Kirjoitukset avainsanalla säilyke

Etikan ja chilin ystävälle sopii filippiiniläinen chilipikkeli.

Chilipuskani on villiintynyt ja jotain pitää tehdä. No, chilietikkaa tietenkin!

Vihreä bird eye, eli linnunsilmächili ja jalopeño ovat suosikkichilini. Minusta tuli chilinviljelijä vahingossa: ostin vuosi sitten loppukesästä Plantagenista alelaarista Jamie Oliverin (siis mitä tämä mies ei olisi brändännyt nimellään!) chilipuskan muutamalla eurolla. Laitoin sen ikkunalaudalle ja kas, alkoi tapahtumaan. Chili ryhtyi oitis kukkimaan ja puskemaan pieniä vihreitä chilejään niin kovaa vauhtia, etten ehtinyt syömään niitä niin nopsasti kuin satoa tuli. Alkuvuodesta chili hieman rauhoittui ja keväällä keskittyi vartensa kasvattamiseen. Tänä kesänä se oli jo tuplannut kokonsa ja näyttää pieneltä puulta. Ostin sille kaveriksi Kevätmessuilta jalopeñon ja anchochilin

Meillä on harvinainen ilmasto kotona: todella kosteaa ja kuumaa, iso ikkuna antaa etelään, joten kasvit saavat aurinkoa kesällä 12h vuorokaudessa. Nostin chilini kuumien kesähelteiden saavuttua parvekkeelle, mutta siitä ne eivät pitäneet. Kaikki kolme chiliä tiputtivat kauniisti kehittyneet kukannuppunsa ja jo viikon päästä siirsin ne takaisin sisälle, josta chilini taas virkosivat. Ancho ja jalopeñoni ovat melko arkoja kasvamaan, mutta linnunsilmächili kasvaa kukasta valmiiksi chiliksi neljässä päivässä. Parhaimmillaan laskin puskassa olleen valmiita chilejä 14 kpl! Jos chiliä ei poimi vaan antaa sen olla pidempään, se muuttuu pikkuhiljaa punaiseksi. 

Syön vihreää chiliä usein ruoan kanssa ihan sellaisenaan – kolmasosa chiliä hienonnettuna ja ruoan päälle ripoteltuna antaa ihanan huumaavan poltteen ja avaa hengityksen ja tuo punan poskille. Vihreänä linnunsilmächileissä maistuu vastaleikattu ruoho, punaisena maku syvenee ja pyöristyy. Linnunsilmächilit ovat suosikkini ruoanlaitossa, koska niissä on kunnolla potkua, mutta myös muita makuvivahteita kuin pelkkä tuli ja tappura. Ja nämä chilit ovat niitä, joista kaikki Thaimaan ihanat currytahnat valmistetaan! 

Mutta lopullinen rakkauteni pikkuchileihin sinetöitiin työmatkalla Filippiineille. Jokaisessa ruokapaikassa, jossa matkalla söimme, jökötti pöydissä kastikkeita ja tahnoja, joita ruokailijat halutessaan lisäsivät ruokiinsa. Filippiiniläinen ruoka on simppeliä ja tuhtia: himotuimmat lihapalat ovat kamarallisia ja rasvaisia ja maustemaailma on maan sijaintiin nähden yllättävän yksinkertainen. Ruokien maut syntyvät yleensä soijasta, etikasta, laakerinlehdistä ja mustapippurista. Mutta juttu siellä onkin ne lisukkeet, jotka katetaan ruoan kanssa; pöydässä voi olla esimerkiksi kalakastiketta, anjovistahnaa, mangopikkeliä ja chilietikkaa. Näitä lisätään ruokiin oman maun mukaan. Ja kun ekan kerran maistoin Filippiiniläistä adoboa, eli haudutettua lihapataa pöydässä olevan chilietikan kanssa, olin koukussa. 

Tämä chilietikka on maailman helpointa valmistaa ja pidentää chilieni ikää, sillä se säilyy huoneenlämmössä kuukausia ja voin pilkkoa pulloon lisää chiliä sitä mukaa kun chilipuskani niitä tuottaa. Etikkaan voi halutessaan lisätä myös muita mausteita, esimerkiksi pippureita ja valkosipulia. Etikka katetaan pöytään teelusikan kera (esimerkiksi sellainen pitkävartinen lattelusikka on täydellinen!), pirskottele etikkaa ruoan päälle, ongi halutessasi mukaan siemeniä ja chilinpaloja. 

Etikka sopii lihapatojen lisäksi mm. munakokkelin päälle, grillikanalle, fried ricelle, pokekulhoihin ja nuudelisoppaan. Tyyli on vapaa ja kotonaanhan saa syödä chiliä vaikka omenapiirakan kanssa, jos siltä tuntuu. 

Chilietikka

  • punaisia tai vihreitä pieniä linnunsilmächilejä
  • 2 dl ruokosokerietikkaa
  • 1 tl suolaa

Hienonna osa chileistä (käytä muovihanskoja!) ja leikkaa osa pituussuunnassa puoliksi tai jätä kokonaisiksi. Kiehauta etikka ja suola ja kaada chilien päälle. Chilietikkaa voi tehdä kerralla myös enemmän. 

Etikaksi ostin ruokosokerietikkaa Sukang Maanghangia, jota saa kaikista aasialaisista kaupoista ja joka maksaa vain muutaman euron pullo. Voit sen sijasta hyvin käyttää valkoviinietikkaa. Molemmat ovat makeahkoja pöytäetikoita. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram