Kirjoitukset avainsanalla kasvisruoka

Syksyisin veri vetää metsään enkä jätä väliin yhtään tilaisuutta poiketa kurkkaamaan, josko metsässä olisi jotain syötävää. Muistan eräänkin työmatkan Jyväskylään, jossa minun oli määrä ottaa messupäivän päätteeksi lentokone Helsinkiin. Asiakas pahoitteli, että joutui heittämään minut kentälle vaikka Stadin koneen lähtöön oli vielä kaksi tuntia: minä riemuitsin hetkestä omaa aikaa ja painelin lentokentän vieressä olevaan metsään sienestämään. 

Koskaan ei voi tietää, milloin pääsee sieneen, ja siksi pidän syksyisin mukanani aina pussia ja autossani kulkee sienikori. Viikonloppuna kiertelin Uusimaata etsimässä kuvauspaikkaa erääseen lehtijuttuun, ja niin vaan palasin kotiin myös herkkutattisaaliin kanssa. Nyt niitä saa, menkää ihmiset metsään!  

Ja nyt seuraa yksi kaikkien aikojen suosikkitavoistani syödä kotimaisia herkkutatteja: raakana! Tämä annos on jäänyt elävästi mieleen kymmenen vuoden takaa, jolloin se oli lempiravintolani Ateljé Finnen listalla. Simppeliä, kaunista ja hurjan herkullista: raakoja, ohuen ohuita tattiviipaleita, oliiviöljyä ja sitruunamehua sekä mustapippuria, suolaa ja lopuksi parmesaanijuustoa. Annos oli koristeltu ketunleivällä, ja se on edelleen yksi ikimuistoisimmista syömistäni ravintola-annoksista. 

Tätä voi tehdä helposti itsekin ja tänään palkitsen itseni heti aamusta tatticarpacciolla, ennen kuin ryhdyin loppujen sienien kuivauspuuhiin. Tatticarpaccio valmistuu 5 minuutissa. 

Tatticarpaccio on niitä ruokia, joissa kiteytyy se, miten vähemmän on enemmän, myös ruuassa. Kun ruuan valmistaa laadukkaista raaka-aineista, vähempi kypsennys riittää, jos tarvitsee kypsennystä ollenkaan. Ainesosat täydentävät toisiaan ja jokaisella raaka-aineella on oma tehtävänsä, jolloin niillä ei tarvitse läträtä. Valitse upeiden tattien kanssa laadukas oliiviöljy, rouhi pippuri myllystä ja käytä parmesaanijuustoa kohtuudella, ennemminkin mausteena. 

On makuasia kuinka matoisina sienensä syö, minä säästän myös sellaiset, joissa on vähän madonreikää, kunhan nyt ei vallan kuhise. Ajattelen, että tässä vaan ollaan samalla aterialla metsän eläinten kanssa: etana tai orava on käynyt ensin nakertamassa sientä, jonka jälkeen minä voin valmistaa lopusta sienestä aterian perheelleni. Vähän kuin jakaisi korvapuustin hyvän ystävän kanssa. 

Herkullista ja sienirikasta päivää! 

Tähän ruokaan kannattaa valita laadukas oliiviöljy, jota riittää ihan pieni loraus. Tämä oli täydellinen hetki korkata Hakaniemen hallista ostamani savustettu oliiviöljy, joka on nimenomaan tarkoitettu viimeiseksi silaukseksi esimerkiksi kasvisruokiin ja kaloille tai vaikka pasta-annokseen.
Tähän ruokaan kannattaa valita laadukas oliiviöljy, jota riittää ihan pieni loraus. Tämä oli täydellinen hetki korkata Hakaniemen hallista ostamani savustettu oliiviöljy, joka on nimenomaan tarkoitettu viimeiseksi silaukseksi esimerkiksi kasvisruokiin ja kaloille tai vaikka pasta-annokseen.

Tarvitset: 

  • puhtaita, madottomia tatteja
  • sitruunan mehua
  • sormisuolaa
  • mustapippuria myllystä
  • laadukasta oliiviöljyä
  • parmesaanijuustoa
  • jotain vihreää, esimerkiksi ketunleipää tai suolaheinää metsäretkeltä

Viipaloi tatit ohuesti terävällä veitsellä tai mandoliinilla. Ota puhtaat, madonreiättömät viipaleet carpaccioon, laita loput sivuun ja kuivaa myöhempää käyttöä varten. 

Levitä sienet lautaselle ja pirskottele niille sitruunan mehua. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja valuta ohut noro oliiviöljyä sienien päälle. Höylää tai raasta päälle parmesaanijuustoa ja koristele vihreillä. Anna marinoitua 5 minuuttia ja herkuttele. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Alf pääsi perunannostoon ensimmäistä kertaa elämässään.
Alf pääsi perunannostoon ensimmäistä kertaa elämässään.

Ennen kuin kurpitsat saapuvat kauppaan ja tykitän blogini tukkoon oranssia väriä, on vielä hyvin aikaa jakaa sadonkorjuuresepti, joka sopii hyvin keskelle viikkoa, sillä tämä valmistuu alle puolessa tunnissa! 

Viime viikonloppuna poikamme Alf osallistui ensimmäistä kertaa sadonkorjuuseen. Hän on koko kesän innokkaasti kastellut meidän taloyhtiön viljelylaareja ja omia kenkiään, mutta nyt päästiin tositoimiin, kun hän pääsi kummitätinsä ohjauksessa perunannostoon. Vaaleankeltaisten, kiiltävien perunoiden kaivaminen tummasta mullasta on aika koukuttavaa puuhaa, ihan jokaikäiselle. Mukaan kälyni pihalta saimme paitsi Alfin ekat perunat, myös upeita minikesäkurpitsoita kukintoineen, herneitä ja purjon. 

Näistä kaikista kasviksista, kuvauksista ylijääneistä viiriäisenmunista sekä kaapista löytyneestä Appenzeller-juuston pätkästä syntyi valloittavan makuinen sadonkorjuu-raclette. 

Sveitsiläinen raclette tarkoitti lapsuudessani teflonpinnotteista, sähköllä toimivaa pöytägrillihökötystä, joka asetettiin keskelle ruokapöytää, ja jolla pystyi sekä sulattamaan juustoa että paistamaan aivan liian miedolla lämmöllä (lue: hauduttamaan) juuston kaveriksi vihanneksia. 

Tämä 90-luvun raclette oli kalpea versio alkuperäisestä raclettesta, jossa sveitsiläistä juustoa sulatetaan suoraan kiekosta tulen äärellä ja kaavitaan lautaselle perunoiden, kuivalihojen ja talon pikkeleiden kanssa nautittavaksi. Kumpaa sinä mieluummin nauttisit mäessä vietetyn päivän päätteeksi? 

Koska nämä kaksi tarjoilutapaa ovat niin kaukana toisistaan, on väliin mahduttava monen moista versiota raclettesta, joten rohkeasti kutsun tätä minunkin ruokaa racletteksi. Tein omenoista sivuun nopean omenasalsan ja kurpitsankukat täytin ricotalla ja leivitin taikinassa ja paistoin makupaloiksi ruuan sivuun – sitä reseptiä en tosin tällä kertaa jaa, sillä se vaatii vielä tarkennuksia. Ja tässä taisi olla minun osaltani tämän kesän viimeiset kurpitsankukat, joten palaan asiaan sitten ensi vuonna. 

Tarjoa sadonkorjuu-raclettea vaikka jo tänään illalla tai viikonlopun brunssilla. Nyt ei muuta kuin toreille ja kasvimaille penkomaan aineksia! 

Ohjeet onnistumiseen: 

  • Tärkeää reseptissä on panostaa juustoon, eli ostaa hyvin sulavaa ja voimakkaan makuista alppijuustoa, kuten Appenzelleriä tai Gruyereä. 
  • Laita sadonkorjuu-racletteen ainakin perunaa ja purjoa, niistä tulee hyvä pohja ruualle. Mukaan sopivat reseptini ainesten lisäksi tai sijasta esimerkiksi lehtikaali, hillosipulit ja cocktailkurkut, pensaspavut, fenkoli ja pinaatti. Tämä resepti on hyvä kaapintyhjennysruoka ja täkyiksi ruokaan voi laittaa kaikkien perheenjäsenten lempikasviksia, meillä niitä oli Alfia varten ruokaan lisätyt herneet. 
  • Muna ei ole suinkaan pakollinen tässä reseptissä, halusin vaan käyttää viiriäisen munat pois kaapista pyörimästä. Ne kuitenkin toivat ruokaan hyvän lisän ja aion vastaisuudessakin laittaa kananmunaa, kun teen sadonkorjuu-racletteani! 

SADONKORJUU-RACLETTE

neljälle, valmistusaika 30 minuuttia
  • 12 uutta perunaa
  • pientä kesäkurpitsaa
  • 1 purjo 
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 1 dl tuoreita herneitä
  • 10 viiriäisenmunaa (tai 4 kananmunaa)
  • 100 g Appenzeller-juustoa
  • loraus valkoviiniä
  • 1 rosmariinin oksa
  • 2 timjamin oksa
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • suolaa

Lämmitä uuni 220 asteeseen grillivastuksin. 

Leikkaa isommat potut puoliksi pituussuunnassa ja keitä kaikki kypsiksi suolatussa vedessä, noin 13 minuuttia. 

Viipaloi kesäkurpitsa. Halkaise purjo pituussuunnassa kahtia ja pese huolellisesti mullasta, suikaloi. Kuori valkosipulit ja liiskaa veitsen lappeella ja pilko liiskatut kynnet muutamaan osaan.

Kuumenna loraus oliiviöljyä uunin kestävässä pannussa. Lisää kesäkurpitsaviipaleet (sekä käyttämäsi ’kovat’ vihannekset, kuten fenkoli) ja ruskista, lisää sitten purjo, valkosipulin kynnet sekä yrttioksat ja jatka paistelua kunnes purjo on pehmennyt. Lisää valkoviini, kiehauta ja nosta pois liedeltä. 

Lisää keitetyt perunat ja herneet (sekä käyttämäsi pehmeät vihannekset, kuten lehtikaali) vuokaan, painele aineksia purjopaistokseen niin, että ne ovat mukavasti sekaisin. Raasta päälle juusto. Riko munat vuokaan ja nosta uuniin. Paista uunissa 5–10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja munat kypsyneet. Tarjoa kuumana. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Kun saan käsiini lipstikkaa, voit olla varma, ettei se jää kaapin perukoille”, Meri-Tuuli kirjoittaa.

Monet kokeneemmat boksiviljelijät sanovat, että lipstikka on varsinainen maanvaiva, joka kasvaa sellaista vauhtia, ettei sitä ehdi kuluttaa. No tässä hyvä ohje, jolla pidät puskat trimmattuina. Saat kuivakaappiisi purkillisen herkkumaustetta, josta riittää myös viemisiksi ystävälle. 

Rakastan yrttejä! Minulla on muutamia suosikkeja, joiden makuun en kyllästy koskaan: ensiksi on tilli, jota viljelen lähes ruokaan kun ruokaan, ja jonka monivivahteinen maku tekee etenkin kasvisruuista, piiraista ja salaateista superherkullisia. Toinen suosikkini on tuore korianteri, jonka voimakkaista varsista ja juurista teen tahnoja ja patojen pohjia, ja lehdet käytän sellaisenaan, kun teen etnistä ruokaa. Kolmas suosikkiyrttini on suomalainen, harvoin tarjolla oleva klassikko lipstikka.

Kun saan käsiini lipstikkaa, voit olla varma, ettei se jää kaapin perukoille. Laitan sitä lihakeittoon, patoihin ja salaatinkastikkeisiin. Lipstikka on myös minun perunasalaattini tärkein mauste. Ja kun lipstikkaa on tuoreena, tykkään myös hieroa lehtiä sormenpäihini ja nuuhkia lipstikan tuoksua.

Varsinaisen lipstikkahulluuteni sinetöi Sikke Sumari. Vuosi oli 2007, ja olimme kuvaamassa Siken Nami Namastessa ohjelmaamme Köyhät Ritarit. Ihana Sikke avasi kuvausryhmällemme ovet ja päästi meidät mellastamaan keittiöönsä. Kolmen päivän aikana kuvasimme kuusi jaksoa ruokaohjelmaamme, jota edelleen koko työryhmä muistelee lämmöllä. Teimme ahkerasti pitkää päivää, mutta iltaisin keräännyimme pitkän pöydän ääreen rentoutumaan illalliselle ja maistelemaan Siken keittiön herkkuja ja juomaan viiniä. Vaikka tästä kaikesta on jo yli 10 vuotta aikaa, muistan vieläkin Siken lipstikkasuolan, jota oli ripoteltu paahdettujen perunoiden päälle. Se oli kuin crackia lipstikkafanille.

Lipstikkasuola on jumalainen mauste, jonka valmistaminen kotikeittiössä on simppeliä
Lipstikkasuola on jumalainen mauste, jonka valmistaminen kotikeittiössä on simppeliä

Lipstikkaviljelijäksi

Lipstikkaa ei saa joka kaupasta, joten sen metsästämiseksi saattaa joutua kiertämään muutaman kaupan ennen kuin lykästää. Ja totuuden nimissä yksi kaupan lipstikkaruukku on mielestäni kyllä kohtuuttoman kallis. Vaikka lipstikka onkin voimakas maultaan, niin silti vähän kirpaisee laittaa lähes 2 euroa yrttiin, jota tykkään käyttää reilulla kädellä. Yhdestä ruukkulipstikasta ei kyllä kannata lähteä tekemään lipstikkasuolaa eikä edes vaikka olisi fyffeä kymmeneen ruukulliseen. Kunnolla juurtuneen ja kasvavan lipstikan lehdet kestävät kuivaamista uunissa, ja niissä on voimakas ja tasapainoinen maku, jolloin ne soveltuvat paljon paremmin omien mausteiden valmistamiseen.

Kun muutimme nykyiseen kotiimme, perimme edellisten asukkaiden viljelyboksin. Ensimmäisenä keväänä kylvin laariin lipstikkaa, ruohosipulia sekä herneitä, jotka osoittautuivat kesällä kukkiviksi koristeherneiksi. Lipstikan siemenistä vain yksi nousi mullasta ja teki hennon korren, mutta säikähti ilmeisesti sen kesän ankeaa keliä.

Viime vuoden keväänä lipstikkani oli talvehdittuaan innostunut kasvupaikastaan ja teki jo jopa muutaman lehdenkin, jotka pilkoin keittokirjamme kuvauksissa salsa verdeen.Tänä keväänä lipstikkani on intoutunut ja levinnyt kunnon puskaksi, joten pääsin vihdoin Siken lipstikkasuolan tekoon!

Alla sekä lipstikkasuolan ohje että mun maailman helpoin pottuohje, joka on aina yksi juhlieni kysytyimpiä reseptejä. Olkaa hyvät! 

Lipstikkasuola

  • 1 vihta (tai vasta) lipstikkaa
  • ½ dl karkeaa merisuolaa

Pese lipstikat, ja poista niistä kova iso keskiruoti. Loput lehtiruodit lähtevät vähemmällä vaivalla kuivaamisen jälkeen. Painele oksat kuiviksi keittiöliinalla ja levitä leivinpaperille uunipellille. Laita 100-asteiseen uuniin kuivumaan, kääntele oksia 20 minuutin välein. Kun lehdet alkavat olla lämpimiä vajaan tunnin päästä, laske lämpötila 50 asteeseen, raota luukkua ja laita väliin vaikka jokin lämmönkestävä kapusta ja anna lipstikan kuivaa ihan rutikuivaksi, noin 4 tuntia. (Itse lähdin lapsen kanssa Hoploppiin ja asioille, ja palattuamme 5 tunnin päästä lipstikka oli täydellisen kuivaa ja rapeaa.)

Hiero kuivattua lipstikkaa puhtaissa käsissä, nypi samalla isoja lehtiruoteja pois. Kun lipstikka alkaa olla hienompaa, laita se väljään siivilään, esimerkiksi pastasiivilään – metallisiivilä ei sovi, sillä pulverisoitunut lipstikka jää siivilän saumoihin. Hiero siivilän läpi ja nypi pois loputkin kovat lehtiruodit. 

Jauha karkea merisuola maustemyllyssä pulveriksi. Jos sinulla ei ole maustemyllyä, käytä huhmaretta tai sormisuolaa, jonka jauhat hienoksi. Merisuolalla tulee kaunis pulverinen suolan koostumus, johon lipstikka sekoittuu hyvin.

Sekoita lipstikkaan, purkita ja kokeile mihin kaikkeen tämä ihana mauste sopiikaan!

Lipstikkapotut

  • uusia perunoita tai Lapin puikulaa
  • oliiviöljyä
  • lipstikkasuolaa

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Pese ja puolita uudet perunat, asettele ne uunipellille tai -vuokaan leikkauspinta ylöspäin. Lorota potuille oliiviöljyä ja ripottele päälle lipstikkasuolaa. 

Paista uunin keskiosassa noin 45 minuuttia, tai kunnes potut ovat ruskistuneet kauniisti.

Kommentit (3)

Vierailija

Hienoa, tätä pitää kokeilla!

Minulla kasvaa lipstikkaa riesaksi asti enkä ole oikein keksinyt mihin sitä käyttäisi. Voimakas maku vähän epäilyttää.

Meri-Tuuli
Liittynyt6.3.2018

Kokeile ihmeessä ja jos maku ei ole mieleen, anna maustetta ystävälle. Lipstikan maku on voimakas, mutta loppujen lopuksi ei sen voimakkaampi kuin monen muunkaan yrtin. Kun lipstikkaa hienontaa pestoksi oliiviöljyn kera, öljy jopa mielestäni loiventaa lipstikan makua - kokeile josko lipstikka maistuisi tähän tyyliin!

Lipstikka-Orvokki

Lipstikka sopii mielestäni monenlaisiin liharuokiin, tuo niin hyvän aromin! Olin ihan pulassa kun kevättalvella pussi tyhjeni eikä kaupoista tuntunut löytyvän...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

”Ystäväni on sanonut, että hyvää nälkää ei kannata tuhlata syömällä jotain keskinkertaista. Se on naulan kantaan.”

Meri-Tuuli Väntsi tunnustautuu ihmiseksi, joka hykertelee nukkumaan mennessä siitä, että saa taas pian juoda aamukahvia ja tehdä voikkuleivän. Meri-Tuuli sanoo myös olevansa matkaseurueessa se ärsyttävä ihminen, jolle ”mennään vaan johonkin nopeasti syömään” ei ole vaihtoehto. Hän on aina valmis kävelemään vielä pari korttelia, jotta löytyy juuri se oikea ravintola tai kuppila, joka on nälän arvoinen. 

Oispa aina nälkä! on oodi herkulliselle kotikokkaamiselle ja ihanille hetkille ruuan ja juoman parissa. Tervetuloa Meri-Tuuli Väntsin keittiöön!

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram