Kirjoitukset avainsanalla leipä

Siitä ei pääse yli eikä ympäri – feta on yksi ihanimmista juustoista päällä maan. Feta toimii kylmänä ja kuumana, palana ja murennettuna ja sitä löytyy ihan joka kaupasta ympäri Suomen, siksi myös mökkijääkaappiimmekin hommataan aina paketti fetaa. 

Tällä viikolla fetasta syntyi niin herkullinen dippi, että se oli pakko tallentaa myös tänne blogiin teidän lukijoiden kokeiltavaksi. Yhtenä aamuna söin sitä keitetyn kananmunan kaverina ja samana iltana lusikoin sitä höyrytetyn parsan päälle. 

 

Yhtäkkiä tuli vaan ihan kamalan voimakas kaipuu kalkkisiin maisemiin, porottavan auringon alle ja kreikkalaisten makujen äärelle. Ja tätä kaipuutahan ei voi selittää sillä, että minulla olisi lämpimiä muistoja Kreikasta – päinvastoin minulla ei ole mitään muistikuvia sieltä, sillä olen vain kerran käynyt Kreikassa, tarkemmin Ateenassa, vuonna -84 kun olin vasta ihan pieni tyttö. Mutta kaikkien tuttujen lomakuvista tuttuihin maisemiin olisi ihana joskus päästä – ehkä jo tänä kesänä? 

Oikeastaan halusin leipää ja fetaa, mutta kaapissani ollut ciabatta oli jo niin kuivaa, että piti keksiä tapa miten saada feta levittyväksi, jotta voisin yhdistää himoamani juuston korpun muotoa jo hakevaan leipään. Tässä talossahan ei luovuteta ja heitetä edes kuivaa leipää roskiin! 

Tämä levittyvä fetadippi syntyi sitten ranskankermasta, vihreistä pulleista oliiveista, fetasta ja mausteista. Yrttejä laitoin myös, suosikkiani tilliä sekä sipulinvarsia. Mukaan saksin myös ihanaa ikkunalaudallani kasvavaa rosmariinia ja vähän salviaa.

Et tarvitse tämän dipin valmistamiseen kuin kulhon ja sakset ja dipistä on moneksi: fetadippi ei ole ainoastaan oivallista leivän kanssa, yhtenä aamuna söin sitä keitetyn kananmunan kaverina ja samana iltana lusikoin sitä höyrytetyn parsan päälle. 

Fetadippi 

  • 100 g fetaa
  • 1 prk (150g) ranskankermaa
  • 1 tl hunajaa
  • tuoretta tilliä ja kevätsipulia, hienonnettuna
  • 8 pulleaa, vihreää oliivia, revittynä paloiksi
  • tarjoiluun oliiviöljyä & mustapippuria sekä pari oliivia

Laita kaikki ainekset kulhoon. Muussaa haarukalla sekaisin, levitä lautaselle ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria myllystä. Koristele muutamalla revityllä oliivilla. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen punalappumuija – silmäni ovat harjaantuneet bongaamaan kaupassa alelaputettuja tuotteita. Yleensä alelaarissa on vain valmisruokia, mutta joskus lykästää ja löydän esimerkiksi maidot puoleen hintaan. Jos aion valmistaa jotain lihaa, aloitan ensin poistohyllystä: josko sieltä löytyisi jotain sopivaa. 

 

Tällä kertaa tein ekstrahyvän löydön, ostin nimittäin upean naudan kielen, joka on ensiksikin jo lähtökohtaisesti todella halpaa (6-10€/kg), mutta tällä kertaa 30 % alella koko yli 1 kg köntille tuli hintaa 4,93 €. 

On monta hyvää syytä syödä naudankieltä. Jos et ole koskaan sitä maistanut, kannattaa aloittaa palvelutiskiltä ja ostaa pari viipaletta kielileikettä. Huomaat miten se maistuu paahtopaistilta, mutta on mureampaa ja pehmeämpää. Kieli on hyvin iso lihas ja toisin kuin monet muut edulliset ruhonosat, se on lähes kokonaan täyttä tavaraa, eli perattavaa ja poisheitettävää on hyvin vähän, joka tekee siitä suhteessa vieläkin edullisempaa. 

Kieltä voi käyttää keittoihin (esimerkiksi tähän kieliminestroneeni!), tarjoilla lämpimänä kera kastikkeen tai tehdä herkutteluvoileipiä, joka oli tällä kertaa minun missioni. 

Lämmin kieli on perinteisesti tarjoiltu viipaloituna lautasella, mutta vielä parempaa siitä tulee kun viipaleet tai isot kuutiot paistaa ensin pannulla rapeiksi voissa. Tämän tarjoilutavan opin berliiniläisessä The Industry Standard -ravintolassa, kun söin elämäni parhaan kieliannoksen. 

Sen verran tiesin että berliinin kieli oli possua ja pikkelöity; olenkin vuosien varrella kokeillut muutamia eri pikkelöintireseptejä kuitenkaan löytämättä sitä oikeaa. Vaikka kielen voisikin keittää vaan mausteliemessä, berliinin kielen mureus oli jotain ihan eri luokkaa kuin aiemmin maistamani kielet. Tällä kertaa päätin kokeilla tätä reseptiä ja nyt olen myyty. Aikaa piti kuitenkin varata viikon verran, vaikka itse työvaiheisiin ei mennyt kuin muutama minuutti siellä täällä.

Viikon muhimisen jälkeen kieli keitetään ja kuoritaan ja sen jälkeen se on valmista paistettavaksi leivän päälle. Näistä kielileivistäni tuli oikein hienot ja upeat herkutteluleivät! 

Mieheni oli sulaa vahaa näiden leipien äärellä. Ja jos totta puhutaan, ottaisin tällaisen muutaman euron kielileivän milloin tahansa toistakymppiä maksaneen sisäfileepihvin sijasta! 
Mieheni oli sulaa vahaa näiden leipien äärellä. Ja jos totta puhutaan, ottaisin tällaisen muutaman euron kielileivän milloin tahansa toistakymppiä maksaneen sisäfileepihvin sijasta! 

Herkutteluleivät paistetulla kielellä ja kapriskastikkeella

1 kieli = n. 6 annosta

kielen säilöntäliemi: 

  • 200 g fariinisokeria
  • 300 g hienoa merisuolaa
  • 6 katajanmarjaa
  • 6 neilikkaa
  • 6 mustapippuria
  • 2 laakerinlehteä
  • 2 litraa vettä 

kielen keitinliemi: 

  • 2 l vettä
  • 3 rkl suolaa
  • 1 sipuli 
  • 1 laakerinlehti
  • ½ valkosipuli 
  • ½ fenkoli

leipiin: 

  • hyvää juureen leivottua vaaleaa leipää
  • oliiviöljyä
  • kapriksia
  • voita
  • Dijon-en-Grains –sinappia
  • majoneesia
  • tuoretta piparjuurta

Mittaa kaikki säilöntäliemen ainekset kattilaan. Kiehauta ja laske lämpöä, keittele hiljaa 5 minuuttia, kunnes kaikki sokeri ja suola on liuennut. Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä. 

Käsittele kieli. Pese se ja kuivaa talouspaperiin. Poista kielen kannasta rasvat ja roippeet sekä mahdollinen lihan yli ulottuva nahka. 

Aseta kieli keraamisen tai lasiseen syvään kulhoon ja kaada huoneenlämpöiseksi hautunut liemi kielen päälle. Aseta puhdas lautanen kielen päälle painoksi, jotta se pysyy mausteliemen pinnan alla ja peitä astia kelmulla. Nosta jääkaappiin viikoksi. 

Kalasta kieli ulos liemestä ja laita se kattilaan. Lisää keitinliemen ainekset. (Tässä kohtaa lähdereseptissä ei puhuta suolasta, mutta lisäsin omaan versiooni suolaa, sillä en halunnut että kielestä tihkuu kaikki suola sitä keitettäessä. Laitoin keitinvihanneksiksi mitä sattui jääkaapista löytymään.) Kiehauta, laske lämpöä ja keitä hiljaa 4 tuntia. 

Nosta kuuma kieli pihdeillä keitinliemestä leikkuulaudalle ja heti kun vaan kykenet, vedä kielen nahka pois (se lähtee helpommin kuumana). Nosta kieli takaisin liemeen ja anna sen jäähtyä rauhassa huoneenlämpöiseksi, nosta sitten liemestä pois ja jäähdytä jääkaapissa, ellet tarjoa kieltä heti. 

Leipien kokoaminen: 

Voitele leipäpaat kevyesti oliiviöljyllä. Paahda rapeiksi joko pannulla tai kaasuliedellä ritilän päällä. 

Leikkaa kielestä 1 cm paksuja viipaleita. Paista kielipalat kuumassa voissa molemminpuolin rapeiksi, mausta suolalla. Nosta sivuun. 

Lisää pannulle pari ruokalusikallista sinappia, pari ruokalusikallista kapriksia ja lisää voita, paistele, kunnes voi on kuohahtanut, lisää sitten tilkka vettä, sekoita kastikkeeksi ja nosta pannu liedeltä. 

Pursota leiville majoneesia ja asettele sitten leiville kielipaloja. Lusikoi päälle kapriskastiketta ja halutessasi viimeistele raastamalla päälle tuoretta piparjuurta. 

Meidän perheelle koko keitetty kieli on aika paljon lihaa, joten siitä riitti puolet pakastettavaksi. Keitetty kieli odottaa siten kevään ekaa pyöräilyretkeä, jolloin voin viipaloida sen patongin väliin evääksi!

Tämä kielenvonkale oli edullinen löytö.
Tämä kielenvonkale oli edullinen löytö.
Kielestä ei jää paljoa putsattavaa ensimmäisellä kierroksella. Kielenkannat voivat olla herkälle rujon näköisiä - itse perkaan ne tarkemmin vasta kun kieli on keitetty, jolloin voin säästää kielen kauniimmat palat leipien päälle ja ne ei niin esteettiset sitten vaikka keittoon tai pasteijoiden täytteeksi.
Kielestä ei jää paljoa putsattavaa ensimmäisellä kierroksella. Kielenkannat voivat olla herkälle rujon näköisiä - itse perkaan ne tarkemmin vasta kun kieli on keitetty, jolloin voin säästää kielen kauniimmat palat leipien päälle ja ne ei niin esteettiset sitten vaikka keittoon tai pasteijoiden täytteeksi.
Säilöntäliemen ainesten punnaamista. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta hehkutan taas - keittiövaakani on luottokaverini monessa ruoanlaitossa!
Säilöntäliemen ainesten punnaamista. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta hehkutan taas - keittiövaakani on luottokaverini monessa ruoanlaitossa!

Kieli valmiina keitettäväksi. Jos et jaksa vahtia kieltä liedellä, voit myös kypsentää sen uunissa. Tällöin lämmitä liemi kiehuvaksi, peitä kannella ja laita 150-asteiseen uuniin 4-6 tunniksi. Uuni on toki isompi energiasyöppö ja sen tehosta riippuen voi viedä pidemmän ajan kuin liesi.
Kieli valmiina keitettäväksi. Jos et jaksa vahtia kieltä liedellä, voit myös kypsentää sen uunissa. Tällöin lämmitä liemi kiehuvaksi, peitä kannella ja laita 150-asteiseen uuniin 4-6 tunniksi. Uuni on toki isompi energiasyöppö ja sen tehosta riippuen voi viedä pidemmän ajan kuin liesi.

Kommentit (3)

Herkkusuu
1/3 | 

On meidän lähikaupan kauppias varmaankin lukenut tämän herkkuohjeen kun oli tuore naudan kieli tarjouksessa 1.99€. Sen kunniaksi kokeilen heti tänään tätä 😋

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

No nyt!! Pitää melkein udella että mistä kaupasta saa kieltä noin hyvään hintaan? Voi olla että kurvaan sinne huomenissa! :D

Pirjo_68
2/3 | 

Sold! Ostin tänään REKOsta naudankielen. 80-luvulla tehtiin köksäntunnilla siitä jotain, mutta sen jälkeen olen ollut siihen konkreettisesti kosketuksissa kesätyössä makkaratehtaalla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Isäni äiti muistuu mieleeni lähes päivittäin. Melkein joka päivä tulee eteen tilanteita, joissa mietin: ”Mitäköhän Aira sanoisi tähän? Olisipa ihanaa jakaa tämä Airan kanssa!” Hän oli yksi parhaimmista ystävistäni ja uskottuni ihan kaikissa asioissa. Ei ollut mitään, mistä en olisi voinut kertoa Airalle. 

Ikävä ei häviä koskaan, sillä niin paljon jäi sanomatta ja kuulematta. Aira opetti minulle paljon ja hänen pienet viisauden jyväset tulevat monessa tilanteessa vastaan. 

Olisipa ihanaa, jos Aira olisi vielä täällä ja voisin pirauttaa aina, kun siltä tuntuu. Kysyä neuvoa tai kuulla, kun hän laukoo mielipiteitään Trumpista nykyajan deittailuappeihin. 

Rakastin kuunnella Airan jännittäviä tarinoita sodan ajan Helsingistä tai ihan vaan katsoa telkkaria, Aira viininpunaisessa nojatuolissaan, minä lattialla tuolin vieressä. Yhteisiä suosikkisarjojamme oli Silkkiä ja Luoteja, (jonka me katsoimme VHS:ltä aina seuraavana päivänä, Papan tuhistessa vieressä paheksuen), Kokkisota sekä Sinkkuelämää. 

Famu oli feministi ja topakka mimmi, aikaansa edellä oleva nainen joka 50-luvulla järkytti Maunulan muita rouvia pistäessään miehensä viemään roskat ja osallistumaan kotitöihin. Isäni lapsuuden kodissa oli myös naapureiden ihmetykseksi Tabascoa: Aira oli utelias ja kiinnostunut kaikenlaisesta uudesta (paitsi uudesta musiikista, ”Kun sähkökitara keksittiin, musiikki meni päin helvettiä!”). Hän luki ahkerasti lehtiä ja kirjoja ja tiesi, mitä maailmalla tapahtuu, vaikkei osannutkaan kieliä. 

Aira ja Fred-pappa ystäväpariskunnan kanssa illastamassa. Aira on oikealla, pappa häntä vastapäätä.
Aira ja Fred-pappa ystäväpariskunnan kanssa illastamassa. Aira on oikealla, pappa häntä vastapäätä.

Kun Aira matkusti Portugaliin luoksemme vierailulle, hän ei telminyt meidän lasten kanssa vaan otti kaiken irti lomasta ja lökötteli pihallamme aurinkotuolissa, siemaillen grillinestettä jäillä. Portugalissa nimittäin myytiin ainakin vielä 80-luvulla grillinesteenä 80% pirtua ja sekös oli kieltolain eläneen Airan mielestä kamalaa tuhlausta!

Airalta sain ensimmäisen rajauspensselini ja harjoittelimme kissansilmien piirtämistä sekä ripsien kotivärjäämistä Airan Järvenpään kaksiossa. Ja peruskoulun päättöjuhlaan puin Airan 60-luvulla Espanjasta tuoman teryleenisen flamencomekon. 

”Minä en ole mikään mummo!” sanoi Aira. Häntä sai kutsua vain Airaksi tai Famuksi. Eikä hän mikään pullantuoksuinen mummo ollutkaan. Aira teki minulle tasan kerran ruokaa ihan alusta asti itse, ja se oli aivan hurjan herkullista, Teema-astiassa haudutettua oliivi-tomaattikanaa. Ja oli Airalla toinenkin bravuuri, valkosipulileipä, jollaista en ole onnistunut vieläkään valmistamaan lukuisista yrityksistä huolimatta.

Muutoin söin aina saman ruoan viikottaisella vierailulla Airalla ja Papalla: Saarioisten jauhelihamikropizzan HP-kastikkeella ja ison kulhon vihreää salaattia Knorrin valmisvinegretillä. Airalle oli ruoanlaittoa tärkeämpää istua minua vastapäätä seurustellen ja tupakkia poltellen. 

Vaikka Aira ei pelännyt laukoa mielipiteitään (ja sain itsekin kuulla kunniani usein – ihan syystä!), hän oli kuitenkin aivan paras kuuntelemaan ja ymmärtämään. Pystyin kertomaan hänelle kaiken poikaystävistä teiniahdistuksiin ja tulin kuulluksi, mutta sain myös neuvoja. Aira opetti minulle ihan pienestä pitäen, että omat rahat ja oma elämä pitää olla, ennen kuin vakiintuu. Ja että kenenkään muun ihmisen pillin mukaan ei tarvitse pomppia, omaa sydäntä pitää seurata. 

Eniten harmittaa se, ettei Aira koskaan ehtinyt näkemään, miten löysin intohimoni ruoasta tai tavannut miestäni. Tiedän, että Aira olisi tykännyt Jaakosta ihan älyttömän paljon! Ja vaikka Aira ei ollut mitenkään erityisen lapsirakas, ainakaan perinteisen mummomuotin mukaan, hän olisi varmasti rakastanut lastani ja ollut tälle ihana Iso-Aira. 

Synnyin Portugalissa ja isovanhemmat lensivät paikan päälle ristiäisiini. Mummot ja mutsi ovat olleet tyylikkäinä liikenteessä!
Synnyin Portugalissa ja isovanhemmat lensivät paikan päälle ristiäisiini. Mummot ja mutsi ovat olleet tyylikkäinä liikenteessä!

Kuulin joskus, että surun ja ikävän voi koittaa kääntää kiitollisuudeksi yhteisistä hetkistä ja siitä mitä on toiselta oppinut. Ikävöin Airan seuraa ja sitä en voi koskaan saada takaisin, mutta Airan opit elävät aina. Kun elämässä tapahtuu isoja asioita, mietin mitä Aira tekisi ja saan siitä voimaa. Mutta Airan pienet viisaudet ovat läsnä joka päivä. Esimerkiksi aina kun voitelen leipää. 

Aira nimittäin opetti minulle, että joka aamu pitää laittaa nokare voita teelautaselle ja kääntää sen päälle lasi ylösalaisin. Näin sinulla on keittiön pöydällä aina täydellisen pehmeää voita leivän päälle laitettavaksi.

 

Kommentit (2)

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kiitos, tätä oli ihanaa kirjoittaa, vaikka ikävä ei hellitä koskaan. Hah ja tänään mietin miten Aira olisi varmasti haistattanut minulla kukkasen, jos olisin hänen eläessään kirjoittanut hänestä mitään.. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat