Kirjoitukset avainsanalla helppo

Tämä resepti on siitä ihana, että pohjan päälle voi kasata ihan mitä haluaa: savukalaa, graavikalaa, revittyä ankkaa, kalkkunaa tai sitä anopin kinkkua. 

Huhhuhhuh, että on napa kireänä tämän joulun jälkeen! Konvehteja en ole vetäyt napaani kuin yhden, sen sijaan keskityin tänä vuonna anopin maailman parhaan kinkun syömiseen sekä ikuiseen rakkauteeni rosolliin. Mukaan mahtui myös ankkaa, laatikoita, saaristolaisleipää ja sen seitsemän sortin kalapöytä. Tapaniksi sitten leivoin tähteistä mehevän ja helpon piirakan, jonka ainekset löytyvät ihan pikkukaupastakin. 

Me keikautettiin joulu tänä vuonna toisinpäin – nautimme perinteiset jouluruoat isommalla porukalla vasta joulupäivänä, mutta aattona herkuttelimme Anton & Antonin joulukassin ruoilla. Kassissa oli kokattavaa ja myös A&A:n keittiön valmistamia herkkuja, joiden avulla syntyi kokonaisena paistettua ankkaa mandariinikastikkeella, kurpitsapyreellä ja ruusukaaleilla. Illallinen oli ihana! 

Joulupäivänä vuorossa olivat sitten perinteiset ruoat, oli kalaa, anopin kinkkua, laatikot ja muut joulun ihanuudet. 

Ja nyt tapanina vuorossa oli rääppiäiset, myös yksi joulun ajan tärkeimmistä aterioista! <3 Rakastan sitä kun kaivetaan kaapista sitä sun tätä sorttia ja kootaan kaikkea lautaselle ja lämmitellään niitä ruokia mitä jaksaa tai syödään kaikki kylmänä. Verkkareissa, epäsosiaalisesti kirjaa tai lehtiä selaillen.

Täksi jouluksi olin tehnyt suunnitelmat rääppäispäivälle. Olimme lapsen kanssa joulun alla Tukholmassa ystävän luona ja vierialimme aina ihanassa Fotografiska Museessa, jonka kahvila on yksi Tukholman upeimmista ja vitriinin voileivät kaupungin parhaita. Söin kinkkuleivän, jossa oli sinappia, punakaalisalaattia ja piparkakkumaustetta. Ja oli myös pakko tilata quiche fine -nimellä kulkenut punajuuripiiras. Sen idea oli nerokas; pohjana iso lehtitaikinalevy, joka oli paistettu juuston, sipulin ja hillon kanssa ja johon oli paiston jälkeen kasattu paahdettua ja marinoitua punajuurta, fetaa ja yrttejä. Siitä idea sitten joulun tähteiden käyttöön lähti ja raapustin reseptin servettiin. Yhdistäisin nämä kaksi leipää ja tuloksena olisi joulun helpoin ja herkullisin piirakka! 

Tapanin piiras syntyy kaupan valmiiseen lehtitaikinaan ja täytetään sinapilla, omenahillolla ja briejuustolla. Päälle tulee punakaalia, ankkaa tai kinkkua ja jotain vihreää, kuten sinapin kanssa ihanasti sointuvaa rucolaa.
Tapanin piiras syntyy kaupan valmiiseen lehtitaikinaan ja täytetään sinapilla, omenahillolla ja briejuustolla. Päälle tulee punakaalia, ankkaa tai kinkkua ja jotain vihreää, kuten sinapin kanssa ihanasti sointuvaa rucolaa.

Tämä resepti on siitä ihana, että pohjan päälle voi kasata ihan mitä haluaa: savukalaa, graavikalaa, revittyä ankkaa, kalkkunaa tai sitä anopin kinkkua. 

Käytä juustona sitä mitä kaapista löytyy, kuitenkin parhaiten toimii pehmeät juustot kuten brie, vuohenjuusto tai sinihomejuustot kuten Saint Agur. Sinapiksi sopii mitä mainioimmin joku jouluinen kinkkusinappi – itse yhdistin kaksi eri sinapinjämää ja käytin ne pois tähän piiraseen. 

Tämä piirakka syntyi 20 minuutissa ja se maistui herkulliselta kylmän jouluoluen kanssa. Ihanaa Tapsaa kaikille! 

TAPANIN SUOLAINEN PIIRAKKA 

piiraan pohja: 

  • 1 pkt voitaikinalevyä
  • makeaa sinappia
  • omenahilloa
  • briejuustoa (tai muuta pehmeää juustoa, kuten vuohenjuusto tai sinihomejuusto)

piiraan päälle: 

  • kypsää, revittyä kalkkunaa, ankkaa, kinkkua tai graavikalaa
  • punaista hapankaalia
  • rucolaa, babypinaattia tai muita yrttejä

Sulata voitaikinalevy ja avaa se leivinpaperille. Kauli taikina tasaiseksi levyksi. Voitele sinapilla, jättäen pohjaan noin 2cm voitelematon reuna ja lusikoi sen jälkeen sinapin päälle omenasosetta, levitä tasaisesti. Viipaloi päälle briejuustoa. Paista 220-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes lehtitaikina on kypsynyt ja kauniisti ruskistunut. 

Levitä punakaali kuuman piiraan päälle. Lisää haluamaasi joulun tähdettä ja koristele vihreillä yrteillä tai babypinaatilla. 

Kokonaisena paistettu ankka on riittoisaa. Sen jälkeen kun kolme aikuista oli syönyt ankasta itsensä täyteen, siitä sai vielä riivittyä litran verran kypsää, herkullista ankanlihaa. Piiraaseen riittää kourallinen, loput syödään joululaatikoiden kanssa illalliseksi.
Kokonaisena paistettu ankka on riittoisaa. Sen jälkeen kun kolme aikuista oli syönyt ankasta itsensä täyteen, siitä sai vielä riivittyä litran verran kypsää, herkullista ankanlihaa. Piiraaseen riittää kourallinen, loput syödään joululaatikoiden kanssa illalliseksi.

Levitä punakaali kuuman piiraan päälle. Jos haluat tehdä kasvispiiraan, jätä liha ja kala pois ja viimeistele tämä pohja babypinaatilla tai jos jaksat, Fotografiskan tapaan marinoidulla punajuurella ja fetalla.
Levitä punakaali kuuman piiraan päälle. Jos haluat tehdä kasvispiiraan, jätä liha ja kala pois ja viimeistele tämä pohja babypinaatilla tai jos jaksat, Fotografiskan tapaan marinoidulla punajuurella ja fetalla.

Valmis piiras maistuu kylmän oluen kanssa ja kulkee myös kätevästi ystävän luokse joulurääppiäisiin!
Valmis piiras maistuu kylmän oluen kanssa ja kulkee myös kätevästi ystävän luokse joulurääppiäisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö eli ruotsiksi gubbröra.

Lapin puikula on pottujen kunkku. Rakastan sen herkullista muotoa ja pähkinäistä makua. Ja minun keittiössäni puikulat kypsennetään aina uunissa, siksi että minusta puikula maistuu parhaimmalta paahdettuna. Nyt laskeudutaan jouluvalmisteluihin ja tälle viikolle sopii mun sillirööralla silatut puikulaveneet, joita napsitaan kylmän kuohujuoman tai glögin kanssa. Ota tästä resepti ja tee näitä helppoja, elegantteja suupaloja jo tänään!

Lapin puikula oli Suomen ensimmäinen Suojatun alkuperänimityksen saanut elintarvike. Se tarkoittaa sitä, että Lapin puikulaksi saa kutsua vain Lapissa kasvatettua ja pakattua puikulaa. 

EU:n nimisuojajärjestelmä on tärkeä perinteisten elintarvikkeiden alkuperän ja laadun varmistamiseksi sekä myös ruokaturismin kannalta. Me kaikki varmasti tunnemme Italian Parmesan Reggianot ja Ranskan klassiset alkoholit kuten konjakki tai samppanja, joita saa vain tuottaa määrätyillä alueilla, määrätyllä tekniikalla. 

Keski-Euroopan maat ovat ahkeria nimisuojaamisessa; EU:ssa on yhteensä yli 1400 nimisuojattua tuotetta, joista vain 10 on suomalaisia. Miten ihmeessä meillä ei ole niitä enemmän? Onhan meillä rutkasti enemmän upeita paikallisia raaka-aineita ja perinneruokia, joista paukutella henkseleitä myös ulkomaalaisille vieraille! 

Nimisuojaaminen kohottaa kotimaassaan ylpeyttä ja tuotetuntemusta, mutta edistää maan ruokakulttuuria myös sen rajojen ulkopuolella. Ulkomailla matkustellessa nimisuoja on vihje siitä, että tässä on hieno tuote, joka kertoo jotain paikallisista tavoista ja perinteistä. Ja niin ulkomailta tuleekin ostettua tuliaisiksi aina mieluummin alkuperäisiä ja perinteisiä raaka-aineita ja ruokia kuin muita matkamuistoja (ellei lasketa mun pohjatonta antiikki- ja kuriositeettipersoutta, josta kerroin täällä). 

Paahtaminen tuo esiin puikulan pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.
Paahtaminen tuo esiin puikulan pähkinäisiä sävyjä ja perunan malto kypsyy ihanan vahamaiseksi.

Monesti sanotaan, että puikula on parhaita muusiperunoita ja puikula onkin monen ravintolan listalla nimenomaan pyreenä tai muusina. Ongelmana puikulamuusissa on kuitenkin se, että kuorittuna peruna hajoaa herkästi keitettäessä, ja muusissa on todella vaikeaa onnistua, jos kattila on silkkaa vettä ja perunahilettä: juuri kun olet katsonut, että potut ovat vielä hippasen liian raakoja ja jätät ne keittymään vielä hetkeksi, niin kun selän kääntää ne räjähtävät sanonko millaisiksi päreiksi. Kysyinkin joskus Kari Aihiselta, miten ravintolassa oikein onnistutaan tekemään suuria määriä puikulamuusia? Kape sanoi, että paras tapa kypsentää puikulat on höyryttää ne. Ja toden totta, jos haluaa onnistua puikulamuusissa, höyrytys onkin hellä ja toimiva keino kypsentää ne. Mutta minun kotonani laitan puikulat useimmiten uuniin. 

Paahdettu puikula toimii lämpimänä ja kylmänä – tarjoan niitä pataruokien kanssa tai täytän ne herkuilla. Ja yksi parhaista makupareista on puikulaperuna ja silliröra, ukon mössö, eli ruotsiksi gubbröra, joilla herkuttelimme itsenäisyyspäivänä. Nämä pienet suupalat toimivat pikkujouluissa, alkupalana taikka kylmänä ateriana. Röran voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja potut on hyvä paistaa niin, että ne ehtivät jäähtyä huoneenlämpöisiksi ennen täyttämistä ja nauttimista. 

Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.
Silliröralla kuorrutettujen puikulaveneiden kanssa maistuu kylmä olut, kuohuviini tai rapsakka valkkari.

PUIKULAVENEET SILLIRÖRALLA

n. 20 suupalaa

  • 1 kg Lapin puikulaa
  • rypsiöljyä
  • hienoa merisuolaa

silliröra:

  • 1 prk (400g) ravintolafileitä (esim. Sillikonttori)
  • 2 kovaksi keitettyä kananmunaa
  • 150 g ranskankermaa
  • 1 dl piparjuurituorejuustoa (tai 1 dl tuorejuustoa ja 1 rkl piparjuuriraastetta)
  • 2 rkl hienonnettua ruohosipulia

koristeluun: 

  • 1 sillifile
  • tuoretta tilliä
  • 50 g kirjolohenmätiä
  • cocktailkurkkuja

Tee ensin silliröra. Yhdistä ranskankerma ja piparjuurituorejuusto ja sekoita sileäksi. Ota yksi sillifile sivuun koristelua varten, siisti siitä tasainen suorakaiteen muotoinen pala ja siivuta pala ohuesti. Hienonna pois leikatut palat sekä loput sillifileistä pienenpieneksi. Laita koristeet kelmun alle jääkaappiin odottamaan tarjoilua, lisää hienonnettu silli tuorejuustokreemiin. Siivuta kananmuna ja hienonna, lisää kreemiin. Sekoita joukkoon myös ruohosipuli, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin tekeytymään ainakin tunniksi. 

Pese ja puolita puikulaperunat. Asettele ne leikkauspinta ylöspäin uunipellille, pirskottele päälle öljyä ja mausta kevyesti suolalla. Paahda 200-asteisen uunin keskiosassa noin 50 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja päältä hieman paahtuneita. Nosta uunista ja anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi. 

Asettele perunat tarjoiluvadille. Lusikoi silliröra perunan puolikkaille ja koristele tillillä, mädillä ja sillisuikaleilla. Leikkaa muutama cocktailkurkku ohuiksi viipaleiksi ja koristele vati kurkkuviipaleilla. Tarjoa heti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä herkullinen vihreä kanakeitto on niin helppo, että sen voi valmistaa vaikka käyttäen saksia.

Vihreän, hurmaavan kanasoppani valmistamiseen tarvitsin välineiksi ainoastaan ison kattilan ja veitsen. Jos Fiskarssini eivät olisi olleet hukassa, olisin varmaan pilkkonut ainekset niillä! 

Meidän perheen ahkerin työntekijä on tiskikoneemme. Valkoinen Siemens tuli asuntokaupan mukana, ja se hurauttaa astiat putipuhtaiksi vähintään kerran päivässä, joskus kolmekin kertaa, jos normiruoanlaiton lisäksi leivon tai kehittelen uusia reseptejä.

Tänään olimme molemmat ansainneet vapaapäivän, minä ja tiskikone. Vietin kivan arkivapaan lapseni kanssa: vierailimme vähän radiossa ja palloilimme ympäri kaupunkia. Aamupäivän käytin kuitenkin hyödyksi tekemällä viikonlopun ruoat valmiiksi ja annoin tiskikoneelle lepohetken sekä itselleni aikaa tekemällä sellaista ruokaa, josta tulisi mahdollisimman vähän sotkua tai tiskiä. 

Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Sylillinen vihreää sekä jääkaapin tähteitä: eilistä keitettyä riisiä sekä kaupan grillikanaa, joka on revitty rasiaan ja käyttövalmista ruokaan kuin ruokaan.
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!
Soppakattila on valmiina liedelle. Tässä keitossa ei ole niin väliä pilkkooko ainekset veitsellä vai saksilla. Maku puhuu puolestaan ja sopan vihreys on huumaava!

Vein keittoa myös tuliaisiksi Laura Frimanin iltapäiväohjelmaan, jossa kävin turisemassa yhden padan ruoista ja elämää helpottavasta ruoanlaitosta. Tämä ruoka jos joku onkin semmoinen – valmistamiseen ei mennyt kuin 15 minuuttia, koska käytin siihen ruoantähteitä ja vihreitä vihanneksia. Jos olisin tehnyt ruoan aivan alusta asti, eli raa'asta riisistä ja kokonaisesta kaupan kanasta, ei valmistusaika silloinkaan olisi kuin 25 minuuttia. 

Keitto syntyi siis kuin itsestään ja vihannekset olisin voinut pilkkoa kattilaan vaikka saksilla. Tällaista ruoanlaittoa harrastan usein: viime viikolla postaamani kanavuoka on hyvä esimerkki arkikokkailusta, jolloin haluan jotain simppeliä pöytään mahdollisimman vähillä työvaiheilla ja tiskillä. 

Homman ydin on yksinkertaiset ja muuntautumiskykyiset reseptit. Nopeita ruokia valmistaa ovat erilaiset uunivuoat ja keitot. Arkisin en juurikaan harrasta lihoja kastikkeineen: tärkeää on, että ruoantähteet on helppo säilyttää jääkaapissa mahdollisimman vähän tilaa vievässä muodossa, ja että ne kestävät lämmittämistä seuraavanakin päivänä. Esimerkiksi burgerit kaikkine härpäkkeineen ovat arkena ehdoton no-no. Sen sijaan marinoitu salaatti kuten perunasalaatti on oikein mainiota, koska sen maku vaan paranee yön yli, ja sen sivuun voi yhtenä päivänä paistaa kananmunan ja kaivaa purkista vähän matjessilliä, toisena päivänä taas sekoittaa joukkoon tuoretta pinaattia ja murentaa päälle fetajuustoa. 

Avainosassa ovat myös puolivalmisteet sekä valmisruoka. Puolivalmisteet eivät todellakaan ole mikään kirosana ja minusta ihan jokaisen perheen oma asia: jos pinaattiletut helpottavat elämääsi ja perhe tykkää, siitä vaan! Tärkeää on löytää ne itselle parhaiten toimivat tuotteet ja niistä kaikista vaihtoehdoista ne, jotka edustavat omia arvojasi ja ruokafilosofiaasi. Kotiin kannetuista puolivalmisteista saa herkullista ruokaa kun käyttää niitä kohtuudella ja lisää ruokaan leijonanosan erilaisia vihanneksia. Metsään mennään silloin, kun ruoka on vain tehtaissa valmistettujen osien summa, tai jos se ei tyydytä makuaisteja tai tarjoa muita nautinnon aiheita. 

On paljon valmisruokia ja puolivalmisteita joita en ymmärrä enkä syö, mutta niiden luetteleminen tässä ei ole hedelmällistä. Sen sijaan tässä on minun listani valmisruoista ja puolivalmisteista, joita meiltä löytyy aina ja joita suosittelen lämpimästi helpottamaan sinunkin arkikokkailua! 

  • Lidlin hummus – Tsekkaa tästä postauksesta miksi sitä niin rakastan ja miten naamioin sen juhlien vetonaulaksi!
  • Pelmenit & dimsumit – pikaruokaa parhaimmillaan: suoraan pakastimesta veteen kiehumaan tai höyryyn ja ruoka on valmista kolmessa minuutissa! Ruokaisamman aterian saa, kun tekee ensin maistuvan liemen ja lisää siihen jotain täkyjä, kuten sieniä ja paprikaa ja keittää tässä pörpylät kypsiksi. Ja vinkki: jos lapsesi tykkää sushista, hän melko varmasti tykkää dimsumeista, jotka tulevat kuitenkin kymmenen kertaa halvemmaksi kuin takeawaysushi! 
  • Pussinuudelit – näistä avasin sanaisen arkkuni aiemmin tässä postauksessa! <3
  • Liemijauheet – Käytän Reformin luomuliemijauheita arkikokkailussa, säästän itse keitetyt liemet erikoistilanteisiin.
  • Valmiit currytahnat – Patak's ja Rajah -merkkiset kun teen intialaista, thaimaalaiset tahnat ostan aasiamarketista. 
  • Ajvar – Balkanin alueen paprika-munakoisorelissi, jota käytän ruoanlaitossa tai ihan sellaisenaan lähes viikottain ja jota saa mm. Lidlistä ja Alanyamarketista. Tästä on tulossa blogikirjoitus vielä tänä syksynä! 
  • Tölkkipavut – Valmiiksi keitettyjä papuja niihin kokkailuhetkiin, joihin ei ole ehtinyt valmistautumaan. Menee keittoihin ja patoihin tai kylminä salaatteihin, joskus ihan sellaisenaan purkista syötynä. Heti käyttövalmiita, eivätkä tarvitse kypsennystä, mutta toisin kuin pakasteherneet, kestävät myös pitkään haudutusta. 
  • Kuivamakkarat ja tuoremakkarat – jälkimmäiset säilytän pakastimessa, kuivamakkaraa on aina kaapissa. Muutama nokare makkaraa antaa hyvää makua esimerkiksi pastaan ja chorizoa laitan kuuluisiin simpukoihini. 

Lisäksi minulla on suosikkeja, kuten grillikana, jota tulee ostettua kaupasta silloin tällöin, ja josta saa taiottua loputtomasti helppoja ruokia. Toinen usein kotiin ostettu valmisruoka on valmiit gnocchit, jotka vaan maistuvat ihan kaikille ja ovat hyvää vaihtelua peruspastoille. Muistelen edelleen lämmöllä tätä Jyrki Sukulan gnocchi-ruokaa, jota pääsin maistamaan kuvausten kulisseissa. 

Joten tässä oma synninpäästöni valmisruoille ja puolivalmisteille sekä omat suosikkini, jotta muistuu itsellekin, miten paljon olen velkaa nykyiselle elintarviketeollisuudelle myös niistä päivistä, jotka saan viettä skidini kanssa kaupungilla haahuillen, sen sijaan että keittäisin kotona kanalientä luista tai kaivaisin pakastimestani viime kesänä höyryttämiäni herneitä. 

Mutta sitten lopuksi siihen keittoon, jonka tein. Tämän keiton juju on sen herkullinen, mutta herkkä maku, joka tulee kanaliemestä, inkivääristä ja ihanista vihreistä vihanneksista. Me tullaan särpimään tätä soppaa viikonloppuna sämpylöiden kera, mutta tämä on makunsa ja terveellisyytensä vuoksi myös oikein mainio vieminen flunssapotilaalle tai kevyeksi lounaaksi töihin. Tai vaikka ystävälle, joka vetää niin antaumuksella radiota, että lounaseväät ovat unohtuneet! 

Rasiallinen pelkkää hyvää!
Rasiallinen pelkkää hyvää!

Laura Friman vetää Radio Helsingissä omaa nimeään kantavaa iltapäiväohjelmaa joka arkipäivä klo 1317. Hänellä käy kaikenkarvaisia vieraita turisemassa milloin mistäkin ja Lauran höpöttelyä nyt kuuntelee aina aivan mielissään! Ohjelmaa pääsee kuuntelemaan täältä milloin itselle sopii ja tietenkin livenä radiosta taajudella 98,5 Mhz tai netin kautta osoitteessa www.radiohelsinki.fi

 

VIHREÄ KANAKEITTO 

neljälle, valmistusaika noin 20 minuuttia

  • Kasa vihreitä kasviksia (esim. 2 sellerin vartta, 1 purjo, nippu paksulehtistä pinaattia tai lehtikaalia)
  • 3 dl grillikanaa, revittynä paloiksi
  • n. 1,5 l kanalientä 
  • (vettä)
  • 4 cm pätkä inkivääriä
  • (korianterin juuria)
  • 3 dl keitettyä riisiä
  • pakasteherneitä
  • suolaa
  • mustapippuria

Pilko vihreät kasvikset kattilaan. Säästä ohuet lehtivihannekset lisättäviksi keiton loppuvaiheessa. Lisää kattilaan revitty kana, inkivääri, kanaliemi ja sen verran vettä, että saat mukavan liemimäärän kattilaan. Jos käytät korianterin juuria, sido ne nippuun, jotta ne on helppo poimia ulos sopasta ennen tarjoilua ja heitä kattilaan. Kiehauta ja keitä noin 10 minuuttia tai kunnes purjo on kypsää. 

Maista liemen suolaisuus: lisää suolaa kunnes liemessä on sopiva maku. Lisää riisi ja herneet, kiehauta ja nosta pois liedeltä. Rouhi joukkoon mustapippuria. 

Ohjeet onnistumiseen: 

  • Keittoon laitetaan ehdottomasti riisiä tuomaan ruokaisuutta ja meillä sattuikin olemaan jääkaapissa tähteinä rasiallinen keitettyä täysjyväriisiä. Jos teet sopan alusta asti raa'asta riisistä, suosittelen keittämään sen erikseen suolatussa vedessä ja lisäämään valutetun riisin lopussa soppaan, jotta riisin tärkkelys ei himmennä lientä.
  • Jos ostat kaupan grillikanan, tähän soppaan riittää mainiosti yksi koipi ja rintafile. Koko kanaa ei tarvitse ostaa, ellet suunnittele pakastavasi loppuja lihoja myöhempään käyttöön – tosin näin tekisin itse, mulla on nimittäin aina pakastimessa jotain valmiiksi revittyä lihaa, jos on kiire saada ruokaa pöytään, kerron tästä lisää täällä
  • Keiton kanssa voi tarjota halutessaan esimerkiksi krutonkeja (aivan loistava tapa hyödyntää kuivaa leipää!) tai vaikkapa kunnon lusikallisen ranskankermaa. 
  • Tsekkaa mun Instagramin Stories -osio. Tein soppaa keitellessäni videon siitä miten ruoka syntyy! https://www.instagram.com/merituulivantsi/

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Luullinen ja nahallinen kana pysyy mehevänä, vaikka padan kypsymisaika on pitkä.

Tänään töissä iski yhtäkkiä nälkä – en ollut huomannut ajan kulua ja lounasaika oli jo ohi. Minulla ei ole töissä lounasravintolaa eikä kioskia tai kahvilaa, josta hakea ruokaa tai välipalaa: työhuoneeni sijaitsee Pohjois-Helsingissä ja ainoa järkevän kävelymatkan päässä oleva ruokapaikka on Tammiston McDonald’s. Ja turha minun on tässä jeesustella, ettei siellä tule välillä käytyäkin. McFeast-ateria, mmmmm! 

Mutta nyt loppuvuoden haasteeni on ollut tarkastella ruokailutottumuksiani ja syödä tasaisemmin ja terveellisemmin. Enemmän raakoja vihanneksia ja kotona valmistettua perusruokaa. Aitoa nälän tunnetta mielitekojen sijaan ja hyviä arkivalintoja. Joten vastustin burgeriseireenien kutsua ja päätin kurkata työhuoneeni jääkaappiin. 

Perussiistiä sisätyötä tekevän työhuoneeseen verrattuna minulla on mielettömät resurssit tehdä töissä ruokaa, mutta käytettävissä olevat raaka-aineet riippuvat yleensä siitä, mitä kuvauksista on jäänyt yli. Mausteita kuitenkin löytyy aina, ja niiden avulla saa jo pelkästä perunasta maukasta murkinaa. 

Jos on ollut hiljaista kuvausrintamalla, teen yleensä maailman helpointa pastaa, jonka resepti menee näin: Keitetään pasta suolaisessa vedessä, siivilöidään vesi pois. Laitetaan kattila takaisin liedelle, lorotetaan siihen oliiviöljyä ja saksitaan sinne yksi tomaatti ja kaksi valkosipulin kynttä. Freesataan minuutti, lisätään spagu takaisin joukkoon, sekoitetaan ja maustetaan mustapippurilla. Maistuu taivaalliselta ketsupin kanssa – hupsista, paljastus nro 2.: mähän siis rakastan ketsuppia pastan kanssa! 

Tällä viikolla olen kuitenkin myös tehnyt ruokakuvauksia, joten jääkaapissa oli muutakin kuin valo. Keräsin kaapeistani kaikenlaista ruoaksi kelpaavaa tykötarvetta ja setistä tuli tällainen: 

Löysin työlounaan tykötarpeiksi vihreitä linssejä Samassa liemessä -kuvauksista, paketillisen broilerin leikkeitä, kevätsipulia, inkivääriä, tomaattimurskaa, bataatin sekä pari siitakesientä.
Löysin työlounaan tykötarpeiksi vihreitä linssejä Samassa liemessä -kuvauksista, paketillisen broilerin leikkeitä, kevätsipulia, inkivääriä, tomaattimurskaa, bataatin sekä pari siitakesientä.

Koska en jaksanut alkaa hienostelemaan leikkuulaudalla, tein koko ruoan yhteen vuokaan ja iskin uuniin. Sanoinkin työhuoneellani piipahtanelle alakerran Anniinalle, että jos tästä tulee ihan kamalaa, syön sen silti, mutten hiisku kokeilustani kenellekään. Mutta jos tulos olisi herkullinen, postaisin sen blogiini. 

Ja tässä hyvät ystävät on minun Torstain Paras Yhden Vuoan Ruoka! Tulos oli herkullinen, ja vaikka se syntyi jämistä, joita en olisi ehkä muuten keksinyt yhdistää, tuli tästä ruoasta sellainen, jota aion tehdä vastaisuudessakin ihan hakemalla nämä raaka-aineet kaupasta. Koska yhdistin ruoassa työkeikoilta yli jääneitä aineksia, se ei maksanut minulle tällä kerralla mitään, mutta ainekset eivät kaupastakaan ostettuna tee isoa lovea lompakkoon. 

Ruoka oli aivan parasta nautittuna yksin työhuoneeni sohvalla, mutta siitä riitti myös kotiin viemisiksi, joten perheen illallinenkin tuli tehtyä siinä samassa!

 

Torstain Paras Yhden Vuoan Ruoka

kolmelle–neljälle 
  • 1 pkt broilerin rintaleikkeitä
  • 3 dl vihreitä linssejä
  • kevätsipulia
  • 1 bataatti
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 3 rkl intialaista currytahnaa
  • 2 cm pala inkivääriä
  • pari siitakesientä
  • 1 rkl juustokuminaa
  • suolaa
  • vettä tai kasvislientä

Kaada linssit uunivuokaan. Leikkaa perään kevätsipuli ja bataatti.
Kaada linssit uunivuokaan. Leikkaa perään kevätsipuli ja bataatti.
Levitä currytahnaa broilerin rintaleikkeiden nahkapuolen päälle, 1 rkl / rintaleike.
Levitä currytahnaa broilerin rintaleikkeiden nahkapuolen päälle, 1 rkl / rintaleike.
Kaada tomaattimurska vuokaan. Kuori inkivääri ja veistä se pieniksi lastuiksi suoraan vuokaan. Ripottele päälle juustokuminaa ja suolaa teelusikallisen verran (jos käytät kasvislientä veden sijaan, suolaa ei välttämättä tarvitse itse pataan). Asettele rintafileet kasvispedin päälle.
Kaada tomaattimurska vuokaan. Kuori inkivääri ja veistä se pieniksi lastuiksi suoraan vuokaan. Ripottele päälle juustokuminaa ja suolaa teelusikallisen verran (jos käytät kasvislientä veden sijaan, suolaa ei välttämättä tarvitse itse pataan). Asettele rintafileet kasvispedin päälle.
Lisää vettä (tai kasvislientä) sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kanan pinta rapeutuu, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja jatka paistamista yhteensä noin tunnin ajan, tai kunnes vihreät linssit ovat kypsyneet. Maista lientä kesken paiston ja lisää tarvittaessa suolaa.
Lisää vettä (tai kasvislientä) sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kanan pinta rapeutuu, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja jatka paistamista yhteensä noin tunnin ajan, tai kunnes vihreät linssit ovat kypsyneet. Maista lientä kesken paiston ja lisää tarvittaessa suolaa.

OHJEET ONNISTUMISEEN: 

  1. Suosittelen aina uunikanaruoissa käyttämään luullista ja nahallista kanaa. Luullinen rintaleike on yksi suosikeistani arkiruokiin, ja jos siis vaan mahdollista, käytä sitä tässä ruoassa. Rintaleike pysyy mehukkaana, nahka suojaa helposti kuivuvaa filettä paiston ajan. Luut ja nahat voi aina poistaa kanoista ennen tarjoilua, jos ne eivät miellytä kaikkia ruokailijoita. Jos tällaiseen ruokaan käyttää luutonta ja nahtonta fileepihviä, on se takuuvarmasti ylikypsä siinä vaiheessa, kun linssit ja bataatti ovat tarpeeksi pehmeitä.  
  2. Lisää mukaan myös muita haluamiasi/jääkaapistasi löytyviä kasviksia. Minä pilkoin vuokaan pari siitakesientä: sopivia vihanneksia tähän vuokaan voisivat olla esimerkiksi paprika, kesäkurpitsa, munakoiso. Tähän ruokaan voi myös vallan hyvin piilottaa nahistuneiden ruukkuyrttien jämiä. 

Tässä vielä lopuksi ohje tekstimuodossa, jos haluat sen copypasteta omaan reseptiarkistoosi. Muista myös, että voit luoda omat tunnukset Kodin Kuvalehden nettiin ja kerätä sinne suosikkijuttujasi ja blogien lemppareita!

Torstain Paras Yhden Vuoan Ruoka

kolmelle–neljälle 
  • 1 pkt broilerin rintaleikkeitä
  • 3 dl vihreitä linssejä
  • 1 bataatti
  • kevätsipulia
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 3 rkl intialaista currytahnaa
  • 2 cm pala inkivääriä
  • pari siitakesientä
  • 1 rkl juustokuminaa
  • suolaa
  • vettä tai kasvislientä
  1. Kaada linssit uunivuokaan. Leikkaa perään kevätsipuli ja bataatti. 
  2. Levitä currytahnaa broilerin rintaleikkeiden nahkapuolen päälle, 1 rkl / rintaleike. 
  3. Kaada tomaattimurska vuokaan. Kuori inkivääri, ja veistä se pieniksi lastuiksi suoraan vuokaan. Ripottele päälle juustokuminaa ja suolaa teelusikallisen verran (jos käytät kasvislientä veden sijaan, suolaa ei välttämättä tarvitse itse pataan). 
  4. Asettele rintafileet kasvispedin päälle. Lisää vettä (tai kasvislientä) sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kanan pinta rapeutuu, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja jatka paistamista yhteensä noin tunnin ajan, tai kunnes vihreät linssit ovat kypsyneet. Maista lientä kesken paiston ja lisää tarvittaessa suolaa. 

Kommentit (2)

Amadea
1/2 | 

Vai ettei Pohjois-Helsingissä ole lounaspaikkoja? Ei ole Meri-Tuuli ihan kartalla. Mutta saahan sitä dramatiikkaa blogiin tälläkin tavalla.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Hei Amadea! 

Pohjois-Helsingissä on todellakin lounaspaikkoja, en väittänyt etteikö näin olisi. Työhuoneeni sijaitsee vaan vähän syrjässä keskellä asuinaluetta ja lähimpään lounaspaikkaan on kävelymatkaa 20 minuuttia, joten 40 minuuttia pelkkiin matkoihin on kesken työpäivän aika paljon aikaa, vaikka kävelylenkki kesken työpäivän olisikin oikein mieleinen ja tekisi hyvää. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat