Kirjoitukset avainsanalla Lappeenranta

Äitini lihikset ovat kuohkeita ja niiden täyte on ilmavaa.

Tee kuten äitini tekee kesäisin: tee keitinlihapiirakat mökin pihalla! 

Lappeenrannasta kotoisin oleva äitini tekee maailman parhaat lihapiirakat. Hän vääntää ne tosta noin vaan ja laittaa tarvittaessa vaikka Matkahuollolla tulemaan Helsinkiin, jos epäilee, että pakastimessamme olisi tilaa pussilliselle lihiksiä. Äidilläni on lihiksiä aina pakastimessaan, ja niistä ovat nauttineet ystävieni lisäksi myös yhden mainostoimistonkin väki, kun kerran keitrasin lihisbileet. 

Tämän äitini reseptin olen opetellut kädestä pitäen, sillä tekniikka on hieman haasteellinen ja vaatii sorminäppäryyttä, mutta lopputulos palkitsee. Äitini lihikset ovat kuohkeita ja niiden täyte on ilmavaa. Ja mikä parasta, jauhelihariisitäytettä on runsaasti. Jos olet ainoastaan maistanut kaupan kitalakeen takertuvia rasvapalleroita, nyt suosittelen pistämään pystyyn lihistalkoot. 

Mutta miksi mökillä? Lihapiirakat eivät varmastikaan ole helpoimmasta päästä mökillä kokattavia ruokia. Mutta kun homman taitaa, tulee piirakat pyöräytettyä muiden mökkiaskareiden sivussa (varsinkin, kun apukäsiä on usein kivasti lähellä) ja lihiksiä tulee sitten kerralla sen verran, että niitä nauttii monena päivänä. Kaupungissa kerrostalossa teen friteerattavia ruokia ehkä sen kaksi kertaa vuodessa, sillä friteerauksen kyllä haistaa seuraavat kaksi viikkoa. Mutta mökillä tai omalla pihalla käryt ja lämpö menee kirjaimellisesti harakoille! Äitini kantaa frittikeittimen ulos pienelle pöydälle ja ottaa sähkön talon seinästä. Samaan tapaan kuin sisällä keittiössäkin, keitintä pitää tietenkin vahtia ja on hyvä pitää lähellä ensisammutusvälineitä.

Äitini frittikeitin on muuten monta vuotta palvellut, Lidlistä ostettu 30 euron Silver Crest -merkkinen, joita aina silloin tällöin ilmestyy litukkaan myytäväksi. Jos mielit saada oman sellaisen, kannattaa olla nopea, sillä ne myydään usein ensimmäisenä loppuun!
Äitini frittikeitin on muuten monta vuotta palvellut, Lidlistä ostettu 30 euron Silver Crest -merkkinen, joita aina silloin tällöin ilmestyy litukkaan myytäväksi. Jos mielit saada oman sellaisen, kannattaa olla nopea, sillä ne myydään usein ensimmäisenä loppuun!

Varaa lihapiirakoiden kanssa tarjottavaksi sinapin, ketsupin ja kurkkusalaatin lisäksi palvikinkkua ja keitettyjä kananmunia. Vety on lihapiirakka, jossa on sekä kinkkua että munaa, Atomissa vain jompaa kumpaa. Minä haluan omani muna-atomina ja sekaan kurkkusalaattia ja sipulihakkelusta. Ja jos et millään jaksa nähdä vaivaa omien lihisten leipomiseksi, voit myös karauttaa kauniina kesäpäivänä Lappeenrannan torille ja ostaa jostain sen lihiskojuista atomin tai vetyn. 

P.s. Nämä ihanat kuvat on ottanut ystäväni Lauri Tamminen, joka kuvasi Mökin keittokirjan. Tämä resepti kuvineen on yksi niistä, jotka eivät lopulliseen painettuun kirjaan mahtuneet, mutta olen niin onnellinen, että saan vihdoin jakaa tämän äitini huippureseptin, ja kuvat siitä, kun väänsimme äitin kanssa Savitaipaleen mökillä lihiksiä. 

Äidin lihapiirakat
(n. 20 kpl)

Taikina

  • 5 dl vettä
  • 1 ps kuivahiivaa
  • 2 tl sokeria
  • 2 tl suolaa
  • 2 rkl öljyä
  • 11 dl jauhoja + hieman lisää leivontaan

Täyte 

  • 2 sipulia pieneksi silputtuna
  • 3 valkosipulin kynttä pieneksi silputtuna
  • 200 g naudan jauhelihaa
  • 400 g sikanautajauhelihaa 1 tl maustepippuria
  • mustapippuria & suolaa
  • 1 dl raakaa puuroriisiä, keitä ohjeen mukaan (tekee n. 2,5 dl keitettyä)
  • 1 rkl öljyä paistamiseen

Uppopaistamiseen

  • n. 1,5 l friteerausöljyä 

Tarjoiluun

  • keitettyjä kananmunia
  • kurkkusalaattia
  • palvikinkkua
  • sipulia
  • sinappia
  • ketsuppia

Valmista ensin taikina. Lämmitä vesi oikean lämpöiseksi ja sekoita siihen suola, sokeri sekä pussillinen kuivahiivaa. Vatkaa veteen jauhot desilitra kerrallaan ja lisää lopuksi öljy. Vaivaa taikinaa 5 minuuttia, kunnes siitä muodostuu kimmoisa iso pallo. Peitä liinalla ja nosta lämpimään ja vedottomaan paikkaan kohoamaan tunniksi.

Tee sitten täyte. Kuullota sipulit öljyssä, lisää jauhelihat ja paista, kunnes seos on ruskistunut. Mausta ja nosta jäähtymään. Sekoita puuroriisi lihaseokseen ja tarkista suolan määrä.

Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, nosta se jauhotetulle leivinpöydälle ja painele kämmenillä taikinasta kuplat pois. Tarvitset piiraiden leikkaamista varten pyöreän muotin tai halkaisijaltaan n. 13 cm kulhon. 

Näin piiraat leivotaan: 

  • Lähde kaulimaan taikinaa itsestäsi poispäin, niin että taikinasta venyy työpöydälle noin 15 cm leveä ja 10 cm pitkä, 5 mm paksu taikinalevy. 
  • Laita levyn keskelle pari ruokalusikallista jauhelihatäytettä ja käännä levyn uloin reuna itseesi päin täytteen päälle, painele ilmakuplat pois taikinan välistä. 
  • Paina muotilla muodostuneen taskun päältä, niin että piiras leikkaantuu hieman puoliympyrää isompana; näin saat muhkeita lihapiirakoita. Nosta leikatut piiraat liinan alle nousemaan ja lepäämään. Jatka taikinan työstämistä tällä tavalla, kunnes kaikki taikina on käytetty.
  • Piiraiden reunan pitäisi noustessaan tiivistyä kiinni, mutta jos taikina ei ole tarpeeksi pehmeää, voi välillä käydä niin, että reuna jää vähän nauramaan. Kostuta tällöin reunaa vedellä ja nipistä kiinni. Jos reuna ei ole tiivis, lihapiirakan kaikki täytteet räjähtävät keittäessä öljyyn. 
  • Kuumenna öljy kattilassa, wokissa tai friteerauskeittimessä 180 asteiseksi, pidä kansi lähellä. Uppopaista lihapiirakat pari kolme piirasta kerrallaan molemmin puolin kauniin ruskeiksi ja nosta talouspaperin päälle jäähtymään. Peitä valmiit piiraat vielä kangasliinalla, niin ne pehmenevät sopiviksi ennen herkuttelua!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram