Kirjoitukset avainsanalla kasvis

Mun ja Pipsan kurpitsanleikkaussessio tallennettiin Roihuvuoressa kotimme lähellä kävelypolun vierellä.

Hokkaidokurpitsan tunnistaa sen muikeasta muodosta ja syvästä oranssista väristä. Kuva: Kreetta Järvenpää.
Hokkaidokurpitsan tunnistaa sen muikeasta muodosta ja syvästä oranssista väristä. Kuva: Kreetta Järvenpää.

Ruska on täällä ja niin on kurpitsatkin. Nautitaan syksyn hehkuvista väreistä ulkona kirpakassa ilmassa ja kodin lämmössä hyvän ruoan äärellä.

Lupasinhan, että nyt kurpitsakauden ollessa päällä tukottaisin blogin kurpitsaohjeilla! Tänään haluan esitellä teille yhden suosikkikurpitsoistani, hokkaidokurpitsan. Se on noin pomelon kokoinen, ja sen malto on syvän oranssi, kiinteä ja ehkä kaikista maukkain koko kurpitsaperheessä. 

Tässä hurmaavassa paistoksessa hokkaidokurpitsa pääsee oikeuksiinsa ja on ruoan pääosassa. Mä syön tämän pellillisen ihan sellaisenaan, mutta kurpitsapaistoksen voi myös tarjota lisukkeena lihamurekkeelle tai syödä vaikka leipäjuuston kanssa, jos pitää kasvisruokapäivää. 

Reseptin teimme Pipsa Hurmerinnan kanssa keittokirjaamme Pipsa ja Meri-Tuuli Samassa Liemessä. Tässä reseptissä kurpitsa paahdetaan kuorineen ja viimeistellään sinappiöljyllä, jonka Pipsa kekkasi lisätä ruokaan. Ekaa kertaa teimme tätä kurpitsaruokaa, kun keitrasimme ystävien häät toissa syksynä ja molemmat rakastuimme tähän ruokaan niin, että se oli pakko saada kirjaan. 

Meillä oli aivan älyttömän kiva kuvaussessio tasan vuosi sitten, kun teimme kirjaamme viimeisiä ruoka- ja tunnelmakuvia. Tämä kurpitsanleikkaussessio tallennettiin Roihuvuoressa kotimme lähellä kävelypolun vierellä. Hauskaa, että täällä päin ollaan vissiin totuttu kaikenmaailman puuhasteluihin, sillä kukaan ei tuntunut olevan moksiskaan siitä, että tässä nyt pilkotaan kurpitsaa koirien lenkkipolun varrella. Kuvat on ottanut hyvä ystäväni ja työkamuni Kreetta Järvenpää

Kuva: Kreetta Järvenpää
Kuva: Kreetta Järvenpää
Kuva: Kreetta Järvenpää
Kuva: Kreetta Järvenpää

Kurpitsatalkoot on ystävän kanssa kahta hauskemmat, sillä työtä on paljon, mutta talvella kiitos seisoo, kun pakastimesta löytyy tätä ihanaa herkkua, joka on nyt parhaimmillaan ja vieläpä edullinen vihannes. Lue lisää kurpitsan käsittelystä ja pakastamisesta mun aikaisemmasta postauksesta, joka löytyy täältä

Ja sitten kurpitsareseptiimme. Tee tätä vaikka jo viikonloppuna. Ruskeita sinapinsiemeniä saa ainakin Stockmanneilta ja etnisistä kaupoista, mutta jos et löydä niitä, käytä vaan keltaisia sinapinsiemeniä, mutta ole tarkkana, etteivät ne pala.

Kuva: Kreetta Järvenpää
Kuva: Kreetta Järvenpää

PAAHDETTU KURPITSA & SINAPPIÖLJY

  • 1 hokkaido- tai myskikurpitsa (n. 700 g)
  • suolaa 
  • mustapippuria
  • oliiviöljyä
  • 200 g retiisejä
  • 100 g pistaaseja

Sinappiöljy:

  • 2 rkl ruskeita sinapinsiemeniä (tai keltaisia)
  • 5 rkl rypsiöljyä

Valmista ensin sinappiöljy. Laita sinapinsiemenet paksupohjaiselle paistinpannulle ja kaada niiden päälle rypsiöljy. Lämmitä pikkuhiljaa, kunnes öljy on todella kuumaa, muutaman minuutin ajan. Kun siemenet alkavat poksahdella, öljy on valmista. Siirrä pannu pois liedeltä ja anna jäähtyä hetken aikaa. Laita siivilä metallisen kulhon tai kannun päälle ja kaada öljy ja siivilän läpi. Kaavi siemenet siivilästä talouspaperipalan päälle odottamaan.

Lämmitä uuni 190 asteeseen. Pese kurpitsa huolellisesti, viipaloi se lohkoiksi ja poista siemenet. Asettele lohkot uunipellille, mausta suolalla, pippurilla ja kaada päälle oliiviöljyä. Paahda kurpitsaa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes se on pehmeää, mutta ei vielä mene muusiksi.

Kurpitsan ollessa uunissa pese retiisit ja leikkaa ne pituussuunnassa puoliksi. Lisää sinappipannuun hieman öljyä ja kuumenna. Laita retiisit paistinpannulle leikkuupinta alaspäin ja paista kovalla lämmöllä muutama minuutti, kunnes ne ruskistuvat. Mausta suolalla ja pippurilla.

Rouhi pistaasit karkeaksi rouheeksi.

Kun kurpitsat ovat valmiita, aseta ne vadille. Asettele retiisit kurpitsoiden päälle. Kaada päälle sinappiöljy ja lisää pistaasit. Viimeistele annos sinapinsiemenillä.

Kuva: Kreetta Järvenpää
Kuva: Kreetta Järvenpää

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hurmaava viikunasalaatti ei vaadi paljon vaivannäköä.
Hurmaava viikunasalaatti ei vaadi paljon vaivannäköä.

Viikunat ovat täällä! Parhaimmat ovat niin kypsiä, että tihkuvat tahmeaa mehua ja repeävät jo kaupassa kahtia, jos ei ole varovainen. Ostimme Portugalin lomalla paikallisia viikunoita, ja tein niistä nopean kesäsalaatin kotijuustolla ja yrteillä. Kesän fiilis maistui lomakotimme terassilla ja nyt, kun viikunoita saa Suomestakin, aion pitkittää ihanan, helteisen kesän muistoa vielä hetken. 

Tämä herkullisen kaunis salaatti sopii alkupalaksi tai välipalaksi ja ei hurmaavasta ulkonäöstään huolimatta vaadi vaivannäköä.  

Olen aina rakastanut kotijuustoa, eli sitä tavallisissa supermarketeissa myytävää, hapatteella erotettua raikasta murenevaa juustoa. Kun olimme pieniä, isä kumosi juuston teelautaselle ja ripotteli päälle mustapippuria ja suolaa ja juusto syötiin siltä istumalta. 

Omassa keittiössäni kotijuusto taipuu juhliin sormisyötäviksi, kun siitä leikkaa leivän päälle paloja ja valuttaa niille hunajaa. Kotijuustoa voi murustaa salaatteihin tai käyttää paneer-juuston tapaan intialaisissa ruoissa. Ja se valkoinen muru mun viime viikon kurpitsakeiton päällä – kotijuustoa! 

Portugalin lomalla söimme paljon paikallista kotijuustoa, jota on tarjolla joka juustotiskissä ja on aina lähellä valmistettua. Sikäläinen versio on koostumukseltaan samanlaista kuin suomalainen, mutta siinä on voimakkaampi lehmän maku, sillä lailla ihasti navettainen! Joskus juustoihin oli lisätty tekovaiheessa yrttejä tai kukkia ja tätä aionkin kokeilla seuraavalla kerralla, jos teen juustoa kotona itse. 

Jos haluat kokeilla kotijuustoa, yksi hyvä resepti on Pipsan ricottajuusto, joka löytyy keittokirjastamme Samassa Liemessä.   

Portugalilainen freesi kotijuusto sopi helteisiin päiviin ja kun vielä ostimme torilta paikallisia viikunoita, oli salaatti viittä vaille valmis. Vuokratalomme pihasta poimin vähän rosmariinia ja sitruunaverbenaa, mutta yrtti kuin yrtti toimii, jopa kuivattuna. 

Rakastan tuoreita viikunoita ja voi veljet, miten vaikeaa on löytää Suomesta maukkaita sellaisia. Nyt viikunat ovat kypsyneet Euroopassa ja silloin myös pieniä eriä saapuu Suomeenkin ilahduttamaan viikunoiden ystäviä. Vaikka meillä ravataankin jo sienessä ja villavaatteet on kaivettu kesäsäilöstä, Etelä-Euroopassa on vielä helle ja sieltä alkaa saapumaan ihastuttavia hedelmiä ja vihanneksia. 

Mutta ole kaupassa tarkkana. Hurjan kallis, jopa 8 e kilolta maksava viikuna voi olla pettymys, jos se on poimittu liian ajoissa vain siksi, jotta siitä voidaan ottaa kiskurihinta. Hyvän viikunan ostamiseen ei ole mitään kikkaskonsteja, niitä ei voi rutistella menemään kaupassa, kuten avocadoja tai muita hedelmiä. Minä teen näin: katson viikunan väriä, sen pitäisi olla liilan roosa, muodon pullea ja sen tulisi tuntua käteen kepeältä. Ostan yhden, syön sen ja palaan hakemaan lisää, jos kauppias on osannut ostaa erän viikunoita, joissa maistuu aito hedelmä, eikä vastataitettu koivun oksa. 

Eikä hätää, jos tuoreita viikunoita ei löydy. Kuivattujakin viikunoita voi käyttää kaverina juustolle. Viikunalisukkeen kuivista viikunoista saa, kun ne laittaa kuumaan veteen likoamaan, kunnes ne pehmenevät. Purista sitten viikunoista ylimääräinen vesi pois, pilko pieneksi ja mausta ripauksella sokeria, balsamiviinietikkaa ja jopa tillikaisella sherryä. Pyöräytä ja anna maustua ennen käyttöä. 

Pidä tällä salaatilla yllä kesän tunnelmaa tai aloita sillä pitkä illallinen hyvien ystävien kanssa. Tarjoaisin tätä roseeviinin tai valkoviinin kera, taikka jonkin ei ihan rutikuivan kuplivan kera. Oli lasissa mitä tahansa, otetaan vielä yksi kesälle! 

Viikunaa ja kotijuustoa

  • 3–4 viikunaa
  • 50–100 g kotijuustoa
  • laadukasta neitsytoliiviöljyä
  • yrttejä

Kumoa kotijuusto keskelle lautasta. Huuhtele viikunat varovasti kylmällä vedellä. Leikkaa lohkoiksi tai revi juusto ympärille. Pirskottele viikunoille ja juustolle oliiviöljyä, viimeistele yrteillä ja tarjoa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Korealainen bibimbap on helppo ja herkullinen arkiruoka, joka tehdään meillä nyhtökaurasta. 

Nyt paljastan teille suosikkivegeruokamme mökillä ja kaupungissa. On niitä kasvisruokia, joissa kauden raaka-aineille näytetään lämpöä ja ne maustetaan kevyesti, jotta kasvien herkät omat aromit pääsevät loistamaan. Ja sitten on niitä kasvisruokia, joita syödessä tulee sotku ja joissa on tulta, tappuraa ja reheviä makuja. Sellainen on meidän perheen nyhtökaurabibimbap, jota me tehdään aina uudestaan ja uudestaan, koska se on vaan niin herkullista ja sopii täydellisesti arkikokkailuun! 

Kun mieheni ja minä tapasimme, menimme tarinamme alussa yksillä treffeillä Kruununhaassa sijaitsevaan Korea Houseen illalliselle, jossa tilasimme talon naudanlihabibimbapia. Annokseen kuuluu riisipeti, jonka päällä on kasviksia, mausteista paistettua naudanlihaa, yksi paistettu kananmuna (juoksevalla keltuaisella!) sekä kunnon köntti Gochujang-tahnaa. Ruoka syödään niin, että kaikki sotketaan keskenään syömäpuikoilla ja syödään. Simppeliä, eikä lainkaan kaunista, mutta herkullista! 

Sinä kesänä tuleva aviomieheni opetti minulle myös oman piknik-bravuurinsa: hänellä oli tapana hakea Korea Housen bibimbap-annos mukaansa ja mennä läheiseen Tervasaareen nurmikolle pötköttämään ja herkuttelemaan. Ja niin mekin sinä kesänä teimme useampaan otteeseen ja loppu onkin historiaa. 

Gochujang on korealaista fermentoiduista pavuista ja chilistä valistettua tahnaa, jolla on lempeä ja pyöreä tulisuus. Koreassa sitä käytetään ruuanvalmistuksessa ja tarjotaan myös pöydässä yhtenä lisukkeena. Gochujangia saa nykyään monista marketeista ympäri Suomen ja jos ei löydy, kauppias saa sitä helposti tilattua.
Gochujang on korealaista fermentoiduista pavuista ja chilistä valistettua tahnaa, jolla on lempeä ja pyöreä tulisuus. Koreassa sitä käytetään ruuanvalmistuksessa ja tarjotaan myös pöydässä yhtenä lisukkeena. Gochujangia saa nykyään monista marketeista ympäri Suomen ja jos ei löydy, kauppias saa sitä helposti tilattua.

Vaikka en oikeasti tiedä yhtään, miten Korea Housen bibimbap valmistetaan, olemme sittemmin tehneet useasti vastaavan tyyppistä ruokaa, mutta nyhtökauralla. Idea ruokaan tuli mökillä, kun suppiksia löytyi niin naurettavan pieni määrä, että oli paras syödä ne vaan mökillä heti. Mökillä on aina mausteita, mm. Gochujangtahnaa ja olipa siellä myös paketillinen nyhtökauraakin. Kananmunia on myös aina ja kevätsipulinippu kuuluu mökkiostoslistamme vakkarikamoihin siinä missä maito ja vissykin. Silloin ekalla kerralla taisin silputa joukkoon edellisen päivän grillatun kaalin jämät (en todellakaan liioitellut, kun kerroin että grillaamme kaalia lähes joka mökkireissulla!). 

Ja niin syntyi nyhtisbibimbap, yksi meidän vakkarirotaatiossa oleva, helppo kotiruoka jota me molemmat rakastetaan – lapsen käännytystyö on jo alkanut, tuloksia vielä odotellaan. 

Rapeaksi paistettu nyhtökaura on tämän reseptin juju

Taas oli hyvä hetki tehdä nyhtisbibimbapia. Ostin paketin nyhtökauraa matkalla töistä kotiin, kaikkea muuta löytyy kaapista ja aina voi myös soveltaa. Tällä kertaa laitoin bibimbapiin pakastimesta löytyviä kantarelleja, jotka oli viime syksynä pilkottu, kuullotettu tilkassa voita ja pakastettu. Tähän reseptiin sopii hyvin myös suppikset tai vaikka lampaankääpä, tai jos et ole sienten ystävä, jätä ne pois. 

Tavallisesti tarjoamme tämän riisipedillä ja nytkin olisin halunnut laittaa salaatinlehtiin vähän riisiä pohjalle, mutta hupsis! Tajusin vasta nyhtökaurapaistoksen tehtyäni, että riisin keitto unohtui! Nälkä oli siinä vaiheessa niin kova, että söimme nämä tällä kertaa riisittöminä ja hyvin toimi näinkin. 

Nyhtökaura-bibimbap

  • 1 pkt nyhtökauraa (God & Green Oats, maustamaton tai maustettu)
  • kourallinen tuoreita sieniä (tai 1–2 dl kuivattuja tai pakastettuja sieniä, ks. alla)
  • 2 kevätsipulia varsineen
  • 2 lehtikaalin lehteä 
  • 3 cm inkivääriä
  • 3 valkosipulin kynttä
  • ½ tl juustokuminaa
  • ½ tl korianterinsiemeniä
  • muutama kirsikkatomaatti
  • 2 tl–1 rkl Gochujang-chilitahnaa
  • 1 rkl valkoviinietikkaa tai riisiviinietikkaa
  • (soijakastiketta)
  • seesaminsiemeniä
  • tilkka öljyä paistamiseen

Tarjoiluun

  • salaatinlehtiä (esim. Cosmopolitan, romainesalaatti tai baby gem)
  • paistettuja kananmunia
  • keitettyä jasmiini- tai puuroriisiä
  • majoneesia
  • lisää Gochujangtahnaa

Pilko sienet kuutioiksi. Hienonna kevätsipulit, ota vihreät varret sivuun. Poista lehtikaalin lehtiruoti ja revi suupaloiksi. Hienonna inkivääri ja valkosipulit. Jauha kuivia mausteita morttelissa karkeaksi rouheeksi. 

Kuumenna tilkka öljyä pannussa ja kuullota siinä sipuleiden valkoinen osa, inkivääri ja valkosipuli sekä jauhetut mausteet. 

Lisää sienet, jatka kuullotusta kunnes ne pehmenevät ja lisää sitten nyhtökaura, chilitahna ja etikka sekä puolitetut kirsikkatomaatit, jos haluat käyttää niitä ruuassa. Nosta lämpöä ja paista, kunnes neste haihtuu ja nyhtökaurat alkavat rapeutumaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita, esimerkiksi soijakastike on hyvä lisätä vasta tässä vaiheessa, jotta ruuasta ei tule liian suolaista. Kääntele lopuksi joukkoon lehtikaalit ja seesaminsiemenet ja nosta pois liedeltä. 

Paista kananmunat ja pese salaatinlehdet. Tarjoa nyhtökaurabibimbap, riisi ja muut härpäkkeet. Me söimme tämän ruoan tällä kertaa salaatinlehtiin käärittynä, mutta tyyli on vapaa ja sotkua saa tulla. 

Ohjeet onnistumiseen: 

Gochujang-tahna on maultaan pehmeää ja pyöreää, mutta joidenkin makuun melko tulista, joten aloita pienellä määrällä. Tämän reseptin voi myös halutessaan tehdä ilman Gochujangia ja tarjota sen pöydässä niille, jotka tykkäävät tulisesta chilistä. Jos pitäisi verrata tulisuuksia, Gochujang asettuu johonkin vartin verran alle Srirachan tulisuuden, joten jos Sriracha on tuttua ja pidät siitä, tulet rakastamaan Gochujangia! 

Jos käytät tuoreita sieniä, aloita sillä, että kuullotat niistä nesteen pois. Kuivatut sienet liotetaan hyvin ennen pilkkomista ja kuullotetaan sitten tuoreiden tapaan.

Kirsikkatomaatit lisäsin tällä kertaa täkyiksi meidän juniorille, joka rakastaa tomaattia, eivätkä ne ole mitenkään pakollisia eivätkä varsinaisesti kuulu oikeaan bibimbapiin. Mutta laitan kotiruokaan aika usein kirsikkatomaatteja muutenkin, niistä tulee hyvä kirpakkuutta ja kosteutta. Kirsikkatomaatit lisään aina kypsennyksen loppupuolella, jotta ne vain kevyesti kypsyvät ja lysähtävät. Jos niitä hauduttaa pitkään, lopputuloksen kannalta on edullisempaa vaan laittaa tomaattimurskaa ja säästää kirsikkatomaatit johonkin toiseen ruokaan. 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Näillä keleillä meillä syödään kylmää ruokaa ja huokaillaan onnesta! Olen kesän ihminen ja tunnen olevani taas oma itseni, kun mittari paukuttelee 25 astetta tai yli ja saan läpsytellä kaikkialle varvassandaaleissa. Enkä tiedä mitään parempaa syötävää kuin jääkaappikylmät vihannekset, ja niitä kiitos rohmukaupalla.

Helteellä juon paljon kylmiä juomia, kuten jääkahviani taikka ihan vaan tolkuttomasti jääkylmää vettä, mutta syön myös pääosin ruokani kylmänä, kuten salaatteja, keittoja, voileipiä tai hedelmiä. Vaikka talvellakin saatan pärjätä monta päivää syömättä yhtään lämmintä ateriaa, kesällä minulle tulee salaattikuume, ja raakoja vihanneksia pitää saada kulhoittain. Ei ole rajaa, miten paljon voin herkutella kurkulla, tomaateilla taikka esimerkiksi raaoilla nauriilla, joita söin viime viikonloppuna mökillä yhden nipullisen. (Hah, söin muuten myös puolet naateista, koska nauriit olivat luomua ja naatit vielä aivan rapsakoita!)

Nyt kesällä lapseni on taas kotiruokinnassa, kun hän on lomalla päiväkodista. Yhteisten ruokien keksiminen on toisinaan hankalaa, koska hän pitää päiväkodin ruoista enemmän kuin minun keitoksistani. Onneni on, että vaikka tekemäni keitto tai kastike ei maistuisi, hän on perinyt minulta persouden raakoihin vihanneksiin. Kun mikään muu ei maistu, isken pöytään kurkkua, porkkanaa ja kirsikkatomaatteja, ja hän täyttää vatsansa sitten niillä. Ja piimällä.

Tänään tein ekaa kertaa meille yhteisen salaatin. Halusin testata, josko äidin kanssa yhteiseltä lautaselta syöminen kasvattaisi ruokahalua (hei ja ainakin ravintoloissa jaettavat annokset ovat kuuminta hottia). Lisäsin salaattiin raakojen lempparikasvisten lisäksi tölkkipapuja, jotka muodostavat toisen Alfin ruokaympyrän peruspilareista. Hän aina ilahtuu, jos ruokaan kuin ruokaan on laitettu "papu!!". Kurkut jätin sen verran isoiksi täkyiksi, että hän tunnistaisi ne ensimmäisenä. 

Nyt oli kyllä sellainen salaatti, että voin olla itsestäni ylpeä: päikkäreiden jälkeen imuroimme koko satsin kahteen pekkaan! Tästä tuli hyvä, tämä on keeper ja haluan jakaa sen myös teille. 

Salaatin juju on sen ihana salaatinkastike, jota teen melko usein itselleni, koska se on naurettavan helppo ja sopii melkein minkä tahansa ainesten kanssa, niin kesällä kuin talvella. Nyt helteillä appelsiinikastike toimii valloittavan hyvin kesän tuoreiden vihannesten kera. Kastike on aika simppeli, perus vinegretti mutta ilman sinappia ja sen tilalla appelsiinimarmeladia. Nyt kandee luottaa minuun, tämä on hyvää! 

Pidän kaikista eniten ranskalaisesta St. Dalfourin appelsiinimarmeladista, jossa on sopivasti katkeroa makua, jotta se sopii hyvin myös suolaiseen ruoanlaittoon. Ja appelsiinimarmeladia on hyvä olla muutenkin aina kaapissa, sillä ei voi koskaan tietää, milloin ovesta kävelee ystävä tuliaisenaan joku mieletön juusto, joka pitää syödä heti. 

Käytän todella harvoin salaateissani ruukkusalaatteja jo pelkästään siksi, että ne ovat niin hinnakkaita. Mutta myös siksi, että kun pilkkoo kaikenlaisia kasviksia suunnilleen saman kokoisiksi paloiksi ja lisää mukaan riisiä ja papuja tai linssejä, saa jo niin maukkaan kesäisen salaatin, että lehtisalaatti ja muut ruukkukasvit jäisivät sen makumaailman jalkoihin.

Ja lisäksi: kuinka monen mielestä salaatti, joka on sekoitettu edellisenä päivänä ja laitettu kelmun alle yöksi kylmään, on enää hyvää, jos mukana on litsahtaneita jääsalaatin paloja? Ruukkusalaatit ja pehmeät vihreät ovat ihan ok, jos ne syödään heti kastikkeen sekoittamisen jälkeen tai pidetään erillään lopullisesta salaatista aivan viime minuuteille ennen tarjoilua. Mutta siinä vaiheessa, kun ne ottavat kontaktia kastikkeeseen, alkaa niiden maku ja rakenne huononemaan ja vettymään.

Jos haluan tarjota esimerkiksi juhlissani salaatin, johon sekoitetaan hentoja vihreitä, teen 'painavien' kasvisten seoksen valmiiksi (jopa edellisenä päivänä) ja pesen ja kuivaan vihreät. Sekoitan nämä yhteen vasta siinä vaiheessa, kun salaattia laitetaan esille.

Salaatista ja sen valmistamisesta voisin puhua loputtomiin. Nyt lopetan jaarittelun ja palaan lähtöruutuun hehkuttamaan, miten helppo ja ihana kesäinen salaatti näistä aineksista syntyi ja miten se oli hitti myös pojalleni Alfredille, koska lähdin rakentamaan reseptiä hänen lempikasvistensa ympärille. Reseptin perusajatus on herkullinen kastike sekä pavut ja riisi, jotka sekoitetaan ihan aluksi yhteen. Se, mitä vihanneksia salaattiin lisää näiden kaveriksi, on ihan oman vihanneslokerosi sisällön ja mieltymystesi seurausta. 

Nauttikaa helteestä, ihanista kauden vihanneksista ja jaettavista salaateista! 

p.s. Vaikka yleensä säilytänkin suurimman osan vihanneksista huoneenlämmössä, näin kesällä pidän niitä vihanneslokerossa, jotta saan nopeasti ihanan viileän salaatin. Niin ja meidän koti on kesäisin kuin trooppinen terraario, kiitos isojen ikkunoiden, ylimmän kerroksen ja 50-luvun paineistetun ilmastoinnin. Siihen vielä mieheni toistakymmentä viherkasvia, jotka pitävät kosteuden optimaalisena

Hellesalaatti

kolmelle

kastike:

  • 1 rkl appelsiinimarmeladia
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • ripaus suolaa
  • mustapippuria myllystä

salaatti: 

  • 2 dl punaista, mustaa tai muuta täysjyväriisiä
  • 1 prk ruskeita papuja tai kikherneitä
  • pari varsisellerin vartta
  • 1 kypsä tomaatti
  • puolikas kurkku tai 1 avomaan kurkku
  • kevätsipulia
  • fetaa, parmesanjuustoa tai pecorinoa
  • tuoreita yrttejä kuten minttua tai basilikaa
  • tai laita salaattiin esimerkiksi näitä: retiisi, herne, ohueksi suikaloitu porkkana, retikka, luumut, kirsikkatomaatti, maissi, appelsiini, meloni, pinaatti, paahdetut siemenet... 

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä. Siivilöi kypsä riisi, kaada pavut päälle ja huuhtele runsaalla kylmällä vedellä. Pavut tulee näin pestyä samalla, kun riisi jäähtyy ja lopettaa kypsymisensä. 

Riisin keittyessä tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa. Kun riisi on kypsää ja huuhdeltu papujen kera, kaada se kulhoon ja kastike perään. Anna marinoitua. 

Pilko kaikki kasvikset. Kuori halutessasi kurkku, se on raikkaampi ja fressimpi näin. Tomaatin halkaisin ja poistin navan, mutta revin sen kappaleiksi, koska se oli niin upean kypsä. Lisää pilkotut kasvikset riisin ja papujen joukkoon, sekoita kerran ja kumoa tarjolle. Lusikoi huolellisesti kaikki salaatin pisarat sekoituskulhosta. Ripottele päälle hienonnetut yrtit ja raasta tai murusta lopuksi päälle juustoa. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram