähän jää koukkuun ja sen yhdistämismahdollisuudet eri ruokiin tuntuvat loputtomilta - etenkin kun yhdestä melonista riittää moniin eri kokeiluihin. 

Kokeile tätä myös hunajamelonilla ja cantaloupella, uskon että kaikki kiinteämmät melonit pitävät suolakäsittelystä. 

Meloni säilyy suolassa kolme-neljä päivää, sen jälkeen se alkaa jo taipumaan jopa liian suolaiseksi. Jos meloni on liian suolaista makuusi, jatka kylmällä vedellä huuhtelua, niin sen suolaisuus laimenee. 

Näin melonin suolaaminen tapahtuu: 

Leikkaa meloni kahtia, koverra siemenet. Lohkoa.
Leikkaa meloni kahtia, koverra siemenet. Lohkoa.
Levitä palat leikkuulaudalle ja ripottele meloneille hienoa merisuolaa (ei sitten mitään Pan-suola-sötkötyksiä!) ronskilla kädellä. Tämä tekeminen sopii myös pikkuassareille.
Levitä palat leikkuulaudalle ja ripottele meloneille hienoa merisuolaa (ei sitten mitään Pan-suola-sötkötyksiä!) ronskilla kädellä. Tämä tekeminen sopii myös pikkuassareille.
Suolaa ei tarvitse tosiaan mittailla. Älä hukuta meloneja suolaan, mutta ei tarvitse sählätä teelusikankaan kera. Meloni imee itseensä juuri sen verran suolaa kuin tarvitsee, loput varisee pois ja viimeistään ennen syömistä huuhdellaan melonin pinnasta.
Suolaa ei tarvitse tosiaan mittailla. Älä hukuta meloneja suolaan, mutta ei tarvitse sählätä teelusikankaan kera. Meloni imee itseensä juuri sen verran suolaa kuin tarvitsee, loput varisee pois ja viimeistään ennen syömistä huuhdellaan melonin pinnasta.
Suola alkaa heti nostattamaan melonien pintaan nestettä. Pakkaa melonipalat kannelliseen rasiaan ja laita jääkaappiin ainakin 12 tunniksi.
Suola alkaa heti nostattamaan melonien pintaan nestettä. Pakkaa melonipalat kannelliseen rasiaan ja laita jääkaappiin ainakin 12 tunniksi.
Kun melonit ovat tekeytyneet aikansa jääkaapissa, niistä on tihkunut nestettä rasian pohjaan. Ota nesteestä sen verran melonia kuin meinaat käyttää, laita loput takaisin jääkaappiin nesteissään. Huuhtele melonilohkot kylmällä vedellä ja taputtele keittiöpyyhkeellä kuiviksi. Nyt suolameloni on käyttövalmista!
Kun melonit ovat tekeytyneet aikansa jääkaapissa, niistä on tihkunut nestettä rasian pohjaan. Ota nesteestä sen verran melonia kuin meinaat käyttää, laita loput takaisin jääkaappiin nesteissään. Huuhtele melonilohkot kylmällä vedellä ja taputtele keittiöpyyhkeellä kuiviksi. Nyt suolameloni on käyttövalmista!

Ja näin limemelonista tuli yksi tämän kesän suosikeistani. Viime viikonloppuna tein siitä mökillä aivan ihanan salaatin, jonka resepti on alla. Ja kun melonia jää yli, tee kuten minä ja ota sitä töihin evääksi; pilko sekaan kurkkua, avocadoa ja paprikaa, sekoita purkillinen tonnikalaa ja mausta oliiviöljyllä, valkoviinietikalla ja pippurilla ja kumoa seos jäävuorisalaatin päälle. Tästä on tullut minun lounastaukoni eräänlainen vakkarisalaatti, josta tulee vatsa täyteen ja jonka ihanan raikkaat maut pitävät suun muikeana koko loppupäivän. 

Tsekkaa postaukseni uusista hedelmistä täältä - olen nimittäin pienestä asti opinut tavan että aina pitää maistaa uusia hedelmiä ja vihanneksia kun sellaisia tulee vastaan. Ihanaa että vielä 39 vuodenkin iässä riittää ihmeteltävää ja kokeiltavaa! 

Suolamelonisalaatti 

  • suolamelonia (ks. ohjeet yllä)
  • 2 avomaan kurkkua
  • 150 g katkarapuja
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • (chililastuja)
  • kourallinen krutonkeja (itse tehtyjä, tietenkin! ks. resepti täältä)
  • tuoreita yrttejä (esim. korianteria, ruohosipulia, basilikaa tai minttua)

Kuori suolamelonilohkot, huuhtele ja taputtele kuiviksi talouspaperilla. Paloittele tarjoiluvatiin. 

Kuori avomaankurkut ja viipaloi tarjoiluvadille melonien sekaan. 

Valuta (tai sulata) katkaravut ja sekoita oliiviöljy niihin, lisää halutessasi ripaus chililastuja. Sekoita. Lusikoi nämäkin tarjoiluvadille sinne tänne. 

Murusta päälle krutongit ja viimeistele hienonnetuilla yrteillä. Tarjoa heti. 

Huom! Jos haluat tehdä salaatin kasvisversiona, korvaa ravut vaikka raastetulla halloumijuustolla tai vegaanisessa versiossa murustetulla savutofulla. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun minua pyydettiin viime syksynä mukaan Subin Neljän Tähden Illalliseen sanoin "Kyllä, kyllä, kyllä, kiitos!" Ohjelma on yksi suosikeistani telkkarissa ja minulla on sen kanssa historiaa jo yhdeksän vuoden takaa. Nyt ympyrä sulkeutui, kun hyppäisin kilpailijasta ohjelman kommentaattori-kokiksi. Kurkkaa kulissien taakse ja nappaa myös ohjeeni endiivisalaattiin, joka oli aikoinaan osana siivittämässä minut oman viikkoni voittajaksi. 

 

Kun saa kutsun Neljän Tähden Illalliseen kilpailevaksi staraksi, se kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan. Tiedossa on nimittäin hurjan hauska viikko, jonka aikana tapaa monta uutta kiehtovaa ihmistä ja pääsee kurkistamaan omien idoleiden tai kollegoiden arkielämään. Mikä heitä motivoi? Minkälaisia he ovat viinilasillisen jälkeen? Mitä he harrastavat? Onko heillä lemmikkejä? Ja mikä parasta: saa syödä neljänä peräkkäisenä iltana herkullisen illallisen ja nauraa paljon. 

Tällä kaudella olen ollut aitiopaikalla kun olen saanut kunniatehtävän kommentoida kokkailuja. Haluan olla kommentaattorina salliva, mutta puutun myös tiukasti selkeisiin virheisiin, sillä haluan että katsojat kotona oppivat uusia tekniikoita ja saavat vinkkejä omaan keittiöönsä.

Olen elänyt jo neljä viikkoa ohjelman isäntien ja emäntien matkassa, nauttinut siitä miten he avautuvat ihan uudella tavalla ja nauranut kippurassa kommelluksille ja hyville jutuille. Tällä viikolla nähdään Mira Luodin, Kaj Kunnaksen, Jenny Lehtisen ja Hatsolon jaksot. Voin paljastaa että te tulette näkemään mm. hämmentävimmän Kimbleottelun ikinä!

Toisin kuin muutamat ovat luulleet, en ole mukana illalliskuvauksissa. Saan illallisten raakaleikatut versiot nähtäväksi ja sen mukaan kirjoitan kommentit, jotka sitten nauhoitamme kuvauskeittiössäni.

Kuvaustiimi on pieni ja pippurinen, kaikki roudaavat ja tekevät oman osansa ja kaikki spekuloivat mitä woltataan lounaaksi (koska aikaa ruoan kokkaamiselle ei ole, vaikka siinähän se keittiö edessäni kököttää). 

Päivä alkaa valaisulla ja rakentamisella sekä mun meikillä, jonka luo Marina Lavenius. Sillä välin tuottajamme Johanna rekvisitoi ja valmistelee ja kuvaaja Mikko tai Juho valaisee, peittää ikkunoita ja säätää kaikenlaista ohjelman tekoon liittyvää. Käsikirjoittajan Even kanssa käymme läpi kommentteja ja hän auttaa tekemään niistä sujuvia ja oikean mittaisia ohjelmaan. Ja sitten käy kamera! 


Sillä välin kun valaisua tehdään ehdin silittämään kokintakin.
Sillä välin kun valaisua tehdään ehdin silittämään kokintakin.


..vihdoin valmis esiintymään! 
Tästä tilanteesta lähdetään.. 
 


Tarkkasilmäiset katsojat ovat saattaneet huomata, että minulla on kokintakissa napin sijasta mikrofoni. -Erikoiset asut vaativat omalaatuisia ratkaisuja.
Tarkkasilmäiset katsojat ovat saattaneet huomata, että minulla on kokintakissa napin sijasta mikrofoni. -Erikoiset asut vaativat omalaatuisia ratkaisuja.

Lisää ohjelmasta ja sen uusista jaksoista löydät osoitteesta https://www.mtv.fi/sarja/neljan-tahden-illallinen-33009094

Kun osallistuin ohjelman tekoon 9 vuotta sitten, asuin Vallilassa ja pyöritin cateringyritystä ja tein myös sinä vuonna Huvila ja Huussi -ohjelmaa. Viikon aikana 'porukkaamme' kuului laulaja Kim Herold, näyttelijä Piitu Uski sekä Juha Mieto. Kukin heistä kolmesta oli luonut illalleen erityiset puitteet, jotka paljastivat illallisen tekijästä niin paljon enemmän kuin mitä julkisuudesta olisi koskaan osannut arvata. Kim Herold toi esiin kokintaitonsa (hän opiskeli Perhossa ennen mallin uraansa) ja loihti rakastamansa Japanilaisen keittiön menun, jota vieläkin muistelen vesi kielellä. Juha Mieto vei meidät toimittaja Raimo Häyrisen erikoiseen, taiteella ja matkamuistoilla vuorattuun kotiin, jossa Mieto tumpeloi ihanan iskämäisesti keittiössä ja teki meille pihvi-illallisen. Piitu Uski puolestaan kokkasi illallisen, jonka teemana oli juuri kotoa pois muuttavan lapsensa uusi elämä omillaan. Kasvismenussa oli itse kerättyjä sieniä ja paljon marjoja ja illallinen huipentui improvisaatioteatteriin. 

Omana iltanani tein mm. simpukoita ja kutsuin rakkaan ystäväni vetämään vierailleni sukkanukkepajan. Parhaiten illasta on kuitenkin jäänyt mieleen se, miten kissani Rambo aivan suinpäin rakastui Juha Mietoon ja istui koko illan tämän vieressä tapittamassa Juhaa silmiin. Ja kun siirryimme olohuoneeseen, Rambo istui heti Juhan viereen nuolemaan tämän polvea. Kuinka moni voi sanoa kissansa nuolleen Juha Miedon housuja?!

Kuvia viikostamme minulla ei ole, silloin ei vielä ollut kunnon kamerakännyköitä. Ja reseptitkin olen hukannut, mutta jostain arkistoistani löytyi alkupalana tarjoilemani endiivisalaatti, jonka tein silloin inspiroituneena Careliaravintolassa syömästäni annoksesta. Tässä se on nyt teille, lukijani, pienin nykypäivään tehdyin muutoksin. Tämä on edelleen minusta ihan hurjan hyvä salaatti erityisiin hetkiin, kuten kevään juhliin. 

Salaatti roquefortilla, päärynällä ja pähkinöillä

salaatti:

  • 200 g roquefortjuustoa (josta pieni murunen kastikkeeseen)
  • 1 päärynä
  • 2 endiiviä/salaattisikuria (voit korvata halutessasi punasikurilla tai laittaa enemmän romainesalaattia)
  • 1 romainesalaattikerä
  • 100 g pähkinöitä (esim. saksanpähkinöitä, pistaaseja tai hasselpähkinöitä)
  • 1/2 dl sokeria

kastike:

  • 1 rkl verran roquefortjuustoa
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 2 rkl persiljaa
  • 1 tl sokeria
  • ½ dl oliiviöljyä
  • 2 rkl valkoviinietikkaa
  • ½ sitruunan mehu
  • suolaa & mustapippuria

Valmista ensin kastike. Soseuta valkosipulin kynsi, persilja, sokeri ja roquefortjuusto oliiviöljyn kera ja lisää sitruunamehua sekä etikkaa makusi mukaan tuomaan hapokkuutta. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Kuumenna sokeria teflonpintaisessa kasarissa. Murskaa saksanpähkinät karkeiksi paloiksi. Kun sokeri on sulanut ja ottanut kauniin kultaisen värin, nosta kasari liedeltä ja kumoa pähkinät sokerin sekaan. Pyörittele pähkinöitä sokerissa, kunnes sokeri on tarttunut pähkinöihin ja kumoa seos voipaperille jäähtymään. 

Juuri ennen tarjoilua:
Pese salaatit ja irroita endiivistä lehdet. Leikkaa endiivi sekä romaine salaattiin sopiviksi paloiksi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon 3-4 rkl kastiketta ja sekoita kevyesti salaatin sekaan. Leikkaa päärynä puoliksi pituussuunnassa ja viipaloi noin 2mm viipaleiksi. Kokoa salaatti ja päärynät kerroksittain vadille. 

Murenna karamellisoidut pähkinät ja loput roquefortjuustosta kevyesti salaatin päälle. Valuta salaatin päälle lisää kastiketta. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Näillä keleillä meillä syödään kylmää ruokaa ja huokaillaan onnesta! Olen kesän ihminen ja tunnen olevani taas oma itseni, kun mittari paukuttelee 25 astetta tai yli ja saan läpsytellä kaikkialle varvassandaaleissa. Enkä tiedä mitään parempaa syötävää kuin jääkaappikylmät vihannekset, ja niitä kiitos rohmukaupalla.

Helteellä juon paljon kylmiä juomia, kuten jääkahviani taikka ihan vaan tolkuttomasti jääkylmää vettä, mutta syön myös pääosin ruokani kylmänä, kuten salaatteja, keittoja, voileipiä tai hedelmiä. Vaikka talvellakin saatan pärjätä monta päivää syömättä yhtään lämmintä ateriaa, kesällä minulle tulee salaattikuume, ja raakoja vihanneksia pitää saada kulhoittain. Ei ole rajaa, miten paljon voin herkutella kurkulla, tomaateilla taikka esimerkiksi raaoilla nauriilla, joita söin viime viikonloppuna mökillä yhden nipullisen. (Hah, söin muuten myös puolet naateista, koska nauriit olivat luomua ja naatit vielä aivan rapsakoita!)

Nyt kesällä lapseni on taas kotiruokinnassa, kun hän on lomalla päiväkodista. Yhteisten ruokien keksiminen on toisinaan hankalaa, koska hän pitää päiväkodin ruoista enemmän kuin minun keitoksistani. Onneni on, että vaikka tekemäni keitto tai kastike ei maistuisi, hän on perinyt minulta persouden raakoihin vihanneksiin. Kun mikään muu ei maistu, isken pöytään kurkkua, porkkanaa ja kirsikkatomaatteja, ja hän täyttää vatsansa sitten niillä. Ja piimällä.

Tänään tein ekaa kertaa meille yhteisen salaatin. Halusin testata, josko äidin kanssa yhteiseltä lautaselta syöminen kasvattaisi ruokahalua (hei ja ainakin ravintoloissa jaettavat annokset ovat kuuminta hottia). Lisäsin salaattiin raakojen lempparikasvisten lisäksi tölkkipapuja, jotka muodostavat toisen Alfin ruokaympyrän peruspilareista. Hän aina ilahtuu, jos ruokaan kuin ruokaan on laitettu "papu!!". Kurkut jätin sen verran isoiksi täkyiksi, että hän tunnistaisi ne ensimmäisenä. 

Nyt oli kyllä sellainen salaatti, että voin olla itsestäni ylpeä: päikkäreiden jälkeen imuroimme koko satsin kahteen pekkaan! Tästä tuli hyvä, tämä on keeper ja haluan jakaa sen myös teille. 

Salaatin juju on sen ihana salaatinkastike, jota teen melko usein itselleni, koska se on naurettavan helppo ja sopii melkein minkä tahansa ainesten kanssa, niin kesällä kuin talvella. Nyt helteillä appelsiinikastike toimii valloittavan hyvin kesän tuoreiden vihannesten kera. Kastike on aika simppeli, perus vinegretti mutta ilman sinappia ja sen tilalla appelsiinimarmeladia. Nyt kandee luottaa minuun, tämä on hyvää! 

Pidän kaikista eniten ranskalaisesta St. Dalfourin appelsiinimarmeladista, jossa on sopivasti katkeroa makua, jotta se sopii hyvin myös suolaiseen ruoanlaittoon. Ja appelsiinimarmeladia on hyvä olla muutenkin aina kaapissa, sillä ei voi koskaan tietää, milloin ovesta kävelee ystävä tuliaisenaan joku mieletön juusto, joka pitää syödä heti. 

Käytän todella harvoin salaateissani ruukkusalaatteja jo pelkästään siksi, että ne ovat niin hinnakkaita. Mutta myös siksi, että kun pilkkoo kaikenlaisia kasviksia suunnilleen saman kokoisiksi paloiksi ja lisää mukaan riisiä ja papuja tai linssejä, saa jo niin maukkaan kesäisen salaatin, että lehtisalaatti ja muut ruukkukasvit jäisivät sen makumaailman jalkoihin.

Ja lisäksi: kuinka monen mielestä salaatti, joka on sekoitettu edellisenä päivänä ja laitettu kelmun alle yöksi kylmään, on enää hyvää, jos mukana on litsahtaneita jääsalaatin paloja? Ruukkusalaatit ja pehmeät vihreät ovat ihan ok, jos ne syödään heti kastikkeen sekoittamisen jälkeen tai pidetään erillään lopullisesta salaatista aivan viime minuuteille ennen tarjoilua. Mutta siinä vaiheessa, kun ne ottavat kontaktia kastikkeeseen, alkaa niiden maku ja rakenne huononemaan ja vettymään.

Jos haluan tarjota esimerkiksi juhlissani salaatin, johon sekoitetaan hentoja vihreitä, teen 'painavien' kasvisten seoksen valmiiksi (jopa edellisenä päivänä) ja pesen ja kuivaan vihreät. Sekoitan nämä yhteen vasta siinä vaiheessa, kun salaattia laitetaan esille.

Salaatista ja sen valmistamisesta voisin puhua loputtomiin. Nyt lopetan jaarittelun ja palaan lähtöruutuun hehkuttamaan, miten helppo ja ihana kesäinen salaatti näistä aineksista syntyi ja miten se oli hitti myös pojalleni Alfredille, koska lähdin rakentamaan reseptiä hänen lempikasvistensa ympärille. Reseptin perusajatus on herkullinen kastike sekä pavut ja riisi, jotka sekoitetaan ihan aluksi yhteen. Se, mitä vihanneksia salaattiin lisää näiden kaveriksi, on ihan oman vihanneslokerosi sisällön ja mieltymystesi seurausta. 

Nauttikaa helteestä, ihanista kauden vihanneksista ja jaettavista salaateista! 

p.s. Vaikka yleensä säilytänkin suurimman osan vihanneksista huoneenlämmössä, näin kesällä pidän niitä vihanneslokerossa, jotta saan nopeasti ihanan viileän salaatin. Niin ja meidän koti on kesäisin kuin trooppinen terraario, kiitos isojen ikkunoiden, ylimmän kerroksen ja 50-luvun paineistetun ilmastoinnin. Siihen vielä mieheni toistakymmentä viherkasvia, jotka pitävät kosteuden optimaalisena

Hellesalaatti

kolmelle

kastike:

  • 1 rkl appelsiinimarmeladia
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • ripaus suolaa
  • mustapippuria myllystä

salaatti: 

  • 2 dl punaista, mustaa tai muuta täysjyväriisiä
  • 1 prk ruskeita papuja tai kikherneitä
  • pari varsisellerin vartta
  • 1 kypsä tomaatti
  • puolikas kurkku tai 1 avomaan kurkku
  • kevätsipulia
  • fetaa, parmesanjuustoa tai pecorinoa
  • tuoreita yrttejä kuten minttua tai basilikaa
  • tai laita salaattiin esimerkiksi näitä: retiisi, herne, ohueksi suikaloitu porkkana, retikka, luumut, kirsikkatomaatti, maissi, appelsiini, meloni, pinaatti, paahdetut siemenet... 

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä. Siivilöi kypsä riisi, kaada pavut päälle ja huuhtele runsaalla kylmällä vedellä. Pavut tulee näin pestyä samalla, kun riisi jäähtyy ja lopettaa kypsymisensä. 

Riisin keittyessä tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa. Kun riisi on kypsää ja huuhdeltu papujen kera, kaada se kulhoon ja kastike perään. Anna marinoitua. 

Pilko kaikki kasvikset. Kuori halutessasi kurkku, se on raikkaampi ja fressimpi näin. Tomaatin halkaisin ja poistin navan, mutta revin sen kappaleiksi, koska se oli niin upean kypsä. Lisää pilkotut kasvikset riisin ja papujen joukkoon, sekoita kerran ja kumoa tarjolle. Lusikoi huolellisesti kaikki salaatin pisarat sekoituskulhosta. Ripottele päälle hienonnetut yrtit ja raasta tai murusta lopuksi päälle juustoa. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat